Urheilun perusajatus

[mixu]

Jos Ruotsin ja Kanadan naiset olisivat ajatelleet kuin Mace niin heillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia vaan ennakkosuosikki Kuitunen olisi vienyt voiton.
Onneksi on vielä urheilijoita joilla on sisua voittaa ennakkoon paremmat.

 

[Mace]

Haluaisin nähdä sen urheilijan, jolle se 16. sija on juuri se optimisuoritus. Siis mietipäs nyt. Kuinka kukaan voi ennen mitään kisaa ajatella, että tänään tässä kisassa näitä urheilijoita vastaan optimisuoritukseni on 16. sija?

No se todellinen optimi voi olla vaikkapa 20. sija, mutta silti hän tavoittelee 16. sijaa, koska ainahan voi sattua jotain yllättäviä sattumuksia, joiden avulla hän pääsisikin noin ylös tuloslistalla. Vastaavasti voidaan ajtella siten, että kanssakilpailijoista viisi on aivan omassa kastissaan, jolloin kuudes sija on se optimisuoritus, ellei joku kärkiviisikosta loukkaannu, tms. Kuudes sija on siis se realistinen optimisuoritus.

 

[Troy]

No se todellinen optimi voi olla vaikkapa 20. sija, mutta silti hän tavoittelee 16. sijaa, koska ainahan voi sattua jotain yllättäviä sattumuksia, joiden avulla hän pääsisikin noin ylös tuloslistalla. Vastaavasti voidaan ajtella siten, että kanssakilpailijoista viisi on aivan omassa kastissaan, jolloin kuudes sija on se optimisuoritus, ellei joku kärkiviisikosta loukkaannu, tms. Kuudes sija on siis se realistinen optimisuoritus.

Olen asiasta eri mieltä. Katsoja tai toimittaja voi asettaa kilpailijan ennen starttia jollekin sijalle, mutta urheilija itse ei voi mielestäni asennoitua niin. Kisan jälkeen urheilija voi analysoida suoritustaan ja todeta, että ihan hyvin meni vaikkei voittoa tullutkaan. Tavoitteena mikään 16. tai 5. sija ei voi kuitenkaan mielestäni olla silloin kuin puhutaan olympialaisissa hiihtävästä olympiaurheilijasta.

 

[Cube]

Haluaisin nähdä sen urheilijan, jolle se 16. sija on juuri se optimisuoritus. Siis mietipäs nyt. Kuinka kukaan voi ennen mitään kisaa ajatella, että tänään tässä kisassa näitä urheilijoita vastaan optimisuoritukseni on 16. sija?

Siis onko näitä ylipäätään olemassa, jotka laittavat tavoitteeksi nimenomaan jonkun 16. sijan? Siis kaiketi on, mutta tuskin nyt monta. Eikö tuossa vaiheessa yleensä muotoilla tavoite tyyliin "20 joukossa" tai "15 joukossa"?

 

[Mace]

Jos Ruotsin ja Kanadan naiset olisivat ajatelleet kuin Mace niin heillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia vaan ennakkosuosikki Kuitunen olisi vienyt voiton.
Onneksi on vielä urheilijoita joilla on sisua voittaa ennakkoon paremmat.

Mixu taas väläyttelee "älyään". Suomi oli sprintissä lievä ennakkosuosikki, muttei lainkaan mahdoton voitettava muille. Sekä Ruotsin että Norjan oli täysin realistista tavoitella kultaa. Ja oli siellä vielä muitakin joukkueita, jotka olisivat mielestäni ihan realistisesti voineet tavoitella kultaa. Sinä olet kuitenkin jo "järjenjuoksusi" tason osoittanut useaan otteeseen, joten jos et jatkossakaan ymmärrä suomen kieltä, niin pidä mieluummin turpasi kiinni tai vastaile sitten sinulle esittämääni kritiikkiin äläkä aina häivy kuin pahainen räkänokka jonnekin takavasemmalle.

