MustatKortit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Todellista laatudraamaa tämä. Mutta itse teos on vielä ihmeellisempi - toki voidaan väitellä Cromwellin kuvauksesta (lähteethän ovat niukkoja), mutta ajankuvauksena tuo oli häkellyttävän uskottavaa ja yksityiskohtaista tekstiä. (Enkä ihmettele katolilaisten närkästystä - todella mukavaa vaihtelua, että esim. Moresta näytetään se toinenkin puoli.)...
Jep, samaa mieltä tuosta Moren kuvaamisesta. Ylipäätään katolilaisesta kritiikistä olen sitä mieltä, että se fokusoituu väärin, sillä ei Moreakaan pyritä minään "pääpahiksena" kuvaamaan, kyse on pikemminkin poliittisesta pelistä, jota nyt vain tällä kertaa kerrotaan Cromwellin näkökulmasta.
Aika harvinaista muuten tuokin, että Mantel voitti Booker-palkinnon kahdesti, huvittavaa jos Susipalatsin kolmas osa vielä saa tuon palkinnon ;)
...
Otin muuten vaarin tuosta toisesta vinkistäsi ja luin tuon "A Place of Greater Safety" - ei ehkä ihan temmannut mukaansa samalla tavalla kuin Wolf Hall ja jatko-osansa, mutta voi myös johtua aiheesta: jostain syystä Ranskan vallankumous ei ole ikinä oikein kiinnostanut tai innostanut. Toki Lafayette, Bailly ja Mirabeau olivat hyvällä asialla, mutta sitten Robespierre, Saint-Just ja kumppanit (Napoleonista puhumattakaan) olivat täysiä mulkkuja. (Ehkä tyypillinen anglofiilin mielipide...)
Okei, ymmärrän kyllä. Minulle Ranskan vallankumous on yksi kiintoisimmista ajanjaksoista, Dickensiä siteeratakseni, "it was the best of times, it was the worst of times". Minulle tuo Mantelin kirja luo ihan törkeän mielenkiintoista ajankuvaa. Kun tietää miten tapahtumat päättyivät, on todella kiehtovaa lukea Mantelin historiallisesti tarkkaa kudelmaa siitä, miten tuohon lopputilanteeseen päästiin.
Mä muuten voin tunnustaa, että toisin kuin sinä, olen vähän Robespierre-fani... en nyt toki tarkoita terrorin aikaa sinällään, joka lähti käsistä.