No sepä se.Enemmän se on kuvaus perheestä jossa mukulat hankittiin suvun perinnön jatkamiseksi ja vain sen takia. Heidät jätettiin vaille mitään huomiota/rakkautta palkattujen houtajien kasvatettavaksi ja kun nämä kasvoivat täysi-ikäisiksi niin sitten bisnekseen/politiikkaan mukaan.
Ihmisraunioita he pikemminkin ovat ja me katsojina saadaan tutkia heitä josko jossain välissä pilkahtaisi jotain inhimillisyyttä.
Se että pitääkö moisesta "viihteestä" on toinen asia
No sepä se.
Ei mulle tarvitse selittää sarjan pointtia. Se tuli selväksi kahden ensimmäisen jakson aikana.
Siksi sanoinkin että yksi leffa olisi riittänyt rautalangan vääntämiseen.
Ihan paska tv-vuosi kyllä muutenkin. Peak TV:n loppu?
Ei tarvitse.Sori luulin että pitää kun kirjoitit että onko se sitä että rikkaatkin on ihmisiä ja kun mitään rautalankaa ei väännetä.
Yritin Successonia, mutta jos joka jakson jälkeen vaan vituttaa, niin miksi pitäisi. Katsoin jo Handmaid's Talen.
En kiistä etteikö sarja olisi ansiokas, mutta minulla ei ole aikaa tällaiselle paskalle, niin sanotusti.
Ihan paska tv-vuosi kyllä muutenkin. Peak TV:n loppu?
Ei kai sitä(Succession) kukaan kritisoinut laadun puolesta. Ei kaikki sarjat vaan ole kaikille kiehtovia.Kun täällä kerran sohaistaan muurahaispesää kritisoimalla Successionia, niin mä totean, että mulle Better Call Saul ei lähtenyt läheskään yhtä hyvin kuin Breaking Bad. BB menee itsellä sarjojen top-5, mutta Better Call Saul ei jaksanut kantaa loppuun asti. Edelleen katsomatta pari vikaa kautta, mutta ei ole minkäänlaista hinkua katsoa. Laadukas sarja toki ilman muuta, mutta ei mene omiin suosikkeihin.
Nykyään on perheellisinä rajatusti aikaa katsoa yhtään mitään, niin pitää priorisoida ja mennä fiilisten mukaan.
Itsellä taas meni niin päin, että Better Call Saul meni aika selkeästikin BB:n (ja esim. Successionin) ohitse ja nousi ihan sinne terävimpään kärkeen omalla listalla. Successionissa itseäni vituttaa ne lukuisat adhd-kohtaukset, joissa kamera poukkoilee sinne tänne ja dialogi on ylitsepursuvaa ja -ampuvaa. Nämä kohtaukset aiheuttavat itselle sen, että jaksot on usein katsottava parissa-kolmessa osassa kun ei jaksa yhteen putkeen. Saul toisaalta on aikalailla vastakohta tälle, kerronta ja kuvaus on viipyilevää ja tunnelmaa rakennetaan rauhassa. Olen selkeästi itse enemmän mieltynyt tällaiseen rauhalliseen menoon.Kun täällä kerran sohaistaan muurahaispesää kritisoimalla Successionia, niin mä totean, että mulle Better Call Saul ei lähtenyt läheskään yhtä hyvin kuin Breaking Bad. BB menee itsellä sarjojen top-5, mutta Better Call Saul ei jaksanut kantaa loppuun asti. Edelleen katsomatta pari vikaa kautta, mutta ei ole minkäänlaista hinkua katsoa. Laadukas sarja toki ilman muuta, mutta ei mene omiin suosikkeihin.
Nykyään on perheellisinä rajatusti aikaa katsoa yhtään mitään, niin pitää priorisoida ja mennä fiilisten mukaan.