 

[Troy]

Siis onko näitä ylipäätään olemassa, jotka laittavat tavoitteeksi nimenomaan jonkun 16. sijan? Siis kaiketi on, mutta tuskin nyt monta. Eikö tuossa vaiheessa yleensä muotoilla tavoite tyyliin "20 joukossa" tai "15 joukossa"?

No minun silmissäni ihan sama asia onko se tavoite 16. vai 20. joukossa. Ei minulle särähdä ollenkaan korvaan jos joku sanoo lähtevänsä hiihtämään parasta mahdollista sijoitusta. Se särähtää pahasti jos joku sanoo, että jos nyt pääsis sinne 20 sakkiin.

 

[Nypsi]

No minun silmissäni ihan sama asia onko se tavoite 16. vai 20. joukossa. Ei minulle särähdä ollenkaan korvaan jos joku sanoo lähtevänsä hiihtämään parasta mahdollista sijoitusta. Se särähtää pahasti jos joku sanoo, että jos nyt pääsis sinne 20 sakkiin.

Joillekin se paras mahdollinen sijoitus on yhtäkuin sijoitus 20 sakkiin. Jos vaikka suomalainen hiihtäjä sanoo että lähden tänään hiihtämään parasta mahdollista sijoitusta ja todennäköisesti silloin sijoitun 20 joukkoon, niin oletko sitten tyytyväinen?

 

[Troy]

Joillekin se paras mahdollinen sijoitus on yhtäkuin sijoitus 20 sakkiin. Jos vaikka suomalainen hiihtäjä sanoo että lähden tänään hiihtämään parasta mahdollista sijoitusta ja todennäköisesti silloin sijoitun 20 joukkoon, niin oletko sitten tyytyväinen?

En ole. :)

 

[Individual]

Ja sinä päivänä kun urheilija lähtee tylysti kisoihin tavoitteella: "Aion voittaa kaikissa lajeissa kultaa, koska se on täysin realistinen tavoite tällä kunnolla." ja käykin niin, että ei tule sitä kultaa, ehkä vain yksi pronssi niin jo ollaan teilaamassa täällä ja kansan syvien rivien joukossa, että siinä sekin kilpailija x lähti niin suurin tavottein kisoihin, mutta eihän se tietenkään mitään voittanut, mokoma leuhkija.

 

[Troy]

Ja sinä päivänä kun urheilija lähtee tylysti kisoihin tavoitteella: "Aion voittaa kaikissa lajeissa kultaa, koska se on täysin realistinen tavoite tällä kunnolla." ja käykin niin, että ei tule sitä kultaa, ehkä vain yksi pronssi niin jo ollaan teilaamassa täällä ja kansan syvien rivien joukossa, että siinä sekin kilpailija x lähti niin suurin tavottein kisoihin, mutta eihän se tietenkään mitään voittanut, mokoma leuhkija.

Olikohan se tämä ketju, jossa totesin että ei urheilijan ole mikään pakko (eikä minun mielestäni kannatakaan) elvistellä mediassa ennen kisoja minkäänlaisilla tavoitteilla.

 

[Lawless]

Olikohan se tämä ketju, jossa totesin että ei urheilijan ole mikään pakko (eikä minun mielestäni kannatakaan) elvistellä mediassa ennen kisoja minkäänlaisilla tavoitteilla.

Ei kai se mitään elvistelyä ole, että toteaa tavoitteen olevan voitto. Eikö mielestäsi se ole itsestäänselvyys, että jokaisen kilpailijan tavoite on vain ja ainoastaan voitto. Ei kai itsestäänselvyyksien sanomisessa mitään pahaa ole?

 

[Ghost]

Olikohan se tämä ketju, jossa totesin että ei urheilijan ole mikään pakko (eikä minun mielestäni kannatakaan) elvistellä mediassa ennen kisoja minkäänlaisilla tavoitteilla.

Jos urheilija sanoo lähtevänsä tekemään parhaansa ja katsovansa mihin se riittää, niin siitä se vasta poru nousee, kun ei ole tappajan verta suonissa.

