TV-sarjaketju

[Tim Callahan]

Koittakaas sitten vältellä spoilaamasta True Detectivea. Veikkaan tuon olevan sellainen tv-sarja, joka on aika herkästi spoilattavissa pikku jutuillakin.

Ei siis nyt millään nillityslinjalla tässä, mutta ihan varmuuden vuoksi vaan. =)

Toki jakso on jo ilmestynyt, joten eikai sinänsä spoilia ole, eikä tuossa nyt oikeastaan muutenkaan hirveästi ollut spoilereita. Laitetaan nyt kuitenkin tagien alle, niin ei pilaa jonkun nautintoa.

 

[Ted Raikas]

Toki jakso on jo ilmestynyt, joten eikai sinänsä spoilia ole, eikä tuossa nyt oikeastaan muutenkaan hirveästi ollut spoilereita. Laitetaan nyt kuitenkin tagien alle, niin ei pilaa jonkun nautintoa.

Toki, mutta pitää muistaa, että kaikki eivät esim. C-Moren kautta pysty seuraamaan.

 

[heavy]

Jos haluaa keskustella jostain sarjasta spoilaten, kannattaisi jutut laittaa joko spoiler tageihin tai ehkä parempi vaihtoehto perustaa oma ketju tyyliin "True Detective (c-moren tahtiin - sisältää spoilereita)", jossa voisi sitten mellastaa mielensä mukaan.

Nimimerkilä "vieläkin ärsyttää Sons of Anarchyn spoilaus"

 

[Tinke-80]

Mitä ihmettä? Kansanedustajat katsoivat suosikkisarjaansa eduskunnassa tuntitolkulla | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

House of Cardsilla on mielenkiintoisia faneja.

-Tinke

 

[Aunt Wang]

Jesse Pinkmanin kehityskaari. Huh. Katsoin tuossa juuri jokaiselta tuotantokaudelta pätkiä ja onhan tuo Pinkmanin syöksykierre semmoista että oksat pois.

 

[MustatKortit]

True Detectiven kutosjakso jatkaa sarjan vahvaa menoa, mutta tämä nyt tuskin yllättää ketään.

Yksittäisenä jaksona ei toki samaa vauhtia, kuin parissa edellisessä, mutta juonen kannalta tuiki tärkeitä asioita menneisyydestä tuli päivänvaloon ja itse diggaan siitä, miten "True Detectiven" eli Rust Cohlen persoonaa ja henkilöhistoriaa selvennetään entisestään..

 

[müller]

True Detectiven kutosjakso jatkaa sarjan vahvaa menoa, mutta tämä nyt tuskin yllättää ketään.

Yksittäisenä jaksona ei toki samaa vauhtia, kuin parissa edellisessä, mutta juonen kannalta tuiki tärkeitä asioita menneisyydestä tuli päivänvaloon ja itse diggaan siitä, miten "True Detectiven" eli Rust Cohlen persoonaa ja henkilöhistoriaa selvennetään entisestään..

Ei samaa vauhtia, mikäli toiminnan määrässä mitataan, mutta tarinan kannalta, ja etenkin henkilöhahmojen kannalta, todella hyvä jakso. Tykkään myös Cohlen hahmosta ja sen persoonasta, mutta myös Marty on loistava hahmo persoonallisuusongelmiensa ja kaksoismoraalinsa kanssa. Tämän uusimman jakson avauskohtaus kuvasi hyvin Martyn henkilökohtaisia ongelmia.

Kaksi jaksoa enää jäljellä.

 

[Footless]

Jo kuuden jakson perusteella uskallan laittaa True Detectiven kaikkien aikojen parhaiden sarjojen joukkoon. Omalla kohdallani tuo lista pitää sisällään The Wiren sekä Battlestar Galactican, siellä kaikkein terävimmässä kärjessä.

Kuvaus, ohjaus sekä näyttelijät kaikki aivan huippuluokkaa, todella kovalla tasolla tv-tuotannoksi. Jotain sarjasta kertoo se, että ehkä kovimmat kohtaukset on nähty nykypäivän kuulusteluissa, todella hyvää työtä McConaugheylta. Oikeastaan harmi, että noin hyvä näyttelijä on mennyt hukkaan sysipaskoissa romcomeissa, mutta toisaalta hienoa, että kunnianhimoa löytyi ja lähti sieltä varmojen rahojen ääreltä kehittämään vielä itseään ja kokeilemaan rajojaan.

