Tietenkin valtaa hamuavat johtajat käyttävät retoriikassaan historian suuria nimiä. Ei Kreikan vaikea suhtautuminen Makedoniaan johtunut valtion nimestä, vaan siitä, että Aleksanteri Suuri oli makedonialainen ja tunnustamalla Makedonian olisi Kreikka myöntänyt, ettei Aleksanteri Suuri ollut kreikkalainen. Unkarissa nykyinen pääministeri ei puhu yhdestä nimensä, mutta on halunnut kirjoittaa historian valheelliseksi muun muassa kieltämällä unkarin kielen sukulaisuuden suomen kielen kanssa.
Nämä ovat populistien keinoja vedota kansaan, mutta ei Aleksanteri Suuri tai unkarin kielen historia kerro nykyisyydestä yhtään sen enempää. Venäjällä tämä menee niin, että vaikka Kiova on vanhan Äiti Venäjän pääkaupunki, Kremlin täytyy puhua fasismista, koska Äiti Venäjällä ei pystytä perustelemaan sotaa.
On totta, että ymmärtääkseen nykyisyyttä tarvitsee ymmärtää historiaa, mutta ei se tarkoita historian koko kulkua. Sitäpaitsi joskus nykyisyys kertoo enemmän, mutta siitähän tällaiset johtajat eivät halua puhua.