Niin, minä en sanonut, että se olisi "ihan ok" tai kannatettavaa kansantaloudelliselta tai moraaliselta kannalta. Sijoittumisseurannoissa (mm. Korhonen-Sainio 2006 tai alakohtaiset ao. ammattiliitoilta, tai vaikka yliopistoiltakin siltä osin kun niitä tekevät) ja niiden taustakyselyissä käy toistuvasti ilmi se, että koulutusta vastaamattomiin töihin "jämähtäminen" tai jopa sellaisen vastaanottaminen (enkä nyt oikeastaan puhu esim. toimistotyöstä juristilla, vaan vaikkapa raksahommasta vastaavalla henkilöllä) johtaa erittäin usein ongelmiin työuralla sijoittumisessa ns. koulutusta tai koulutustasoa (uudet akateemiset työmarkkinat) vastaaviin töihin.
Työnantaja ei kategorisella tasolla - syystä tai toisesta - tahdo arvostaa "mitä tahansa työtä", vaan pitää vaikkapa sen puoli vuotta-vuoden valmistumisen perään hanttihommia tehnyttä henkilöä "viallisena". Ja kyllä, on samojen seurantojen mukaan jopa kannattavaa odottaa sitä oman alan duunia muutama kuukausi sen sijaan, että ottaa hanttihomman vastaan. Ei tietysti vuotta - 6 kk alkaa olla rajana siinä, että työllistymisestä tulee ylipäätään ongelma.
Avain on siinä, että "näin ainakin minun kohdallani" ei datan mukaan ole yleistettävissä. Ihan siinä, missä sinun kohdallasi viinan hinnan nousu ei vaikuttaisi kulutukseen tai olisit keskimääräistä parempi autokuski jne.
Mitä sekolustilta lainaamaasi tulee, on myös ihan tutkittua kamaa se, että esimerkiksi tohtorin on usein vaikea saada suorittavan tason tehtäviä, vaikka olisi kuinka vihmerä ja käsistään taitava. En minäkään ihan ensimmäisenä esimerkiksi suorittavaan toimistotyöhön maisteria rekryäisi - eivätkä tutkimuksetkaan. Sellaista henkilöä, jonka ambitiot ovat muualla, vaikka tämä olisi valmis ottamaankin minkä tahansa työn vastaan.
Tätähän on selvästi harjoiteltu :) Ilmeisesti on siis ihan yleistä että nämä (suoraan sanottuna) liian hyvinä itseään pitävät pelkäävät joutuvansa suorittavan tason töihin. Se antaa hälyttävän kuvan yhteiskunnastamme, sillä mitä ilmeisimmin vastakkainasettelu elää ja voi hyvin. Jos siis ilmeisesti on olemassa "me" jotka olemme parempia ja niin ollen teemme ainoastaan itse määrittelemiämme töitä. Ja "ne" jotka tekevät vain ja ainoastaan ne paskahommat, joita "me" emme halua tehdä, koska eivät "meidän" mielestä muuhun pysty. Jos työ ei maistu edes sen vertaa, että viitsisi kirjoittaa hakemuksen, niin ei sitten penniäkään tukea moisille laiskureille. Eläkööt sitten vaikka vanhempiensa rahoilla, jos sattuu anteliaat vanhemmat olemaan. Jos ei, niin sitten töihin tai keksimään kuinka eletään ilman tuloja.
Kirjoituksesi antaa varsin selvästi ymmärtää sen, että paremmalle väelle on ihan ok lonnia työkkärin tai sossun rahoilla niin kauan kun löytää kelpuuttamansa työn. Hyvä syy on olevinaan siinä, että "tutkimus sanoo niin". Kansantaloudellisesti ajateltuna tuo lähtökohta on sietämätön. Voitaisiinkin ehkä kärjistävästi sanoa, että maassamme koulutetaan aivan liikaa ihmisiä korkeasti, koska oman alan töitä heille ei löydy ja hieman likaisempia tai fyysisesti vaativampia töitä he eivät joko suostu tekemään tai eivät kykene niihin. Minä kysynkin että miksi ihmeessä minun tai muiden veronmaksajien pitää sietää tällaista nirppanokkaista ja itsekästä käytöstä? Minut on aikanaan kasvatettu niin, että kaikki työ on tärkeää, eikä mistään paskaduuneista siihen aikaan edes oltu kuultu. Kaikki ovat tärkeitä ja jokaisen työn tekijää tarvitaan. Miten ihmeessä korkean koulutuksen saanut, tulevaisuuden Suomen suuri johtaja voi omata noin PASKAN asenteen työtä kohtaan!? Siis tuollaisiin ihmisiinkö meidän pitää luottaa tulevaisuudessa, kun ovat viimein päässeet huippujohtajien liksoille? Ehkäpä suurin ongelma näiden nulikoiden suhteen on nimenomaan siinä, että he eivät ihan oikeasti ole ikinä joutuneet tekemään ns. kovaa työtä. He ovat selvinneet liian helpolla hokien itselleen omaa erinomaisuuttaan, ja harhaisessa maailmassaan kuvittelevat olevansa älyllisesti jotenkin korkeammalla tasolla kuin keskiverto ihminen.
Ehkäpä tässä onkin todellinen ongelma, jota ei vaan jostain syystä ole pahemmin tiedotusvälineissä noteerattu: hiemankin kirjaa avannut henkilö turhan usein kuvittelee olevansa normaalin työnteon ja jopa kansalaisvelvollisuuksien yläpuolella, koska kokee olevansa parempi. Turhaan haukutaan suomalaista rahvasta laiskaksi ja ahneeksi, kun todellinen ongelma löytyykin "paremmasta väestä". Käsittämätöntä! Aikojen saatossa on käynyt selväksi, että suomalaista johdetaan esimerkillä. Tulevat johtajat näyttävät tällä tavoin mahdollisimman huonoa esimerkkiä. Mikäli tulevien kansakunnan toivojen moraali on oikeasti noin surkea, on tämä maa jo mennyttä. Tuollaisella veltolla asenteella ja itsensä huijaamisella ei pärjätä millään elämän osa-alueella. Ennemmin tai myöhemmin tulee joku oikeasti kova tekijä rinnalle ja ohi.
Herää kysymys että onko tuo tyypillinen selitys, eli jonkun tutkimuksen takana piilottelu, tämä akateemisten peruste sille että eivät edes viitsi hakea töitä, joita pitävät "paskaduuneina"? Ja mikä tärkeintä, meneekö tuo selitys työkkärissä läpi? Tähän asiaan tulisi ehdottomasti puuttua kovalla kädellä. Ei tällaisina aikoina ole varaa siihen, että meillä on joku porukka joka valkkaa töitään ihan vaan sen takia, että ollaan niin laiskoja paskoja ettei pystytä perkele edes haalaria vetämään päälle tai tarttumaan harjaan ja lapioon. Jos kerran se porukka on niin hyvää ettei kunnon työnteko edes hetkellisesti onnistu, niin ei sen porukan sitten varmaan tarvitse syödäkään. Kaikki tuet pois akateemisilta työnvieroksujilta! Ei maailma laiskaa elätä, tapasi mummo sanoa. On kyllä uskomattoman ylimielistä käytöstä kuvitella olevansa jonkun tietyn työn yläpuolella, koska on käynyt muutamalla luennolla. Surkea esitys, akateemiset! Ei läpi!