Paria vikaa jaksoa odottelee jo aika innolla, toivottavasti kausi saa arvoisensa lopetuksen ja tarina saadaan kunnialla kasaan. Kuudennen jakson loppu jätti paljon odotuksia.

Spoileri

Toivottavasti seiskajakso avaa suoraan "kaverusten" keskustelulla.

 

[Eddie]

True Detective on kyllä loistava sarja. En ymmärrä näitä joitakin laahauskritiikkejä, koska minusta sarja ei laahaa ollenkaan. Sarjan rauhallinen tyyli on täydellinen tunnelman luoja. Omissa papereissanin tällä sarjalla on mahkut nousta omaksi kaikkien aikojen suosikikseni. Loistavia näyttelijöitä ja ainakin nyt alkuun hienolta tuntuva tarina, joka kattaa eri aikakausia. Aivan täydellistä toistaiseksi. Toivottavasti taso ei laske. Lisäksi on hienoa, että sarjassa ei ole sellaista pintakiillotusmaista otetta, jolla yritetään miellyttää kaikkia mummoja ja teinityttöjä, että saadaan lisää katsojia. Tällainen suht realistinen ja synkähkö tunnelma on just hyvä.. ainakin minusta.

Tarkoitan pintakiillotuksella sellaista habitusta, joka on mm. Chuckissa, Kovat kaulassa ja jossain määrin myös justifiedissä ja walking deadissäkin.

Mulle uppoaa pirun hyvin nämä tällaiset synkähköt, joihin lasken Sillan, The Killingin ja Wiren ainakin.

Toki minulle uppoaa täällä mainittu Suitsikin, sekä House Of Cards, joka kuitenkin on välillä pitkäveteinen tai jotenkin raskasta seurattavaa, mutta silti kiinnostava.

Banshee uppoaa myös ihan hyvin. En sitä ihan niin paljon hehkuttaisi kuin TD:tä, mutta ihan hyvää viihdettä.

Ja sitten Mentalist.. Tuo jakaa mielipiteitä, mutta tykkään itse todella paljon. Vitoskausi tässä menossa kyseistä sarjaa ja harmittaa vietävästi, että luin tästä topicista jonkun tokaisun, että eipä se RJ yllätys ollut(monta viikkoa sitten). Tuollaiset kyyniset lausahdukset paljastavat enemmän kuin haluaisi. Toki Mentalistin ongelma on liian monta täytejaksoa ja välillä RJ unohdetaan todella pitkiksi ajoiksi. Olikohan kakkos vai kolmoskausi, kun oli jotain vasta viimeisessä jaksossa. RJ on kuitenkin tuon sarjan kantava teema ja ainoa todella kiinnostava juttu Janen ohella. Toki siinä muitakin kiinnostavia hahmoja on/on ollut. Ja tokihan Mentalistkin on laskettava näihin moittimiini pintakiillotussarjoihin.

 

[-Niks-]

Tuleeko muuten True Detectivestä toista kautta? Olen laiska ja en jaksa googlettaa juonipaljastusten pelossa. En ole siis ainuttakaan jaksoa vielä katsonut.

 

[olkikuukkeli]

Tuleeko muuten True Detectivestä toista kautta? Olen laiska ja en jaksa googlettaa juonipaljastusten pelossa. En ole siis ainuttakaan jaksoa vielä katsonut.

Kyseessä on antologia, eli toinen kausi tulee, mutta eri juoni, eri hahmot. Itse asiassa ainoa asia mikä tässä sarjassa huolestuttaa on se, että keretäänkö tarina viedä täydelliseen loppuunsa. Enää kaksi jaksoa jäljellä...

 

[calvin]

Täytyy kyllä sanoa, että House of Cardsin toisen kauden kolmanneksi viimeisessä jaksossa oli ehkäpä hämmentävin kohtaus ikinä draamasarjassa, todellinen WTF-hetki. Harvemmin nämä sarjat enää pystyvät samalla tavalla yllättämään. Loistava sarja, ja koko toinen kausi oli hienoa juonittelua.

