Urheilun perusajatus

  • 6 004
  • 106

Nypsi

Jäsen
Troy kirjoitti:
No minähän olen tässä koko ajan toitottanut sitä, että tällä voittamaan lähtemisellä ei ole mitään tekemistä esim. vauhdinjaon kanssa. Urheilija lähtee tekemään parasta suoritustaan johon kuuluu optimaalinen, valmistautuminen, vauhdijako jne. Voittoon asennoituminen tarkoittaa sitä, että ei kisan aikana ala tyytymään yhtään vähempään mihin omat voimat riittävät. Ottaa itsestään kaiken irti ja todistaa ennenkaikkea itselleen, että ei olisi pystynyt yhtään parempaan.

Luuletko tosiaan että hiihtäjä jonka tavoite on nyt vaikka asetettu kymmenen sakkiin, alkaa hölläämään omaa vauhtiaan kesken kisan kun on kympin sakissa, vaikka olisi mahdollisuuksia vielä korkeammalle?
Juuri kestävyyttä vaativissa lajeissa yllätysmomentti on kohtuullisen pieni, sillä tahdonvoimakaan ei auta jos toinen yksinkertaisesti vaan hiihtää kovempaa. En ymmärrä miten tämä asia on niin vaikea käsittää.
 

Troy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Steelers
Nypsi kirjoitti:
Luuletko tosiaan että hiihtäjä jonka tavoite on nyt vaikka asetettu kymmenen sakkiin, alkaa hölläämään omaa vauhtiaan kesken kisan kun on kympin sakissa, vaikka olisi mahdollisuuksia vielä korkeammalle?
Juuri kestävyyttä vaativissa lajeissa yllätysmomentti on kohtuullisen pieni, sillä tahdonvoimakaan ei auta jos toinen yksinkertaisesti vaan hiihtää kovempaa. En ymmärrä miten tämä asia on niin vaikea käsittää.

Kyllä minä sen asian käsitän oikein hyvin ja olen koko ajan käsittänyt. Tiedän myös, että se hengen taisto on todella tiukkaa ja kovaa hommaa. En väitä, että tahdonvoimalla pystyy suoritustasoaan juurikaan nostamaan, mutta sen puutteella pystyy sitä kyllä helposti tiputtamaan. En sano, että hiihtäjä rupeaa tietoisesti hölläämään vauhtiaan, mutta ehkä siellä äärirajoilla on helpompi antaa periksi väsymyksen tunteelle ja muille sellaisille asioille jos on sen tavoitteensa jo saavuttanut.
 

Twite

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hämeenlinnan Pallokerho
Troy kirjoitti:
Koeta nyt ymmärtää, että kyse on asennoitumisesta ei siitä mikä on todellisuutta ja miten vauhdinjako ja muut suoritukselliset asiat pitää suorittaa. Kyse on vaan itsensä psyykkaamisesta parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Sen, että asettaa itselleen tavoitteekseen voiton ei pitäisi muuttaa suoritusta muutoin kuin sillä tavalla, että urheilija antaa todellakin kaikkensa. Se, että hän ilmoittaa päässeensä tavoitteeseensa sijoituttuaan 15. herättää ainakin minussa epäilyksen, että kuinka korkealle hän olisi sijoittunut jos tavoite olisi ollut ylempänä.
Olemme eri mieltä. Kyllä minun mielestäni voi antaa kaikkensa ja hoitaa hiihtonsa optimaalisesti kuntoonsa ja kykyynsä nähden ja sijoittua sijalle 15 jota tavoittelikin. Sijoitushan on kiinni muidenkin suorituksesta kuin omasta. Väitän että hiihtäjä pyrkii maksimisuoritukseen, ei maksimisijoitukseen. Siis hiihtää niin kovaa kuin pystyy (vauhdinjako mukaan luettuna) eikä kyttää millä sijalla on. Väitän myös että tavoitteeksi asetettu voittaminen ei esimerkkimme hiihtäjää psyykkaa yhtään parempaan sijoitukseen.

'Jos asettaa tavoitteekseen voiton niin antaa kaikkensa' on minun korvissani vain huuhaa-sanahelinää.

Mutta tämä on toisaan vain mielipide-ero, ei sen vakavampaa. On mahdotonta mitata koska joku on antanut 'todellakin kaikkensa', siispä ei tätä voi oikeaksi todistaa.
 

