On nämä haastattelut kyllä mielenkiintoisia tilanteita. Kun koulu oli vielä kesken, hain 6kk määräaikaista paikkaa. Paikka ei ollut erityisen vastuullinen, ja hain sitä ainoastaan työkokemuksen vuoksi. Haastattelu tapahtui rekryfirman toimesta. Oli aivan uskomatonta tenttaamista koko ajan. Suurin piirtein tunnin hiillostaminen mitä erilaisimmilla kysymyksillä. Mitä mieltä olet stressistä? Mitä mieltä olet rutiineista? Let's switch to english: what are your hobbies? Välillä joutui ihan tosissaan miettimään, että mitäköhän nyt vastaisi. En saanut paikkaa ja jälkikäteen ehkä parempi niin. Ei kovin paljoa tee mieli asioida kyseisen firman kanssa enää.
Toinen haastattelu, tällä kertaa valtion hommiin. Tiedustelin harjoittelupaikan mahdollisuutta opiskelujeni päätyttyä. Tiedusteleva soitto rekrystä vastaavalle henkilölle, lyhyet tarinoinnit itsestä ja lopuksi pyydettiin laittamaan hakemus. Menisi kuulemma pari viikkoa ennen kuin ilmoittavat miten käy. Pistin seuraavana päivänä erittäin lyhyen ja ytimekkään hakemuksen. Joskus innostun tarinoimaan liikaa, nyt välttelin sitä. Tästä seuraavana päivänä tuli soitto, että tulisitko haastatteluun joku kaunis päivä? Menin haastatteluun (ja oli muuten todella hieno ilma) työ- ja koulutodistusten kanssa, joita haastattelija katseli samalla kuin kerroin itsestäni. Jaa olet lukenut tuota ja tuota...miten päädyit näihin aiempiin työpaikkoihin...jne. Ei sanaakaan kouluarvosanoista tai gradun arvosanasta. Ainoastaan se kiinnosti, että mitä oppiaineita olin lukenut. Kun haastattelija kysyi, että mistä tein lopputyön, niin vastasin että kuinka paljon meillä mahtaa olla aikaa käytettävissä. :) Mahdoton selittää parilla lauseella.
Työnantaja huomioiden haastattelussa oli erittäin leppoisa ja miellyttävä ilmapiiri. Aivan toisenlainen kuin aiemmassa haastattelussa. Noin 15 minuutin jälkeen haastattelija kysyi ne sanat, jotka hakija haluaa kuulla: "No tämähän vaikuttaa hyvältä, milloin voisit aloittaa?" Kyseessä on vastuullinen tehtävä ja harjoittelussa on mahdollisuus oppia todella paljon. Koulutusta on nyt kestänyt kuukauden, ja välillä pääsee myös tekemään itse käytännön tehtäviä, toki valvovan silmän alla. Näitä hommia ei voi tehdä yhtään mutu-tuntumalla ja samalla oppii kokeneemmilta toimintatapoja. Myös se, että avointen työhakemusten kautta minun vaatimattomalla (lähinnä kesätöitä, mutta ei alalta) työhistoriallani ei olisi mitään saumaa päästä haettaviksi tuleviin virkoihin. Ne kun ovat yleensä vakinaisia tehtäviä ja niihin tarvitaan alan kokemusta. Työuraa ajatellen tämä harjoittelupaikka on kuin lottovoitto.
Ennakkokäsitysteni perusteella olisin olettanut, että tämä rekryfirman haastis olisi ollut se rennompi, mutta mitä vielä. Saa näköjään vähäisetkin ennakkoluulot heittää romukoppaan.
Jos jotain opin tästä, niin se, että paras keino osoittaa oma motivaationsa on ottaa puhelin käteen ja soittaa työnantajalle. Mielestäni mikään ei korvaa henkilökohtaista kontaktia. Itse laitoin moneen hakemukseen "olen erittäin motivoitunut", "todella innokas oppimaan" plaa plaa plaa jne. Mutta en soittanut. Yksikään tällaisista hakemuksista ei johtanut mihinkään. Nämä kaksi eri työhaastattelua olivat sellaisia, joihin ensimmäinen kontakti oli soitto. Itse en ole niin supliikkimiehiä, joten yritän vältellä puhelinsoittoa aivan tuntemattomaan paikkaan niin paljon kuin mahdollista, mutta näiden kokemusten jälkeen ei epäilystäkään, että mitä teen heti ensiksi.