Urheilun perusajatus

[dana77]

No Jari Porttila tietenkin.

 

[Troy]

No hittolainen, jos ammattiurheilija ei muka itsekään tiedä mihin parhaimmillaan kykenee niin kuka sen sitten tietää paremmin?

Ei kukaan.

Edit: Niin paitsi Porttila tietenkin. Anteeksi maalaisuuteni.

 

[onomoro]

Ei, vaan kilpaurheilun tavoite on voittaminen. Se on eri asia. Kilpaurheilun perusajatus on urheilu, ja urheilun perusajatus on urheileminen.

Tämä saattaa vaikuttaa pelkältä semantiikalta, mutta niin ei ole. Perusajatuksen ja tavoitteen sekoittaminen toisiinsa on sama asia kuin sotkisi keskenään esimerkiksi sen, mitä jokin on ja sen, mitä jokin merkitsee (puhumattakaan siitä, että sotkisi samaksi asiaksi sen, miten jokin on ja sen, miten sen tulisi olla).

Nämä eivät ole samantekeviä asioita, sillä esimerkiksi Jatkoajassakin on intohimoisia jääkiekkoihmisiä, jotka eivät valitettavasti näe mitään eroa käsitteillä "peli" ja "taktiikka" (siis aivan kuin "taktiikka" olisi sama asia kuin "peli", mitä se ei tietenkään ole). Jos ja kun syy-seuraus -suhteet isketään samaksi mössöksi, katoaa myös perspektiivi (tässä tapauksessa) urheilemisen motiiveihin ja mahdollisuuteen ymmärtää urheilijaa, tämän motiiveja ja laajemmin koko urheilun ympärille rakentuneita järjestelmiä.

Erittäin mielenkiintoinen ketju, jonka olen missannut. Haluaisin kuitenkin ottaa kantaa vakiovääntäjän Maple Leafin, joka tuntuu olevan taas liekeissä, kirjoitukseen. Tarkoitus on tuoda uusia mielipiteitä, ei hyökätä ML:ia vastaan. Oli kuitenkin luonnollista puuttua hänen tekstiinsä, koska olemme vääntäneet aiemminkin.

Pitäisi varmaan määritellä tarkemmin mitä perusajatus tarkoittaa. ML puhuu perusajatuksesta, tavoitteesta, eksistenssistä ja merkityksestä samassa virkkeessä, mikä vaikeuttaa asiakokonaisuuden hahmottamista. Oletan kuitenkin, että tuolla sekamelskalla ML yrittää selventää lähinnä käsitteen kilpaurheilu sisältöä ja siihen liittyviä kulttuurisia merkityksenantoja.
Eli, suomeksi:
Mitä kilpaurheilu on ja mitä se merkitsee?

Maple Leaf olettaa, että on olemassa jokin alkuperäinen tila, urheilu. Kilpaurheilu on hänen kirjoituksessaan jotain sellaista, joka määrittyy pelkästään itsensä kautta, mutta ei kuitenkaan kokonaisuudessaan, vaan pelkästään urheilun kautta. Eli kilpaurheilu on yhtä kuin urheilu. Kilpaurheilun tavoitteeksi, eli tässä tapauksessa, siksi mitä se merkitsee, ML asettaa voittamisen. Eli meillä on kilpaurheilu=urheilu<voittaminen, jossa voittaminen on alistettu alkuperäiselle perusajatukselle.

ML väittää, että tämä ei ole pelkkää semantiikkaa, vaikka se on vain ja ainoastaan sitä ja puutteellista sellaista (vrt kilpaurheilu on yhtä kuin urheilu). Sen lisäksi tämä ajattelutapa on kestämätön muullakin tavalla.

Kuinka Maple Leaf osoitat urheilun tai kilpaurheilun alkuperäisen tilan, joka määrittää näiden käsitteiden sisällöksi urheilemisen? Molemmat ovat kulttuurisia termejä, joiden muodostumista ei tarvinne sen tarkemmin selittää, kunhan toteaa vaan, että ne ovat jatkuvan keskustelun alla. Alkuperäistä tilaa, joka voisi antaa sisällön, perusajatuksen kilpaurheilulle, ei ole. Tämän vuoksi ei voittamista voi myöskään alistaa urheilulle.

Ja sitten, miksi kilpaurheilu voi olla yhtä kuin voittaminen, eli miten kilpaurheilun perusajatus, sisältö, eksistenssi, merkitys tai miksi sitä haluat kutsua ML, voi olla voittaminen?

