Tutkimuksia en ole väittänyt vääriksi, mutta tutkimukset saavat mennä vaikka pöytälaatikkoon siinä vaiheessa kun joku korkeastikoulutettu ei löydä juuri sitä yhtä nimenomaista duunia ja kehtaa vielä valittaa siitä julkisesti.
Mielestäni on erittäin perusteltua valittaa julkisesti siitä jos yhteiskunta on kouluttanut ihmisiä sellaiseen ammattiin, jossa jokaista työpaikkaa kohden on 600 työnhakijaa. Niin surkeaa yhteiskunnan resurssien haaskausta se on.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, että oikeuttaako se kieltäytymään muunlaisista töistä. Mielestäni ei. Tai siis tietysti kieltäytyä voi, mutta mielestäni tällöin ei pidä olla oikeutta työttömyyskorvauksiin. Ymmärrän kyllä, että ei sitä välttämättä silti ole kaikkia mahdollisia töitä niin hirveällä innolla hakemassa. Itse ainakin voin sanoa suoraan, että kenties jopa suurin osa ammateista on sellaisia, että en niissä toimiessa pitäisi elämää elämisen arvoisena, mikä ei millään muotoa tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi näiden töiden tekijöitä. Toki sellaisiakin ns. huonompia töitä on olemassa, jotka sopisivat luonteenlaadulleni. Opiskelujen ohessa muuten kokeilin jonkun aikaa ylimääräisellä ajalla harrastuksenomaisesti vähän myös todellista paskaduunia, joskin sinänsä äärimmäisen helppoa hommaa. Osin myös maailmankuvaa avartaakseni ja toisaalta myös itseäni motivoidakseni. Olisihan nimittäin kammottava ajatuskin joutua tekemään sellaista työtä elääkseen, palkkakin niin vaatimaton, että vaikka kaiket päivät olisi töissä niin silti joutuisi elämään kädestä suuhun. Täytyy siis olla kiitollinen, että nyt saan tehdä sellaisia hommia, joista tykkään ja joista maksetaankin ihan kivasti. Töissä ollaan kuitenkin aika suuri osuus valveillaoloajasta ja kun parhaimmillaan työ voi tuoda erittäin mielekästä sisältöä elämään niin ymmärrän erittäin hyvin jos joku ei ole innolla hakeutumassa kaikenlaisiin mahdollisiin "paskaduuneihin" vaan koittaa katsastaa muita mahdollisuuksia. Varmaan sitä itsekin vähän katkeroituisi jos yhteiskunnan kustantaman monta vuotta kestäneen opiskelun
jälkeen ei alalta löytyisi mitään duunia. Ehkä siinä kohtaa ei ensimmäisenä tulisi mieleen miettiä yhteiskunnan etua ja yrittää hakeutua mihin tahansa työhön vaan saattaisi ensisijaisesti miettiä omaa etua ja miten saisi aikansa sekä raha-asiansa järjestettyä mahdollisimman mielekkäästi.