Troy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Steelers
Twite kirjoitti:
Mutta tämä on toisaan vain mielipide-ero, ei sen vakavampaa. On mahdotonta mitata koska joku on antanut 'todellakin kaikkensa', siispä ei tätä voi oikeaksi todistaa.

Näin on. Itse näen asian niinkuin olen tässä ketjussa osoittanut ja se johtuu pääasiassa siitä, että itse olen kokenut sen oikeaksi tavaksi asennoitua.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mace kirjoitti:
Tästä olen periaatteessa samaa mieltä. Omasta mielestäni kuitenkin nimenomaan nuori urheilija voi olla mukana joukkueessa, vaikkei hän (vielä) tavoittelisikaan voittoa. Hänen "voittonsa" on se tietty sijoitus (esim. sijoitus 20 parhaan joukossa), jonka hän voi saavuttaa optimaalisella suorituksella. Taidat tosin itsekin olla samaa mieltä, mikäli tuon kirjoituksesi jatkon ymmärsin oikein.

Ymmärsit aivan oikein, nuori parikymppinen lupaus voidaan lähettää suurkisoihin hakemaan sitä kokemusta voittamisesta (hänelle se voittaminen tosiaan voi olla se optimi suoritus tai itsensä ylittäminen), hänen kehitykselle voi olla todella tärkeää tulevien vuosien kannalta se, että nuorena tulee tätä kokemusta suurkisoista - mielummin itse näkisin kisoissa suurkisamenestystä opiskelevan nuoren lupauksen kuin sen perustasaisen suorittajan joka hiihtää sinne sijoille 20 ja siitä eteenpäin vaikka sijoitus voi molemmilla olla sama tai tällä lupauksella jopa pari sijaa huonompi. Sijoitus tulevaisuuteen on aina kannattavampaa kuin sijoitus menneeseen.

vlad.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Vähemmän vakavasti otettavaksi.

Lawless kirjoitti:
Otetaan nyt vaikka kuviteltu esimerkki: Suomalainen, keskimäärin 30:nneksi maailmancupin kisoissa sijoittunut hiihtäjä, ottaa tavoitteekseen voiton.

Mielestäni tällaiset perussuorittajat voidaan jättää jo kotiin kun kyseessä on suurkisat, poikkeuksena tilanne jossa hiihtäjä on joko nuori lupaus tai esim. viestijoukkueen (vara)jäsen.

Ei suurkisoihin Suomen tarvitse lähettää mitään perussuorittajia vain sen tähden koska niin on ennenkin tehty, karsintaa sopii tehdä näiltäkin osin tehdä aiempaa enemmin koska näiltä perussuorittajilta on turha enää odottaa mitään jos he alkavat olemaan sitä vähänkin kokeneempaa kaartia, ja edelleen, ne nuoret lupaukset ovat poikkeus ja sitten ne tapaukset joissa edustusjoukkueeseen valitsemista voidaan perustella jollakin yhteisellä syyllä kuten viestijoukkue tms.

Mielummin siis näkisin joukkueeseen valittavan ennemmin sen nuoren lupauksen oppia keräämään kuin sen "pertti perussuorittajan" hiihtämään maaliin sijalle 20+.

vlad.
 

Mats Bedö

Jäsen
Suosikkijoukkue
TrailBlazers, HIFK, Bruins & Raiders
Troy kirjoitti:
1timer:... Nyt vain peräänkuulutan sitä, että siellä kisassa pitää ottaa se gameface päälle ja lähteä voittamaan eikä sillä tavalla, että no katsellaan nyt jos vaikka kasin sakkiin pistelis menemään...

Totta kai gameface pitaa ottaa paalle, turha sinne hihittelemaan on lahtea.

Mun pointti oli alkujaankin se, etta on taysin vaarin olettaa, etta kaikki urheilujat asennoitusivat voittamaan kisansa. Realiteetit on otettava huomioon ja on ymmarrettava, etta kaikilla kisaan mukaan lahtevilla ei ole voittomahdollisuuksia.

