Näin sitä sitten päädyttiin karsintasarjaan. Jätkiä tuolla itärajan takana vituttaa varmasti niin että pahaa tekee, mutta sen verran täytyy kuitenkin todeta, että vaikka karsintasarjaan jouduttiinkin niin myös positiivisia elementtejä tässä nipussa on. Suomiekon tulevaisuudesta en ole huolissani tämän turnauksen takia. Paljon asioita meni perseelleen turnauksen edetessä, ja kun homma ontuu vähän vieltä sun täältä niin silloin liki jokaisen ottelun voittaminen on työn ja tuskan takana. Suurin osa joukkueista kun kykenee tässä turnauksessa hyvänä päivänä voittamaan kenet tahansa.
Liikaa oli siis huonoa tähän asti nähdyssä prosessissa, mutta ehdottomasti myös hienoista asioista ollaan saatu nauttia. Eli tässä kohtaa turnausta nyt lyhyesti risuja ja ruusuja:
+ Teuvo Teräväinen. Ilmanmuuta positiivisesssa mielessä joukkueen näkyvin hyökkääjä, joka pystyi pelaamaan joka pelissä tasaisen hyvin. Kiekollisesti ennenkaikkea mielestäni selkeästi paras hyökkääjämme. Fysiikan kanssa on vielä parannettavaa, mutta niin huikea talentti on kyseessä, että on helppo veikata Teräväiselle loistavaa tulevaisuutta.
+ Markus Granlund. Odotuksiin nähden pelannut ehdottomasti hyvin. Valitettavasti hän oli vain liian suurissa saappaissa tässä turnauksessa, koska ykkössentterin rooli ei missään nimessä Makelle sovi. Mutta alkukauden liigapeleihin ja sitä myötä odotuksiin nähden pelaaminen oli nyt positiivista ja tulostakin tuli kohtuullisesti. Ei mielestäni siis pettänyt lainkaan, vaan päinvastoin pelasi odotuksiin nähden hieman yläkanttiin.
+ Rasmus Ristolainen. Joukkueen paras puolustaja, no doubt about it. Pieniä virheitä teki ajoittain, mutta niitä tekee näissä kisoissa jokainen ja Rassen kohdalla niitä nähtiin erittäin vähän. Kokonaisvaltaisesti onnistui erittäin hyvin ja on ihme jos tätä miestä ei varata vähintään Top20:ssa ensi kesä draftissa. Loistava tulevaisuus edessä ja kehitystä tulee toivonmukaan vielä myös paljon lisää lähivuosina.
+ Markus Hännikäinen. Odotin pojan olevan täysin HMV-pelaaja (kuten viime kisoissa) ja pelaavan ainoastaan ne pakolliset tilanteet tasakentällisin. Pelirohkeus oli kuitenkin yllätävän korkealla, uskalsi taklata, karvata, haastaa ja ajaa maalille. Kaikinpuolin fiksua pelaamista ja odotuksiin nähden hän yllätti. Toki kiskaisi Latvia-pelissä kiekon omiin, mutta näitä sattuu silloin tällöin eikä sillä ollut kokonaiskuvan kannalta mitään merkitystä.
+ Petteri Lindbohm. Suomikiekko on saamassa tästä kaverista uuden Ossi Väänäsen, toivottavasti vielä alkuperäistä monipuolisemman version. Oman pään pelaaminen kertakaikkiaan vakuuttavalla tasolla. Hoiteli hienosti kaksinkamppailu -ja maalinedustilanteet, pelasi helppoa ja simppeliä avauskiekkojen osalta ja tuki hyökkäyksiä ajoittain ja aina fiksusti. Erittäin iso plussa kaverille etenkin odotuksiin nähden, hänessä on paljon potentiaalia nousta lähivuosina yhdeksi parhaimmista peruspuolustajistamme.
-----
- Joel Armia. Jopesta on varmasti kaikki mahdollinen jo sanottu, mutta sen verran nyt kuitenkin on todettava, että oletetuista ratkaisijoista hän petti pahiten. Ei siinä mitään jos pelaajana on täysi flegu, joka kykenee välillä väläyttelemään ja nousemaan ratkaisuhetkillä esille, sillä tällaiselle pelaajalle voi ja pitääkin antaa hieman anteeksi tuota pelityyliä. Mutta se mistä täytyy kritisoida ja miksi tämä turnaus kääntyi pahasti pakkaselle, oli ihan perusasioiden tekeminen päin persettä. Ei kukaan pelaaja voi joka hemmetin tilanteessa lähteä yksin kuskaamaan ja haastamaan, koska vastassa on kuitenkin lähes joka pelissä laadukkaita pelaajia jotka tekevät nopeita riistoja ja kääntävät paineen näiden kiekonmenestysten myötä väärään päähän. Ja Joppe on kuitenkin sen verran puhtaasti kiekollinen pelaaja, että näiden ihan perusjuttujen pitäisi kiekollisessa pelissä sujua kuin tanssi. Kyllä Joppe osaa yksinkertaisesti ja fiksustikin pelata silloin kun ei ole mitään järkeä lähteä sooloilemaan, joten en tiedä mikä piru siellä takaraivossa nyt on pakottanut kun tekeminen oli noin idioottimaista. Pahimmillaan tuo touhu tappoi oman ketjun hyökkäyspelaamisen täydellisesti. Sen verran kuitenkin ruusuja näiden risujen sekaan, että Ruotsi-pelissä hän näytti jo enemmän siltä Jopelta miltä pitääkin. Typeriä ratkaisuja oli edelleen aivan liikaa, mutta paransi kuitenkin ja teki mielestäni kisojen hienoimman suomalaismaalin 1-3 -kavennuksellaan.