Tietysti täysi mediahiljaisuus voisi olla vaihtoehto, mutta noinkohan media kohtelisi kovinkaan silkkihansikkain urheilijaa, joka ei anna haastatteluja lainkaan?

 

[Troy]

Ei kai se mitään elvistelyä ole, että toteaa tavoitteen olevan voitto. Eikö mielestäsi se ole itsestäänselvyys, että jokaisen kilpailijan tavoite on vain ja ainoastaan voitto. Ei kai itsestäänselvyyksien sanomisessa mitään pahaa ole?

Tavoite voi olla myös optimisuoritus, mutta periaatteessa kyllä ihan oikein olet minut ymmärtänyt. Minun puolestani urheilija voi sanoa suoraan tavoittelevansa voittoa, mutta suuren yleisön mielipiteen huomioon ottaen se ei liene järkevää.

 

[ms.qvist]

Mutta ketjun otsikkoa kommentoiden: urheilun perusajatus ei ole voittaminen. Urheilun perusajatus on urheileminen. Voitto tulee vasta suorituksen jälkeen.

Urheilun perusajatus voi toki olla urheileminen tai vaan hauskan pitäminen mutta urheilulla ja kilpaurheilulla on mielestäni selkeä ero ja se on se, että kilpaurheilun perusajatuksena on voiton tavoittelu. Kilpaurheilussa ei enää haeta urheilun riemua ja sekundaarisia tavoitteita vaan kilpaurheilussa tärkeää on myös tavoitteellisuus mikä viimekädessä tarkoittaa yksinomaan voitontavoittelua.

vlad.

 

[ms.qvist]

Ei, vaan kilpaurheilun tavoite on voittaminen. Se on eri asia. Kilpaurheilun perusajatus on urheilu, ja urheilun perusajatus on urheileminen.

Tämä saattaa vaikuttaa pelkältä semantiikalta, mutta niin ei ole. Perusajatuksen ja tavoitteen sekoittaminen toisiinsa on sama asia kuin sotkisi keskenään esimerkiksi sen, mitä jokin on ja sen, mitä jokin merkitsee (puhumattakaan siitä, että sotkisi samaksi asiaksi sen, miten jokin on ja sen, miten sen tulisi olla).

Olen edelleen toista mieltä asiasta, kilpaurheilussa tavoite ja perusajatus ovat niin paljon kytköksissä toisiinsa, että voidaan selkeästi puhua siitä, että se perusajatus on jo se voiton tavoittelu. Jos kilpaurheilijan perusajatus on vain urheileminen niin voidaan miettiä mikä on hänen asennoitumisensa suoritukseen ja harjoitteluun, itse paljon kilpaurheilleena tiedostan omalla kohdallani sen, että siihen perusajatukseen kytkeytyy jo voimakkaasti se voiton tavoittelu ja voiton hakeminen - ne ovat toki myös tavoitteita, eli asetetaan tavoitteita urheilu-uralle mutta samalla ne kuuluvat ehdottomalla tapaa siihen kilpaurheilun perusajatukseen.

Itse näen asian siten ettei ilman selkeää voitontavoittelua ole kilpaurheiluakaan, joten on aika perusteltua puhua siitä, että kilpaurheilun perusajatus on voiton tavoittelu.

vlad.

 

[ms.qvist]

Eikö elämäntapa ole asenteensa puolesta ihan soveltuva huippu-urheiluun? Elämäntapahan tarkoittaa näille kavereille sitä, että rinteessä ollaan usein, paljon ja pitkään. Ja taitaapa lumilautailu maailmalla sen verran suosittuakin olla nykyään, että ei lajin huipulle nouseminen mitään sattumaakaan ole, vaan menestyksen eteen pitää tehdä töitä samalla tavalla kuin muissakin lajeissa.

Eli toisin sanoen: Olisiko lumilautailun taso mielestäsi korkeampi, jos lautailijat ottaisivat suorituksensa "vakavammin"?