Nyt pitää miettiä, että katsooko TD:n kaksi viimeistä jaksoa putkeen parin viikon päästä vai yksitellen viikon välein, joka tapauksessa odottavan aika on pitkä...

 

[Footless]

Nyt pitää miettiä, että katsooko TD:n kaksi viimeistä jaksoa putkeen parin viikon päästä vai yksitellen viikon välein, joka tapauksessa odottavan aika on pitkä...

Mä päädyin siihen, että katson sitten molemmat putkeen, tein saman kahdelle edelliselle jaksolle. Parin tunnin minimaraton toimii tuon tyyppisessä sarjassa todella hyvin, pääsee hyvin tunnelmaan eikä tule tarvetta hypätä tekemään jotain muuta välissä, mikä mulla on monesti ongelmana tietokoneella katsellessa. Odotukset viimeiselle kahdelle jaksolle ovat kovat, työtä on paljon jotta saavat homman parsittua kasaan järkevästi. Onko muuten tietoa onko viimeinen jakso myös tuon noin tunnin mittainen?

 

[MustatKortit]

TD:tä olen ylistänyt tässä ketjussa todella paljon, mutta nopea silmäys vielä tämän vuoden toiseen uutuuteen.

Black Sails = ei jatkoon.

Itse en jaksanut seurata tätä kolmea jaksoa enempää.

Syyt olen pitkälti maininnut jo aiemmissa viesteissäni, mutta nostetaan nyt isoimpina asioina tamimaisesti nämä seuraavat prinsiipit:

1.) Uskottavuuden puute. Kapteeni Flint oli Stevensonin kirjassa kaikkien pelkäämä (siis jopa kuolemansa jälkeen), häikäilemätön päällikkö. Sarjassa hänet yritetään väkisin istuttaa samanaikaisesti myös hyviksen muottiin. Ei toimi. Sama pätee moneen muuhunkin henkilöhahmoon. Sataman huorilla ainakin on aivan liikaa vaikutusvaltaa.

2.) Liittyy osin kohtaan yksi, mutta ketä nämä hessut muka pelottavat? Muistatteko alkuperäisen Pirates of the Caribbean-leffan alkukohtauksen, ihan ekat pari minuuttia, siis ennen kuin Jack Sparrow'n hassuttelu satamaan saapuessa alkaa? Siinä oli sopivan utuista ja ehkä hivenen mystistäkin meininkiä.

3.) Heikko käsikirjoitus ja epäuskottavia juonenkäänteitä. En nyt tästä lätise enempää, kaikki jotka ovat sarjaa katsoneet tajuavat kyllä.

4.) epäuskottava lavastus, puvustus ja maskeeraus. Kuin Disney Landin "merirosvomaailmasta". Huvittavaa nähdä paikallisten porttojen täydellisen valkoiset hammasrivistöt. Tämäkin on tehty paljon paremmin ja realistisemmin muissa karuissa historiankuvauksissa, tjeu vaikkapa Deadwood.

 

[iibor]

Black Sails = ei jatkoon.
.

Ei tosiaan, itse jaksoin 1,5 jaksoa. Häiritsee suuresti tuo huono puvustus, maskeeraus ja muutenkin jotenkin todella epämerirosvomainen ote. Olen suuresti pettynyt.

TD:n suhteen en ole vielä luovuttanut, katson tänään toisen jakson loppuun ja yritän saada aiheesta kiinni.

 

[Ted Raikas]

Kolme jaksoa olen Black Sailsia katsonut. Eka jakso oli tosi lupaava, mutta seuraavat jaksot on olleet aika turhan pitkäpiimäisiä tämäntyyppiselle sarjalle. Lisäksi, kuten moni edellä on sanonut, on puvustuksissa, lavasteissa jne. nähtävissä turhan kotikutoinen ja halpisvaikutelma, joka nykystandardeilla häiritsee. Joskus viime vuosituhannella tälläiset puitteet olisi kenties menneet, mutta nykyään on rima nostettu sen verran korkealle monen sarjan osalta, että näkyy liian helposti jos ollaan jollain kengännauhabudjetilla.

