Tuo toukokuun puolivälissä näkemäni uni Jari Porttilasta, johtavasta journalististamme, ei suinkaan jäänyt ainoaksi vastaavanlaiseksi kokemuksekseni. Kesäkuun vaihteessa pääsin todistamaan kahta toista uninäytöstä, joissa Jari esiintyi.
Ensimmäinen oli varsin lyhyt ja simppeli. Istuin keittiön pöydällä paperivihkon kanssa suunnittelemessa YO-puhettani - vuoden etuajassa, mutta ei se mitään. Väliinhän toki pitää aina heittää mukahauskuuksia, ja omaan puheeseeni kirjoitin seuraavanlaista, jonka luin samalla ääneen; "Kello 22.16 Jari Porttila on Monacossa haastattelemessa tähtiurheilijaa. Kello 22.17 hän saa haastateltavan tuomitsemaan sodat, pedofilian ja lapsityövoiman. Kello 22.18 Porttila saa haastateltavan jo kehumaan Suomea ja suomalaisia urheilijoita."
Kuulin hörähdyksen takaani.
Käännyin. Se oli Jari.
"Ei naurata", Jari sanoi ja uni päättyi.
Toinen, pidempi uni, oli varsin samankaltainen kuin se ensimmäinen josta tänne kuukausi takaperin kirjoitin. Olin Sportzacuksen kanssa missionilla. Miljöönä oli varsin ajaton, joskin kesäinen, kylämarkkinatapahtuma. Tai no en tiedä oliko ne varsinaisesti kylämarkkinat, mutta sellainen kylämarkkinoiden, tiedetapahtuman ja tivolin välimuoto.
Olimme pystyttäneet Jarin kanssa kojun.
Näin edessäni tusinan verran pikajuoksijoita. Näyttivät 12-vuotiailta mutta olivat kuulemma kuitenkin maailman kärkeä ihan miesten tasolla. Kaksi heistä oli ihan samannäköisiä, Ron Howardilta näyttäviä oranssihiuksisia pisamapoikia; ginger kids that is.
En nyt valitettavasti ihan tarkkaan muista kun en kunnolla kirjannut tuota ainutlaatuista unta ylös, mutta Jarin pointtina oli kuitenkin jossain määriin osoittaa että keskenään sukua olevat ovat yleensä yhtä nopeita - ja etenkin pisamaiset pojat.
Jari oli nostanut ison mustan noidanpadan siihen kojun tiskille. Padan reunoille hän levitteli huolellisesti ihkaoikeita - numeroituja - paskapökäleitä. Jari huusi ohikulkevia ihmisiä peremmäksi, mutta nämä lähinnä nopeuttivat askeliaan päästäkseen pois kojun lähettyviltä.
Sitten se tapahtui. Jari tyrkkäsi pökäleet yhtä aikaa liikkeelle. Kulhon pohjalle valui aina kaksi pökälettä kerrallaan, ja nimenomaan yhtä aikaa saapuivat ne jotka olivat pareiksi etukäteen numeroitu Jarin toimesta. "Tässä on syy miksi nuo kaksi irlantilaista juoksevat tasaiseen tahtiin yhtä hyviä maailmanennätysaikoja, eivätkä saa selvää paremmuudesta", Jari julisti.
Se riitti mulle. Heräsin.