Sinä synnyit tänään, hieman keskiyön jälkeen tähän maailmaan rakastavan isäsi ja äitisi iloksi. Vain muutama tunti sitten pidin sinua sylissäni.
Kirjoitan tämän kirjeen sinulle kuin mies miehelle, jotta ymmärtäisit.
Elämässä tulee vastaan kaikenlaisia aikoja. Hyviä ja huonoja. Minä tiedän, poikani. Minä olen kokenut ne kaikki.
On aikoja, jolloin kaikki tuntuu olevan mahdollista. Silloin vain taivas on rajana. Tukeudu huonoina kausina näihin aatoksiin, niistä saat voimaa uskoa. Sillä toisinaan elämä tulee todella potkimaan sinua päähän. Aina joku hölmöilee, loukkaantuu tai lähtee ovet paukkuen. Tällöin sinun on pysyttävä lujana.
Toivon, että saat nähdä elämäsi aikana enemmän juhlaa kuin surua. Kokea enemmän riemuja kuin isäsi koki. Sillä aika jossa nyt elämme, se ei mairittele. Ympärillämme olevat tahot eivät toivo meidän menestystämme, he eivät aja meidän etujamme. Mutta me emme hylkää joukkojamme vain, koska jossain muualla joku lupaa jotakin muuta. Me olemme uskollisia.
Uskon tulevaisuuteen poikani. Aikaan parempaan. Että tuolla jossain odottaa aika, jolloin me yhdessä, tai sinä oman poikasi kanssa, kun minusta on jo aika jättänyt, juhlimme sinivalkoisten lippujen liehuessa ja kanssatoveriemme laulun raikaessa ylväänä.
Ja yhden asian minä vielä haluan tässä sanoa poikani, jos en sitä muuten tule ikinä sanoneeksi.
Älä saatana edes kuvittele vaihtavasi väriä. Sillä on vain yksi Klubi, ja sinä olet osa sitä.
Tästä iäsyyteen.