Mainos

U20 MM-kisat 2018–2019: Suomi

  • 222 507
  • 1 037
Tila
Viestiketju on suljettu.
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Ahokas on näköjään aloittanut mediapelin. Se miten hän jo tässä vaiheessa vierittää syyn huonosti menneistä kisoista "näiden kärkijätkien" niskaan ei ole ihan korrektia.
Enemmän näyttää siltä, että toimittaja kirjoittelee nätisti referaatin tekemästään haastattelusta, mutta esitetty kysymys jää hieman varjoon. Toisinsanoen Seppälä on päättänyt kirjoittaa löysistä (vai oliko laiskoista, en vaivaudu lukemaan juttua toistamiseen) ykköshyökkääjistä, kysyy nätisti että "oletko tyytyväinen kärkipelaajiesi pisteisiin?" tms perushöttöä, johon vastataan tottuneesti perushötöllä "Joo ois kiva, jos jossiteltais, blabla".

Tldr: jutun raapustellut toimittaja tuota mieltä oli, ei Ahokas.

Itse en ole pitänyt Ahokkaasta tässä U20-projektissa, mutta vielä on yksi mahdollisuus päästä edes nippa nappa säädylliseen tulokseen. Tappio tästä ja töitä saa Juujärven tavoin haeskella hartaasti ja ihmetellä, että miksi vitussa tämä "liiton perskärpäsen" löyhkä ei houkuta?
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Ahokas on näköjään aloittanut mediapelin. Se miten hän jo tässä vaiheessa vierittää syyn huonosti menneistä kisoista "näiden kärkijätkien" niskaan ei ole ihan korrektia. Ahokkaan oma ja hänen valmennustiiminsä tehtävä on motivoida nuoret pelaajat ja kaivaa näistä irti paras suoritus. Ei ole Tolvasen tai Kuparin tai kenenkään muun yksittäisen pelaajan vika, jos joukkue ei kisoissa menesty.

Jo USA ottelussa tuli esiin Ahokkaan ikävä tapa kiukutella tuomareille vihellyksistä. Kiukuttelu tarttui pelaajiin ja energiaa kului vääriin asioihin. Olisi helppo uskoa, jos joku sanoisi, että tuossa joukkueessa eivät oikein kemiat ole kunnossa.

Kyllä. Puhutaan, että kärkijätkät eivät onnistu, mutta kyllä tässä pitäisi muistaa valmennusjohdon rooli luoda edellytykset niille onnistumisille. Esimerkiksi Tolvanen pelasi jo viime vuonna Olympialaisissa lähes 2ppg- ja MM-kisoissakin 1ppg -tahtia. Kyllä automaattinen oletus on, että vuoden vanhenpana hän tekee selvää jälkeä jossain U20-kisoissa, oli kaukalon koko sitten mikä tahansa. Muussa tapauksessa valmennusjohto on epäonnistunut raskaasti ja piste.

Sama juttu viime vuonna. Joukkueesta löytyi Suomen kisahistorian kovin puolustuskalusto Heiskasineen, Juolevineen, Välimäkineen, Vaakanaisineen ja Jokiharjuineen. Löytyi kovaa jälkeä aikuisten sarjassa tehneitä hyökkääjiä mm. Kuokkasen, Vesalaisen, Tolvasen ja Koivulan muodossa, jopa siihen pisteeseen asti, että oli varaa tiputella Kotkaniemeä ja Turkulaista joukkueen ulkopuolelle.

Noh, positiivisimmin erottui lähinnä nelosketju. Ketä siitä pitäisi syyttää jos valmennusjohto ei osaa hyödyntää tällaista materiaalia? Luukkosta?

Kyllä tässä on jo vähitellen ihan aiheellista kysyä, että mikä on Ahokkaan kompetenssi valmentaa näitä huippulahjakkuuksia kun esimerkiksi vuosi sitten Miro Heiskanenkaan ei erottunut hänen valmennuksessaan juuri edukseen. Kyllä näiden "NHL-otteluita vyöllä"- tai "seuraavalla kaudella vakioroolissa NHL:ssä" -osaston pelaajien pitäisi olla tilanteesta riippumatta kovaa valuuttaa alle 20-vuotiaiden karkeloissa.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Hyvää analyysia myös muussa kommentoinnissa ennen tätä parannuslistausta, mutta eikö tuossa ole yhteen Kanada matsiin jo hieman liikaa parannettavaa. Kyllä nämä asiat olisi pitänyt Ahokkaan valmennustiimineen saada kuntoon jo ennen kisoja ja vain hieman hienosäätää pelaamista kisojen aikana vastustajan ja pelin kehittymisen mukaisesti. Nyt joudutaan koko ajan korjaamaan perusasioita, jotka ovat olleet pielessä pitkin turnausta. Sanoisin, että täysin mahdoton tehtävä ennen Kanada peliä ellei satu joku täydellinen munkkipäivä Suomelle, jota vahvasti kyllä epäilen, sillä Kanadalla on paljon hampaankolossa harjoitusmatsin tappion myötä.
Toisaalta aika moni noista osa-alueista myös linkittäytyvät toisiinsa, joten jo yhtä osa-aluetta parantamalla voidaan nähdä parannusta monella osa-alueella. Esimerkiksi jos kärkipelaajat nostavat tasoaan, niin silloin todennäköisesti esimerkiksi Suomen erikoistilannepelaaminen ja tehokkuus paranevat. Jos Suomen pelaajat pelaavat paremmin maalinedustalla molemmissa päissä kenttää, niin todennäköisesti myös silloin Suomen erikoistilannepelaaminen ja tehokkuus paranevat. Jos Suomella on parempi pelikuri, niin sen ansiosta Suomi pelaa vähemmän alivoimalla, mikä taas vaikuttaa todella moneen osa-alueeseen. Eli jos pelkästään kärkijätkät pelaavat hyvin, Suomi pysyy ulkona boxista ja maalinedustoilla pelataan hyvin, niin moni muukin asiaa paranee sen myötä.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Ahokas suuntaa seuraavaksi Kouvolaan, mitään ei tässä vaiheessa tartte pitää vakan allakaan. En sitten tiedä onko julkinen 'parhaiden pelaajien oltava parhaita' kovin suomalainen tapa viestiä, mutta voihan sillä marginaalinen vaikutus ollakin.
 