Jos meinaan Ugandan mies lahtee miesten perinteisen 50:lle voittomielessa, niin han vetaa itsensa "manniseen" ekalla kilsalla, se on saletti. Tai jos Suomi lahtee pelkastaan voitto mielessa haastamaan Espanjaa fudiksessa, niin siina havitaan helposti 1-10. Hyvana esimerkkina tasta oli eilisen makikisan yksi suomalaisista: "Toisella kierroksella yritin sitten hypätä notkon pohjalle. Oli aivan liikaa yritystä". Jatka siis tunaroi koko homman kun lahti tekemaan jotain mihin ei rahkeet riita.

Eli niin klisee ja pahalle maistuva suomalainen sanonta se onkin, niin kylla jokaisen pitaa lahtea tekemaan parhaansa jokaiseen suoritukseen. Enempaa ei voi vaatia. On tiedettava omat rajansa ja sitten katsoa mihin se riittaa.

Joskus se riittaa yllatyspronssille MM-kisoissa. Joskus taas sijalle 54 miesten hiihdossa.

On sitten TAYSIN eri asia, pitaako Suomen lahettaa kaikenmaailman kattilakoskia kisoista toiseen. Mielestani ei, silla heilla ei ole parjaanmismahdollisuuksia edes silloin kun kaikki ne, jotka on nahneet lunta aiemmin, on jaaneet pois kisasta.

Jarki kateen siis valinnoissa. Ja sitte ei muuta kun verta pakkiin!
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
1Timer kirjoitti:
On sitten TAYSIN eri asia, pitaako Suomen lahettaa kaikenmaailman kattilakoskia kisoista toiseen. Mielestani ei, silla heilla ei ole parjaanmismahdollisuuksia edes silloin kun kaikki ne, jotka on nahneet lunta aiemmin, on jaaneet pois kisasta.

Teemu Kattilakoski MM 8. 2003 ja MM 9. 2005 (15 kilometrillä, eli alimatkalla. 50 km hiihdettiin perinteisellä, eikä Kattilakoski hiihdä perinteistä). Torinossa tavoitteena mitali. Hiihtäjänä Teemu on tällä hetkellä astumassa parhaaseen ikään.

Mikseiväthän USA:n pojat äsken halunneet voittaa tuota curling-kamppailua. Sillä jos tahtoo voittaa, niin silloinhan sitä voittaa. Ja suomalaisilla ei tunnetusti kestä kasetti.
 

Mats Bedö

Jäsen
Suosikkijoukkue
TrailBlazers, HIFK, Bruins & Raiders
Monet vuodet jo pois Suomesta asuneena en ole tietoinen miehen saavutuksista. Otin hanen nimensa mukaan pienella kirjaimella kirjoitettuna kuvaamaan lahinna mieshiihtajia yleensa.
 

Cube

Jäsen
Siirrän "keskustelun" lumilautailusta tänne vitutusketjusta, koska tuntuu, että se sopii paremmin tähän ketjuun.

vlad kirjoitti:
Tämäkö on sitten syy miksei saisi itkeä ja kitistä lumilautailijoiden asenteesta kun ei itse pysty samaan missään lajissa blaa blaa blaa? Kannattaa sitten muistaa tämä jos tulee kritisoineeksi arvon jääkiekkoilijoiden suorituksia jos ne eivät menekään putkeen kisoissa.
Ensinnäkin: yksittäisen pelaajan kritisoiminen lajin sisällä on mielestäni aika eri asia kuin koko lajin halventaminen ("lumilautailija-hipit"). Toiseksi: tottakai kuka tahansa saa itkeä ja kitistä mistä tahansa niin paljon kuin silmät kestää kyyneliä. Toisaalta en näe myöskään syytä miksi minun pitäisi olla hiljaa siitä, että kyseinen käytös minua joskus vituttaa. Kuten ahdasmielisyys ja kapeakatseisuus yleensäkin.