Puhut siitä, mitä jokin on ja mitä se merkitsee. Ymmärtänet lukeneena ihmisenä, että nykyaikana se mitä, jokin merkitsee, on monesti peittänyt sen mitä jokin on. Merkityksestä tulee itse sisältö, se mitä jokin on. Tästäkään ei tarvinne sen kummempaa esimerkkiä, koska kirjakaupoista löytyy jo pokkareita aiheesta, halvalla. Ei tarvitse kirjastoon mennä kun saa ihan oman kappaleen.

Eli mitä tämä voisi kilpaurheilun tapauksessa tarkoittaa? Kilpaurheilussa urheillaan tai ei urheilla, riippuu näkökulmista jne. (vrt mielipiteet lumilautailusta/curlingista urheiluna). Kilpaurheilua kuitenkin värittää yksi ominaisuus: suoritusten paremmuusjärjestykseen laitto. Se on niin voimakas ja olennainen osa kilpaurheilua, että väitän sen peittävän kilpaurheilun urheilu-perusajatuksen, jota ei edes pysty aukottomasti argumentoimaan.

Eli kilpaurheilun perusajatukseksi voi nousta sen merkitys, eli paremmuusjärjestykseen laitto. Tämä ei tietenkään tarkoita suoraan yhtä kuin voittaminen, jos niin haluaa sanoa. Itse kuitenkin näen niin, että tässä tapauksessa paremmuusjärjestyksessä on kyse siitä, kuka on ensimmäinen, eli voittaja.

Rivien välistä pystynee lukemaan myös mielipiteeni ketjun otsikkoon, eli urheilun perusajatukseen.

ps. ML, kun luet tuon viestisi viimeisen kappaleen tarkasti, niin varmaan tajuat, ettei siinä ole mitään järkeä. Sori, oli pakko. ;)

 

[Troy]

No enpä olisi uskonut, että joku jaksaa tuohonkin puuttua. No pitäkää hauskaa semantiikan ihmeellisessä maailmassa. :)

 

[Maple Leaf]

Maple Leaf olettaa, että on olemassa jokin alkuperäinen tila, urheilu. Kilpaurheilu on hänen kirjoituksessaan jotain sellaista, joka määrittyy pelkästään itsensä kautta, mutta ei kuitenkaan kokonaisuudessaan, vaan pelkästään urheilun kautta. Eli kilpaurheilu on yhtä kuin urheilu. Kilpaurheilun tavoitteeksi, eli tässä tapauksessa, siksi mitä se merkitsee, ML asettaa voittamisen. Eli meillä on kilpaurheilu=urheilu<voittaminen, jossa voittaminen on alistettu alkuperäiselle perusajatukselle.

Urheilu (kamppaileminen, leikki) on "alkuperäinen tila", koska ennen "voittamista" on urheiltava. Urheiluun kuuluvat niin voittaminen kuin häviäminen, mutta niitä ei ole olemassa ilman urheilua (toisaalta on olemassa urheilua ilman "voittamista" ja "häviämistä", mutta silloin puhumme esimerkiksi kuntourheilusta, mikä hieman karkaa tämän keskustelun tuolle puolen).

Urheilun päälle on mahdollista rakentaa - ja rakennetaankin - erilaisia odotusten, vaatimusten, paineiden ja sen sellaisten kerroksia, jotka ovat kulttuurisia (esimerkiksi "herrasmiesurheilu" vs. "voittamisen eteen kaikki on sallittua"). Me voimme taittaa peistä näiden kulttuuristen kerrosten merkityksistä ja suhteista toisiinsa loputtomiin, koska niiden varianssi on yhtä monenmoinen kuin on näkökulmien määrä; siis hieman kuin pilkkoisimme ruumiinavauksessa sisäelimet tuhansiin pieniin palasiin, jotka voimme järjestää tuhansiin eri asentoihin. Järjestelmällistä, kyllä, mutta olisimme edelleen ymmällämme, mikäli etsisimme ihmisen sielua.

Alkuperäistä tilaa, joka voisi antaa sisällön, perusajatuksen kilpaurheilulle, ei ole. Tämän vuoksi ei voittamista voi myöskään alistaa urheilulle.