Se riippuu mielestäni täysin tapauksesta onko elämäntapa soveltuva huippu-urheiluun mutta mielestäni näillä lumilautailijoilla tämä elämäntapa selkeällä tapaa väheksyy huippukisoja ja niiden vakavahenkisyyttä ja voitontavoitteellisuutta, joukossa voi toki olla poikkeuksia mutta kuvaavaa on aiemmissa kisoissakin havaitut tilanteet jossa epäonnistumisenkin jälkeen virnistellään ja naureskellaan kuin mitään ei olisi vialla - tällainen elämäntapa väheksyy mielestäni huippu-urheilua.

Lumilautailun taso ei välttämättä olisi korkeampi jos he ottaisivat suorituksensa "vakavammin" mutta lajin uskottavuus kasvaisi silmissäni aivan toiseksi jos suorituksesta heijastuisi kaikella tapaa urheilullisuus ja suoritukseen paneutuminen (edelleen, poikkeuksiakin taatusti on eli löytyy lautailijoita joille suorittaminen on vakahenkinen tilanne).

Tunnustan, kohdallani asennoituminen johtuu juuri lajin luonteesta ja totisen kilpailuhengen näkyvästä puutteesta - vaikka kisoissa laskee lajin ehdottomia huippuja niin he näyttävät vain hauskanpitäjiltä ja lomalaisilta, mikä ei valitettavasti käy yksiin minun perusajatukseni kanssa siitä mitä on huippu-urheilu ja kuinka suorituksiin paneudutaan.

Editoidaan vielä yksi kysymys mukaan: Onko Ronaldinho mielestäsi asennevammainen, koska pelaa jalkapalloa todella usein hymy naamalla ja selvästikin nauttii siitä mitä tekee?

Tähän kysymykseen en voi vastata kun en edes tiedä kuka on Ronaldinho. Potkupallo kuuluu sarjaan lajeja joita ei katsota ikinä.

vlad.

 

[aceman81]

Jos nyt lähtee peilaamaan vaikka olympialajina olevaa lumilautailua. Ei se nyt varsinaisesti aiheuta henkistä kärsimystä lajina. Ainakaan niin kauan kun ei tartte kuunnella selostuksia tai haastatteluja. Reippaana ulkoilmaharrastuksena varmasti ihan pätevää ja tervettä, smoothia toimintaa. Pronssimitalisti Koskikin heitti haastiksessa, ettei kisoihin sen kummemmin valmennauduta vaan pidetään hauskaa ja lasketaan kavereiden kanssa. Tartteeko tollasta puuhastelua sitten vetää olympialaisiin? Jotenkin tosta ei saa urheiluun kuuluvaa draamaa aikaseksi. Vähän ku koomikot jotka pyrkivät tekemään laatuviihdettä huolimattomin valmisteluin. Se ei näytä hyvältä. Joku heitti että ne eivät olleet ensisijaisesti laskijat jotka lajia olympialaisiin ajaneet. Nuorison parissa suosittu trendikäs laji varmasti hyvä lisäveturi näihin kekkereihin. Pysyykö laji sitten kutakuinkin samanlaisena vai kehittyykö johonkin suuntaan? Taustoja ja kabinettipeliä voisi kyllä jotenkin laittaa paremmin ruotuun ja ilmentämään paremmin lajin henkeä. Aika kovasanaista kritiikkiä kuitenkin kuulunut sekä maailmancupin että olympialaisten epämääräisistä pistelaskuista.