vlad kirjoitti:
Minä tulen kritisoimaan tarpeen tullen jokaista urheilijaa kisoissa joka on mielestäni asennevammainen, minut on opetettu siihen ettei kilpaurheilussa tappion tullen naureskella ja vitsailla ja pidetä hauskaa, ei etenkään silloin jos oli ne kuuluisat mahdollisuudet voittoon ennen suorituksia eli kuului lajin suosikkeihin.
Se mihin meidät on "opetettu" on tietysti aina totuus, vai? Kannattaisi katsoa noita laskuja hieman vähemmän asenteellisesti, niin saattaisi huomata, että oho - kyllähän lumilautailijatkin aina parhaaseensa pyrkivät ja yhtä lailla heitä vituttaa epäonnistunut lasku. Vai olivatko Mattila ja Autti mielestäsi kertakaikkisen iloista poikaa laskujensa jälkeen? Se, että pääsee yli pettymyksestä nopeasti ei kuitenkaan ole mielestäni sama asia kuin se, että olisi määritelmäsi mukaisesti "asennevammainen". Ja vaikka olisikin, niin mitäpä siitä? Eipä se paska sijoitus murjottamalla ainakaan parane. Ehkä Hannu Manninenkin olisi olympiavoittaja, jos ei ottaisi itseään ja urheilua niin tosissaan. (Ei ole tarkoitus kuittailla Manniselle, jota itsekin arvostan hyvin suuresti.)

Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että on olemassa kritiikkiä ja "kritiikkiä". Lue viesti johon alunperin vastasin ja mieti, että kumpaan kategoriaan se mahtaakaan kuulua.

Tuntuu oikeastaan turhalta yrittää tästä asiasta keskustella kanssasi, koska olet selvästi lyönyt mielipiteesi lukkoon tämän lajin suhteen jo kauan sitten. Yritetään kuitenkin.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Cube kirjoitti:
Tuntuu oikeastaan turhalta yrittää tästä asiasta keskustella kanssasi, koska olet selvästi lyönyt mielipiteesi lukkoon tämän lajin suhteen jo kauan sitten. Yritetään kuitenkin.

Fiksua on varmaan lopettaa keskustelu aiheesta alkuunsa koska se tuskin etenee missään vaiheessa alkua pidemmälle koska minulla on (tiedän) asennevamma näitä "lökäpöksyjä" kohtaan ja pidän heidän asennoitumistaan huippu-urheiluun jotenkin huippu-urheilua väheksyvänä, heille lautailu ei ole urheilua vaan ennemminkin elämäntapa mikä sitten näkyy (mielestäni) heidän asennoitumisessaan lajiin ja suorituksiin suurkisoissa.

vlad.

edit: Olet oikeassa sen suhteen ettei Franchisen viesti kovinkaan kestävää "kritiikkiä" ole, jos ei sitä omanikaan ole niin enpä voi kehua sellaiseksi hänenkään kritiikkiä urheilijoiden käyttäytymistä kohtaan.
 

Mats Bedö

Jäsen
Suosikkijoukkue
TrailBlazers, HIFK, Bruins & Raiders
vlad kirjoitti:
...heille lautailu ei ole urheilua vaan ennemminkin elämäntapa mikä sitten näkyy (mielestäni) heidän asennoitumisessaan lajiin ja suorituksiin suurkisoissa.

Juuri nainhan he itsekin asian ilmaisevat. Eivat toki asennoitumisen puolesta, mutta tosihan se on, etta ei asennoituminen ole kuten muissa lajeissa, kun kyse on ihan muusta kun huippu-urheilusta.

Markkinat halusivat lajin olympialaisiin, eivat lautailijat itse.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
vlad kirjoitti:
...minulla on (tiedän) asennevamma näitä "lökäpöksyjä" kohtaan ja pidän heidän asennoitumistaan huippu-urheiluun jotenkin huippu-urheilua väheksyvänä, heille lautailu ei ole urheilua vaan ennemminkin elämäntapa mikä sitten näkyy (mielestäni) heidän asennoitumisessaan lajiin ja suorituksiin suurkisoissa.

Ei kai huippu-urheilua tee huippu-urheiluksi se, että urheilija antaa päätösvallan omasta suhteestaan omaan urheiluunsa itsensä ulkopuolelle (medialle, faneille ja niin edelleen)? Huippu-urheiluahan on se, kun lajinsa huiput urheilevat, tekevät he sen sitten peräsuoli veressä tai hymy kasvoillaan (ja toisaalta moni, joka tekee sen ensisijaisesti hymy kasvoillaan, tekee sen lopulta myös peräsuoli veressä - toisinpäin harvemmin).

