Selitin sen hyvinkin yksinkertaisesti: Pelin taso ei ole saadun huomion ja panostuksen arvoista. Otetaan kuitenkin huomioon että Naisten maajoukkue on kuitenkin ottanut käkeensä u15 poikajoukkueelta murskaluvuin. Mikä itsessään jo kertoo naiskiekon tasosta.
Tämä esimerkki nousee argumenttina todella usein keskustelussa esille. Ja kuten sanoit, selitys on yksinkertainen. Sen sijaan vastaukseni ei ole, koska itse asiakin on mutkikas.
Ilmeisesti tuo sitten on argumentin yleisyydestä johtuen monelle ratkaiseva seikka, miksi naisten jääkiekkoa ei voi katsoa. Omasta mielestäni se on surullista, jos tuo rajoittaa näkemästä naisten jääkiekossa olevia hyviä ja myös viihdyttäviä puolia.
On totta, että jotain absoluuttista tasoa verrattaessa naisten joukkueet pystyvät kamppailemaan tasaväkisesti vain tiettyyn ikäluokkaan asti poikien kanssa. Miesten kanssa ei juuri koskaan, jos ei mennä jonnekin ihan harrastelijatasolle. Tuo vaihtelee yksilöllisesti hieman niin pojista kuin naisista ja tytöistäkin riippuen. Syitä on paljon ihan sukupuolten keskimääräisiin fysiologisiin eroihin liittyen, mutta myös ihan pelaajamassan määrään ja harjoitusmahdollisuuksiin liittyen.
Menee vähän tyttökiekkoketjun aiheen ohi, mutta kun mainittiin, niin haastan sen verran kuitenkin, että koska Naisleijonat ovat viimeksi hävinneet murskalukemilla poikajunioireille? Niitä otteluita on kuitenkin ollut tässä koronankin aikana usein ja mielestäni Mustonen valmennustiimeineen on osannut valita aika hyvin vastustajat niin, että pelillinen haaste on suurin piirtein siellä Kanadan ja Jenkkien naisten maajoukkueiden tasolla, mutta varsinaisilta murskalukemilta on kuitenkin vältytty. Tarpeeksi kova, mutta ei liian kova haaste.
Monesti Naisleijonat on myös simuloinut maajoukkueleirillä turnausolosuhteita ja peräkkäisinä päivinä on ollut vastassa tuorejalkainen joukkue. Siis eri joukkue kuin edellisenä päivänä. Pitää siis tässäkin kohdin osata katsoa tuloksen taakse, mitä pelillä on tavoiteltu. Maajoukkuetta ei juurikaan palvele harjoitusottelut, jossa joukkue pääsee liian helpolla.
Vaikka tuo poikia vastaan pelaaminen ja varsinkaan häviäminen ei näytä lajia satunnaisesti seuraaville varmasti kovin hyvältä, niin miksi maajoukkue ei silti käyttäisi tuota tapaa kehittyä, jos Suomi on täynnä vastaavan tason joukkueita. Se on ainakin halvempaa kuin roudata Kanadan ja USA:n naisten joukkueet Suomeen muutamaa peliä varten. Samalla rahalla pelaa aika monta peliä poikia vastaan.
Jonkinlaisena vertauksena Minnesota Wild kävi lokakuussa 2010 pelaamassa harjoitusottelun Ilveksen (miesten) joukkuetta vastaan. Wild voitti ottelun läpsytellen 5–1. Olisiko Ilveksen pitänyt jättää pelaamatta tuo ottelu, jossa liigapelaajat saivat pelata NHL-pelaajia vastaan ja yleisö näki NHL-joukkueen Tampereella? Olisiko Ilves pitänyt tiputtaa murskatappion vuoksi Mestikseen? Pitäisikö Ilveksen otteluiden televisiointi lopettaa tuon häpeällisen tuloksen vuoksi? Ja itse asiassa myös Wild olisi Stanley Cup -finaalissa ihan vastaantulija jollekin Tampa Baylle.
Mihin siis vedetään raja, missä pelin absoluuttinen taso on niin huono, että se ei ansaitse mitään huomiota tai panostuksia osakseen? Tuollaista rajaa ei ole absoluuttisesti, vaan se raja piirtyy sekä elää yksilöllisesti ja myös sosiaalisesti yhteisön sisällä. Valitettavasti jääkiekkoa seuraavien keskuudessa on vielä kovin yleistä, että naisten ja tyttöjen kohdalla se rima asetetaan heidän peliensä seuraamisen yläpuolelle. On ihan mahdollista, että joillekin se pelin taso on oikeasti niin oksettavan huono, että sitä ei pysty katsomaan sen vuoksi. Ja vaikka Suomessa on jopa ylitarjontaa jääkiekon katsomisen suhteen, niin jääkiekon ystävä osaa nähdä absoluuttiselta tasoltaan heikommassakin ottelussa hienouksia, mielenkiintoisia yksityiskohtia, tuloksellista jännitystä jne. Oma epäilykseni on kuitenkin, että monella ongelma on enemmän asennepuolella.