Jyyd

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠️, Flyers
Jos joku antaa tosiaan posia ensi yölle, se on se että Suomi kaatoi Kanadan juuri samassa paikassa joku aika sitten.

Alkulohko olisi ollut kiva päättää voittoon, mutta uskoisin pelaajien tekevän kaikkensa Kanadan kaatamiseksi.

Vähän pelottaa skenaario, että ekan erän jälkeen tilanne 3-0 kanukeille ja peli ohi. Luukkosen on onnistuttava isosti.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Mielestäni pelirohkeus puuttuu, toki pelin avaaminen on parantunut kisojen edetessä, mutta vieläkin tuota kovaa pakistoa käytetään aika vähän. USA:a vastaan sieltä tuli jo aika rohkeita ja hyviä avauksia, mutta haluaisin itse nähdä pakiston myös tukemassa hyökkäystä voimakkaammin vastustajan puolella ja osallistumassa karvaukseen tarpeen vaatiessa.
Tästä pitää kyllä osittain olla eri mieltä. Kyllähän sieltä pakitkin aika-ajoin nousivat tukemaan hyökkäyksiä, minkä seurauksena omiin tuli sitten pari ylivoimahyökkäystä. Juujärvi otti studiossa todella hyvin esiin yhden pointin, mikä vaikuttaa paljon myös tuohon pakkien osallistumiseen hyökkäyspäässä. Eli kun Suomen hyökkääjät jäävät nopeissa hyökkäyksissä kaikki samaan tasoon odottamaan syöttöä vastustajan läpi, niin syöttölinjoja ei juurikaan avaudu. Jos taas pelaajat menisivät hanakammin maalille, niin tuohon keskustaan avautuisi enemmän tilaa, minkä ansiosta puolustajat voisivat nousta tuohon toiseen aaltoon. Nyt kun maalille ei mene kukaan, niin ei painottoman puolen puolustaja pysty noissa nopeissa hyökkäyksissä osallistumaan peliin käytännössä lainkaan. Jos tänään Kanadaa vastaan pojat ovat valmiita ottamaan mustelmia siellä maalin edessä, niin silloin puolustajillekin avautuu enemmän mahdollisuuksia osallistua peliin. Ahokas on kuitenkin painottanut jo useassa haastattelussa, että sinne maalille on mentävä.

Ei tässä mielestäni voida pelkästään yksilöitä syyttää kun siellä on jo NHL:ssä pelanneita kavereita ja Liigassa paikkansa vakiinnuttaneita pelureita. En sano etteikö tälläkin pelityylillä voitaisi voittaa, mutta omasta näkökulmasta tällä materiaalilla pitäisi lähteä pelaamaan paljon rohkeammin jokaisella kentän osa-alueella. Vihaan myös ylikaiken niitä pakiston peruutuksia ja taaksepäin syöttöjä, mutta niistä on vissiin nyt jo luovuttu.
Mielestäni yksilöiden sarjatasolla ja seurajoukkuenäytöillä ei ole mitään tekemistä näiden kisojen suoritusten kanssa. Vaikka Suomen joukkueessa on kuinka NHL:ssä pelanneita kavereita ja liigatähtiä, niin tämän vuoden joukkueen paras pelaaja pelaa NCAA:ssa. Talvitie ei todellakaan ollut ennakkoon mikään vastuunkantaja tässä joukkueessa, mutta sellaiseksi hän on noussut, kun muista ei siihen rooliin ole ollut. Suomi on tehnyt näissä kisoissa kaksitoista maalia ja esimerkiksi ykkössentterillä on kasassa tehot 0+1. Samaan aikaan esimerkiksi Talvitie on tehnyt tehot 2+2 ja Jesse Ylönen tehot 1+3 pienemmällä peliajalla ja ylivoimavastuulla. Onko se siis valmennuksen syy, että esimerkiksi Kupari ei ole saanut näissä kisoissa mitään aikaan? Sopiiko Ahokkaan peluuttama jääkiekko niin paljon paremmin esimerkiksi Talvitielle ja Ylöselle, että tästä tilanteesta ei voida syyttää pääasiassa yksilöitä?