Välillä tuntuu, että tässäkin keskustelussa hämärtyy se ero, mikä on urheilun ja voittamisen välillä - siis tehdään urheilusta voittamista (tai päinvastoin), vaikka tosiasiassa voittaminen on urheilemisen seuraus. Tähän perustuu urheilijoiden suosima (ja joskus ymmärrettävästi kornilta kuulostava) lausahdus "teen parhaani, ja katsotaan mihin se riittää". Jos urheilija ei lähesty suoritustaan ensisijaisesti "voittamisen" näkökulmasta, vaan keskittyy tekemään "parhaansa", voi hän silti olla "huippu-urheilija". Joku minua viisaampi ihminen voisi jopa väittää, että juuri tämänkaltaisen mentaalitason rentouden puuttuminen on syynä moniin suomalaisten "epäonnistumisiin" (ja, kääntäen: tämänkaltainen rentous on suuri osatekijä ruotsalaisten kirotussa hannuhanhimaisuudessa).

Mutta ketjun otsikkoa kommentoiden: urheilun perusajatus ei ole voittaminen. Urheilun perusajatus on urheileminen. Voitto tulee vasta suorituksen jälkeen.
 

mixu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
Maple Leaf kirjoitti:
Mutta ketjun otsikkoa kommentoiden: urheilun perusajatus ei ole voittaminen. Urheilun perusajatus on urheileminen. Voitto tulee vasta suorituksen jälkeen.

Monelle tuntuu nykään olevan tärkeintä rahan tekeminen urheilun avulla.Miten se mahtuu tuohon perusajatukseen?
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
mixu kirjoitti:
Monelle tuntuu nykään olevan tärkeintä rahan tekeminen urheilun avulla.Miten se mahtuu tuohon perusajatukseen?

Eihän se, että urheilun ympärille rakentuu markkinoita, rahavirtoja, arvojärjestelmiä, sitä ja tätä aina dopingiin ja urheilijoiden sekä fanien hyväksikäyttöön saakka muuta miksikään itse urheilun ja urheilemisen ydintä (vaikka sen välillä peittävätkin).
 

Troy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Steelers
Maple Leaf kirjoitti:
Mutta ketjun otsikkoa kommentoiden: urheilun perusajatus ei ole voittaminen. Urheilun perusajatus on urheileminen. Voitto tulee vasta suorituksen jälkeen.

Kilpaurheilun perusajatus on voittaminen.
 

Troy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Steelers
1Timer kirjoitti:
Eli niin klisee ja pahalle maistuva suomalainen sanonta se onkin, niin kylla jokaisen pitaa lahtea tekemaan parhaansa jokaiseen suoritukseen. Enempaa ei voi vaatia. On tiedettava omat rajansa ja sitten katsoa mihin se riittaa.

No minä olen tässä nyt jo aika monesti yrittänyt asiani muotoilla niin, että pitää lähteä tekemään se itselleen mahdollisimman paras suoritus, mutta pitää lähteä myös sillä asenteella, että kisaa lähdetään voittamaan. Tämä on osoittautunut kyllä aivan käsittämättömäksi ajattelutavaksi useimmille ihmisille, mutta olen sitä yrittänyt tässä ketjussa selvittää.

Urheilijan ei siis pidä asettaa tavoitteekseen mitään 16. sijaa. Jos voitto tuntuu kertakaikkiaan liian kovalta tavoitteelta niin asettaa tavoitteeksi sitten optimisuorituksen, mutta en pysty ymmärtämään miten tavoite voi olla esim. 16. Urheilijan nälkä voi tyydyttyä vasta, kun hän on ykkönen, paras. Tämä siis minun näkemykseni siitä millainen urheilijan asenteen pitäisi olla.

No minä olen kantani asiaan ilmaissut tämän keskustelun osalta, toivottavasti ymmärrätte.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Troy kirjoitti:
Kilpaurheilun perusajatus on voittaminen.

Ei, vaan kilpaurheilun tavoite on voittaminen. Se on eri asia. Kilpaurheilun perusajatus on urheilu, ja urheilun perusajatus on urheileminen.

Tämä saattaa vaikuttaa pelkältä semantiikalta, mutta niin ei ole. Perusajatuksen ja tavoitteen sekoittaminen toisiinsa on sama asia kuin sotkisi keskenään esimerkiksi sen, mitä jokin on ja sen, mitä jokin merkitsee (puhumattakaan siitä, että sotkisi samaksi asiaksi sen, miten jokin on ja sen, miten sen tulisi olla).

