Kyllähän ensimmäisen levyn perusteella Ultra Bran pystyi huoletta vielä lokeroimaan poliittiseksi yhtyeeksi, jos siinä nyt yleensäkään mitään pahaa on, kantaaottavuudessa, mutta vaikka sävellyksissä oli koko uran ajan kuultavissa sävyjä laululiikkeestä, niin sanoitukset mielestäni alkoivat Vapaaherran elämää-albumin jälkeen käsitellä elämisen kipeyttä, rakkautta ja muita solmukohtia. Okei, nyt kun lunttasin, niin eihän Kroketti täysin poikennut vielä linjasta, mutta kutsua UB:ta "kommaribändiksi" on vähän laiskaa ajattelua. Bändi soi mitä upeimmin.
Ultra Brasta sukupolvikokemuksena olen tainnut vääntää peistä täällä, mutta nyt kun miettii, niin oliko se sitä? Noh, Ilosaarirockissa tuli 1999 oltua kädet ilmassa Hauki-biisin tahtiin.
Itket ja kuuntelet-biisissä on kertsissä sellaista jyrää ja junttakitaraa (?), että löysempiä on tullut kuultua ihan hevikeikoilla. :) Jos tämä yhtye nyt keikoille lähtee, niin pakkohan se on koittaa hankkia piletti. 1999 ja 2001 sain kunnian todistaa aiemmin mainitsemassani llosaarirockissa huippukuntoisen Ultra Bran keikkoja ja 2001 tarinansa sitten päättyikin.Olihan UB tällaiselle metallipuolen kaverillekin kovaa iskevä orkesteri silloin. Helvetin hyvin soi, eikä kitarointi & rumpalityöskentely häpeä monellekaan lähtökohtaisesti raskaamman rockin toimijalle.
Itket ja kuuntelet-biisissä on kertsissä sellaista jyrää ja junttakitaraa (?), että löysempiä on tullut kuultua ihan hevikeikoilla. :)
UB:n teksteistä voi olla mitä mieltä tahansa, mutta onhan ko pumpun soitanta, laulu ja yleinen svengi kovatasoista. Koskisen taitava sävellys- ja sovituskynä mahdollistaa sitten mahtavan kokonaisuuden. Iso bändi torvisektioineen ja useampi loistava laulaja, niin kyllä lähtee.
Kuten sanoit, menee makuasioihin. Muutamat kappaleet tekevät poikkeuksen, mutta pääsääntöisesti olen samoilla linjoilla. Jos ei nyt ihan luotaantyöntävää, niin seuraavaan artistiin siirtävää ainakin.Kuulun juuri siihen porukkaan, joka arvostaa Koskisen sävellyskynää paljon enemmän kuin Sinnemäen sanoituskynää.
UB on taitavasti väännettyä musiikkia, mutta ne sanat on vaan yksinkertaisesti täysin luotaantyöntävät.
Jokaiselle omansa toki.
Omassa kaveripiirissä bändiä ei suuresti arvostettu. Valtaosa kavereistani näki joko bändin vasurina, sen musiikin liian outona tai molempiaTämä myös riippuu siitä miten sukupolvikokemuksen määrittelee. Itse muistan lapsuudesta miten kesäisin soi Ultra Bra ja pelattiin Pokemonia Game Boy Colourilla. Olen kasvanut lappeenrantalaisessa yrittäjäperheestä, mutta Ultra Brasta ei tehty poliittista ongelmaa. Se oli hyvää musiikkia ja siinä kaikki.
Vanhemmiten olen oppinut arvostamaan yhtyettä ja varsinkin Kerkko Koskisen sävellyksiä aivan älyttömästi. Ultra Bra on kansallisaarre.
Luin ensin että "jälkeenjääneillä".jäljelle jääneet sitten jotain natsi hommia.