Jukka Jalonen totesi joskus todellä järkevästi, että jääkiekko on ennen kaikkea pelaajien peli. Etenkin Sihvosen ansiosta (vai takia?) pelikirjakeskustelu on noussut vallitsevaan rooliin, mutta niissä tiukoissa tilanteissa kuitenkin pelaajien henkilökohtaiset taidot ja ratkaisut ratkaisevat voittajan. Tietenkin valmennus kantaa kokonaisvastuun tuloksesta ja heillä on myös osittain vastuu yksilöiden suorittamisesta, arvokisoissa toki huomattavasti pienempi kuin seurajoukkueissa. Minun mielestäni Suomen peli on kuitenkin tällä hetkellä riittävän hyvää, jotta Suomi voi voittaa Kanadan, jos kärkijätkät pelaavat erittäin hyvät ottelut. Tietenkin Suomi lähtee Kanadaa vastaan materiaalinkin suhteen järjettömän suurena altavastaajana, joten voitto on epätodennäköinen. Se, että voitto on epätodennäköinen johtuu kuitenkin mielestäni enemmän pelaajamateriaalista kuin pelikirjasta.
 

blue line

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ahokas on kasannut joukkueen ja siitä on ulkomaan kiekkomedioita myöten todettu, ettei se vaikuta olevan tasapainossa. Esimerkiksi Kuparin vaisut otteet ovat pitkälti Ahokkaan syytä, koska Ahokas on luonut pelitavan, ketjusommitelmat ja vastaa peluutuksesta. Kyse ei ole siitä, etteikö Kupari yrittäisi. Ja tuskin kukaan viitsii ehdottaa, etteikö hänellä taso riittäisi tämän joukkueen kärkiketjuihin.
 

RiverDog

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Onko se siis valmennuksen syy, että esimerkiksi Kupari ei ole saanut näissä kisoissa mitään aikaan?

Ylivalmentamalla, oma ajattelu tappamalla ja tila pois ottamalla valmennuksen toimesta tapetaan näitten jätkien peli-ilo. Jalonen osasi vetää juuri oikeista naruista ja antoi jätkien nauttia flow-tilasta. Virheitä tuli silloin käsittämätön määrä jokaisessa erässä, mutta niitä sai tullakin. Nyt on useampi vuosi ollut pakonomaista yliyrittämistä ja sitä vitun pelikirjan pilkun tarkkaa noudattamista / sitoutumista.
 

aessi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TBL & Elias Pettersson
Tästä pitää kyllä osittain olla eri mieltä. Kyllähän sieltä pakitkin aika-ajoin nousivat tukemaan hyökkäyksiä, minkä seurauksena omiin tuli sitten pari ylivoimahyökkäystä. Juujärvi otti studiossa todella hyvin esiin yhden pointin, mikä vaikuttaa paljon myös tuohon pakkien osallistumiseen hyökkäyspäässä. Eli kun Suomen hyökkääjät jäävät nopeissa hyökkäyksissä kaikki samaan tasoon odottamaan syöttöä vastustajan läpi, niin syöttölinjoja ei juurikaan avaudu. Jos taas pelaajat menisivät hanakammin maalille, niin tuohon keskustaan avautuisi enemmän tilaa, minkä ansiosta puolustajat voisivat nousta tuohon toiseen aaltoon. Nyt kun maalille ei mene kukaan, niin ei painottoman puolen puolustaja pysty noissa nopeissa hyökkäyksissä osallistumaan peliin käytännössä lainkaan. Jos tänään Kanadaa vastaan pojat ovat valmiita ottamaan mustelmia siellä maalin edessä, niin silloin puolustajillekin avautuu enemmän mahdollisuuksia osallistua peliin. Ahokas on kuitenkin painottanut jo useassa haastattelussa, että sinne maalille on mentävä.

Tietenkin nousevat tukemaan hyökkäyksiä, mutte en kyllä muista nähneeni yhtään puolustajaa vastustajan päädyssä. Sen lisäksi kun vastustaja saa kiekon niin pakki lähtee aina peruuttamaan omiin vaikka olisi paikka karvata. Vastaavasti myös kun lähdettiin hyökkäämään niin ei useinkaan pelattu nopeasti eteenpäin, tästä tosin oli studioonkin asti otettu klippi kun tuo omista vauhdin hakeminen toimi, eli ei nämä asiat mitään absoluuttisia totuuksia ole. Näitä olisi helpompi demonstroida videolla ja sikäli ei tämä välttämättä ole sen parempi tapa pelata tai voittaa otteluita, mutta itse haluaisin nähdä nopeampaa, aktiivisempaa ja rohkeampaa peliä tuolla porukalla. Kärppien pelistä voisi vaikka ottaa mallia tai NHL:stä.

Sopiiko Ahokkaan peluuttama jääkiekko niin paljon paremmin esimerkiksi Talvitielle ja Ylöselle, että tästä tilanteesta ei voida syyttää pääasiassa yksilöitä?

Väittäisin, että sopii. Ahokas peluuttaa mielestäni tuolliasta työteliästä kiekkoa, samanlaista millä Jalosen aikana nosteltiin pyttyä aikuisten puolella. Voi tietty olla, että olen päätelmieni kanssa ihan väärässä, mutta mielestäni tämä on juuri semmoista lätkää millä Suomen on totuttu pelaavan aikuisten MM-kisoissa. Onhan tuo nyt jotenkin käsittämätöntä ettei Kakosta, Heponiemestä ja Kuparista ole saatu enempää irti. Tolvasen kohdalla jo kahdet kisat lunastamatonta potentiaalia, mutta siinä en sitten tiedä onko tässä Tolvasen henkisellä puolella ongelma kun jatkuvasti laukoo plekseihin.