Kai tuota nyt täytyy ainakin muutama jakso katsella, että josko tapahtuisi. Pääasiassa henkilöhahmot on niin väärällä tavalla luotaantyöntäviä ja pökkelöitä, että mitään samaistumispintaa ei löydy. Rupee vaan vituttamaan kun joku niistä nassuista tulee esiin. Esim. Charles Vane ollakseen pahamaineinen merirosvokapteeni on kyllä ihan täysi tomppeli, jonka ajatuskyky tuntuu löytyvän lähinnä navan alta. Samaten se kaupunkia liidaava eukko on mitä epäuskottavin tapaus pomottelemaan piraatteja. Äähg.

Todella harmi, koska kaikki puitteet olisi olemassa todella mielenkiintoiselle sarjalle, mutta nähtävissä olisi melkoinen tuhnuke. Kun on Starzilta nähnyt Spartacuksen kaltaisen spektaakkelin, niin tämä on kyllä kalpea aavistus.

 

[ernestipotsi]

Todella harmi, koska kaikki puitteet olisi olemassa todella mielenkiintoiselle sarjalle, mutta nähtävissä olisi melkoinen tuhnuke. Kun on Starzilta nähnyt Spartacuksen kaltaisen spektaakkelin, niin tämä on kyllä kalpea aavistus.

Tosiaan pari ensimmäistä jaksoa antoivat olettaa, että kyseessä olisi erittäin lupaavakin sarja, mutta neljännen jakson kohdalla tylsyys iski. Miksi esim Flintistä piti tehdä tuollainen nössö, vaikka hahmosta pitäisi löytyä syvyyttä vaikka millä mitalla? Toisekseen merirosvosarja, jossa tasan yhdessä jaksossa ollaan oltu merellä on hieman liian paikallaanjunnaava kokemus.


Kehutaan kuitenkin vielä tuota Black Mirror -sarjaa. Tai siis mikään varsinainen sarjahan ei ole kyseessä kun siitä on kahden kauden aikana ilmestynyt hurjat 6 jaksoa joista jokainen on irrallinen kokonaisuutensa. Näkyy siis myös yle areenasta nuo jaksot ja sarjahan kertoo sosiaalisen median aiheuttamista skenaarioista nykyisessä ja tulevaisuuden yhteiskunnassa.

 

[Ted Raikas]

Toisekseen merirosvosarja, jossa tasan yhdessä jaksossa ollaan oltu merellä on hieman liian paikallaanjunnaava kokemus.

Joo, jotenkin tuntuu kuivalta (heheh), että teemana on merirosvot ja rampataan kälyisten telttaviritelmien lomassa parin jakson ajan ja merellä ehkä käväistään soutuveneellä pyörähtämässä. Liekö edes mitään kunnon meritaisteluja luvassa? Ekassa jaksossa oli jonkin verran alussa, mutta saattoi mennä koko budjetti siihen sitten.

Onneksi Vikings jatkuu pian toisen kauden osalta. Siinä ollaan onnistuttu ajankuvauksessa paremmin. On näyttävemmät puitteet ja uskottavemmat hahmot, jotka ei nöyristele ja vätystele minkä ehtivät, vaan tekevät juuri niin kuin haluavat.

Katselin myös eilen ensimmäisen jakson BBC:n tuottamaa The Musketeersia ja sekin vaikutti Black Sailsia paljon lupaavemmalta. Tosin ehkä aavistuksen vaisut lavasteet siinäkin, mutta muuten sujuvampaa ja näyttelijätyö vakuuttavampaa (sentäs tuleva Doctor Who, eli Peter Capaldi mukana). Täytyy seurailla tuota edemmäs, niin paremmin näkee onko potentiaalia jatkoon.

 

[benicio]

Täytyy kyllä sanoa, että House of Cardsin toisen kauden kolmanneksi viimeisessä jaksossa oli ehkäpä hämmentävin kohtaus ikinä draamasarjassa, todellinen WTF-hetki. Harvemmin nämä sarjat enää pystyvät samalla tavalla yllättämään.