Itsellä taas Saulissa hiertää että melkein joka jaksossa aletaan tehdä jotain kiehtovaa mutta sitä ei kerrota katsojalle mitä tässä tehdään. Sitä sitten tehdään 10-15 minuttia ja paljastuu että se oli joku jonninjoutava keilapallon osto tai kirjekampanja jollekin tuomarille.Itsellä taas meni niin päin, että Better Call Saul meni aika selkeästikin BB:n (ja esim. Successionin) ohitse ja nousi ihan sinne terävimpään kärkeen omalla listalla. Successionissa itseäni vituttaa ne lukuisat adhd-kohtaukset, joissa kamera poukkoilee sinne tänne ja dialogi on ylitsepursuvaa ja -ampuvaa. Nämä kohtaukset aiheuttavat itselle sen, että jaksot on usein katsottava parissa-kolmessa osassa kun ei jaksa yhteen putkeen. Saul toisaalta on aikalailla vastakohta tälle, kerronta ja kuvaus on viipyilevää ja tunnelmaa rakennetaan rauhassa. Olen selkeästi itse enemmän mieltynyt tällaiseen rauhalliseen menoon.
Katsoin Katsomosta sen Matti Nykäs -dokumentin Elämä on laiffii. Hivenen häiritsi kyllä sellainen skandaalinkäryinen painotus – urheilu-ura käsiteltiin häthätää yhden jakson puitteissa ja loppuaika keskityttiin pääasiassa mehustelemaan niillä kaikilla strippaamisilla, kännisekoiluilla ja puukottamisilla. Toki niitäkin tarvittiin antamaan realistinen kuva Nykäsestä, mutta ennen kaikkea kyseessä silti oli mäkihyppylegenda, joten ikävää että hänestä on jäänyt ihmisille (itseni mukaan luettuna) päällimmäiseksi mieleen ne myöhemmän elämän törttöilyt. Dokumenttisarja olisi voinut osaltaan ravistella tätä näkemystä, mutta se jäi nyt haaveeksi.
Succession lähtee oikeastaan täysillä käyntiin vasta ekan kauden jälkeen, siihen asti rakennetaan henkilöhahmoja. Successionin suurin ongelma on se, että siinä ei ole oikeastaan yhtään samaistuttavaa tai miellyttävää hahmoa, protagonistia, jota kannattaa, vaan kaikki hahmot ovat lähtökohtaisesti aivan kamalia. Silti pidin tuota parhaana sarjana todella pitkään aikaan ja osittain juurikin siksi, että se esittelee kaikessa raadollisuudessaan bisnesmaailman pyrkyrit, superrikkaiden typerät ongelmat ja hauraat egot, valtataistelun ei mistään, koska kaikilla on jo kaikkea mitä ikinä voi elämässään toivoa - ja onnistuu silti olemaan hetkittäin hauska, mutta jatkuvasti viihdyttävä.Mulla kävi samoin Successionin kanssa ensimmäisen kauden puolivälin tienoilla. Ei vain lähde.
Eihän sen sympaattisempaa ja syyntakeettomampaa hahmoa olekaan kuin Greg Hirsch :)Succession lähtee oikeastaan täysillä käyntiin vasta ekan kauden jälkeen, siihen asti rakennetaan henkilöhahmoja. Successionin suurin ongelma on se, että siinä ei ole oikeastaan yhtään samaistuttavaa tai miellyttävää hahmoa, protagonistia, jota kannattaa, vaan kaikki hahmot ovat lähtökohtaisesti aivan kamalia. Silti pidin tuota parhaana sarjana todella pitkään aikaan ja osittain juurikin siksi, että se esittelee kaikessa raadollisuudessaan bisnesmaailman pyrkyrit, superrikkaiden typerät ongelmat ja hauraat egot, valtataistelun ei mistään, koska kaikilla on jo kaikkea mitä ikinä voi elämässään toivoa - ja onnistuu silti olemaan hetkittäin hauska, mutta jatkuvasti viihdyttävä.