Joelhan on alan miehiä, kun ihan oikeaa levyä bändin parhaana pitää. SSOSS:lla on hyviä biisejä, mutta onhan se ihan syntikkapoppia, jonka jälkeen pelkkää alamäkeä ollut bändin touhu. ;) Tappoi suurimman kiinnostuksen iteltänikin koko bändiin... :)
Itket ja kuuntelet-biisissä on kertsissä sellaista jyrää ja junttakitaraa (?), että löysempiä on tullut kuultua ihan hevikeikoilla. :) Jos tämä yhtye nyt keikoille lähtee, niin pakkohan se on koittaa hankkia piletti. 1999 ja 2001 sain kunnian todistaa aiemmin mainitsemassani llosaarirockissa huippukuntoisen Ultra Bran keikkoja ja 2001 tarinansa sitten päättyikin.
Kesällä 2001 opintojen loppuvaiheessa alkoi masennus ensimmäistä kertaa nostamaan päätään meiksin elämässä ja jotenkin käänsin sen niin, että kaupunki, missä sillä hetkellä asuin, oli kaikkeen syypää ja jos vain pääsisin sieltä pois ja takaisin kotiin vanhojen kavereitten luokse, kaikki olisi taas ok. Vaikka juuri hetki takaperin olin viettänyt parhaimmat ja hauskimmat kaksi vuotta elämästäni samassa paikassa. Seinät alkoivat kaatua päälle ja tunsin ensimmäisen kerran lapsuuden jälkeen yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Tämän kaiken kanssa kipuillessa alle linkatusta vuonna 2000 julkaistun Vesireittejä-levyn nimikappaleesta tuli minulle eräänlainen voimabiisi.
Jos kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Vaan minä en ole kala
Vaan minä en ole kala
Oma suosikki ehkä Hauki tai tämä. Ysärin Terhi oli aikas kuuma, huh
Isänmaan toivot?Tuohan oli tunnarina siinä yhdessä aivan mainiossa sarjassa - tai ne ekat kaudet alkuperäisellä nelikolla(?) oli kyllä mainioita. Mikäsensarjannimiikinäolikaan.
Loistava sarja!Isänmaan toivot?
Isänmaan toivot tosiaan oli sarja. Ensimmäinen kausi alkuperäisellä nelikolla oli kova, toinenkin puoliksi uusitulla castilla ihan toimiva (Erkki Saarela konsulttifirman pomona oli loistava), mutta kolmonen alkoi mennä jo aika väsyneeksi.Tuohan oli tunnarina siinä yhdessä aivan mainiossa sarjassa - tai ne ekat kaudet alkuperäisellä nelikolla(?) oli kyllä mainioita. Mikäsensarjannimiikinäolikaan.
Edelleenkin nuo Ahmatova-käännökset sekä Säkeitä Erwin Rommelille tuntuvat perin oudolta "kommunismilta", tai Tel Avivin nykyajan näkökulmasta häkellyttävä kantaaottamattomuus vaikka Israelin valtio veikin lentosotanaisen maataan puolustamaan, tuon ihanan kirpeän ja makean sabran...
Joillekin sota on mennyt veriin
Niinpä tarinamme lyhyeksi jäI
Sabrani lausui, "Isänmaa kutsuu"
Ja heilautti kättään hyvästiksi
Israelin valtio tarkkaan
Valvoo kaikkea omaansa
Nyt kaipaan lentäjänaista
Joka maataan puolustaa
No siis koko kontekstihan on huomattavan neutraali: sota on ehkä mennyt veriin, mutta maataan se siellä puolustaa. Kibbutsi ja ympäristö (ja lentosotanainen), kuuma appelsiinien disko jne on esitetty lähinnä positiivisessa valossa. Palestiinaa ja palestiinalaisia ei mainita sanallakaan. Sanoisin että nykyhetkessä julkaistuna tuo sanoitus tuomittaisiin laajalti erittäin jyrkästi.Kyllä tuo Tel Aviv on minusta ihan kantaaottava laulu. Ei sitä punk-tyylisesti tehdä, mutta kyllä se tuolla aika suoraan - tyyli huonioiden toki - sanotaan.