Jo yksistään lisätyötunteja on useimmilla aloilla tarjolla riittävästi ja peruspäivätyön kylkeen voi nykyään tehdä hyvin joustavasti erilaisia keikkatöitä ihan jo peruskoulu/lukiopohjalla.
Kokemuksestasi huolimatta tämä ei ole nyt ihan näin virtaviivaista. Käytän esimerkkinä kaupan alaa, koska sillä alalla ongelmat ovat kaikista pahiten kroonistuneita. Sanon kuitenkin ihan näin varoituksen sanana, että lähdin tuolta alalta itse pois n. 4 vuotta sitten eli ihan tuorein kokemukseni ei enää ole, joten toivon asioiden muuttuneen. Jonkin verran kuitenkin vielä ystäväpiirissä tuon alan ihmisiä ja ikävä kyllä arkikertomus on ollut, että ihan samat ongelmat on edelleen vähän uusilla näkökulmilla. Itse tein keikkaa ollessani kirjoillani kaupassa ja lähtökohtaisesti tuolla alalla on nähty aika paljon vaivaa luoda systeemi, jossa työntekijät laitetaan kilpailemaan työtunneista. Itse pidän tätä moraalisesti arveluttavana jo lähtökohtaisesti, koska esim. isoilla ketjuilla on kyllä lähes krooninen vaje työntekijöistä.
Usein tällaisessa systeemissä kulut siirretään työntekijän kannettavaksi ja esim. Pirkanmaalla Tampereen ulkopuolella tällaisesta keikkaluontoisesta työstä tulee nopeasti isoa henkilökohtaista miinusta. Tein keikkatyötä kaupassa 2016-2017 vuoden ja voin sanoa, etten voi sitä kenellekään suositella. Keikkoja kyllä oli, mutta aina niistä kaikista heikoimmista paikoista, joihin oli hankala kulkea ja pitkät välimatkat. Korvaukseksi esimerkiksi omalla autolla ajamisesta neljän tunnin vuoroon toiselle paikkakunnalle tarjottiin leffalippuja. Jos asut kaupungissa niin tuo on ihan hyvä vaihtoehto, mutta kaupungin ulkopuolella suosittelen jokaisen tekemään tarkat kululaskelmat siitä, mihin oikeasti kannattaa lähteä. Yleensä nämä "täytetään heti" -vuorot olivat perusuutterillekin neljän/kuuden tunnin mitassa, joten käytännössä usein palkkasaatava jäi kulujen jälkeen nopeasti pakkaselle.
perusfiksu ja uuttera henkilö voi kyllä täyttää kalenterinsa töillä kellon ympäri joka ikinen päivä, jos haluaa.
Perusfiksuus on tässä tapauksessa aika suhteellista. Perusfiksuutta on matalapalkka-alalla aina ensisijaisesti pyrkiä maksimoimaan se vähäinen raha, jonka siitä saa. Silloin mitään yritykselle kuuluvia kuluja ei parane ottaa itselle kannettavaksi. Normaali työmatka on ihan jees vielä, mutta jos työpaikan sijainti vaihtuu jatkuvasti niin työnantajan pitää osallistua näiden kulujen kattamiseen. Toinen on se, että toisille ihmisille tuollainen työ sopii paremmin kuin toisille, mutta monella matalapalkka-alalla siitä on yritetty vääntää ns. uusi normaali. Minä arvostan tietoa siitä, olenko vapaalla vai menossa ennakkoon. En halua käyttää vapaa-aikaani tutkien, onko puhelimeen saapunut "kuka on nopein" -vuoroja tarjolle.
Jokainen toimii eri tavalla, mutta kyllä minua ylipäänsä masentaisi identifioitua ja esitellä itseni vuodesta toiseen työttömänä. Lisäksi parisuhdemarkkinoilla niin tinderissä(+vastaavat) kuin yöelämässä elämässään eteenpäin pyrkivä ja positiivisen elämänasenteen omaava omaa korkeamman statuksen, kuin täysin yhteiskunnan tukien varassa elävä. Myös kansainvälisesti vaikkapa thaimaalaiset tai kenialaiset naiset arvostavat paljon korkeammalle suomalaismiestä, joka pystyy pitämään itsestään ja mahdollisesta perheestään huolta.
Tässä taas ollaan samaa mieltä. Tosin jokaista ratkaisua voi aina kriittisesti tarkistella jälkeenpäin ja myös miettiä, että mitä se tekee ihmiselle, jos aina vain positiivisen asenteen omaten suostut kaikkeen. Itse vastustin aikanaan kaupan alalla eniten sitä propagandaa, että meitä arvotetaan sen mukaan, kuinka paljon voimme joustaa milloin mistäkin syystä. Työnantajan puolelta en muista hirveästi joustoa esim. harrastuksiani varten, mutta kyllä muistettiin sanoa, ettet kerran tullut ylitöihin, vaikka pyydettiin. Tässä on aika voimakas kokemuksellinen taso.
Työnantajissa on oikeasti eroa ja työnantajaan kannattaa laittaa isoa huomiota työttömänä. Joskus on parempi olla työtön ja etsiä pikkaisen parempaa työnantajaa vähän pidempään kuin tarttua ensimmäiseen, joka tarjoaa kovin koruttoman ja vähäisen paikan. Nykyisessä työssäni voin sanoa, että työnantajaa voi oikeasti kehua, kaupassa en pystynyt siihen kuin huumorilla. Työnantaja arvostaa minun vapaa-aikaani ja tekee kaikkensa, ettei koskaan joudu häiritsemään minua, kun en ole töissä. Samalla he hoitavat niin, että minä voin harrastaa ja vapaatoiveet toteutetaan. Palkka on myös aivan eri luvulla alkava kuin aikaisemmassa työssä & työn sisällä pärjää aika pitkälti samalla kattauksella kuin pärjäsi kaupassa.
Ehkä minä vain satuin väärään aikaan väärään paikkaan, mutta matalapalkkatöillä itseään työllistäen joutuu nopeasti työnantajien hyväksikäyttökierteeseen. Hyvä tekijä kannattaa aina palkata suoraan taloon tekemään niin paljon kuin irtoaa. Jostain syystä joillakin aloilla ollaan vuodesta toiseen vuokralla ja pätkällä. Jokainen voi miettiä, miksi näin.
yle.fi