Tietenkin Suomi lähtee Kanadaa vastaan materiaalinkin suhteen järjettömän suurena altavastaajana, joten voitto on epätodennäköinen. Se, että voitto on epätodennäköinen johtuu kuitenkin mielestäni enemmän pelaajamateriaalista kuin pelikirjasta.

En kyllä sanoisi, että materiaali on niin paljoa heikompi jos on edes heikompi. Hyökkäyksen osalta jäädään perään, mutta esim. pakisto on aika tasavahva. Toivottavasti Kanadaa vastaan nähdään rohkeita ratkaisuja, itse aloittaisin ihan hajoittamalla kaikki ketjut. Talvitie ja Ylönen voisivat muodostaa ykkösketjun ja siihen sitten joku sentteröimään. Jotain muutoksia pitää kuitenkin tapahtua, Kakko kenties keskelle?
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Ylivalmentamalla, oma ajattelu tappamalla ja tila pois ottamalla valmennuksen toimesta tapetaan näitten jätkien peli-ilo. Jalonen osasi vetää juuri oikeista naruista ja antoi jätkien nauttia flow-tilasta. Virheitä tuli silloin käsittämätön määrä jokaisessa erässä, mutta niitä sai tullakin. Nyt on useampi vuosi ollut pakonomaista yliyrittämistä ja sitä vitun pelikirjan pilkun tarkkaa noudattamista / sitoutumista.
Eli uskotko, että Ahokas on ylivalmentamalla käskenyt Kuparia esimerkiksi hautomaan kiekkoa, tekemään turhia kikkoja, laukomaan löysiä laukauksia ilman maskia maalivahdin logoon ja olemaan menemättä maalille? Noista osa-alueistahan tuo Kuparin hyökkäyspeli on näissä kisoissa koostunut. Uskoisin, että valmennus haluaa nähdä jotain ihan muuta häneltä. Isossa kaukalossa tuolla neppailulla olisi saattanut saadakin vähän enemmän aikaan.

E: Jos verrataan Jaloseen, niin Jalosella oli paljon paremmat kärkipelaajat käytettävissä. Toki onnistui varmasti valmentamisessakin joillain osa-alueilla paremmin, mutta oli noissakin kisoissa ne vaikea hetkensä, eikä puolivälierissä tippuminen ollut kovinkaan kaukana. Silloin pelattiin toki isossa kaukalossa ja joukkueessa sattuivat pelaamaan mm. Laine, Aho ja Rantanen.
 

aessi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TBL & Elias Pettersson
Eli uskotko, että Ahokas on ylivalmentamalla käskenyt Kuparia esimerkiksi hautomaan kiekkoa, tekemään turhia kikkoja, laukomaan löysiä laukauksia ilman maskia maalivahdin logoon ja olemaan menemättä maalille? Noista osa-alueistahan tuo Kuparin hyökkäyspeli on näissä kisoissa koostunut. Uskoisin, että valmennus haluaa nähdä jotain ihan muuta häneltä. Isossa kaukalossa tuolla neppailulla olisi saattanut saadakin vähän enemmän aikaan.

Tuo kuvaa aika hyvin Kuparin peliä muutenkin, mutta tässäkin kohtaa sitten valmentajan pitää kyetä tekemään ratkaisuja. Eli jätetään pelaaja rannalle tai sitten peluutetaan laiturina pienemmässä roolissa jne. Ei tuon Kuparin pelityyli kuitenkaan yllätyksenä pitäisi tulla.
 

RiverDog

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Eli uskotko, että Ahokas on ylivalmentamalla käskenyt Kuparia

Ehkä sen voit noinkin lukea tai jos kapasiteetti ei vain riitä tajuamaan. Yleensä valmentajakin pyrkii kehittämään toimintatapojaan. Jaloselle taisi vielä Vancouver opettaa realiteetit ja jostain muistan lukeneeni kuinka ne tapahtumat kehittivät häntä valmentajana. Vain sokea voi olla huomaamatta kuinka lukossa toi jengi on ja siihen on vain yksi syyllinen.

Sopiiko Ahokkaan peluuttama jääkiekko niin paljon paremmin esimerkiksi Talvitielle ja Ylöselle

Tuossa joukkueessa on pelaajia, jotka tulevat olemaan isossa roolissa korkeimmalla sarjatasolla, mutta ne eivät ole Talvitie eikä Ylönen. Se, että Talvitie ja Ylönen ovat tällä hetkellä tämän joukkueen "tähdet" on täysin valmennuksen syytä ja sen takia näyttää jälleen menestys kiertävän Jussia U-20 kisoissa.
 
Viimeksi muokattu:

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
En kyllä sanoisi, että materiaali on niin paljoa heikompi jos on edes heikompi. Hyökkäyksen osalta jäädään perään, mutta esim. pakisto on aika tasavahva. Toivottavasti Kanadaa vastaan nähdään rohkeita ratkaisuja, itse aloittaisin ihan hajoittamalla kaikki ketjut. Talvitie ja Ylönen voisivat muodostaa ykkösketjun ja siihen sitten joku sentteröimään. Jotain muutoksia pitää kuitenkin tapahtua, Kakko kenties keskelle?
Isossa kaukalossa Suomen materiaali ei välttämättä olisi niin paljon huonompi kuin Kanadan, mutta pienessä kaukalossa se tasoero on ihan valtava. Esimerkiksi lähtökohtaisesti Suomen kaksi ykköshyökkääjää Heponiemi ja Kupari pelaavat tällä hetkellä ihan vääränlaista kiekkoa pieneen kaukaloon. Heillä luulisi kuitenkin ominaisuudet riittävän myös paljon nopeampaan kiekon liikutteluun, mutta ehkä se oman pelin muuttaminen yhtäkkiä on heille sitten liian vaikeaa.

