Joel sanoi että paras levy on Somewhere in Time. Oikeastihan se on Seventh Son of Seventh Son, mutta annoin etelän miehen olla rauhassa väärässä.
Oho, pisteet tuosta Joelille, sillä Somewhere in Time on Killersin jälkeen Maidenin paras levy.
Mitä itse otsikon bändiin tulee, paluu olisi kieltämättä vähän erikoinen juttu, koska edellisestä paluusta ei ole kovin kauan. Erittäin mielelläni menisin Ultra Brata kuuntelemaan, mutta jokin stadionkeikka tai jäähalli ei kuitenkaan kauheasti iskisi. Toista olisi vaikkapa Tavastia.
Vuoden 2017 Hartwall-keikalla olin ja onnistuin saamaan loistavan paikan aivan edestä. Kyllä bändiä sieltä mielellään katseli ja kuunteli, mutta jostain piippuhyllyltä keikkojen katseleminen on aika turhauttavaa. Riittävän monta kertaa olen senkin kokenut.
Tämä sukupolvikokemus on kyllä metka juttu, enkä Ultra Brata oikein osaa sellaiseksi sijoittaa, vaikka olenkin bändin suuri ystävä. Joku tässä jo ehtikin todeta, että jollekulle nuorelle helsinkiläiselle se on voinut olla sukupolvikokemus. Jo meikäläiselle, keskiluokkaiselle espoolaisnuorelle, Ultra Bran meininki taas oli jotenkin tavoittelemattoman yläluokkaisen fiiniä, ainakin mitä elämäntavan kuvaukseen tulee.