Jos kaiken tämän Nato-kiimailun keskellä pysähtyy miettimään minkälaisia maita Natossa oikein on:
- USA. Maa, jossa presidentin varmin tae nostaa kannatustaan on ryhtyä sotaan jossakin päin maailmaa. Rekordi erinäisten kansanmurhien tehtailemisessa vertaansa vailla.
- Britannia. Maailman sotahulluimman maan eli USA:n uskollinen aseenkantaja, joka kyllä lähtee mukaan myllyihin jos Washingtonista vain käsky tulee.
- Saksa. Molempien maailmansotien pääarkkitehti.
Alkaa punatähtisessä temppupussissa olla temput vähissä, kun pitää intiaanitkin jo vetää tähän kyynelehtimiseen mukaan...
Lisännet tähän varmasti vielä "kansanmurhat" Gazassa ja Irakissa, jotka ovat siis tapahtuneet ainoastaan vasemmistovajakkien mielikuvituksessa.
Saksa on nykyään aika vaaraton, koska on saavuttanut EUlla sen mitä ei sodissa saanut ja naapurit ovat pariin kertaan USAn johdolla käyneet opettamassa heille sivistyneitä tapoja. Jopa venäläiset ovat äärettömässä kiitollisuudenvelassa USAlle, joka pelasti N-Liiton MSIIssa.
Brittien jäljiltä maailmaan on jäänyt persläpiä kuten Kanada, Australia ja NZ. Etelä-Afrikka ja Mauritius ovat ainoita (laajalti) elinkelpoisia paikkoja koko Afrikassa. Intia sentään on aivan karsea paikka.
Lisätään vielä NATO-maihin Tanska, Norja ja Kanada sekä läheiset ANZAC-liittolaiset Australia ja Uusi-Seelanti niin meillähän on jo kasassa kaikki parhaat paikat olla ja elää! Korkea elintaso yhdistettynä erittäin uskottavaan yhteispuolustukseen.
Valitsen ilomielin tämän leirin, jos vaihtoehtona on joko "uskottava" maanpuolustus yksin tai kauhuskenaario suistumisesta takaisin VEnäjän vaikutuspiiriin, joissa ystävien illallispöytään istuvat Assadin Syyrian, Iranin, Venäjän ja Valko-Venäjän kaltaiset vasuri"älykköjen" ihannemaat.
- Turkki. Etnisesti sekasortoinen maa, jonka vaara joutua uskon sotiin on merkittävä.
Ja näin ei luonnollisesti tapahdu koska edes rättipäät eivät ole niin tyhmiä että hyökkäävät Turkkiin, joka on NATO-maa. Niihin ei perinteisesti juuri hyökkäillä.
Vaikka palstalla tuntuukin vallitsevan liki konsensus siitä, että Suomen ja Venäjän välinen sota on jo ovella, niin itse tohtisin ajatella silti, että Suomi olisi tuossa puolustusliitossa lähtökohtaisesti ennemmin antaja- kuin saajapuolella.
Vakuutukset ovat kalliita. Mieluummin vaikka lakkautetaan (nykymuotoinen) YLE, karsitaan vähän maahanmuuttoteollista kompleksia sekä lakkautetaan monta miljardia maksava kaksikielisyys, jos vaihtoehtoina ovat uskottava NATO-avusteinen maanpuolustus ja vähälahjaisten demarien suojatyöpaikat.
Myös se kannattaa huomioida, että Suomen olisi melko merkittävästi nostettava puolustusmäärärahoja, jotta me edes täyttäisimme Naton kriteerit siitä, että 2 prosenttia BKT:stä tulisi sijoittaa maanpuolustukseen. Toisin sanoen jokainen Natoa kannattava kannattaa myös valtion velkaantumisen ja kestävyysvajeen lisäämistä.
Aina yhtä hellyttävän ironista kun joku demarihenkinen on huolissaan velkaantumisesta ja kestävyysvajeesta.
muaddib