Tieteynlainen kulttuurishokki se oli freestylekin Naganon kisoissa. Mitaleja tuli kuitenkin jännitettyä ja ohan tämä laji kuitenkin jo melko lähellä huippu-urheilua. Janne Lahtela on yksi lajin suurista ja hänen asenteensa jokseenkin kunnioitettava. Rento äijä, joka kuitenkin suhtautuu lajiinsa intohimoisesti, pyrkii kehittymään ja tähtää aina korkeammalle. Toivottavasti onnistuu repaleisen kauden jälkeen uransa viimeisissä Isoissa Kisoissa. Curlingiin tuli tutustuttua Salt Lake Cityssä. Aiemmin laji vaikutti jokseenkin epämääräseltä tissienläpsyttelyltä. Kun niitä matseja sitten rupesi katsomaan, niin kummasti imaisi mukaansa. Nuo olympiarenkaat tekevät ihmeitä. Näissä kisoissa laji vaikuttaa jopa liian jännittävältä, kun tempaa kunnolla seuraamaan. On tietysti lajeja, jotka nuoren historiansa tai suurten tasoerojensa vuoksi menettävät jotenkin uskottavuuttaan. Kuten vaikkapa naisten jääkiekko, jota Mertsi tuli eilen Suomi-USA -pelin aikana kutsuneeksi jääkiekon irvikuvaksi, kun pienetkin kontaktit ja pyllähtämiset johtavat penalttiin. Miesten puolella joukkueita on sentään jokunen enemmän ja kilpailu huipulla sekä tiivistä että äärimmäisen mielenkiintosta. Ja onhan kyseessä sentään The Laji.


Huippu-urheilun perusajatus kai...joku innostuu nuorena jostain itselleen sopivasta lajista, ihan vaan liikunnan riemusta, niin kuin pitääkin. Jossain vaiheessa tulee kuvaan ohjatumpi ja tavoitteellisempi harjoittelu. Lahjakkaimmat, sitkeimmät ja asialleen paneutuvat tempautuvat sitten ison myllyn vietäväksi ja joistain harvoista tulee ammattilaisurheilijoita, ura joka on suhteellisen lyhyt ja arvaamaton. Rakkaus lajiin, liikuntaan ja kilpailemiseen toivottavasti ovat suurimpia eteenpäin vieviä voimia, vaikka rahallinen hyötykin astuu jossain vaiheessa kuvaan. Huipulla urheilija kantaa edelleen vastuun että hedelmät työstään, mutta on samalla myös suuren yleisön kritiikin kohde. Lajivalintakysymys. Kilvoittelulla ja voimainmittaamisella on historiassa käsittääkseni pitkät perinteet; kysymys kaiketikin ihmisen rajojen hakemisen lisäksi suuresta urheiludraamasta ja viihteestä, jota kansa janoaa. Tapahtumille luodaan puitteet ja ennakkoasetelmat, jotka luovat kiinnostavuutta. Tässä oudossa elämässä tavallinen urpo saa kiintopisteitä, pysyvyyttä sekä pääsee valitsemaan puolensa ja kokemaan erilaisia tunnetiloja. Kenties väriä harmaaseen arkeen.


Menipä vaikeaksi. Yksittäisen urheilijan soisi olevan suhteellisen rehellisen sekä tekevän parhaansa. Kätevää, eikö totta? Tietyt reaaliteetit on olemassa eikä kaikista kehity koskaan voittajia, mutta kaikki tehtävissä oleva olisi mielestäni tehtävä, ennen kuin lähtee esiintymään maailman lavoille esmes Suomi-pusakka niskassaan. Heikkouksia täytyy kehittää, rajoja täytyy hakea, periksi ei saisi antaa. Kanervan Ilehän se heitti että se ei riitä että urheilija lähtee tekemään vain parhaansa. Sikäli tuosta lauseesta voi hakea logiikkaa, että jos valmistelut on viilattu viimisen päälle ja olotila on hyvä, niin sitten vaan baanalle tavoittelemaan kuuta taivaalle! Kaikkihan lähtee tekemisestä, pitäisi pyrkiä olemaan kilpailun hetkellä valmis toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos sanoo lähtevänsä tekemään parhaansa ja sitten sen myös ennakkoluulottomasti tekee, niin pakkohan sen on riittää. Ennakkoluulottomasti siksi ettei mieltä saisi ainakaan ennakkoon kahlita pessimistisillä odotuksilla. Jos ei hirveitä odotuksia ole, niin ei saisi olla liikoja paineitakaan. Tässä korostan henkisen puolen tekijöitä, joita pystyy varmasti kehittämään. Pään täytyisi kestää. Pitäisi osata sulkea muun ympäriltään ja keskittyä siihen käsillä olevaan hetkeen, tilanteeseen. Selityksiä voi sitten kehitellä kisan jälkeenkin.