Ketjuja pitäisi vähän sekoittaa, mutta mitään isoa tuskin tehdään. Santeri Virtanen olisi hyvä saada kärkiketjuihin ja Vainionpää penkille, mutta sentterivaihtoehdot taitavat olla aika vähissä. Kakon peluuttaminen keskellä olisi toki yksi vaihtoehto ja Moilanenkin on ainakin joskus keskellä pelannut. Toki Talvitien peluuttaminen keskellä on myös mahdollista. Talvitien ja Nymanin paikkojen vaihtamista voisi ainakin kokeilla. Talvitie ehkä onnistuisi tuomaan lisää suoraviivaisuutta tuohon ykkösketjun pelaamiseen.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Ehkä sen voit noinkin lukea tai jos kapasiteetti ei vain riitä tajuamaan. Yleensä valmentajakin pyrkii kehittämään toimintatapojaan. Jaloselle taisi vielä Vancouver opettaa realiteetit ja jostain muistan lukeneeni kuinka ne tapahtumat kehittivät häntä valmentajana. Vain sokea voi olla huomaamatta kuinka lukossa toi jengi on ja siihen on vain yksi syyllinen.
Eli Kupari on pelannut hyvät kisat, mutta tulosta ei ole tullut, koska Ahokas? Mielenkiintoinen logiikka. Siitäkin voi olla montaa mieltä, että onko tuo joukkue "lukossa". Suomi on voittanut kaksi itseään huonompaa joukkuetta selvin numeroin ja hävinnyt kahdelle itseään paremmalle joukkueelle. Mielestäni tuloksellisesti nämä kisat ovat tähän mennessä olleet juuri sellaiset kuin on voinut etukäteen olettaa. Tässä kohtaa odotettiin kuitenkin vastaan joko Venäjää tai Tshekkiä, joita vastaan Suomella olisi lähtökohtaisesti huomattavasti paremmat todennäköisyydet voittaa kuin Kanadaa, Yhdysvaltoja tai Ruotsia vastaan. Nyt vastaan tulee kuitenkin Kanada, joten kisat päättyvät todennäköisesti tähän, kuten yleensä Suomella on Pohjois-Amerikassa pelattavissa kisoissa käynyt. "Lukossa" ollut joukkue pelasi kuitenkin 40 minuuttia melko hyvää kiekkoa Yhdysvaltoja vastaan edellisessä ottelussa.
 

Jyyd

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠️, Flyers
Kaikissa on vikaa varmasti. Kummassa enemmän, pelaajissa vai Ahokkaassa? Mä esim. odotan, että Tolvanen alkaa saamaan enemmän laukauksia maalia kohti kuin plekseihin, jos saa b-pisteen lähimmältä kaarelta paukuttaa. Se ei ole Ahokkaan vika, kun Eeli vetelee ohi oikealta ja vasemmalta. Muutama maali sinne tai tänne, niin ehkä ei oltaisi tällaisessa "kriisissä" kuin nyt. Tai jos Suomen tasoitusmaali olisi hyväksytty Usaa vastaan, miten peli olisikaan sujunut?

Toki esim. Kakon peliajat ovat aika järkyttävää luettavaa. Nämä seikat ovat vain koutsin päätettävissä. Toki joissain pelissä tulee jäähyjä ym. yllättäviä juttuja, mutta peluuttaisi nyt kuitenkin parhaita pelaajiaan mahdollisimman paljon.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Onko se siis valmennuksen syy, että esimerkiksi Kupari ei ole saanut näissä kisoissa mitään aikaan? Sopiiko Ahokkaan peluuttama jääkiekko niin paljon paremmin esimerkiksi Talvitielle ja Ylöselle, että tästä tilanteesta ei voida syyttää pääasiassa yksilöitä?
...
Jukka Jalonen totesi joskus todellä järkevästi, että jääkiekko on ennen kaikkea pelaajien peli.

Pelaajien maalille menemisessä on kyllä ketjukohtaisia eroja. Kolmosketjussa maalille pystyvät menemään - ja menevätkin - kaikki ja usein siellä on kaksikin pelaajaa. Kolmosketjussa kaikki pelaajat pystyvät voittamaan kaksinkamppailuita laidoilla ja siksi he saavat aikaan pitempiä hyökkäyksiä/painostusjaksoja kuin ykkönen. Ykkösketjuhan on laitojen läheisyydessä lähes totaalipaska. Jos ketju onnistuu jollakin ihmeellä saamaan aikaan laukauksen maalille, niin Heponiemi tulee tilanteeseen jälkijunassa haistelemaan maalivahdilta pudonnutta irtokiekkoa ja siksi puolustavalla joukkueella onkin maalin edustalla miesylivoima (eli Kupari on siellä useinmiten yksin). Iso osa ketjun aikaansaamista laukauksista on varmaan Kuparin suht kaukaa vetämiä maskittomia rannevetoja. Olisi kiva nähdä Kuparin laukaisukartta tässä turnauksessa. Mukana olisi varmaan pari kelvollista ohjausta maalin edestä, mutta onkohan mukana yhtään kunnon laatupaikalta lähtenyttä laukausta?