Nämä eivät ole samantekeviä asioita, sillä esimerkiksi Jatkoajassakin on intohimoisia jääkiekkoihmisiä, jotka eivät valitettavasti näe mitään eroa käsitteillä "peli" ja "taktiikka" (siis aivan kuin "taktiikka" olisi sama asia kuin "peli", mitä se ei tietenkään ole). Jos ja kun syy-seuraus -suhteet isketään samaksi mössöksi, katoaa myös perspektiivi (tässä tapauksessa) urheilemisen motiiveihin ja mahdollisuuteen ymmärtää urheilijaa, tämän motiiveja ja laajemmin koko urheilun ympärille rakentuneita järjestelmiä.
 

Troy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Steelers
Maple Leaf kirjoitti:
Ei, vaan kilpaurheilun tavoite on voittaminen. Se on eri asia. Kilpaurheilun perusajatus on urheilu, ja urheilun perusajatus on urheileminen.

Tämä saattaa vaikuttaa pelkältä semantiikalta, mutta niin ei ole. Perusajatuksen ja tavoitteen sekoittaminen toisiinsa on sama asia kuin sotkisi keskenään esimerkiksi sen, mitä jokin on ja sen, mitä jokin merkitsee (puhumattakaan siitä, että sotkisi samaksi asiaksi sen, miten jokin on ja sen, miten sen tulisi olla).

Nämä eivät ole samantekeviä asioita, sillä esimerkiksi Jatkoajassakin on intohimoisia jääkiekkoihmisiä, jotka eivät valitettavasti näe mitään eroa käsitteillä "peli" ja "taktiikka" (siis aivan kuin "taktiikka" olisi sama asia kuin "peli", mitä se ei tietenkään ole). Jos ja kun syy-seuraus -suhteet isketään samaksi mössöksi, katoaa myös perspektiivi (tässä tapauksessa) urheilemisen motiiveihin ja mahdollisuuteen ymmärtää urheilijaa, tämän motiiveja ja laajemmin koko urheilun ympärille rakentuneita järjestelmiä.

Selvä. Onnea matkaan valitsemallasi tiellä.
 

Cube

Jäsen
vlad kirjoitti:
Fiksua on varmaan lopettaa keskustelu aiheesta alkuunsa koska se tuskin etenee missään vaiheessa alkua pidemmälle koska minulla on (tiedän) asennevamma näitä "lökäpöksyjä" kohtaan ja pidän heidän asennoitumistaan huippu-urheiluun jotenkin huippu-urheilua väheksyvänä, heille lautailu ei ole urheilua vaan ennemminkin elämäntapa mikä sitten näkyy (mielestäni) heidän asennoitumisessaan lajiin ja suorituksiin suurkisoissa.
Eikö elämäntapa ole asenteensa puolesta ihan soveltuva huippu-urheiluun? Elämäntapahan tarkoittaa näille kavereille sitä, että rinteessä ollaan usein, paljon ja pitkään. Ja taitaapa lumilautailu maailmalla sen verran suosittuakin olla nykyään, että ei lajin huipulle nouseminen mitään sattumaakaan ole, vaan menestyksen eteen pitää tehdä töitä samalla tavalla kuin muissakin lajeissa.

Eli toisin sanoen: Olisiko lumilautailun taso mielestäsi korkeampi, jos lautailijat ottaisivat suorituksensa "vakavammin"?

Editoidaan vielä yksi kysymys mukaan: Onko Ronaldinho mielestäsi asennevammainen, koska pelaa jalkapalloa todella usein hymy naamalla ja selvästikin nauttii siitä mitä tekee?
 
Viimeksi muokattu:

Cube

Jäsen
Troy kirjoitti:
No minä olen tässä nyt jo aika monesti yrittänyt asiani muotoilla niin, että pitää lähteä tekemään se itselleen mahdollisimman paras suoritus, mutta pitää lähteä myös sillä asenteella, että kisaa lähdetään voittamaan. Tämä on osoittautunut kyllä aivan käsittämättömäksi ajattelutavaksi useimmille ihmisille, mutta olen sitä yrittänyt tässä ketjussa selvittää.