 

[hannes_ko]

- Ei tätä voi todeksi uskoa. Ei tässä näin pitänyt käydä, en minä ollut voittajasuosikki. Ajattelin, että minulla on paremmat mahdollisuudet muissa kilpailuissa.

Näin sanoi olympiavoittaja Florence Baverel-Robert ampumahiihdon naisten sprintin jälkeen.

Eikös tässä, arvon herrat, ole jotain vikaa. Ranskatar voitti, vaikka ei lähtenyt edes hakemaan kultaa. Tuskin julisti ennen kisaa kultamitaliaan. Miten tämä selittyy? Teidän selityksienne perusteella tämä ei voi olla edes mahdollista.

- Täydellistä. En hermoillut lainkaan. Keskityin vain omaan kilpailuuni.

No tämä on jo parempi. Hopeaa napannut Anna Carin Olofsson on surkea luuseri, joka lähtee tekemään vain omaa suoritustaan. Siksi ei voittanut.

 

[Troy]

Näin sanoi olympiavoittaja Florence Baverel-Robert ampumahiihdon naisten sprintin jälkeen.

Eikös tässä, arvon herrat, ole jotain vikaa. Ranskatar voitti, vaikka ei lähtenyt edes hakemaan kultaa. Tuskin julisti ennen kisaa kultamitaliaan. Miten tämä selittyy? Teidän selityksienne perusteella tämä ei voi olla edes mahdollista.



No tämä on jo parempi. Hopeaa napannut Anna Carin Olofsson on surkea luuseri, joka lähtee tekemään vain omaa suoritustaan. Siksi ei voittanut.

Poikkeus vahvistaa säännön. :)

 

[Troy]

Jos urheilija sanoo lähtevänsä tekemään parhaansa ja katsovansa mihin se riittää, niin siitä se vasta poru nousee, kun ei ole tappajan verta suonissa.

Tietysti täysi mediahiljaisuus voisi olla vaihtoehto, mutta noinkohan media kohtelisi kovinkaan silkkihansikkain urheilijaa, joka ei anna haastatteluja lainkaan?

Ilmeisesti ei kannata siis alkaa urheilijaksi.

 

[jani#31]

Ja sinä päivänä kun urheilija lähtee tylysti kisoihin tavoitteella: "Aion voittaa kaikissa lajeissa kultaa, koska se on täysin realistinen tavoite tällä kunnolla." ja käykin niin, että ei tule sitä kultaa, ehkä vain yksi pronssi niin jo ollaan teilaamassa täällä ja kansan syvien rivien joukossa, että siinä sekin kilpailija x lähti niin suurin tavottein kisoihin, mutta eihän se tietenkään mitään voittanut, mokoma leuhkija.

Näinhän se on,mutta silloin se on turhaa natinaa kansan syvistä riveistä koska silloin ainakin urheilijan omat
tavoitteet ovat olleet riittävän korkealla. Tämä on kuitenkin aina helpompi tilanne sulattaa meille urheilua seuraaville,koska aina löytyy joku "selitys" jolla näitä harmittavia tappioita paikkaillaan yleisön silmissä. Nimittäin jos mietitään urheilijoita maailman sivu,niin ainahan on "suksi oli tänään huono" , "jotain pientä ongelmaa selän kanssa" , "kroppa meni jumiin, enkä saanut enää sitä käyntiin" y.m vakioselitykset joita käytetään ihan jatkuvasti ja jotka uppoaa yleisöön kuin veitsi voihin.

Tällaiset edellämainitut selitykset ovat ihan o.k ja kaikenlisäksi vielä joskus pitävät paikkansakin, ja niitä on paljon mukavampi kuulla kuin tätä "lähdettiin taistelemaan sijoista 10-15,joten kyllä tämä 18.sija oli meille iso pettymys" paskaa!!!

Edelleen olen sitämieltä,että urheilun ja varsinkin huippu-urheilun ainoa tavoite varsinkin Olympia ja MM-tasolla tulee olla voitto.

 

[Nypsi]

Näinhän se on,mutta silloin se on turhaa natinaa kansan syvistä riveistä koska silloin ainakin urheilijan omat
tavoitteet ovat olleet riittävän korkealla. Tämä on kuitenkin aina helpompi tilanne sulattaa meille urheilua seuraaville,koska aina löytyy joku "selitys" jolla näitä harmittavia tappioita paikkaillaan yleisön silmissä. Nimittäin jos mietitään urheilijoita maailman sivu,niin ainahan on "suksi oli tänään huono" , "jotain pientä ongelmaa selän kanssa" , "kroppa meni jumiin, enkä saanut enää sitä käyntiin" y.m vakioselitykset joita käytetään ihan jatkuvasti ja jotka uppoaa yleisöön kuin veitsi voihin.

Tällaiset edellämainitut selitykset ovat ihan o.k ja kaikenlisäksi vielä joskus pitävät paikkansakin, ja niitä on paljon mukavampi kuulla kuin tätä "lähdettiin taistelemaan sijoista 10-15,joten kyllä tämä 18.sija oli meille iso pettymys" paskaa!!!

Edelleen olen sitämieltä,että urheilun ja varsinkin huippu-urheilun ainoa tavoite varsinkin Olympia ja MM-tasolla tulee olla voitto.

Välillä kun lukee näitä kirjoituksia niin tulee mieleen että suomalainen yleisö tuntee paremmin urheilijan kyvyt kuin urheilija itse. Luulisi kuitenkin että ammattiurheilijat tietävät tasan tarkkaan mihin se oma paras mahdollinen suoritus riittää, ja sen mukaan sitten asetetaan tavoitteet. Eikö se nyt ole selvää ettei jokaisella Olympiatason urheilijalla rahkeet riitä voittoon asti.

 

[Troy]

Luulisi kuitenkin että ammattiurheilijat tietävät tasan tarkkaan mihin se oma paras mahdollinen suoritus riittää, ja sen mukaan sitten asetetaan tavoitteet. Eikö se nyt ole selvää ettei jokaisella Olympiatason urheilijalla rahkeet riitä voittoon asti.

No kun ei ne vaan tiedä. Ja toiseen lauseeseen sanoisin, että eikö tuo nyt ole aika selvää, kun otetaan huomioon, että yhteen lajiin osallistuu kymmeniä urheilijoita ja yksi yleensä voittaa.

 

[#12]

Mitä tulee ketjun aiheeseen, eli urheilun perusajatukseen J. Huizingalla on aika hyvä selitys:

"...kun leikki täten systematisoituu ja säännöittyy, se ennen pitkää menettää jotain puhtaasta sisällyksestään. Tämä osoittautuu pelaajien jakautumisesta ammatilaisiin ja harrastelijoihin. Pelijoukkue erottaa keskuudestaan ne, joille peli ei ole enää mitään leikkiä ja jotka huippukyvystäänkin huolimatta ovat oikeiden pelaajien alapuolella. Ammattipelaajien asenne ei ole enää aito, sillä spontaanisuus ja huolettomuus ovat kadonneet hänestä. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa urheilu vähitellen loittonee yhä kaummas puhtaasta leikkipiiristä muuttuen tekijäksi sui generis: se ei ole enää leikkiä eikä myöskään totta. Nykyisessä yhteiskuntaelämässä urheilulla on sijansa varsinaisen kulttuuriprosessin rinnalla, joka tapahtuu urheilun ulkopuolella."

Tämä havainto on tehty jo 30-luvulla. Miettikääpä uudestaan ensimmäisten urheiluammattilaisten (esim. P. Nurmi) asemaa aikalaisten silmin.

Ketjun avaus - ainakin suhteessa otsikointiin - oli aivan ennätyksellisen hanurista. IMHO.

 

[Nypsi]

No kun ei ne vaan tiedä.

No hittolainen, jos ammattiurheilija ei muka itsekään tiedä mihin parhaimmillaan kykenee niin kuka sen sitten tietää paremmin?