Koska Kupari on Losin varaus, niin seuraan häntä muita pelaajia tarkemmin. USA-ottelussa hän / Kupari+Heponiemi -kaksikko hävisi järjestelmällisesti kamppailutilanteet vastustajille. Ensimmäinen aluevoitto Kuparille taisi tulla ottelun puolenvälin kieppeillä, eikä sekään tilanne johtanut maalipaikkaan. Ihan kuten Juujärvi totesi ottelun jälkeen, niin "ykkösketjulla" (Kuparin ketjulla) oli ottelussa yksi todella hyvä vaihto, jossa pystyivät luomaan kunnon maalintekopaikan. Siis yksi vahva vaihto koko ottelussa! En pysty käsittämään millä perusteella pelin ulkopuolella hiihtelevä Heponiemi saa ottelusta toiseen pitkittää omia vaihtojaan ja kasvattaa jääaikaansa muiden pelaajien kustannuksella, kun tähänastisten näyttöjen perusteella hänen jääaikaansa pitäisi vähentää eikä pitää entisellään. Heponiemen onneksi minulla ei ole mitään sananvaltaa siihen kuka kentällä pelaa, sillä jos olisi, niin Heponiemi aloittaisi ottelun kolmantenatoista hyökkääjänä eikä ykkösketjun laiturina. Ehkä Kuparikin heräisi koomastaan, kun rinnalla olisi peliä hidastelevan neppailijan sijaan Moilasen kaltainen tsemppari.

Kakkosketjulaiset eivät pelaa niin hyvin yhteen kuin kolmoset, mutta Kakon oivalluksilla ja Tolvasen kamppailuvoitoilla saavat aikaan maalinedushässäköitä ja vetoja kohti maalia. Toivottavasti Tolvanen onnistuu maalinteossa, sillä minusta hän on tehnyt turnauksessa aivan helvetisti töitä, pelaa hyvällä asenteella eikä ole ottanut vielä yhtään jäähyä, vaikka fyysisesti. Kolmosen lisäksi toinen ketju, missä ajetaan innolla maalille on nelonen, mutta sillä ketjulla on vauhtia ja yritystä enemmän kuin taitoa, eikä pisteitä ole tullut. Moilanen on tehnyt minuun todella positiivisen vaikutuksen terrierimäisellä pelillään.

Joo, altavastaajanahan Suomi peliin lähtee eli tilanne on suomalaisittain ihanteellinen. Kunhan vaan Ahokas uskaltaisi tehdä rohkeita ratkaisuja ja vähentää Heponiemen jääaikaa, lisätä Moilasen jääaikaa, laittaa Laaksosen ykkösylivoiman viivamieheksi ja pitää Anttoni Hongan koko pelin ajan penkillä. Silloin Suomi voisi vaikka voittaa ottelun.

edit.

Ahokas on kasannut joukkueen ja siitä on ulkomaan kiekkomedioita myöten todettu, ettei se vaikuta olevan tasapainossa. Esimerkiksi Kuparin vaisut otteet ovat pitkälti Ahokkaan syytä, koska Ahokas on luonut pelitavan, ketjusommitelmat ja vastaa peluutuksesta. Kyse ei ole siitä, etteikö Kupari yrittäisi. Ja tuskin kukaan viitsii ehdottaa, etteikö hänellä taso riittäisi tämän joukkueen kärkiketjuihin.

Se että Kupari häviää jatkuvasti kaksinkamppailut ei ole Ahokkaan syy vaan Kupari on joko loukkaantunut tai sitten hänellä asennevamma. itse veikkaisin jälkimmäistä.
 

ColCbj

Jäsen
Suosikkijoukkue
HC Sierre
Talvitie ei todellakaan ollut ennakkoon mikään vastuunkantaja tässä joukkueessa
Mitä joukkueen kapteenilta sitten tulee odottaa, jos ei vastuunkantoa?

hävinnyt kahdelle itseään paremmalle joukkueelle. Mielestäni tuloksellisesti nämä kisat ovat tähän mennessä olleet juuri sellaiset kuin on voinut etukäteen olettaa.
Tämä on kieltämättä totta, viime vuoden kisoihin peilaten tulokset ovat olleet hyvin odotusarvoa vastaavia. Toinen asia onkin sitten se, voidaanko näihin tuloksiin olla tyytyväisiä.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Mitä joukkueen kapteenilta sitten tulee odottaa, jos ei vastuunkantoa?
Oli ehkä vähän epäselvästi muotoiltu lause. Pointti oli, että Talvitie oli kisoihin lähdettäessä kolmosketjun kaveri, jolta odotettiin jotain väläytyksiä hyökkäyspäässä, hyvää alivoimapeliä ja luotettavaa pelaamista puolustussuuntaan. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Talvitie on noussut Suomen ykköshyökkääjäksi. Toki Talvitie on pelannut myös hyvät kisat, mutta siitä hänen "edestään" on aika moni kaveri alisuorittanut.

