Erinäiset päihteet virkistivät aivojani sen verran, että muistin erään tuoreen unen, jonka aionkin nyt siis kanssanne jakaa.
Olin jollain helvetin puusta rakennetulla valkoisella kioskilla Aittorinteellä. Kyseistä kioskia ei oikeasti ole olemassa. Vaikka oli talvi, ei kioskin oviaukoissa ollut lainkaan ovia. Kioskin sisätiloissa vaikuttivat minä, todella vaikuttava kasa Lapin Kulta -tölkkejä sekä joku muija. Oli muuten uskomattoman hyvännäköinen nainen, semmoinen ruskeaan avokauluksiseen paitaan ja mokkanahkaiseen minihameeseen pukeutunut brunetti pornounelma.
En kuitenkaan ehtinyt pahemmin muijan kanssa jutella, koska kännykkäni pärähti soimaan ja ruudussa vilkkui teksti "Jaakko Uhlbäck soittaa". Äärimmäisen futuristisen, noin puolen litran tuopin kokoisen krominvärisen kännykkäni soittoäänenä oli tietenkin Dingon kappale Sinä ja minä.
Ilmeisesti asia oli minulle arkaluontoinen, sillä päätin kävellä aina Vaajakoskelle asti ennen kuin Jaskan puheluun vastasin. Kävelymatkaan ei useamman kilometrin matkasta huolimatta mennyt kuin muutama sekunti. Mutta minä olenkin aina ollut melko atleettinen ja näpsäkkä kaveri.
Saavuin siis Vaajakoskelle ja vastasin Jaakko Uhlbäckin kieltämättä hieman hämmentävään puheluun, jonka yritän nyt alkeellisen vuoropuhelun keinoin ilmaista:
- Terve, Jaakko Uhlbäck tässä, olit soitellut!
- Joo, tota, niin olin. Mitäpä kuuluu?
- Mitäs tässä, oliko sulla jotain asiaa?
Tässä vaiheessa tajusin, että enhän minä oikeasti edes tunne Jaakko Uhlbäckiä. Jaakko oli sekoittanut minut Jarkko Immoseen, joksi olin itsekin itseäni koko alku-unen ajan luullut. Rupesin kuumeisesti miettimään ratkaisua tilanteesta selvitäkseni ja sopersin jotain sekavaa Jaakon parista edellisestä hyvin sujuneesta kaudesta. Jaakko ei kuitenkaan ostanut yritystäni:
- Ai, se oot sinä, totesi Uhlbäck äärimmäisen jäätävällä äänellä. Tajusin jääneeni kiinni, sillä Jaakko oli hoksannut, etten ollutkaan ihana ja lahjakas Jarkko Immonen vaan moniongelmainen lupaava alkoholisti cosmic_rodeo. Sitä, mistä Jaakko Uhlbäck minut tiesti tai tunsi en tiedä.
Tuli useamman minuutin kylmä ja kiusallinen hiljaisuus. Sitten puhelu vaan katkesi jotenkin käsittämättömästi ja minä päätin lähteä Pandan tehtaanmyymälään, jonne en koskaan kuitenkaan sitten päässyt.