Joo, itse asiassa heitin vaimolle n minuutti ennen h-hetkeä, että:

Spoileri

THREESOME!

mutta myönnettäköön että huudan sen kyllä aina kun vähänkään paikka on. Oli varmaan eka kerta kun osui.

 

[Johnny Park]

Osaisiko joku suositella jotain hyvää ja älykästä komediasarjaa?

Tällä hetkellä seurannassa ovat vain Community, The Big Bang Theory ja Modern Family. HIMYMin taso tippui jo aikoja sitten. Sama kävi New Girlille. En käsitä, miten jotkut jopa jaksavat hehkuttaa sarjaa vielä. Katselu loppui kuin seinään, kun joka jaksossa alkoi toistua alleviivatun selkeästi sama kaava: hassuttelua -> Nick & Jess kehittävät ongelman -> hassuttelua -> Nick & Jess ratkaisevat kehitetyn ongelman aina samalla tavalla. Ja tietysti jaksoissa pitää väkisin tuoda ilmi, että Jessin näyttelijä osaa oikeasti laulaa.

Hyviä draamasarjoja on kyllä tehty, mutta uudet komediat loistavat poissaolollaan. Vanhoista taas Misfits päättyi, Hello Ladies ja Family Tree -sarjojen kaudet tuli katsottua ja kumpikaan ei saanut ilmeisesti jatkoa, Eastbound & Down päättyi... Tuntuu, että muut komediasarjat (joita on tullut bongailtua) ovat samaa pyörää keksiviä, valmiiksi naurettuja tusinatekeleitä.

 

[Tinke-80]

Mites Brooklyn Nine-Nine?

Brooklyn Nine-Nine (TV Series 2013– ) - IMDb
Brooklyn Nine-Nine TV Show FOX | Brooklyn Nine-Nine Online Series Summary

-Tinke

 

[Shardik]

Kehutaan kuitenkin vielä tuota Black Mirror -sarjaa. Tai siis mikään varsinainen sarjahan ei ole kyseessä kun siitä on kahden kauden aikana ilmestynyt hurjat 6 jaksoa joista jokainen on irrallinen kokonaisuutensa. Näkyy siis myös yle areenasta nuo jaksot ja sarjahan kertoo sosiaalisen median aiheuttamista skenaarioista nykyisessä ja tulevaisuuden yhteiskunnassa.

Wau, harvoin sitä tulee näin puskista näin loistavaa sarjaa. Kiitos tästä. Koskaan en ollut Black Mirrorista kuullut ennen tätä päivää. Nyt on kaksi ekaa jaksoa katsottuna ja onhan ollut taattua brittilaatua. Menee samaan luokkaan uuden Sherlockin ja Wiren kanssa. Sopivan synkkää ja todentuntuista touhua. Etenkin eka jakso oli sellainen, että hyvin voisi tuollaisessa tilanteessa asiat noin edetä. Jännitystä onnistutaan kasvattamaan 45-60 minuutissa enemmän kuin useimmissa trillereissä ja näyttelykin oli varsin miellyttävää. Odotan innolla loppujen jaksojen katsomista.

 

[ernestipotsi]

Wau, harvoin sitä tulee näin puskista näin loistavaa sarjaa. Kiitos tästä. Koskaan en ollut Black Mirrorista kuullut ennen tätä päivää. Nyt on kaksi ekaa jaksoa katsottuna ja onhan ollut taattua brittilaatua. Menee samaan luokkaan uuden Sherlockin ja Wiren kanssa. Sopivan synkkää ja todentuntuista touhua. Etenkin eka jakso oli sellainen, että hyvin voisi tuollaisessa tilanteessa asiat noin edetä. Jännitystä onnistutaan kasvattamaan 45-60 minuutissa enemmän kuin useimmissa trillereissä ja näyttelykin oli varsin miellyttävää. Odotan innolla loppujen jaksojen katsomista.

Black Mirrorin kanssa hieman samanhenkinen sarja on Utopia, josta kuulemma tämän vuoden aikana julkaistaan myös jenkkiversio. Alkuperäinen brittiminisarja oli loistava, mutta saa nähdä mitä näistä uudelleenfilmatisoinneista tulee...yleensä...no, jotain muuta.