Jos "voittamista" ei voi alistaa urheilulle, miksi "voittamista" haetaan sitten urheilussa urheilun keinoin (ja - periaatteessa - myös moraalisin säännöin)? Uskon, että jääkiekkofani Sinussakin on sitä mieltä, että esimerkiksi "tappio" hienon taistelun jälkeen on joskus hienompi saavutus kuin "voitto" virkamieskiekolla. Jos ja kun näin on, on Sinulla suora kosketus "voittoa" edeltävään - ja sen mahdollistavaan - asiaan, itse peliin (urheiluun); siis oikeastaan siihen alkutilaan, jota mielestäsi ei ole (tai jota ei voi tarkasti määrittää, mikä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö sitä olisi).

Puhut siitä, mitä jokin on ja mitä se merkitsee. Ymmärtänet lukeneena ihmisenä, että nykyaikana se mitä, jokin merkitsee, on monesti peittänyt sen mitä jokin on. Merkityksestä tulee itse sisältö, se mitä jokin on.

Näinhän usein käy. Kuitenkin se, että (kulttuurinen) merkitys peittää "olemisen", ei poista "olemista". Jos minä en näe metsää (tai ymmärrä metsän ideaa) puilta, ei itse metsä siitä kaadu mihinkään.

 

[onomoro]

Urheilu (kamppaileminen, leikki) on "alkuperäinen tila", koska ennen "voittamista" on urheiltava. Urheiluun kuuluvat niin voittaminen kuin häviäminen, mutta niitä ei ole olemassa ilman urheilua (toisaalta on olemassa urheilua ilman "voittamista" ja "häviämistä", mutta silloin puhumme esimerkiksi kuntourheilusta, mikä hieman karkaa tämän keskustelun tuolle puolen).

Tässäpä pointti onkin, eli puhutaan kuntourheilusta sun muusta. Puhuimme kuitenkin kilpaurheilun perusajatuksesta.

Viestissäsi aloit kiertämään kehää, jolle minäkin näytän nyt asettuvan, koska...

Urheilun päälle on mahdollista rakentaa - ja rakennetaankin - erilaisia odotusten, vaatimusten, paineiden ja sen sellaisten kerroksia, jotka ovat kulttuurisia (esimerkiksi "herrasmiesurheilu" vs. "voittamisen eteen kaikki on sallittua"). Me voimme taittaa peistä näiden kulttuuristen kerrosten merkityksistä ja suhteista toisiinsa loputtomiin, koska niiden varianssi on yhtä monenmoinen kuin on näkökulmien määrä; siis hieman kuin pilkkoisimme ruumiinavauksessa sisäelimet tuhansiin pieniin palasiin, jotka voimme järjestää tuhansiin eri asentoihin. Järjestelmällistä, kyllä, mutta olisimme edelleen ymmällämme, mikäli etsisimme ihmisen sielua.

...me olemme jumittuneet siihen pelkkään semantiikkaan, joksi edellisessä viestissä ajatuksiasi kutsuin. Eikö yllä oleva lainaus omasta viestistäsi myös vahvista tätä?

Jos "voittamista" ei voi alistaa urheilulle, miksi "voittamista" haetaan sitten urheilussa urheilun keinoin (ja - periaatteessa - myös moraalisin säännöin)? Uskon, että jääkiekkofani Sinussakin on sitä mieltä, että esimerkiksi "tappio" hienon taistelun jälkeen on joskus hienompi saavutus kuin "voitto" virkamieskiekolla. Jos ja kun näin on, on Sinulla suora kosketus "voittoa" edeltävään - ja sen mahdollistavaan - asiaan, itse peliin (urheiluun); siis oikeastaan siihen alkutilaan, jota mielestäsi ei ole (tai jota ei voi tarkasti määrittää, mikä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö sitä olisi).

Mielestäni tässä jää alkutila vieläkin epäselväksi. Otat esimerkiksi jääkiekon. Jos minulla on kosketus voittoa edeltävään asiaan, jonka tässä mainitset peliksi ja urheiluksi, niin minulla olisi silloin kosketus alkutilaan. Entä jos kyseessä on uimahyppy, onko minulla kosketus alkutilaan, jos hyppääjä häviää parilla tyylipisteellä, tai jos kyseessä on kaunoluistelu ja mielestäni kauniimmin luisteleva suosikkiparini häviää kilpailevan maan tuomariäänien vuoksi? Mielestäni alkutila jää kuitenkin mysteeriksi vaikka sitä kuinka määrittäisi.

Vai näetkö kenties alkutilana fyysisen, kevyemmän tai raskaamman, suorituksen?

