Siis eihän Auerin vapauttava tuomio perustunut siihen, että olisi käynyt näin kuvaamallasi tavalla. Siitä on muodostunut vakiintunut oikeuskäytäntö, että esitutkinnassa saatu tunnustus, joka sittemmin on peruutettu, ei riitä ylittämään tuomitsemiskynnystä, vaan tällöin tulee verrata tunnustusta ja sen yhteydessä kerrottua tapahtumakuvausta tekniseen näyttöön.
Tässä Auerin tapauksessa on arvioitu, että Auerin tunnustuksen yhteydessä kertoma tapahtumakuvaus on ensinnäkin hyvin suurpiirteinen, mutta kuitenkin sisältää myös sellaisia yksityiskohtia, jotka ovat teknisen näytön valossa joko mahdottomia tai vähintäänkin äärimmäisen epätodennäköisiä. Ja tämä heikentää tunnustuksen uskottavuutta, kun on todettu myös se, että tunnustusta edelsi poliisin toimesta johdattelu, jossa Auerille kerrottiin tosiasioina seikkoja, jotka olivat osin tulkinnanvaraisia ja osin virheellisiä.
Eli vapauttava tuomio perustui osin siihen, ettei mitään riitaa ole pystytty näyttämään toteen. Kukaan lapsista ei surman jälkeen tehdyissä kuulemisissa tuonut esiin mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisivat riidelleet tuona yönä. Tupakalla yöllä käynyt naapuri ei ollut tehnyt mitään havaintoja Auerin kotitalon osalta, vaikka kaiketi tuossa väkivaltaisen perheriidan olisi pitänyt olla kummimmillaan, jos Kuusirannan teoria pitäisi kutinsa.
Jokainen voi miettiä, miten todennäköistä on, että saksien ja puukon kanssa avioparin riidellessä lopputulemana on se, että miehellä on noin 70 pistohaavaa ja naisella yksi. Ja tällä naisella ei mitään muita merkkejä häneen kohdistetusta väkivallasta, vaikka oikeuslääkärin näkemyksen mukaan miehen saamat lukuisat lievät pistot kainalon seudulle viittaavat siihen, että uhri on kohdistanut merkittävää vastarintaa tekijää vastaan.