Kyllähän Suomen peli kehittyi edelleen aikaisemmista otteluista, mutta ei se vieläkään riittänyt. Valmennusta ja maalivahtia on taas kritisoitu, vaikka suuremmat ongelmat ovat mielestäni jossain ihan muualla. Luukkoselle meni yksi helppo ja parhaana päivänä olisi voinut ottaa pari muutakin, mutta vastapainona hän teki muutamia erittäin hyviä torjuntoja.
Henkisesti tuo oli Suomelle varmasti aika vaikea peli, sillä ensimmäisen maalin ajoitus oli melkein pahin mahdollinen. Sen jälkeen tuli tuo hylätty maali seuraavassa erässä, minkä jälkeen USA teki maalin. Kamelin selän katkaisi viimeistään tuo Luukkoselle mennyt helppo maali. Jos viimeisellä erätauolla saatiin vielä luotua uskoa joukkueeseen, niin sekin meni melko nopeasti, kun USA teki kolmannen erän alussa neljännen maalinsa.
Vaikutti vähän siltä, että Suomi reagoi ihan väärin tuohon hylättyyn maaliin. Vittua huudettiin päävalmentajan johdolla. Olisiko tuossa nyt ollut se Tuomo Ruudun rooli jollain tapaa koittaa kääntää tuo homma positiivisen puolelle? Vai mikä tuo Ruudun tehtävä on tuolla vaihtoaitiossa? Minulle se on ainakin hyvin epäselvä.
Jos Suomelta puuttuu henkistä johtajuutta, niin sama asia on pelillisen johtajuuden suhteen. Silloin, kun Suomi on pärjännyt, niin joukkueessa on ollut pelillisiä johtajia. 2014 olivat Teräväinen ja Ristolainen sekä 2016 olivat Rantanen, Aho, Laine, Juolevi ja jopa Puljujärvi. Ketkä tämän vuodesta joukkueesta nousevat tiukalla hetkellä esille ja tekevät jollain yksilösuorituksella Suomelle maalin? Eilen tappioasemassa Talvitie oli Suomen näkyvin pelaaja hyökkäyssuuntaan, joten silloin on monella "kärkipelaajalla" peiliin katsomisen paikka.
Tolvasen pitäisi olla johtava pelaaja tuossa joukkueessa, mutta hänen tekemisensä on ollut surkeaa. Heponiemi rakastaa kiekkoa liikaa huomioiden, että pelataan pienessä kaukalossa ja Kuparin kikkailuista ei ole seurannut vielä mitään hyvää. Kakko ja Lundell ovat pelanneet näennäisesti ihan hyvin, mutta tulosta ei synny. Kuten arvelin jo ennen kisoja, niin nämä kisat tulevat heille vuoden liian aikaisin. Heistä ei ole vielä vastuunkantajiksi, vaikka ihan hyvin pelaavatkin. NHL-puolustajilta Jokiharjulta ja Vaakanaiselta sopisi odottaa myös jotain väläytyksiä hyökkäyspäässä.
Periaatteessa peli oli ihan hyvää ja pelin rakenne on ihan kunnossa. Suomi pääsee paljon paremmin hyökkäysalueelle, kun vielä kisojen alussa. Ylivoimapelikin oli paljon parempaa kuin aikaisemmissa otteluissa ja Suomi sai jopa luotua pari vetopaikkaa neliön keskeltä. Tolvasen vetoa haetaan paljon, mutta kai se on ihan ymmärrettävää, kun parempiakaan vaihtoehtoja ei ole. Ihan typeriä virheitä tulee kuitenkin liikaa ja sota-alueelle ei ole riittävästi menijöitä. Aina voi jossitella, mutta jos tuota Suomen maalia ei olisi hylätty, niin lopputulos ja viimeisen erän esitys olisivat todennäköisesti olleet vähän erilaiset.
Jos vastassa olisi Venäjä tai Tshekki, niin otteluun voisi lähteä jopa ihan luottavaisin mielin. Kanada pienessä kaukalossa on kuitenkin sellainen yhdistelmä, että Suomen voittomahdollisuudet ovat melko olemattomat, mutta ei voitto toki ole mahdoton. Pelissä on myös paljon hyvää, mutta kyllähän voitto Suomelta vaatii lähes täydellistä suoritusta. Kanada on kuitenkin kisojen ennakkosuosikki ja Suomi kisoihin lähdettäessä viidenneksi todennäköisin mestari. Muutamalta osa-alueelta tarvitaan etenkin parannusta:
1) Maalivahtipeli. Luukkonen on pelannut tähän mennessä hyvin, mutta Kanadaa vastaan se tuskin riittää. Luukkosen pitää pelata turnauksen paras ottelunsa, ehkä jopa koko uransa paras. Tämän vuoden hyökkäyksellä ei riitä vain hyvä maalivahtipeli.
2) Pelikuri. Suomi on ottanut nyt Ruotsia sekä Yhdysvaltoja vastaan aivan järkyttävän monta typerää jäähyä. Kanadaa vastaan siihen ei ole varaa.
3) Erikoistilannepelaaminen. Ylivoimalla pitää saada tulosta ja sen Tolvasen laukauksen pitäisi löytää tiensä jo tolppien väliin. Kanadan ylivoima on myös aina vaarallinen, joten alivoiman on myös toimittava erinomaisesti.
4) Maalinedustapelaaminen on ollut surkeaa kentän molemmissa päissä. Maskipelaaminen paremmaksi, hyökkäyspäässä pitää mennä hanakammin maalille ja puolustuspäässä pitää olla jämäkämpi. Jos Suomi pelaa yhtä huonosti oman maalin edessä kuin tuossa Yhdysvaltojen neljännessä maalissa, niin Kanada tekee tuolta sektorilta ainakin kolme maalia.
5) Virheet. Virheitä sattuu toki kaikille, mutta nuo käsittämättömät mokat on pakko jättää tekemättä. Vainionpään jättösyöttö ensimmäisessä maalissa sekä Laaksosen ja Kuparin merkkauspeli toisessa maalissa olivat käsittämätöntä perseilyä. Hongasta en edes aloita.
6) Johtavat pelaajat. Sieltä pitää nyt oikeasti joidenkin nousta esille. Joukkue on täynnä kakkosviulun soittajia ja kärkijätkät puuttuvat.
7) Tehokkuus. Paikoista pitää laittaa sisään paremmalla prosentilla.