Troy kirjoitti:No minähän olen tässä koko ajan toitottanut sitä, että tällä voittamaan lähtemisellä ei ole mitään tekemistä esim. vauhdinjaon kanssa. Urheilija lähtee tekemään parasta suoritustaan johon kuuluu optimaalinen, valmistautuminen, vauhdijako jne. Voittoon asennoituminen tarkoittaa sitä, että ei kisan aikana ala tyytymään yhtään vähempään mihin omat voimat riittävät. Ottaa itsestään kaiken irti ja todistaa ennenkaikkea itselleen, että ei olisi pystynyt yhtään parempaan.
Nypsi kirjoitti:Luuletko tosiaan että hiihtäjä jonka tavoite on nyt vaikka asetettu kymmenen sakkiin, alkaa hölläämään omaa vauhtiaan kesken kisan kun on kympin sakissa, vaikka olisi mahdollisuuksia vielä korkeammalle?
Juuri kestävyyttä vaativissa lajeissa yllätysmomentti on kohtuullisen pieni, sillä tahdonvoimakaan ei auta jos toinen yksinkertaisesti vaan hiihtää kovempaa. En ymmärrä miten tämä asia on niin vaikea käsittää.
Olemme eri mieltä. Kyllä minun mielestäni voi antaa kaikkensa ja hoitaa hiihtonsa optimaalisesti kuntoonsa ja kykyynsä nähden ja sijoittua sijalle 15 jota tavoittelikin. Sijoitushan on kiinni muidenkin suorituksesta kuin omasta. Väitän että hiihtäjä pyrkii maksimisuoritukseen, ei maksimisijoitukseen. Siis hiihtää niin kovaa kuin pystyy (vauhdinjako mukaan luettuna) eikä kyttää millä sijalla on. Väitän myös että tavoitteeksi asetettu voittaminen ei esimerkkimme hiihtäjää psyykkaa yhtään parempaan sijoitukseen.Troy kirjoitti:Koeta nyt ymmärtää, että kyse on asennoitumisesta ei siitä mikä on todellisuutta ja miten vauhdinjako ja muut suoritukselliset asiat pitää suorittaa. Kyse on vaan itsensä psyykkaamisesta parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Sen, että asettaa itselleen tavoitteekseen voiton ei pitäisi muuttaa suoritusta muutoin kuin sillä tavalla, että urheilija antaa todellakin kaikkensa. Se, että hän ilmoittaa päässeensä tavoitteeseensa sijoituttuaan 15. herättää ainakin minussa epäilyksen, että kuinka korkealle hän olisi sijoittunut jos tavoite olisi ollut ylempänä.
Twite kirjoitti:Mutta tämä on toisaan vain mielipide-ero, ei sen vakavampaa. On mahdotonta mitata koska joku on antanut 'todellakin kaikkensa', siispä ei tätä voi oikeaksi todistaa.
Mace kirjoitti:Tästä olen periaatteessa samaa mieltä. Omasta mielestäni kuitenkin nimenomaan nuori urheilija voi olla mukana joukkueessa, vaikkei hän (vielä) tavoittelisikaan voittoa. Hänen "voittonsa" on se tietty sijoitus (esim. sijoitus 20 parhaan joukossa), jonka hän voi saavuttaa optimaalisella suorituksella. Taidat tosin itsekin olla samaa mieltä, mikäli tuon kirjoituksesi jatkon ymmärsin oikein.
Lawless kirjoitti:Otetaan nyt vaikka kuviteltu esimerkki: Suomalainen, keskimäärin 30:nneksi maailmancupin kisoissa sijoittunut hiihtäjä, ottaa tavoitteekseen voiton.
Troy kirjoitti:1timer:... Nyt vain peräänkuulutan sitä, että siellä kisassa pitää ottaa se gameface päälle ja lähteä voittamaan eikä sillä tavalla, että no katsellaan nyt jos vaikka kasin sakkiin pistelis menemään...
1Timer kirjoitti:On sitten TAYSIN eri asia, pitaako Suomen lahettaa kaikenmaailman kattilakoskia kisoista toiseen. Mielestani ei, silla heilla ei ole parjaanmismahdollisuuksia edes silloin kun kaikki ne, jotka on nahneet lunta aiemmin, on jaaneet pois kisasta.
Ensinnäkin: yksittäisen pelaajan kritisoiminen lajin sisällä on mielestäni aika eri asia kuin koko lajin halventaminen ("lumilautailija-hipit"). Toiseksi: tottakai kuka tahansa saa itkeä ja kitistä mistä tahansa niin paljon kuin silmät kestää kyyneliä. Toisaalta en näe myöskään syytä miksi minun pitäisi olla hiljaa siitä, että kyseinen käytös minua joskus vituttaa. Kuten ahdasmielisyys ja kapeakatseisuus yleensäkin.vlad kirjoitti:Tämäkö on sitten syy miksei saisi itkeä ja kitistä lumilautailijoiden asenteesta kun ei itse pysty samaan missään lajissa blaa blaa blaa? Kannattaa sitten muistaa tämä jos tulee kritisoineeksi arvon jääkiekkoilijoiden suorituksia jos ne eivät menekään putkeen kisoissa.