Tämä on kieltämättä totta, viime vuoden kisoihin peilaten tulokset ovat olleet hyvin odotusarvoa vastaavia. Toinen asia onkin sitten se, voidaanko näihin tuloksiin olla tyytyväisiä.
Tai jos peilataan pidemmällä tähtäimellä Suomen menestykseen Pohjois-Amerikassa pelattavissa junnukisoissa. Ahokas valittiin varmasti nyt molempien kisojen ajaksi päävalmentajaksi ihan siitä syystä, että hän on yksi niitä harvoja suomalaisia valmentajia, joka on pystynyt menestymään Pohjois-Amerikassa pelattavissa kisoissa. Mielestäni ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin yksittäisessä valmentajassa, jos jo monien vuosien ajan Suomi on pelannut tuloksellisesti selvästi paremmin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa. Jos verrataan Suomea esimerkiksi Venäjään tai Ruotsiin, niin heillä kaukalon koko ei ole vaikuttanut yhtä paljon tuloksiin kuin Suomella. Syy tuskin kuitenkaan on se, että Pohjois-Amerikassa on ollut mukana aina paljon huonompi valmentaja ja paljon huonompi joukkue. Samaa ongelmaa Suomella on ollut myös miesten maajoukkueen kanssa.

Jos nämä kisat pelattaisiin Euroopassa, niin puolivälierässä putoaminen olisi minusta todella suuri pettymys. Jos Suomi nyt ensi yönä häviää Kanadalle, niin mielestäni ei voida puhua tuloksellisesti pettymyksestä, vaan ihan odotetusta lopputuloksesta. Jos Suomi häviää, niin suureen rooliin nousee se, että millaisella pelillä se tappio tulee. Jos Suomi häviää huonon pelin jälkeen, niin voidaan puhua pettymyksestä. Jos Suomi häviää hyvällä pelillä ja hienon taistelun jälkeen paremmalleen, niin voidaan puhua kohtalaisesta suorituksesta. Tähän asti Suomi ei ole kuitenkaan tuloksellisesti eikä pelillisesti mielestäni ylisuorittanut tai alisuorittanut, vaan pelannut vain yksinkertaisesti odotetulla tasollaan. Jos joku odotti esimerkiksi kultaa näistä kisoista, niin silloin odotukset olivat vain yksinkertaisesti liian korkealla. Toivottavasti Suomi kuitenkin ylisuorittaa tänään ja marssii mitalipeleihin. Paikka neljän parhaan joukossa olisi jo erinomainen tulos näistä kisoista.
 

iSing

Jäsen
Suosikkijoukkue
TuTo 1969–1975, Pre-pride TPS
Vain sokea voi olla huomaamatta kuinka lukossa toi jengi on – –

Ahokkaasta välittyy kuva eräänlaisena dominaatio-faijana. Perheen ilmapiirissä ei leiju ihana ilo, vaan velloo raskaana pelko. Tytsän pianotunnilla ei nousta sfääreihin, eikä junnu naruttele kentän läpi. Iskä on paaluttanut että ensin pitää osata 160 Bachin preludia, ja vanerilta upota 500 vetoa. Tolpan kautta. Sen seurauksena tytsä hakkaa kosketinta naama myrtsinä. Junnu seisoo ympyrässä. Haaveissa eivät siinnä Royal Albert Hall tai Wembley. Mielessä pyörii etviddukupääsistäältjopois.

Tällaista tuli mieleen jo viime vuonna. Jossain näkyi silloin video, jossa hyvin-suittu jargon-Ahokas selitteli Leijoniensa karvaamiskuvioita. Tämmäne turkkulaine tavis ei tajunnu niist juur mittäkä. Epäilen ettei edes savolainen. Maajoukkuetason jannut ovat tietenkin paremmin kartalla, mutta eipä siellä askissa mitään suurta oivallusta nyt näy. Enemmänkin naamoista paistaa lievä toive: »Olis kyl kiva päästä himaan ja pelata taas lätkääkin».

Kipsi on ollut kehissä avauspelistä alkaen. Tarvii vain seurata sällien kehonkieltä. Ikävä kyllä, ilman peli-iloa ei Kanadaa vastaan paljoa ole tarjolla.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Pelaajien maalille menemisessä on kyllä ketjukohtaisia eroja. Kolmosketjussa maalille pystyvät menemään - ja menevätkin - kaikki ja usein siellä on kaksikin pelaajaa. Kolmosketjussa kaikki pelaajat pystyvät voittamaan kaksinkamppailuita laidoilla ja siksi he saavat aikaan pitempiä hyökkäyksiä/painostusjaksoja kuin ykkönen.
Käytännössä samaa mieltä koko viestistä. Tuo kolmosketju on ollut Suomen selvästi paras ketju näissä kisoissa, eikä sen vahvuus ole minua juurikaan yllättänyt. Santeri Virtanen on ollut tällä kaudella erinomainen käytännössä jokaisessa SaiPan ottelussa, joten hän on jatkanut samaa rataa myös junnukisoissa. Itse kuitenkin harkitsisin tuon kolmosketjun rikkomista, sillä tuohon ykkösketjuun pitäisi saada joku kaveri menemään sinne maalille. Talvitie ja Virtanen olisivat siihen parhaita vastauksia. Olen myös ihmetellyt, että mitä ihmettä esimerkiksi Kupari tekee maskipelaajana ylivoimalla, kun ei hän sinne maskiin kuitenkaan sitten uskalla/viitsi mennä. Esimerkiksi Virtanen hoitaisi tuon homman varmasti selvästi paremmin. Ahokas on nyt kovasti painottanut, että maalille on mentävä, joten saa nähdä millainen lopputulos tulee olemaan. Nyt on kuitenkin vastassa varmasti kisojen vahvin joukkue siinä hommassa, joten helppoa se ei tule olemaan.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Oikein mikään asia ei tue tällä hetkellä Suomen voittamista ja Kanada lähtee itseoikeutettuna ennakkosuosikkina. Onneksi urheilu ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista.
 

aessi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TBL & Elias Pettersson
Esimerkiksi lähtökohtaisesti Suomen kaksi ykköshyökkääjää Heponiemi ja Kupari pelaavat tällä hetkellä ihan vääränlaista kiekkoa pieneen kaukaloon. Heillä luulisi kuitenkin ominaisuudet riittävän myös paljon nopeampaan kiekon liikutteluun, mutta ehkä se oman pelin muuttaminen yhtäkkiä on heille sitten liian vaikeaa.