Näinhän usein käy. Kuitenkin se, että (kulttuurinen) merkitys peittää "olemisen", ei poista "olemista". Jos minä en näe metsää (tai ymmärrä metsän ideaa) puilta, ei itse metsä siitä kaadu mihinkään.

Tässä on perustavanlaatuinen näkemysero. Kirjoitin aiemmin, että merkityksestä tulee itse sisältö, eli peittäessään "olemisen", merkitys korvaa sen täysin, niin, että itse merkityksestä, tässä tapauksessa voittamisesta tulee se jokin, joka on. Perustelin ajatustani sillä, että kilpaurheilua värittää voimakkaasti paremmuusjärjestykseen laitto. Ei urheilu urheilijoiden suorittamana fyysisenä suorituksena mihinkään häviä, mutta itse kilpaurheilun perusajatus, se mihin kilpaurheilussa tähdätään on jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen laittaminen. Jääkiekossa tämä voi tapahtua yhden pelin sisällä, jolloin tavoite ja perusajatus on voittaa, tai koko kauden aikana, jolloin tavoite ei välttämättä ole olla paras (riippuen esim. käytettävänä olevasta pelaajamateriaalista), vaan johonkin paremmuusjärjestyksen sijoitukseen tähtääminen. Tässäkin tapauksessa kyseessä on voittaminen tai ensimmäisenä oleminen, vaikkei kuitenkaan suoranaisesti. Kilpaurheilun perusajatukseksi jokatapauksessa jää voittaminen.

Itse peli/urheilulaji on olemassa ja sen voi jollain tavalla määrittää vaikka sääntökirjan avulla. Urheilu fyysisenä suorituksena löytyy jokaisesta kilpaurheilusta jossakin muodossa. Jos tämän fyysisen suorituksen haluat nähdä jonkinlaisena alkutilan heijastumana, myönnän, että siinä on ajatusta. Itse alkutila on kuitenkin kokonaisuudessaan mysteeri, joka jää käsittämättömäksi olemisessaan, riippuen juuri näistä kulttuurisista kerrostumista ja neuvottelun kokoaikaisuudesta. Kilpaurheilun perusajatuksena alkutila on sitäkin kestämättömämpi.

 

[SaHPKo]

Urheilun perusajatus on irtautua tietoisuudesta. Suhonen taisi siteerata ton jostain.
Idea on kutakuinkin se, että ihminen, oletettavasti ainoa kuolevaisuutensa tiedostava olento (?) saa tämän takaraivossa mesoavan tiedon kanssa elämisen vastapainoksi silloin tällöin unohtaa sen tietoisesti.
No siihenhän on monta keinoa. Ystävät, rakkaat, jatkoaika, ruoka, viina, taide ja urheilu muun muassa - yleensäkin kaikki, mikä tekee elämästä muutakin kuin syntymän ja kuoleman välisen elinkautisen.
Pitää olla jonkinlainen elämänhalu olemassa, että haluaa jollain tapaa kuolevaisuutensa unohtaa ja nauttia esim. hikilenkistä, vujtekin lätyistä, ystäviensä tapaamisesta, auringon paisteesta tai kilpa- tai huviurheilusta.
Urheilussa tavoitellaan tietyssä mielessä kuolemattomuutta/ jumaluutta. Melkoisen pitkän iän voi kilpaurheilulegenda historian kirjoituksessa saavuttaakin. Häviäjät joutuvat tyytymään siihen, että kipailusta nauttiessaan unohtivat hetkeksi olevansa kuolevaisia. (Tai erehtyivät luulemaan itseään Gretzkyksi.)

Urheiluakaan määritellessä ei mielestäni tulisi olla turhan nuuka. Sana urheilu on saanut tietynlaisen käyttötavan, toki alati muuttuvan. Tuntuu vaikealta sanoa, mikä on urheilua ja mikä ei, koska sanaa urheilu ei ole totuttu käyttämään kuin tietyissä yhteyksissä.
Onko snooker urheilua? Piääkö urheilussa tulla hiki? Jos pitää, niin kuinka hiki? Loistava urheilun määritelmä voisi olla: "Kaikki mikä tulee Eurosportilta on urheilua."
Ehkäpä se avainkysymys onkin: miksi minä pelaan snookeria, työnnän kuulaa tahi lumilautailen; mihin tätä tarvitaan. Sieltä löytynee se "perusajatus" asioille, joita kutsumme ja joskus taas emme mielellään kutsu Urheiluksi.