Se mihin meidät on "opetettu" on tietysti aina totuus, vai? Kannattaisi katsoa noita laskuja hieman vähemmän asenteellisesti, niin saattaisi huomata, että oho - kyllähän lumilautailijatkin aina parhaaseensa pyrkivät ja yhtä lailla heitä vituttaa epäonnistunut lasku. Vai olivatko Mattila ja Autti mielestäsi kertakaikkisen iloista poikaa laskujensa jälkeen? Se, että pääsee yli pettymyksestä nopeasti ei kuitenkaan ole mielestäni sama asia kuin se, että olisi määritelmäsi mukaisesti "asennevammainen". Ja vaikka olisikin, niin mitäpä siitä? Eipä se paska sijoitus murjottamalla ainakaan parane. Ehkä Hannu Manninenkin olisi olympiavoittaja, jos ei ottaisi itseään ja urheilua niin tosissaan. (Ei ole tarkoitus kuittailla Manniselle, jota itsekin arvostan hyvin suuresti.)vlad kirjoitti:Minä tulen kritisoimaan tarpeen tullen jokaista urheilijaa kisoissa joka on mielestäni asennevammainen, minut on opetettu siihen ettei kilpaurheilussa tappion tullen naureskella ja vitsailla ja pidetä hauskaa, ei etenkään silloin jos oli ne kuuluisat mahdollisuudet voittoon ennen suorituksia eli kuului lajin suosikkeihin.
Cube kirjoitti:Tuntuu oikeastaan turhalta yrittää tästä asiasta keskustella kanssasi, koska olet selvästi lyönyt mielipiteesi lukkoon tämän lajin suhteen jo kauan sitten. Yritetään kuitenkin.
vlad kirjoitti:...heille lautailu ei ole urheilua vaan ennemminkin elämäntapa mikä sitten näkyy (mielestäni) heidän asennoitumisessaan lajiin ja suorituksiin suurkisoissa.
vlad kirjoitti:...minulla on (tiedän) asennevamma näitä "lökäpöksyjä" kohtaan ja pidän heidän asennoitumistaan huippu-urheiluun jotenkin huippu-urheilua väheksyvänä, heille lautailu ei ole urheilua vaan ennemminkin elämäntapa mikä sitten näkyy (mielestäni) heidän asennoitumisessaan lajiin ja suorituksiin suurkisoissa.
Maple Leaf kirjoitti:Mutta ketjun otsikkoa kommentoiden: urheilun perusajatus ei ole voittaminen. Urheilun perusajatus on urheileminen. Voitto tulee vasta suorituksen jälkeen.
mixu kirjoitti:Monelle tuntuu nykään olevan tärkeintä rahan tekeminen urheilun avulla.Miten se mahtuu tuohon perusajatukseen?
Maple Leaf kirjoitti:Mutta ketjun otsikkoa kommentoiden: urheilun perusajatus ei ole voittaminen. Urheilun perusajatus on urheileminen. Voitto tulee vasta suorituksen jälkeen.
1Timer kirjoitti:Eli niin klisee ja pahalle maistuva suomalainen sanonta se onkin, niin kylla jokaisen pitaa lahtea tekemaan parhaansa jokaiseen suoritukseen. Enempaa ei voi vaatia. On tiedettava omat rajansa ja sitten katsoa mihin se riittaa.
Troy kirjoitti:Kilpaurheilun perusajatus on voittaminen.
Maple Leaf kirjoitti:Ei, vaan kilpaurheilun tavoite on voittaminen. Se on eri asia. Kilpaurheilun perusajatus on urheilu, ja urheilun perusajatus on urheileminen.
Tämä saattaa vaikuttaa pelkältä semantiikalta, mutta niin ei ole. Perusajatuksen ja tavoitteen sekoittaminen toisiinsa on sama asia kuin sotkisi keskenään esimerkiksi sen, mitä jokin on ja sen, mitä jokin merkitsee (puhumattakaan siitä, että sotkisi samaksi asiaksi sen, miten jokin on ja sen, miten sen tulisi olla).
Nämä eivät ole samantekeviä asioita, sillä esimerkiksi Jatkoajassakin on intohimoisia jääkiekkoihmisiä, jotka eivät valitettavasti näe mitään eroa käsitteillä "peli" ja "taktiikka" (siis aivan kuin "taktiikka" olisi sama asia kuin "peli", mitä se ei tietenkään ole). Jos ja kun syy-seuraus -suhteet isketään samaksi mössöksi, katoaa myös perspektiivi (tässä tapauksessa) urheilemisen motiiveihin ja mahdollisuuteen ymmärtää urheilijaa, tämän motiiveja ja laajemmin koko urheilun ympärille rakentuneita järjestelmiä.
