No jaa. Tuskin sentään ihan NHL:n kokoiseksi liigaksi kannattaa ensimmäisenä paisuttaa. Mielestäni tämä nykyinen 13-joukkueinen systeemi toimii ja todennäköisesti se toimisi, olisi joukkueita sitten yksi tai kolme lisää. Uudet joukkueet tuovat oman värinsä ja lisänsä liigaan ja samalla nimenomaan nuorille, uusille tulokkaille annetaan mahdollisuus pelata kovemmassa sarjassa kuin vaikkapa Mestiksen huonointa joukkuetta vastaan. Uskoakseni kuitenkin Mestiksen huonoimman ja Liigan huonoimman välillä on jonkin verran eroa.
Mitä tapahtuisi jääkiekolle ja urheilullisuudelle? En usko, että liiga aivan ruvelle menisi, vaikka uusia joukkueita ja pelaajia tulisi liigaan. On eri asia kuitenkin, onko joukkueita juuri sen verran kun löytyy KILPAILUKYKYISIÄ vai onko niitä sen verran kuin Suomesta nyt kaikki alasarjat mukaanlukien saadaan pystyyn revittyä, välittämättä siitä onko niillä joukkueilla minkäänlaisia edellytyksiä koskaan taistella liigassa muista sijoituksista kuin liigan hännillä. Uskon kuitenkin siihen, että esimerkiksi TuTo voisi tehdä saman kuin Inter Turku futiksen puolella, KooKoo ja Sport voisivat ajan kuluessa tehdä saman kuin MyPa jalkapallon puolella. Jos liigassa nykyään pärjäävät sellaiset seurat kuin HPK ja Lukko, jotka ovat liigan ehkä epätodennäköisimmät menestyjät, niin mikä puoltaa sitä, että liigaa pitäisi kaventaa ja poistaa sieltä nämä pikkuseurat kiusaamasta isoja ja rikkaita? Uskoakseni rahalla ei sitä urheilullisuutta ja kilpailuhenkeä saada luotua, vaikka liigassa pelaisi vain neljä SUPERJOUKKUETTA: Jokerit, TPS, Tappara ja pohjoisen peittoalueen kattava Kärpät.
Se, mikä mielestäni enemmän tässä painaa ja millä yleisö esimerkiksi saataisiin ihan eri tavalla mukaan on se, millä yleisöä joskus muinoin Rauman tekojäilläkin on ollut yli kymmenentuhatta. Joukkeiden pitäisi pyrkiä yksilöllisyyteen ja avoimuuteen, niin yhteisöinä kuin yrityksinä. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että joka helkkarin seura olisi 'oman kylän seura', eikä muukalaislegioona, kuten Lukko on ollut 95-96 kauden jälkeen. Itseltäni mielenkiinto joukkueeseen sen takia, etten tuntenut joukkueesta kuin kolme miestä. Kun joukkueessa pelaa enemmän omia poikia kuin vierastyöläisiä, on varmasti jokaisen joukkueen kannattajalla myös enemmän mielenkiintoa puhua joukkueesta JOUKKUEENA. Raumalla esimerkkinä tästä tiimittämisestä löytyy juuri niiltä ikävuosilta, jolloin juniorista on noussut tulevia tähtiä. He ovat olleet OMIA POIKIA ja ovat niitä edelleen, vaikkeivät joukkueessa pelaa. Kalle Sahlstedtiä, Kimmo Rintasta, Pasi Saarelaa, Tuomas Grönmania ja Janne Grönvallia en voi ainakaan itse nähdä ei-raumalaisena. Eikä heitä juuri muualla niin paljoa odoteta kentälle kuin Raumalla. Saarelan ja Hämäläisen hankinnalla pyrittiin muutama kausi sitten palauttamaan raumalaisten mielenkiinto Lukkoon, mutta edelleen joukkue vaikutti silloin enemmän muukalaislegioonalta, jossa vain sattui olemaan pari raumalaista lukkoikonia.