 

[godspeed]

True Detectiveä voisi kuvailla sisällöllisesti rohkeasti tuotetuksi tv-sarjaksi. Lähinnä siltä kantilta ajateltuna siis, että aikuismaisempaa ja snadisti taiteellisempaa ilmaisua on edes koitettu lähteä hakemaan yleiseen linjaan nähden (varmaan jeesusteleva Carnivale viimeksi oli yhtä uskalias). Toisaalta ei tuotantoyhtiöt kauheasti riskejä halua ottaa peruutusherkällä aikakaudella, joten nyt nähdään part 2 tässä saagassa, että tehdään pieniä myönnytyksiä ja katsotaan miten toimii (American Horror Story jo kolmannella kaudella, laadullista syytä en tiedä). Kenties nimekkäät näyttelijät ja antologia-tyyli hivenen auttaa, kun voi ns. aloittaa alusta mikäli menee poskien väliin pahastikin. Eivätkä katsojatkaan ehdi kyllästymään yhteen polkuun kun sitä ei pitkitetä väkisin tuottajien olettaessa, että mitä pidempään ne jaksaa niin sitä tyytyväisempiä ne on.

Vielä kun lisätään siihen se oletus, että tv-sarjoja kuitenkin katsoo valtaväestö enemmän kuin elokuvia, niin pitkäikäisillä, mutta jonkinlaiseen jatkuvaan ilmaisulliseen kehitykseen tähtäävillä tv-projekteilla niistä saadaan luotua myös elokuvamaisempia, enemmän tiukempaan tarinankerrontaan luottavaisempia.

Kenties tästä syystä tässä sarjassa ei oikeastaan esiinny HBO-tuotannoille ominaista halpaa, tietyllä tavalla pakotetun eksploitatiivista tissi- ja väkivaltapainotteisuutta, sillä nuo piirteet ovat lafkan ominaistapoja vasten vedetty lähes minimiin mitä tulee eksplisiittisempään alastomuuteen tai tyyliteltyyn väkivaltaan. Seksiä ja väkivaltaa käytetään tehokeinoina vain silloin kuin se palvelee kerrontaa ja sillä on jokin tarinaan liittyvä ja sitä edistävien henkilöiden tekemisiä motivoiva tarkoitus. No joo, tissibaarissa käydään joskus toki vain tissien takia, muttei näihin jaksoihin liittyvää miehisyysproblematiikkaa häiritä sen suuremmin. Ajatellaan mieluummin (kytän)aivoilla pidemmän päälle.

Kaikesta onkin oikeastaan juonellisista käänteistä ja hahmogalleriasta hitusen vaativampaan visuaaliseen ilmeeseen asti tehty sellaista autenttisen oloisella tavalla rumaa, mutta perin fiktiivistä näkökulmaa silmällä pitäen. Mitään liian sliipattua ja helppoihin aisteihin vetoavaa kamaa ei ole sisällössä haettu, mikä on aina tv-tasolla piristävää. Kylmästä ja karusta Alaskasta kotosin olevan Rustin puheet esim. siitä, että tiedostava ihminen on luonnonoikku vaistojen varassa elävien eläimien kohdalla ei uutta funtsittavaa kenellekään tarjoa. Paitsi kaikille lämpimässä vaimon syleilyssä arjen orjallisesti vastaanottaneen Martyn tavoin ajatteleville kristityille. Sivistyneessä ja uskonnollisen kasvatuksen rienaamassa Louisianassahan tätä on pääosin kuvattu, joten tuo heti sopivan ristiriitaista särmää siihen missä mennään kun muukalainen alkaa näykkimään valmiiksi pureskeltua arvomaailmaa. Murhamiehen lisäksi tietysti.