- Miikka Salomäki. Toinen johtavan roolin pelaaja, joka petti pahasti. Työmoraali oli toki hyvä kuten odotinkin, se tulee kaverilla suoraan selkärangasta. Hyvät suoritukset suhteessa heikkoihin menivät silti liikaa pakkaselle. Kiekollinen peli oli pahasti kipsissä ja peliä edistäviä ratkaisuja olisi pitänyt tulla paljon paljon enemmän. Hän myös sortui useasti perisyntiinsä, eli hermokontrolli petti ja tuloksena typeriä rangaistuksia. Yllättäen myös maalintekeminen oli nyt silkkaa tervanjuontia. Ei hänestä miksikään maalipyssyksi ole, mutta sai tällä kertaa itsensä näyttämään täydelliseltä puukädeltä ryssimällä jatkuvasti huipputontteja. Kermana kakun päällä oli tietysti tämän päivän Ruotsi -peli, jossa mikään ei kertakaikkiaan onnistunut. Uskon silti hänen tekevän vielä hienon uran, koska tuollaisella pelityylillä on täydet mahdollisuudet päästä kolmos-nelosvitjan rooliin taalajäille, eikä sinne ole enää pitkä matka ominaisuuksien puolesta. Henkinen puolinen ja kylmäpäisyys kiekollisessa pelaamisessa ovat ne suurimmat esteet, mitkä hänen tulisi selättää.
- Olli Määttä. Ei näkynyt tässä turnauksessa, ei sitten millään tavallaan ainakaan positiivisessa mielessä. En tiedä sitten olivatko odotukset liian korkealla ennen turnausta, sillä en ollut nähnyt kuin pari peliä Ollilta aiemmin. On kuitenkin puhuttu suomikiekon suurimmasta pakkilupauksesta aikoihin jne, mutta tämä turnaus ei kyllä puhunut sen puolesta alkuunkaan. Sen helpon avaussyötön hän toki osasi antaa kuten pitääkin, mutta siihen ne positiiviset asiat kyllä jäivät. Kiekollisella puolela ei tapahtunut yhtään mitään ja oli liian paljon vaikeuksissa puolutuspäässä. Nuori pelaaja toki edelleen on kyseessä, mutta paljon saa ainakin tämän turnauksen perusteella vielä edistystä tapahtua mikäli meinaa yleisiin odotuksiin edes jollain tavalla joskus vastata.
- Alaikäiset hyökkääjät (Barkov & Lehkonen). Pojille kävi vähän niinkuin saattoi näin nuorten kavereiden kohdalla pelätäkin, eli heistä ei ollut vielä vastuunkantajiksi näissä kisoissa. Lehkosen pelaaminen perustuu ainakin vielä melko puhtaasti kiekolliseen puoleen, ja kun hän ei sillä saralla kyennyt mihinkään niin tulos oli nähdynlainen, eli täydellinen kisaturisti. Barkovista en ihan turistia leivo, mutta ei hänkään mitenkään hyvin onnistunut. Aneeminen ja jotenkin väsynyt kokonaiskuva jäi. Tiedä sitten mistä se kiikastaa, ainakin yksittäisenä asiana pisti silmään ettei liike kunnolla riittänyt näihin peleihin. Ei Barkov kuitenkaan pahin floppi ollut, mutta odotusten takia menee risuosastolle. Hänen aikansa tulee kuitenkin vielä, satavarmasti.
Tärkeimmät pelit, ne ovat siis vielä edessä ja toivon todella joukkueesta löytyvän riittävästi nöyryyttä kun karsintapeleihin mennään. Nälkää on varmasti vaikea enää näihin peleihin löytää, mutta työmoraalia täytyy kaivaa nyt kunnolla esiin, jotta se kaikista pahin kauhuskenaario vältetään. En toki millään jaksa Suomen putoamiseen uskoa, mutta jotta tämä homma nyt pomminvarmasti klaarataan niin mentalipuolen täytyy olla kunnossa. Kusi hatussa kun voi hävitä liki kenele tahansa. Tästä seivaus siis MM-paikan osalta ja toivonmukaan ensi vuonna on sitten kasvojen pesun paikka.