Mä taas näin Gregin aivan ultimaattisena persennuolijana ja kiipijänä, joka pelaa vain ja ainoastaan omaa etuaan mielistelemällä ja selkäänpuukottamalla. Mutta symppis-osastollehan se meni. Ja siis mulla noi hahmot meni siten, että todella montaa kohtaan tuli just se symppis-fiilis, vaikka ihan oikeasti ketään ei noista saisi symppistellä. Jokainen kuitenkin ajoi vain itsensä agendaa, mitä mitättömämmistä syistä, saadakseen valtaa joka kenelläkään ei olisi kuulunut ja jota vielä vähempi olisi pystynyt pätevästi hoitamaan. Kertakaikkiaan loistavia hahmoja jokainen, sekä perheessä, että yrityksen johtoportaan rahanhimoisissa kiipijöissä.Eihän sen sympaattisempaa ja syyntakeettomampaa hahmoa olekaan kuin Greg Hirsch :)
Huikea hahmo kaikkiaan, hauska seurata joissain kohtauksissa Gregiä taustalla vilpittömän oloisesti miellyttämässä muita. Esimerkiksi tässä Loganin syntymäpäiväjaksossa, jossa Kendall vetää myötähävettävän rap-esityksensä ja kaikki muut vetävät mentaalista facepalmia samaan aikaan kun Greg rokkaa vilpittömästi eturivissä omasta mielestään "super coolia" esitystä :D
Jep. Kaksi jaksoa uutta kautta katsottu, eikä ole mikään hinku katsoa loppuja jaksoja.Modernien miesten uusin kausi on kyllä karmea pettymys.
Tiesin että Jarkon puuttuminen tekee ison loven, mutta ei tämä toimi ollenkaan. Jäljellä olevat alkuperäiset hahmot on vedetty entistä överimmäksi, ja esimerkiksi Matilta puuttuu täysin vastavoima kotona, kun ovat vaimonsa kanssa eronneet.
Uusi hahmo, Mika nimeltään, on ihan ok, mutta kun kokonaisuus ei toimi niin ei toimi.
Jep. Kaksi jaksoa uutta kautta katsottu, eikä ole mikään hinku katsoa loppuja jaksoja.
Tuo uusi hahmo kun on entinen lätkänpelaaja, niin tuostahan olisi saanut vaikka mitä huumoria revittyä, mutta ainakin kahden jakson otoksella jää piippuun.
Yritin Successonia, mutta jos joka jakson jälkeen vaan vituttaa, niin miksi pitäisi. Katsoin jo Handmaid's Talen.
En kiistä etteikö sarja olisi ansiokas, mutta minulla ei ole aikaa tällaiselle paskalle, niin sanotusti.
Ihan paska tv-vuosi kyllä muutenkin. Peak TV:n loppu?
Päinvastoin. Kun ei ole ampumista, murhia ja räjähdyksiä niin adhd-kaverit skippaa tämän.Mulla vähän sama tuon Successionin kohdalla. Olihan siellä huimia näyttelijäsuorituksia mutta jotenkin tuli levoton olo sitä katsoessa. Luulen että uppoaa kympillä nykyajan ADHD-sukupolvelle. Kamera heiluu ja koko ajan sellainen olo että verisuoni naksahtaa päästä. Ei kai elämä nyt oikeasti tuollaista ole. Ei ole kyllä sellainen sarja että levähdänpä nyt tähän sohvalle ja nautin.
Sarjana melko keskiverroksi jäi itselle. Ei oikein tiennyt haluaako sarja olla lintu, kala vai peräti undulaatti. Olisi voinut olla hieman lisää toimintaa tai sitten hieman vähemmän toimintaa ja enemmän puhdasta komiikkaa. Kyllähän tuon katseli ja mielestäni jopa parani vanhetessaan joten siinä mielessä oli iloinen olo kun loppuun asti kahlasi.Lilyhammerin eka kausi tuli katsottua. Silloin kuin se ilmestyi, niin muistaakseni pari jaksoa tuli katsottua ja sarja jäin silloin kesken. Oliko The Sopranos silloin liian lähellä ja Steven Van Zandt ei silloin itselleni toiminut muussa kuin Silvio Danten roolissa. Onhan tuo hupaisa sarja (ainakin ensimmäinen kausi). Van Zandt heittää kyllä kaikki mafian kliseet tiskiin ja mielestäni hyvällä tavalla. Myös huumorilla ryyditettyä ironiaa Norjan käytännöistä vs. Jenkit on tuotu hyvin esille. Ehdoton suositus jos tuollaista kevyttä katseltavaa haluaa.