No, mitäpä tähän sitten mitään lisäämistä - kumpikin yhteiskuntamalli kilpailee omilla vahvuuksillaan, länsi omillaan ja Venäjä omillaan. Katsotaan kuinka käy.
Jätit nyt kuitenkin perustelematta väiteesi Kremlin "kuristusotteesta" maan blogosfääriin. Annoin esimerkin yhdestä kreml-vastaisesta bloggaajasta, joka ei minun tietojeni mukaan ole koskaan joutunut vaikeuksiin viranomaisten taholta. Mutta antaapa asian olla, koska et ilmeisesti aio väitettäsi enempää perustella.
Mitä tulee tuohon kilpailuasetelmaan, niin tottakai Venäjä on heikompi kuin länsi. Pelkästään väkimäärä ja talouden koot ovat niin eri suuruisia. Mielestäni Venäjä ei edes halua mitään kilpailua lännen kanssa, vaan bisnestä ja kauppaa, kunhan NATO pidetään poissa Venäjän rajoilta vuoden 1989 lupauksen mukaisesti.
Venäjän toiminta 1991-2008 (Georgian sotaan asti) olikin lähinnä vain yritys toisensa jälkeen miellyttää länttä. Afganistanin sotaa tuettiin (Venäjä antoi jopa NATO:lle ilmaisen kuljetusreitin Afganistaniin). Venäjä haki jäsenyyttä kaikissa mahdollisissa läntisissä järjestöissä, jopa NATO:ssa (Venäjän jäsenhakemus hylättiin 1990-luvun alussa, mutta Venäjän kaikkia naapureita yritettiin haalia mukaan).
Venäjä katseli sivusta, kun NATO ilman YK:n valtuutusta kävi pommittamassa Serbiaa. Venäjä katseli sivusta, kun länsimaat ilman YK:n valtuutusta hyökkäsivät Irakiin.
Näkisin, että nykytilanteessa Venäjä on ajettu niin nurkkaan, että sen on pakko toimia myös aktiivisesti eikä vain reaktiivisesti. Venäjä yllätettiin housut kintuissa Maidanilla, kun Ukrainan laillinen presidentti syrjäytettiin lännen tukemassa vallankaappauksessa. Krimin operaatio oli uskoakseni nopea ja impulsiivinen reaktio tähän, joskin voi olla mahdollista, että suunnitelmat Krimin haltuunottoon oli tehty jo aiemmin. Niin hyvin ja nopeasti koko homma sujui alusta loppuun.
On selvää, että länsi yrittää sanktioilla kuristaa Venäjän taloutta ja sitä myötä yrittää kammeta myös Putinin pois vallasta, ja saada aikaan Venäjällä sisäistä epäjärjestystä ja jopa maan osittaisen hajoamisen. Venäjän onneksi länsimaat eivät enää ole ainoa kauppakumppani, vaan ennenmuuta Kiina ja muut Aasian maat ovat Venäjälle vaihtoehto. Aasia ei riitä lyhyellä aikavälillä korvaamaan länttä.
Sanktioilla voi olla pitkällä tähtäimellä Venäjälle myös positiivisia vaikutuksia, koska se pakottaa Venäjän kaivamaan enemmän irti sisäisistä voimavaroistaan kuin mitä se on tähän asti tehnyt, ja pakottaa sen kehittymään entistä omavaraisemmaksi.
Mihinkään suoraan kilpailuun Venäjä ei lännen kanssa lähde, mutta uskoakseni se tulee pitämään huolen siitä, että Venäjän turvallisuutta ei esimerkiksi NATO:n laajentumisella Venäjän sydänalueiden tuntumaan tulla uhkaamaan. Kiovan nykyhallinto edustaa Moskovalle vihollista, jota se myös on.