Aivan saletti en ole kuitenkaan siitä, ehkä omiin ajatuksiinkin vaipumisen myötä, että onko tuossa McConaugheyn lähiaikojen parhaisiin yltävässä suorituksessakaan tarpeeksi pontta, jotta tietty käsikirjoituksen suurieleisesti tavoitteleva illuusio kehittyisi riittävän kestäväksi. Tarkoittaen sitä, ettei tuo kaiken "hyvän" kyseenalaistaminen kestä, jollei sitä tee jotenkin omaperäisesti - kaikenlaisia sevenmäisiä John Doe'ja riittää. Riittävät tuotantoarvot ovat kuitenkin pitäneet huolen suoritustason pysyvyydestä, eikä helpohkot ihmiselämän pahuutta ja itsekeskeisyyttä - tai niiden luonnollisuutta - alleviivaavien teemojen lietsomiset latistu yksinkertaisuuksien julistamisiksi. Repliikeissä on voimaa ja vivahteita, mutta okkultismiin ja luonnonuskontoihin viittaavat merkitykset näytetään lukuisin oksahäkkyröin. Niitä ei pyritäkään selittämään, niin kuin nyt ei ihmisen aina kaikkea pidäkään. Siksi Rustkin melko usein vain tyytyy tarkkailemaan. Huumeissa tai ei, silmät kertoo.

Lievän jankkauksen tunteen kerronnassa tosin ymmärrän sikäli, että jos tulkittujen teemojen mukaan ihminen on yksinkertaisesti omaa maailmankuvaansa palveleva orgaaninen yhdiste niin miksipä siitä voisi niiltä osin kiinnostua suuremmin - eihän katsoja silloin ole kenties löytänyt näkemästään mitään itseään palvelevaa. Omalla kohdalla tuollainen mahdollinen tunne saattaa johtua lähinnä siitä, että koko tarinan kannalta lähinnä päähenkilöidensä sielunmaisemaa pönkittävä sarjamurhakeissi on vedetty angelheartmaisella lähes syvän etelän mystistä, lähes introverttimaisen goottimaista kauhua varjelevan yksilötutkimuksen ehdoilla. Onhan ihminen uskonnollinen silloinkin kun hän ei sitä ole, paitsi oikeistolaisten mielestä. Tällaista etsivätyyppistä kahtiajakoa oli myös Mississippi Burningissa. Ei tässä liene kuitenkaan kuin kyse siitä, että mikä sarjan nimikin on ja se sanoo, että vain matka merkitsee, eikä lopputulosta voi saavuttaa kenties koskaan ennen kuin on lappu varpaassa.

Juonisarjojen perinteikkäät konventiot on hylätty melkeinpä tuolta seisomalta, sillä nuo (käytännön tasolla, uskoo ken tahtoo) järjellisiksi käsitettävät filosofiset teemat syötetään dialogin kautta hyvinkin synkän ja jatkuvaa pahaenteisyyttä ruokkivan harmauden tai pimeyden keskellä - melkoisen staattisissa kuvissa. Parhaat elämänkatsomukselliset setithän Rust vetää siinä littanan lahnan muotoisessa jenkkibulkkiautossa hyväuskoiselle partnerilleen Martylle, vastaavasti taas omia halujaan ymmärtämättömät konnat saavat kuulusteluhuoneessa verbaalisesti isän kädestä ennen kuin ovat edes tajunneet ottaneensa takaviistoon. Rust on ainakin poliisi, joka tietää missä mennään. Voisi jopa sanoa, että on olemassa kahdenlaista ymmärrystä. Joko ymmärretään miksi, että saadaan kaveri poseen, tai ymmärretään siksi, että tätä voitaisi yrittää ymmärtää.

Noissa nuoremman Rustin jutuissa ei juurikaan tehdä eroa sen välille mitä sitten näissä takaumakerronnan rikkovissa haastatteluissa vanhemmalta kuullaan. Ihan ok tyylikeino, hieman tosin kulunut, mutta aikajanojen sekoittamisella haetaan tuoreutta tarinan näkökulmaan, herätellään katsojaa. Parasta näissä on lähinnä juuri tuo staattisuus, tilan antaminen täysin näyttelijälle vailla leikkaamisen uhkaa. Toisinaan jopa melko huonolaatuisella digikameralla kuvatut jaksot rikkovat tarkoituksella illuusiota. Niissäkin tosin lisätään vettä myllyyn jo sillä, että kumpi hahmoista, Marty vai Rust, osaa esiintyä luontevammin, persoonansa ja (poliisi)koodiston mukaisesti. Varsinkin kun hahmot tietävät itse mitä on tehty, mutta katsoja ei. Tästä nähtiin se eräs jollain tavalla kokeellisesti rakennettu "väijytyskohtaus keskellä ei mitään", jossa näkyi toisiin kohdistuneiden solvausten vastaisesti täysin yhteneväinen kertomus ( - mahdollisesti jopa buddy-tyyliin toisiaan kunnioittaen). Muistikuvat voivat pettää, joten saa korjata.

