Minun on vaikea nähdä mitä Venäjä oikeasti voisi voittaa Ukrainaa valtaamalla, kuitenkaan mitään 100-0 voittoa ei liene luvassa ja Ukrainan saattaminen ”rauhanomaiseen tilaan” valtaamisen jälkeen olisi todennäköisesti melkoisesti resursseja kuluttavaa sekä taloudelliselta että ihmisresurssien kannalta. Ei se sotakalusto ja ihmiset Venäjälläkään ilmaiseksi tule ja venäläiset kestävät lapsiensa ja puolisoiden menetyksiä vain rajallisesti ennen kuin aletaan kysymään oliko järkeä vai ei. Jos 100-0 voitto olisi mahdollinen niin tilanne olisi varmasti erilainen Putinin silmissä (tai mistäs sitä tietää jos Putin siihen itse uskoo) mutta luulisi, että Putinin väki myös muistaa millainen riesa Afganistan oli Neuvostoliitolle ja Tshetshenia Venäjälle. Tietenkin eriasia voi olla jos Ukrainassa on jotain vahvasti Venäjämielisiä alueita joiden integrointi Venäjään sujuisi kivuttomasti ja rajallisilla resursseilla.
Jos tässä itse jotain toivoisi niin öljyn (ja energia) hinnan lasku alle Venäjän tuotantokustannusten olisi ihan hyvä asia.
Putinilla on useita syitä vähintään ylläpitää epävarmuutta Ukrainassa, tietyin rajoituksin jopa sotia. Sisäpoliittiset syyt ja vallassa pysyminen eivät ole vähäisimpiä. Myös eurooppalaisiin energianostajiin vaikuttaminen käyttämällä Ukrainaa painostamisen välikappaleena kuuluu kuvioon, ja suuremmassa kuvassa EU:n ja sen keskeisten toimijoiden vaikutusvallan vähentäminen suhteessa Venäjään. Lisäksi isovenäläinen mahtailu, suurvaltafantasiat ja pyrkimys palauttaa mahdollisuuksien mukaan vanhat Neuvostoliiton rajat ovat Venäjän nykyjohdolle kätevä sisäpoliittinen sumuverho pitää yllä kansallismielisyydestä kumpuavaa kannatusta, jotta yleisön huomio Venäjän sisällä kohdistuisi pois Putinin hallinnon moninaisista vääryyksistä ja rötöksistä. Toki kansallisuho ja neuvostoimperialismi istuvat vallan mainiosti myös Putinin ja hänen poliittisen lähipiirinsä arvomaailmaan.
Avoin ja laajamittainen sota Ukrainassa ei välttämättä ole se asia, jota Putin haluaa, mutta sodan uhan ylläpitäminen voi sopia toistaiseksi Putinin suunnitelmiin oikein hyvin. Tähän jatkoksi on kuitenkin syytä todeta, että Venäjä on ylläpitänyt Itä-Ukrainassa tosiasiallista sotaa jo vuodesta 2014 alkaen, eivätkä näistä toimista ja Krimin laittomasta haltuunotosta seuranneet pakotteet ole muuttaneet olennaisesti Venäjän käytöstä. Raskaan hyökkäyksen toteuttaminen Ukrainaan käynnistäisi aivan uudenlaisia pakotteita Venäjää kohtaan, ja mm. mahdollinen SWIFT-järjestelmästä sulkeminen olisi Venäjän tulonmuodostukselle todella hankala asia. Seuraukset voisivat olla kaikkien kannalta arvaamattomia, myös Venäjän nykyjohdolle ja Putinille itselleen.
Jos mahdollisesta sodasta tai kriisiytymisestä olisi jotakin lyhyen aikavälin varmaa hyötyä Venäjälle, niin öljyn ja kaasun hinta nousisi nopeasti. Pääseekö Venäjä hyötymään tästä, se on toinen asia. Yhtä luultavaa on, että tällaisessa tilanteessa USA ja Saudi-Arabia tasoittaisivat hintojen nousua lisäämällä raakaöljyn tuotantoa, mutta Venäjän ulkomaankauppaan kohdistuvilla pakotteilla olisi vieläkin suorempi vaikutus Venäjään. Pakotteita hillitsee kuitenkin se, että keskinen Eurooppa on liiaksi riippuvainen venäläisestä tuontienergiasta, mitä on lyhyellä tähtäimellä vaikea kompensoida. Toisaalta Venäjän aggressioon olisi pakko reagoida voimakkaasti.