Urheilijan ei siis pidä asettaa tavoitteekseen mitään 16. sijaa. Jos voitto tuntuu kertakaikkiaan liian kovalta tavoitteelta niin asettaa tavoitteeksi sitten optimisuorituksen, mutta en pysty ymmärtämään miten tavoite voi olla esim. 16. Urheilijan nälkä voi tyydyttyä vasta, kun hän on ykkönen, paras. Tämä siis minun näkemykseni siitä millainen urheilijan asenteen pitäisi olla.
Oletko huomioinut sen millainen vaikutus sillä olisi psykologisesti, jos urheilija, jolla ei todellisuudessa ole mitään mahdollisuuksia voittoon, lähtisi joka kilpailuun nimenomaan ykkössija mielessä? Kyllähän siinä katoaisi motivaatio ja itseluottamus aika nopeasti, jos joku Tami Kiuru lähtisi aina hyppäämään sillä asenteella, että "tänään otetaan se voitto!" Urheilussa on iso osa mielestäni nimittäin myös sitä, että kuka onnistuu pääsemään huonoista suorituksistaan ja pettymyksistään yli parhaiten. Miksi siis tehdä niistä pettymyksistä ja epäonnistumisista tietoisesti suurempia?

Joukkueurheilussa (yksittäisissä peleissä) ja tietyissä yksilöurheilulajeissa ymmärrän kyllä vielä ihan hyvin kantasi, mutta jää kyllä aika epäselväksi, että miten ihmeessä se parantaisi suoritusta, jos sitä sovellettaisiin lajiin, jossa osallistujia on samassa kilpailussa useita kymmeniä.
 

Troy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Steelers
Cube kirjoitti:
Oletko huomioinut sen millainen vaikutus sillä olisi psykologisesti, jos urheilija, jolla ei todellisuudessa ole mitään mahdollisuuksia voittoon, lähtisi joka kilpailuun nimenomaan ykkössija mielessä? Kyllähän siinä katoaisi motivaatio ja itseluottamus aika nopeasti, jos joku Tami Kiuru lähtisi aina hyppäämään sillä asenteella, että "tänään otetaan se voitto!" Urheilussa on iso osa mielestäni nimittäin myös sitä, että kuka onnistuu pääsemään huonoista suorituksistaan ja pettymyksistään yli parhaiten. Miksi siis tehdä niistä pettymyksistä ja epäonnistumisista tietoisesti suurempia?

Joukkueurheilussa (yksittäisissä peleissä) ja tietyissä yksilöurheilulajeissa ymmärrän kyllä vielä ihan hyvin kantasi, mutta jää kyllä aika epäselväksi, että miten ihmeessä se parantaisi suoritusta, jos sitä sovellettaisiin lajiin, jossa osallistujia on samassa kilpailussa useita kymmeniä.

Kuten lainaamassasi viestissä sanoin, jos urheilija ei syystä tai toisesta (taso, pettymys) pysty asettamaan itselleen voittoa tavoitteeksi niin tavoitteen tulisi olla optimisuoritus. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että tavoitteeksi asetetaan sija 16.
 

Mace

Jäsen
Troy kirjoitti:
Kuten lainaamassasi viestissä sanoin, jos urheilija ei syystä tai toisesta (taso, pettymys) pysty asettamaan itselleen voittoa tavoitteeksi niin tavoitteen tulisi olla optimisuoritus. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että tavoitteeksi asetetaan sija 16.

Entäs jos se 16. sija on juuri se ehdoton optimisuoritus? Jos hän ei parhaalla mahdollisella suorituksellakaan voi realistisesti ajatella pääsevänsä 16. sijaa paremmaksi, niin silloinhan tuo sijoitus on hänelle sama kuin voitto eikä sen tavoittelemisessa luulisi olevan mitään ihmeellistä. Ei edes sinulle.
 

Troy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Steelers
Mace kirjoitti:
Entäs jos se 16. sija on juuri se ehdoton optimisuoritus? Jos hän ei parhaalla mahdollisella suorituksellakaan voi realistisesti ajatella pääsevänsä 16. sijaa paremmaksi, niin silloinhan tuo sijoitus on hänelle sama kuin voitto eikä sen tavoittelemisessa luulisi olevan mitään ihmeellistä. Ei edes sinulle.

Haluaisin nähdä sen urheilijan, jolle se 16. sija on juuri se optimisuoritus. Siis mietipäs nyt. Kuinka kukaan voi ennen mitään kisaa ajatella, että tänään tässä kisassa näitä urheilijoita vastaan optimisuoritukseni on 16. sija?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös