Raitalan edellä ei lähtökohtaisesti ole kukaan, jos Moisander pelaisi itselleen mieluisinta ja seurajoukkueessa pelaavaansa paikkaa, eli topparia. Hyypiää ei enää oikein ensi karsinnat kiinnostaneet, joten mielestäni ei mitenkään tyhmää olisi alkaa rakentaa nelikkoa malliin Raitala-Moisander-Pasanen-Lampi.
Nimenomaan JOS pelaa, paljon riippuu Hyypiän jatkosta. Tihinen ei ole enää mielestäni riittävän hyvä huippumaita vastaan. Pasanenkin on pelannut Bremenissä laidassa joten ehkä myös maajoukkueessa voisi siinä jatkaa, vaikka onkin enemmän toppari luontaisesti.
Toni Kallio on mielenkiintoinen tapaus siinä mielessä, että on pohdittava onko nykyisen tilanteen syy vähäisessä peliajassa vai puhtaasti taantumisessa? Kallio saattaa vielä nousta sille paremmalle tasolleen, jos onnistuu lunastamaan paikan jossain muussa seurassa.
Luulen edelleen, että Kallio lähtee vielä ensi karsintoihin ykkösvaihtoehtona vaikka Raitala nousisi vahvemmin mukaan. Ja joka tapauksessa Moisander on vähintään se numero kaksi, mikäli Hyypiä ja Pasanen vievät toppareiden paikat.
Perpa on pelannut kokoajan AEK:ssa oikeastaan laitalinkkinä(samoin ollessaan lainalla), joten siis paikka on luonnollisesti laidassa. Suomen tämän hetken maajoukkueessa ei ole kuin muutama ns. luonnollinen laitapelaaja(Porokara&Kolkka) ja näistäkään ei Kolkalla ole enää oikein mitään annettavaa maajoukkueelle. Sjölund ei ole laidalla saanut mitään aikaan ja kehitys kulkee paikallaan, Losa on parhaimmillaan 10-paikalla, johon hänet voisi hyvin istuttaa, varsinkin kun puhtaita kärkiä Suomella liikaa ole. JJ on niin katsottu kortti roolissaan kovia maita vastaan ja kehityskäyräkin on minne on, joten mikään ongelma siirtää pelaajaa vähintään penkille.
Eihän Perpakaan ole ns. luonnollinen laitapelaaja, ainakaan minun muistikuvieni mukaan. Kiistatta oli loistavaa futista Englantia vastaan ennen lopun väsymistä. Mutta en siltikään näe Perpaa vielä avauksen pelaajana a-maajoukkueessa, paitsi mahdollisesti kääpiöitä vastaan.
Enemmän kuin omat mielipiteet, niin tässä painaa Baxterin hierarkia. Hänellä on selkeästi oma runko ja omat luottomiehet, ja siksi nämä nuoret ovat tällä hetkellä yksinkertaisesti vielä ulkona. Toinen asia on, että Suomen keskikenttä on oikeasti jo tällä hetkellä varsin taitava. Keskustaan tulevaa Sparvia ei pysty vielä oikein sijoittamaan mihinkään, mikäli parhaat vain pysyvät kasassa.
Laitatilanne on ollut ongelma jo kohta 10 vuotta eikä edelleenkään ole tulossa kovan luokan lupauksia. Laitapakeissa näkyy jo vähän toivoa ja se on ihan hyvä. Ehkä Perpa voisi olla siellä vasemmalla, riippuen siitä miten Suomi pelaa. Itse olen melkein sitä mieltä, ettei Litin jälkeen voida pelata kymppipaikalla, vaan Losa olisi toinen kärki. Tällöin se linkin tehtäväkin hieman muuttuu. Mutta täytyy nähdä vielä lisää Perpan otteita ennen kuin lopullisesti sanoo mitään.
Pikkuhuuhkajissa ilahduttaa eniten se itseluottamus jolla joukkue pelaa. Se on jollain tavalla täysin poikkeuksellista Suomessa. Jätkät eivät kumarrelleet yhtään Englannin nimimiehille vaan hoitivat hommaansa ryhdikkäästi. Perpa oli välillä jopa vähän ylimielinen ja Richards voitti Sparvin 150-0 toisessa maalissa, mutta muuten se ilme oli hyvä.
Siksi mm. Hetemaj on ollut pelaajia joita olen innolla pidempään seuraillut, koska hänellä on valtava halu pelata ja näyttää osaamistaan, ei piilotella sitä kuten Suomessa on monesti tapana. Sama koskee muitakin ulkomaalaistaustaisia eli Losaa, Romania, Sadikia jne. pelaajia. Intohimoinen suhtautuminen futikseen on se mikä heidät erottaa monista suomalaisista. Siksi oli mukavaa nähdä sitä samaa paloa koko joukkueessa, etenkin surullisen Suomi-Venäjä-pelin jälkeen.