minusta tuntuu siltä, että tämän yhteen muottiin valamisen ohella mättää tämä "nuori suomi-systeemi". Sitä en kiellä etteikö ole hyvä, että kaikki saavat tiettyyn ikään saakka pelata jotakuinkin saman verran mutta johonkin täytyy vetää se raja jonka jälkeen on hyvä erottaa jyvät akanoista.
Puolestani olen tästä täysin erimieltä. Kun ne motorisesti venyneet ja kehittyneimmät vääntää pelit vaihdoitta ja kantaa sitä vastuuta jo tuolta B 8 ikäisistä lähtien, kuinka helvetin monta lahjakasta ja kehityskelpoista kaveria ei opi vastuuta ottamaan, kun sitä ei tasaisesti jaeta, "kyllä se pennasen hujoppi hoitaa, kun se kerta valkunkin mielestä osaa", on aika usen peitellysti tai suoraan kuultu galluppitulos tuolta kentän laidalta.
Sen verran tuolla junnupuolella pyöriskelen, että puistattaa kun 8v. kundien valkku karjuu "timanttiin" kentänlaidalla, kun ei vielä oikeen sisäsyrjäsyöttökään edes suju, henkilökohtaisesta pallonhallinnasta puhumattakaan. Tästä kun vähän kasvetaan se luovuus on tapettu sillä orjallisella systeemin toteuttamisella, ja jo hyvän aikaa ennenkuin se viimeinen rypistys pelaajaksi pitäisi alkaa, kato on ollut hirmuinen.
Fysiikka on tärkeä osa-alue, mutta myös se helpoin rakennettava ja tämän "urheilullisuuden" kustannuksella jää se taitopuoli aika hataralle pohjalle, aina joku korostuu jonkun toisen kustannuksella.
Muutenkin yksi perisynti on se totinen puuskuttaminen eteenpäin, kun pitäisi vielä välineellä leikkiä kun kissanpentu, jotta se luovuus tilanteissa kehittyisi yhtämyötä reisilihasten kanssa.
Aika pitkään edellyttäisin tasaista vastuuta kaikille, huolimatta lopputuloksesta, voittamisen pakkomielle ei saisi liian aikaisin viedä yhdessätekemisen ja kaveruuden antamaa joukkueena mennään, joukkueena tehdään hetkiä pois. Viihtyminen ja sosiaaliseen tilaan kiinnittyminen on alle kymmenvuotiaille kehittymisen kannalta pelaajana ja ihmisenalkuna tärkeämpiä kuin jonninjoutavat tasoryhmät ja edaripelleilyt joilla niitä jyviä muka akanoista erotellaan. Tämän tärkeyttä perustelen myös sillä, että massa josta niiden tekijöiden on meillä synnyttävä ei, kertakaikkiaan tuota tarpeeksi moisella karsinnalla, eikä tuota sinne totiseen vaiheeseen tarpeeksi kilpailua.
Tasoryhmiä ajattelisin vasta siinä 14-15 vuotiaille, iässä, jossa se oma luontainen panostamisen tahtokin jo selkiää, aikaisemmin ne aiheuttavat vain pettymyksiä ja itsetunnon katoamisia, eikä siten synny yhden yhtä pelaajaa missään lajissa.