Troy kirjoitti:Selvä. Onnea matkaan valitsemallasi tiellä.
Eikö elämäntapa ole asenteensa puolesta ihan soveltuva huippu-urheiluun? Elämäntapahan tarkoittaa näille kavereille sitä, että rinteessä ollaan usein, paljon ja pitkään. Ja taitaapa lumilautailu maailmalla sen verran suosittuakin olla nykyään, että ei lajin huipulle nouseminen mitään sattumaakaan ole, vaan menestyksen eteen pitää tehdä töitä samalla tavalla kuin muissakin lajeissa.vlad kirjoitti:Fiksua on varmaan lopettaa keskustelu aiheesta alkuunsa koska se tuskin etenee missään vaiheessa alkua pidemmälle koska minulla on (tiedän) asennevamma näitä "lökäpöksyjä" kohtaan ja pidän heidän asennoitumistaan huippu-urheiluun jotenkin huippu-urheilua väheksyvänä, heille lautailu ei ole urheilua vaan ennemminkin elämäntapa mikä sitten näkyy (mielestäni) heidän asennoitumisessaan lajiin ja suorituksiin suurkisoissa.
Oletko huomioinut sen millainen vaikutus sillä olisi psykologisesti, jos urheilija, jolla ei todellisuudessa ole mitään mahdollisuuksia voittoon, lähtisi joka kilpailuun nimenomaan ykkössija mielessä? Kyllähän siinä katoaisi motivaatio ja itseluottamus aika nopeasti, jos joku Tami Kiuru lähtisi aina hyppäämään sillä asenteella, että "tänään otetaan se voitto!" Urheilussa on iso osa mielestäni nimittäin myös sitä, että kuka onnistuu pääsemään huonoista suorituksistaan ja pettymyksistään yli parhaiten. Miksi siis tehdä niistä pettymyksistä ja epäonnistumisista tietoisesti suurempia?Troy kirjoitti:No minä olen tässä nyt jo aika monesti yrittänyt asiani muotoilla niin, että pitää lähteä tekemään se itselleen mahdollisimman paras suoritus, mutta pitää lähteä myös sillä asenteella, että kisaa lähdetään voittamaan. Tämä on osoittautunut kyllä aivan käsittämättömäksi ajattelutavaksi useimmille ihmisille, mutta olen sitä yrittänyt tässä ketjussa selvittää.
Urheilijan ei siis pidä asettaa tavoitteekseen mitään 16. sijaa. Jos voitto tuntuu kertakaikkiaan liian kovalta tavoitteelta niin asettaa tavoitteeksi sitten optimisuorituksen, mutta en pysty ymmärtämään miten tavoite voi olla esim. 16. Urheilijan nälkä voi tyydyttyä vasta, kun hän on ykkönen, paras. Tämä siis minun näkemykseni siitä millainen urheilijan asenteen pitäisi olla.
Cube kirjoitti:Oletko huomioinut sen millainen vaikutus sillä olisi psykologisesti, jos urheilija, jolla ei todellisuudessa ole mitään mahdollisuuksia voittoon, lähtisi joka kilpailuun nimenomaan ykkössija mielessä? Kyllähän siinä katoaisi motivaatio ja itseluottamus aika nopeasti, jos joku Tami Kiuru lähtisi aina hyppäämään sillä asenteella, että "tänään otetaan se voitto!" Urheilussa on iso osa mielestäni nimittäin myös sitä, että kuka onnistuu pääsemään huonoista suorituksistaan ja pettymyksistään yli parhaiten. Miksi siis tehdä niistä pettymyksistä ja epäonnistumisista tietoisesti suurempia?
Joukkueurheilussa (yksittäisissä peleissä) ja tietyissä yksilöurheilulajeissa ymmärrän kyllä vielä ihan hyvin kantasi, mutta jää kyllä aika epäselväksi, että miten ihmeessä se parantaisi suoritusta, jos sitä sovellettaisiin lajiin, jossa osallistujia on samassa kilpailussa useita kymmeniä.
Troy kirjoitti:Kuten lainaamassasi viestissä sanoin, jos urheilija ei syystä tai toisesta (taso, pettymys) pysty asettamaan itselleen voittoa tavoitteeksi niin tavoitteen tulisi olla optimisuoritus. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että tavoitteeksi asetetaan sija 16.
Mace kirjoitti:Entäs jos se 16. sija on juuri se ehdoton optimisuoritus? Jos hän ei parhaalla mahdollisella suorituksellakaan voi realistisesti ajatella pääsevänsä 16. sijaa paremmaksi, niin silloinhan tuo sijoitus on hänelle sama kuin voitto eikä sen tavoittelemisessa luulisi olevan mitään ihmeellistä. Ei edes sinulle.
