Voisin kirjoittaa muutaman Konfliktista. Katsottu nyt 4 ensimmäistä jaksoa. Ei varmaan tarvitse käyttää enää spoilereita? Älä lue alaspäin, jos haluat pitää jännitystä yllä.
Diggaan sarjan ideasta. Kotimaiset sotaleffat ja -sarjat toimii aina, ja diggaan paljon näistä nykyaikaan perustuvista fiktioista. Pistää tosissaan miettimään, millaista se elämä olisi, jos tilanne perkelöityisi. Minun mielestäni ihan uskottava stoori. Tietysti jotain epäloogisuuksia löytyy aina, mutta pääpiirteittäin ihan uskottavaa menoa.
Puolustusvoimain aito kalusto tuo uskottavuutta sarjaan. Siitä tulee toki pieni plääh, että hyökkääjällä on varmaan 95% suomalaista kalustoa. Mutta tuotannolliset syyt ymmärretään.
Siitä olen vähän huolissani, että tässä on vähän turhan paljon hahmoja suhteessa kuuden 45 minuutin jaksoon. Presidentti ja pääministeri, sotilasjohto, varusmiehet kera mysteerijenkin, Ohrankämmen perheineen, hintasaarnaajaluutnantti ja jenkki, Arttu Kapulaisen ressusissit, juhannuksen vietosta haettu ressu-erikoismies, pressan puoliso siskoineen ja Kapulaisen ukrainalainen vaimo. Siihen päälle sitten kaikki sivuroolihahmot.
Tässä sarjassa varmaan puretaan vähän Louhimiehen Tuntemattoman traumoja, mikä tarkoittaa korostuneesti nais- ja ulkomaalaistaustaisia sankareita. Naisilla on oma merkityksellinen osa maanpuolustuksessa nykypäivänä, mutta eikö tuo mene nyt vähän yli? Tässä on jo alusta alkaen alustettu ratkaisua, missä naiset ratkaisevat ja miehet töpeksivät. Sannamarinmainen presidentti, kokelas Borg (joka tosin välillä osoittaa murtumisen merkkejä, mutta eiköhän hän vielä sankarina palaa), Reetta Ylä-Raunion kopraali ovat jo nyt osoittaneet haukkaria, ja eiköhän presidentin käly ja ukrainalaisvaimokin vielä ehdi ratkaisevaan asemaan. Miesten puolella taas ollaan töhöilemässä alituiseen. Pääministeri Petelius on hyvä hahmo kaikessa komediassaan, mutta mites nää muut? Ohrankämmen lähtee sooloilemaan ja etsimään perhettään, Elias Gouldin kesäkessu on täysi nöösipoika, hintasaarnaajaluti on näsäviisas nöösipoika, Aleksi Kaukamo tapattaa itsensä ensimmäisenä jääräpäisyyttään... Olisiko vähän vähempi kahtiajako riittänyt?
Neljän jakson jälkeen harmillisen vähän on ehtinyt sarjassa tapahtua. Kenties eniten rassaa Elias Keräsen hintasaarjaaluutnantin ja amerikkalaisen upseerin ryynääminen jossain kukkulalla, vilkuillen kiikareilla valtaajan toimia tiesululla. Se jenkkikin vaan vittuilee luutnantille, mutta ei saa mitään aikaan.
Ohrankämmenen rooli on myös osoittautumassa tuhnuksi. Mun on jotenkin vaikea nähdä, että paikallinen kapteeni saa kävellä Hangossa noin vapaasti kenenkään tunnistamatta. Sitten kun tämä käskytetään jonon perälle tai nauttimaan hotellin aulabaarin antimia, hän voi vain kävellä tilanteesta ulos seikkailemaan mihin sattuu. Omituinen oli myös se Ohrankämmenen perheen kohtaaminen hotellilla. Mies huutaa ex-vaimolleen hotellin käytävällä ja räplää radiota. Sitten siihen paikalle tulee hotellin aulamies (venäläinen?) ja sotilas RK:n kanssa. Eivät kiinnitä vieläkään mitään huomiota paikalliseen kapteeniin, joka liikkuu villisti ulkonaliikkumiskiellon aikana ja räplää käsissään radiota. Kaiken huipuksi Ohrankämmen vetää kerran turpaan sotilasta ja uhkailee sen jälkeen aulamiestä tovin pistoolilla. Kuoliko se sotilas nyrkiniskuun kun ketään ei huoleta rynnäkkökivääriä kantava mies? Entä miksi Ohrankämmenen ex-vaimo ja tytär ovat niin vihollismyönteisiä? Työpaikalle pölähtää hyökkääjät aseineen ja se on ihan fine.
Katsotaan miten homma päättyy. Parin jakson himmailu tarkoittanee sitä, että loppuratkaisu nähdään äkkikuolemaperiaatteella. Jatkoon menee kaikesta kritiikistä huolimatta.
Louhimies näyttää profiloituvan nyt suomalaisten sotilastuotantojen maailmaan. Seuraavana putkessa on Lapin sotaa käsittelevä sarja. Arvostan, tuosta sodasta kun ei ole liikoja turistu, viihteessä nyt puhumattakaan.
Konflikti-sarja saavutti heti suuren suosion – ohjaaja Aku Louhimies valmistelee jo seuraavaa, Lapin sotaa käsittelevää suurtuotantoa - Reserviläinen