Kyllähän ensimmäisen levyn perusteella Ultra Bran pystyi huoletta vielä lokeroimaan poliittiseksi yhtyeeksi, jos siinä nyt yleensäkään mitään pahaa on, kantaaottavuudessa, mutta vaikka sävellyksissä oli koko uran ajan kuultavissa sävyjä laululiikkeestä, niin sanoitukset mielestäni alkoivat Vapaaherran elämää-albumin jälkeen käsitellä elämisen kipeyttä, rakkautta ja muita solmukohtia. Okei, nyt kun lunttasin, niin eihän Kroketti täysin poikennut vielä linjasta, mutta kutsua UB:ta "kommaribändiksi" on vähän laiskaa ajattelua. Bändi soi mitä upeimmin.
Ultra Brasta sukupolvikokemuksena olen tainnut vääntää peistä täällä, mutta nyt kun miettii, niin oliko se sitä? Noh, Ilosaarirockissa tuli 1999 oltua kädet ilmassa Hauki-biisin tahtiin.
Ensimmäinen levy on tehty SDNL:n laulukisaan, joten se poliittinen yhtye ei nyt ihan hirveän kaukana voi ollakaan. On kyllä edelleen rautainen EP - siitä kokoonpanosta toki bändi muuttui erittäin paljon osin laulajiaankin myöten.
Populaarimman ajan UB oli sitten kyllä ihan täysin kaupunkilaisen, nuoren elämäntavan hetkiä ja hyvin visuaalisia kuvia elämästä. Sukupolvikokemus ainakin urbaanille koulutetulle nyt noin 50-vuotiaalle väelle.