Joko mainittiin, että tytöt saa pelata poikien sarjoissa, mutta pojat eivät saa pelata tyttöjen sarjoissa?
Nähdäkseni ei ole tällä kertaa mainittu. Kun mainitsit asiasta vain yhdellä virkkeellä sen kummemmin avaamatta miksi, niin en haaskaa tähänkään joka kerta ponnahtavaan argumentiin enempää aikaa ja kirjaimia.
Ikävä totuus on, että naisissa ja tytöissä harrastajia on vähemmän kuin kolmijalkaisissa ja ovat myös monessa tilanteessa, esim. maajoukkueessa, riippuvaisia miesten sisääntuomasta rahasta ja resursseista.
Naisten ja tyttöjen kohdalla moni ongelma johtuu todellakin pelaajamassaan pienestä koosta. Sellaiseksi se myös jää, jos panostukset jaetaan vaikka ihan puhtaasti vain pääluvun mukaan, eikä esimerkiksi yritetä kasvattaa erilaisilla resursejakin vaativilla projekteilla sitä pelaajamassan määrää. Myös miesten seurat ja liitto hyötyisivät ainakin pitkällä aikavälillä naisten ja tyttöjen pelaajamassan kasvamisesta.
tulojen tasaus muilla kuin liiketoiminnallisilla mittareilla on sosialismia aidoimmillaan vaikka hyväksynkin tietyt panostukset naiskiekkoon lajin kasvattamisen nimissä.
Maailman sosialistisin jääkiekkosarja lienee siis kaiken kaupallisuuden Mekka NHL, jossa joukkueiden tuloja tasataan, ylläpidetään keinotekoisesti palkkakattoa ja pelaajien jakautumista mahdollisimman tasaisesti ohjaillaan vielä varausjärjestelmälläkin. Useita noista seikoista ei mitata liiketaloudellisilla mittareilla.
Miten katsojien asenteita voisi yrittää muuttaa? Jos raha on ainoa keino, niin miten se pitää käyttää?
Rahasta olisi varmasti apua, mutta siitäkin vain oikein kohdennettuna. Kaiken rahan pystyy myös tuhlaamaan ilman minkäänlaista myönteistä vaikutusta. Asenteita voi muokata monellakin tavalla myönteisempään suuntaan. Pelaajien tekeminen tutummaksi auttaa varmasti. Toki siitäkin herää sitten myös Jatkoajassa vähän väliä esiin nouseva itku, että miksi meille pakkosyötetään tätä inhottavaa naiskiekkoa, hyi.
Ylipäätään mahdollisuus nähdä naiskiekkoa jo itsessään avaa silmiä, missä lajin parissa mennään. Silloin luutuneita käsityksiä on helpompi arvioida koko ajan uudelleen, eikä jäädä jumiin mahdollisesti vanhentuneisiin käsityksiin. Monesti asenteen muuttuminen edellyttää katsojalta oivalluksia, että tuo nainen/tyttö onkin oikeasti tosi taitava pelaaja, kovakuntoinen urheilija jne. vaikka en ole aiemmin antanut naiskiekolle minkäänlaista arvoa. Noita oivalluksia syntyy helpommin, jos naiskiekkoa on mahdollista nähdä. Itselläni on kirkkaasti mielessä tuollainen oivallus, kun näin joskus yli 15 vuotta sitten ensimmäisen kerran Tesoman jäähallissa Jenni Hiirikosken luistelevan.
Aiemmin mainitsemastani tuloksellisesta jännityksestä tuli muuten mieleen, että naiskiekko-otteluiden lisääminen veikkauskohteiksi saattaisi nostaa joillekin otteluiden seuraamisen mielenkiintoa. Toki siinäkin olisi varmaan monta mahdollista ongelmaa tai riskiä tiedossa.
* * *
Tässä nyt omalta osaltani vastauksia kysymyksiin. Jo tässä vaiheessa sanon, että en aio olla mikään vastausautomaatti, jolle voi syöttää onelinereita ja odottaa minun sitten ratkaisevan kaikki naiskiekon haasteet. Minulla ei ole vastausta kaikkeen, enkä myöskään aio yksin tuhlata aikaani siihen, että kourallinen nimimerkkejä tulee tenttaamaan kaikista mahdollisista naiskiekkoon liittyvistä ongelmista. Käytin tähänkin viestiin aivan liikaa aikaa.
Käytän aikani mieluummin naiskiekon tapahtumien seuraamiseen ja siitä kirjoittamiseen. Nämä isomman linjan keskustelut eivät yleensä ole kovin hedelmällisiä ja tappavat itse pelistä keskustelun tunkeutuessaan jokaiseen vähänkään aihetta sivuavaan ketjuun. Naiskiekon tasokeskustelulle saisi olla ihan oma ketjunsa, niin näissä muissa ketjuissa saisi rauhassa keskustella muusta.