Jos siis jokainen joukkue satsaisi enemmän omaan juniorityöhön ja pelaajien kasvattamiseen rahojen laskemisen sijaan, niin en usko, että ainakaan urheilullisuus joukkueista katoaisi. Päinvastoin uskon, että Vaasasta ja Kokkolasta saattaisi nousta nuoria, jotka voisivat hyvin lyödä itsensä läpi taalaliigoissa. Valitettavasti näille nuorille on myös annettava mahdollisuus, eikä se onnistu välttämättä, jos liigassa on joukkueita vähemmän ja jokainen niistä on täytetty ulkomaalaisilla 'tähdillä'. Toinen pointti tässä lajin mielenkiinnon lisäämisessä on se, että Suomessa jo nyt talous hallitsee liigaa, kuten ehkä markkinayhteiskunnassa pitää. SM-liiga on verrattavissa NHL-liigaan siinä, että lippujen hinnat ovat nousseet ja todennäköisesti nousevat edelleen. Muutama vuosi sitten Raumalla oli systeemi, jolla opiskelijat pääsivät haalarit yllä katsomoon ilmaiseksi. Nämä opiskelijat pitivät sen verran meteliä Kalle Sahlstedtin pelatessa, että Lukolla oli aina äänekäs kotiyleisö ja Raumalla oli vaikea pelata. Sen lisäksi työttömänä ollessa ihmettelin, miksi työttömien pitää maksa täysi hinta sisään, kun ei muutenkaan ole rahaa. Muutamilla liigapaikkakunnilla työttömät saivat 50% alennuksen, mutta mitenkään säännöllinen tämä alennus ei ilmeisesti ollut. Mutta miettimään pistää, että onko joukkueiden tärkein tavoite saada mahdollisimman paljon rahaa vai onko joukkueiden tarkoitus saada mahdollisimman paljon kannustavaa yleisöä, tarjota koko kylälle jääkiekkoviihdettä ja puheenaiheita? Koska tällä trendillä itse en näe liigaa muuna kuin liiketoimintana ja minua ei liiketoiminta jaksa kovin kauaa kiinnostaa. Kyse lienee siis täysin seurojen, liigan ja kannattajien yhteisestä filosofiasta, asenteesta. Eikä siihen asenteeseen pitäisi hirveästi vaikuttaa se, onko liigassa 8 joukkuetta vai 18. Jokainen tiimi tekee kentällä työtä voittaakseen ja vaikka se olisi Perähikiän Pallo vs. Jokerit, niin jokainen tietää, mitä tapahtuu kun PePa voittaa koko kauden aikana vain yhden ottelun ja se on kotimatsi Jokereita vastaan... Onko se urheilua vai urheilun täystuho?
Mitä tapahtuisi jääkiekolle ja urheilullisuudelle? En usko, että liiga aivan ruvelle menisi, vaikka uusia joukkueita ja pelaajia tulisi liigaan. On eri asia kuitenkin, onko joukkueita juuri sen verran kun löytyy KILPAILUKYKYISIÄ vai onko niitä sen verran kuin Suomesta nyt kaikki alasarjat mukaanlukien saadaan pystyyn revittyä, välittämättä siitä onko niillä joukkueilla minkäänlaisia edellytyksiä koskaan taistella liigassa muista sijoituksista kuin liigan hännillä. Uskon kuitenkin siihen, että esimerkiksi TuTo voisi tehdä saman kuin Inter Turku futiksen puolella, KooKoo ja Sport voisivat ajan kuluessa tehdä saman kuin MyPa jalkapallon puolella. Jos liigassa nykyään pärjäävät sellaiset seurat kuin HPK ja Lukko, jotka ovat liigan ehkä epätodennäköisimmät menestyjät, niin mikä puoltaa sitä, että liigaa pitäisi kaventaa ja poistaa sieltä nämä pikkuseurat kiusaamasta isoja ja rikkaita? Uskoakseni rahalla ei sitä urheilullisuutta ja kilpailuhenkeä saada luotua, vaikka liigassa pelaisi vain neljä SUPERJOUKKUETTA: Jokerit, TPS, Tappara ja pohjoisen peittoalueen kattava Kärpät.
Se, mikä mielestäni enemmän tässä painaa ja millä yleisö esimerkiksi saataisiin ihan eri tavalla mukaan on se, millä yleisöä joskus muinoin Rauman tekojäilläkin on ollut yli kymmenentuhatta. Joukkeiden pitäisi pyrkiä yksilöllisyyteen ja avoimuuteen, niin yhteisöinä kuin yrityksinä. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että joka helkkarin seura olisi 'oman kylän seura', eikä muukalaislegioona, kuten Lukko on ollut 95-96 kauden jälkeen. Itseltäni mielenkiinto joukkueeseen sen takia, etten tuntenut joukkueesta kuin kolme miestä. Kun joukkueessa pelaa enemmän omia poikia kuin vierastyöläisiä, on varmasti jokaisen joukkueen kannattajalla myös enemmän mielenkiintoa puhua joukkueesta JOUKKUEENA. Raumalla esimerkkinä tästä tiimittämisestä löytyy juuri niiltä ikävuosilta, jolloin juniorista on noussut tulevia tähtiä. He ovat olleet OMIA POIKIA ja ovat niitä edelleen, vaikkeivät joukkueessa pelaa. Kalle Sahlstedtiä, Kimmo Rintasta, Pasi Saarelaa, Tuomas Grönmania ja Janne Grönvallia en voi ainakaan itse nähdä ei-raumalaisena. Eikä heitä juuri muualla niin paljoa odoteta kentälle kuin Raumalla. Saarelan ja Hämäläisen hankinnalla pyrittiin muutama kausi sitten palauttamaan raumalaisten mielenkiinto Lukkoon, mutta edelleen joukkue vaikutti silloin enemmän muukalaislegioonalta, jossa vain sattui olemaan pari raumalaista lukkoikonia.
Jos siis jokainen joukkue satsaisi enemmän omaan juniorityöhön ja pelaajien kasvattamiseen rahojen laskemisen sijaan, niin en usko, että ainakaan urheilullisuus joukkueista katoaisi. Päinvastoin uskon, että Vaasasta ja Kokkolasta saattaisi nousta nuoria, jotka voisivat hyvin lyödä itsensä läpi taalaliigoissa. Valitettavasti näille nuorille on myös annettava mahdollisuus, eikä se onnistu välttämättä, jos liigassa on joukkueita vähemmän ja jokainen niistä on täytetty ulkomaalaisilla 'tähdillä'. Toinen pointti tässä lajin mielenkiinnon lisäämisessä on se, että Suomessa jo nyt talous hallitsee liigaa, kuten ehkä markkinayhteiskunnassa pitää. SM-liiga on verrattavissa NHL-liigaan siinä, että lippujen hinnat ovat nousseet ja todennäköisesti nousevat edelleen. Muutama vuosi sitten Raumalla oli systeemi, jolla opiskelijat pääsivät haalarit yllä katsomoon ilmaiseksi. Nämä opiskelijat pitivät sen verran meteliä Kalle Sahlstedtin pelatessa, että Lukolla oli aina äänekäs kotiyleisö ja Raumalla oli vaikea pelata. Sen lisäksi työttömänä ollessa ihmettelin, miksi työttömien pitää maksa täysi hinta sisään, kun ei muutenkaan ole rahaa. Muutamilla liigapaikkakunnilla työttömät saivat 50% alennuksen, mutta mitenkään säännöllinen tämä alennus ei ilmeisesti ollut. Mutta miettimään pistää, että onko joukkueiden tärkein tavoite saada mahdollisimman paljon rahaa vai onko joukkueiden tarkoitus saada mahdollisimman paljon kannustavaa yleisöä, tarjota koko kylälle jääkiekkoviihdettä ja puheenaiheita? Koska tällä trendillä itse en näe liigaa muuna kuin liiketoimintana ja minua ei liiketoiminta jaksa kovin kauaa kiinnostaa. Kyse lienee siis täysin seurojen, liigan ja kannattajien yhteisestä filosofiasta, asenteesta. Eikä siihen asenteeseen pitäisi hirveästi vaikuttaa se, onko liigassa 8 joukkuetta vai 18. Jokainen tiimi tekee kentällä työtä voittaakseen ja vaikka se olisi Perähikiän Pallo vs. Jokerit, niin jokainen tietää, mitä tapahtuu kun PePa voittaa koko kauden aikana vain yhden ottelun ja se on kotimatsi Jokereita vastaan... Onko se urheilua vai urheilun täystuho?