Mielenkiintoista keskustelua tuossa aiemmin historiallisten rakenteiden vaikutuksesta nykyhetkeen. Pohdin tätä asiaa aikoinaan hamalla 90-luvulla Jugoslavian sotien yhteydessä, kun asiaa usein perusteltiin "ikiaikaisilla" kiistoilla ja konflikteilla alueella. Siihen esitettiin paljon kritiikkiä liberaaleilta tahoilta, että populistiset nationalistijohtajat käyttivät noita konflikteja (yleensä vieläpä täysin vääristellen) hyväkseen nykyhetkessä, jolla ei oikeastaan ole enää juuri mitään tekemistä historian kanssa. Konservatiivit ja ulkopoliittiset "realistit" puolestaan näkivät asian lähes deterministisenä, että olennaisesti muuttumattomat ja yksiselitteiset menneisyyden konfliktit vain jatkuvat nykyajassa.
Ensinnäkin oli täysin totta, että nationalistiset liikkeet käyttivät hyväkseen hyvin primitiivisiä ja harhaanjohtavia tulkintoja menneisyydestä lietsoakseen vihaa ja epäluuloa eri etnisten ryhmien välillä. Mutta sitten kieltämättä niitä konflikteja oikeasti myös oli, eivätkä kaikki kovinkaan kaukana menneisyydessä ja vaikka ne olivatkin paljon monimuotoisempia ja nyansoidumpia niin niissä kuitenkin toistuivat tietyt teemat ja rakenteet, joiden herättäminen eloon nykyaikana ei tuntunut mitenkään täysin keinotekoiselta ja mielivaltaiselta.
En nyt osaa suuremmin sanoa, mitä merkitystä tällä huomiolla on Venäjän ja sen valtion historiaan ja nykyhetkeen tai menneisyyden ja nykyhetken venäläisyyteen, mutta ehkä sitten jonkinlainen samanlainen keskitie: ei ole mitään determinismiä ja mekaanista kausaliteettia, mutta silti on toistuvia teemoja ja rakenteita Venäjän kehityksessä, jotka ovat vieneet sen erilleen läntisestä ja keskisestä Euroopasta, ja edelleenkin vievät.
mm.
@Radiopää @Jakedeus @Ollakseni @Cobol @alwahla @Tadu