Selvä koko tämä sarjan osion loppuun asti kantava juju tässä tulee siitä kahden eri tavalla jämäkän hahmon kohtaamisesta, että kuka oikeasti on se "todellinen etsivä". Ei se varmaan ole kenellekään enää epäselvä juttu. On kulttuurillisiin moraliteetteihin liikaa luottava mutta tunteidensa kautta itselleen valehteleva perheenisä, ja sitten oman elämänsä realiteetit hyväksynyt ja ne hyytävän nihilistiseksi elämänkatsomukseksi ihmisyydestä siirtänyt perheenisä. Kumpi heistä löytää sen oman totuutensa ja elokuvakyttäkliseidensä kautta sopeutuu virkaansa sekä yleisiin normeihin, kumpi luottaa enemmän omiin ajatuksiinsa ja saa sitä kautta tyydyttävän vapauden. Kummankin tutkimusmetodien ja yleisen elämänasenteen peilaus tapahtunee osittain sen kautta onko perhettä, ja jos on, niin miten se valtava ristiriita keskinäisessä kanssakäymisessä tuodaan esiin siinä asiayhteydessä. Tähänastiset jaksot katsoneiden ei tarvinne ihmetellä enää kuin että miten vastakkainasettelu tuodaan päätökseensä. Onhan nuo haastattelut sitä jo kovasti maskeeraustenkin elämäntilannetta peilanneet, mutta mikä on se lopullinen totuus siinä kumpi on lähempänä päämääräänsä?

McConaughey on kyllä päässyt jo Killer Joen ja muiden tämän vuosituhannen roolien myötä tyttöjen ihanasta Pitt-syndroomasta eroon, vaikka lähes nielee kuiskutellessaan puolet sanoista tai venyttelee niitä hahmosta riippumatta - maneerit pysyy. Harrelsonista ei saa kovaa jätkää silloinkaan kun kovistelee, mikä on joko lehmipoikamaisen luonnenäyttelijän "vika" tai vika. Pumpuli tai mälli on kuitenkin poskessa aina, kenties puhetavan vuoksi. Oiva parivaljakko, täydentävät toisiaan.

Aivan ehdoton erityismaininta: nelosjakson viimeisen 5-10 min kestäneen steady cam -seurantajakson aikana hallitusti toteutettu väkivaltainen poistuminen narkkiluolasta pitkin hyvinkin katuvalomaisen painostavasti valaistua asuinaluetta surffaten osoittaa, että sellainen kokkelinsekainen fiilis ja todenkaipuu sekoittuu aika tavalla yhteen varsinkin poliisien sahatessa samannäköisiä katuja edestakaisin. Lähiaikoina en ole katsonut yhtä pitkää kamera-ajoa kuin uusintana otetussa Reinikaisen päätösjaksossa.

Pahoittelut pitkästä viestistä. Tuli innostuttua tämän mahdollisen "uuden tv-sarjaformaatin" äärellä pitkästä aikaa. Toimivaa tv-viihdettä jo tässä muodossa.

 

[Ted Raikas]

Katselin neljännen jakson Black Sailsia ja sama nysväys senkus jatkuu. Hohhoijaa.

Taitaa jäädä tähän. Ehkä voi vielä palata asiaan jahka koko kausi on tullut ulos, voi nopeemmalla tahdilla katsoa kehittyykö tuo mihinkään ja pääseekö ne puusta pitkään sieltä hemmetin saareltaan.

Väsyttävää kerrassaan. Edes ruudulle pamahtavat pillukarvat ei tuota sarjaa kyllä nyt pelasta.