Tätä mä kyllä ihmettelen, Heponiemi kuitenkin dominoi WHL:ssä ihan samoja vastustajia vastaan. Junnusarjoista suurinosa pelaajista taitaa kuitenkin tulla.
 

RiverDog

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Eli Kupari on pelannut hyvät kisat, mutta tulosta ei ole tullut, koska Ahokas?

Mielenkiintoista miten asian voi ymmärtää tuolla tavalla. Mielestäni olen enemmänkin ihmetellyt Ahokkaan poikkeuksellista kykyä "jäädyttää" johtavat pelaajat.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Oikein mikään asia ei tue tällä hetkellä Suomen voittamista ja Kanada lähtee itseoikeutettuna ennakkosuosikkina. Onneksi urheilu ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista.

Niin, tupla tai kuitti. Voitolla kuitataan miltei kaikki koomailut ja häviöllä varmistetaan paikka kiekkohistoriassa.

Jos nämä kisat pelattaisiin Euroopassa, niin puolivälierässä putoaminen olisi minusta todella suuri pettymys. Jos Suomi nyt ensi yönä häviää Kanadalle, niin mielestäni ei voida puhua tuloksellisesti pettymyksestä, vaan ihan odotetusta lopputuloksesta. Jos Suomi häviää, niin suureen rooliin nousee se, että millaisella pelillä se tappio tulee. Jos Suomi häviää huonon pelin jälkeen, niin voidaan puhua pettymyksestä. Jos Suomi häviää hyvällä pelillä ja hienon taistelun jälkeen paremmalleen, niin voidaan puhua kohtalaisesta suorituksesta. Tähän asti Suomi ei ole kuitenkaan tuloksellisesti eikä pelillisesti mielestäni ylisuorittanut tai alisuorittanut, vaan pelannut vain yksinkertaisesti odotetulla tasollaan. Jos joku odotti esimerkiksi kultaa näistä kisoista, niin silloin odotukset olivat vain yksinkertaisesti liian korkealla. Toivottavasti Suomi kuitenkin ylisuorittaa tänään ja marssii mitalipeleihin. Paikka neljän parhaan joukossa olisi jo erinomainen tulos näistä kisoista.

Suomi-Kanada ei ilmesty ohjelmaan sattumalta, vaan on seurausta joukkueen keskinkertaisista otteista. Mielestäni on samantekevää, miten Suomi häviää Kanadalle, koska peliesitykset ovat olleet ailahtelevia. Jos Suomi olisi pelannut hienosti tänä vuonna ja vain ilkeä sattuma olisi heittänyt Kanadan vastaan, silloin joukkuetta voitaisiin kehua normaalisuorituksesta, jos matsi olisi tiukka. Kokonaisuus ratkaisee. Mutta on joukkueen oma vika, että Kanada tulee vastaan,

Suomella ei yksinkertaisesti ole ollut sellaisia ikäluokkia aiemmin rapakon takaisissa kisoissa, jossa miltei kaikki pelaajat ovat joko maailmanmestareita tai hopeamitalisteja U18- kisoissa. Esim. vuodesta 2005 eteenpäin pitkän aikaa ikäluokat olivat heikkoja. Toisin sanoen, materiaalista menestyksen puute ei voi olla kiinni. Syyt löytyvät muusta tekemisestä. Toisaalta, pronssinkin saavuttaminen olisi tällä materiaalilla lähellä alisuoritusta, mutta hyväksytään se nyt kuitenkin hyväksi suoritukseksi. Vertailun vuoksi, Ruotsi ei ole kertaakaan voittanut U18-mestaruutta, mutta on voittanut P-Amerikassa 4 mitalia 10 vuoden sisällä.

Samantekevää on myös se, miten Suomi voittaa Kanadan, kunhan voittaa. Teki sitten Luukkonen raskit tai mitä tahansa. Voitto on nyt vaan kairattava, muuten hukka perii.
 

RiverDog

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Tällaista tuli mieleen jo viime vuonna. Jossain näkyi silloin video, jossa hyvin-suittu jargon-Ahokas selitteli Leijoniensa karvaamiskuvioita. Tämmäne turkkulaine tavis ei tajunnu niist juur mittäkä. Epäilen ettei edes savolainen.


Tätä myös toiseen ketjuun availin. Ehdottomasti suunta pitäisi olla tämä. Suomesta löytyy paljon hyviä vaihtoehtoja "turnausvalmentajiksi". Jääkiekko on kumminkin hyvin simppeli peli, mutta siitä voi saada helvetin vaikean myös. Nyt näki sokea Reettakin, että valmennus oli saanut pelitavallaan sellaisen lukon aikaiseksi joka hevillä ei olisi auennut. Niitä Ahokkaan karvausvideoita, kun katselin niin siinä vaiheessa jo tiesi, että vituiks menöö.

Tuolla lailla tuli viime vuonna kirjoitettua ja aivan älytöntä huomata, että kaveri ei pystynyt vuodessa oppimaan virheistään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös