TV-sarjaketju

[Purkan Jauhaja]

Ihan paska tv-vuosi kyllä muutenkin. Peak TV:n loppu?

No ei kyllä lähelläkään. Jos sinulle ei maistu niin tuskin tarkoittaa Peak TV:n loppua. Enemmäkin hyppy ylöspäin parin vuoden harhailun jälkeen. 2023 oli todella kova vuosi.

 

[avatar]

Sori luulin että pitää kun kirjoitit että onko se sitä että rikkaatkin on ihmisiä ja kun mitään rautalankaa ei väännetä.

Ei tarvitse.

 

[Jancky]

Vuonna jona tulee huippukaudet The Bearista, Successionista ja Last of Usista ei kyllä mitenkään voi luokitella heikoksi televisiovuodeksi.

 

[Tadu]

Kun täällä kerran sohaistaan muurahaispesää kritisoimalla Successionia, niin mä totean, että mulle Better Call Saul ei lähtenyt läheskään yhtä hyvin kuin Breaking Bad. BB menee itsellä sarjojen top-5, mutta Better Call Saul ei jaksanut kantaa loppuun asti. Edelleen katsomatta pari vikaa kautta, mutta ei ole minkäänlaista hinkua katsoa. Laadukas sarja toki ilman muuta, mutta ei mene omiin suosikkeihin.

Nykyään on perheellisinä rajatusti aikaa katsoa yhtään mitään, niin pitää priorisoida ja mennä fiilisten mukaan.

 

[Infamous]

Yritin Successonia, mutta jos joka jakson jälkeen vaan vituttaa, niin miksi pitäisi. Katsoin jo Handmaid's Talen.
En kiistä etteikö sarja olisi ansiokas, mutta minulla ei ole aikaa tällaiselle paskalle, niin sanotusti.

Ihan paska tv-vuosi kyllä muutenkin. Peak TV:n loppu?

Mulla kävi samoin Successionin kanssa ensimmäisen kauden puolivälin tienoilla. Ei vain lähde.

Mutta - ei se suinkaan tarkoita Peak TV:n loppua. Otappa katsantoon vaikka nyt samaiselta HBO:lta Fargo tai Last of Us. Tai vaikkapa juuri alkanut True Detectiven uusi kausi, mikäli jänne riittää seuraamaan sarjaa "reaaliajassa" viikkotahdilla.

 

[Tifosi]

Kun täällä kerran sohaistaan muurahaispesää kritisoimalla Successionia, niin mä totean, että mulle Better Call Saul ei lähtenyt läheskään yhtä hyvin kuin Breaking Bad. BB menee itsellä sarjojen top-5, mutta Better Call Saul ei jaksanut kantaa loppuun asti. Edelleen katsomatta pari vikaa kautta, mutta ei ole minkäänlaista hinkua katsoa. Laadukas sarja toki ilman muuta, mutta ei mene omiin suosikkeihin.

Nykyään on perheellisinä rajatusti aikaa katsoa yhtään mitään, niin pitää priorisoida ja mennä fiilisten mukaan.

Ei kai sitä(Succession) kukaan kritisoinut laadun puolesta. Ei kaikki sarjat vaan ole kaikille kiehtovia.

Samaa mieltä Saulin puolesta. Breaking Bad ihan top-kamaa, Sauli sitten siellä kärjen takana hämärässä laadukkaiden sarjojen viidakossa.

 

[L. Öysä]

Kun täällä kerran sohaistaan muurahaispesää kritisoimalla Successionia, niin mä totean, että mulle Better Call Saul ei lähtenyt läheskään yhtä hyvin kuin Breaking Bad. BB menee itsellä sarjojen top-5, mutta Better Call Saul ei jaksanut kantaa loppuun asti. Edelleen katsomatta pari vikaa kautta, mutta ei ole minkäänlaista hinkua katsoa. Laadukas sarja toki ilman muuta, mutta ei mene omiin suosikkeihin.

Nykyään on perheellisinä rajatusti aikaa katsoa yhtään mitään, niin pitää priorisoida ja mennä fiilisten mukaan.

Itsellä taas meni niin päin, että Better Call Saul meni aika selkeästikin BB:n (ja esim. Successionin) ohitse ja nousi ihan sinne terävimpään kärkeen omalla listalla. Successionissa itseäni vituttaa ne lukuisat adhd-kohtaukset, joissa kamera poukkoilee sinne tänne ja dialogi on ylitsepursuvaa ja -ampuvaa. Nämä kohtaukset aiheuttavat itselle sen, että jaksot on usein katsottava parissa-kolmessa osassa kun ei jaksa yhteen putkeen. Saul toisaalta on aikalailla vastakohta tälle, kerronta ja kuvaus on viipyilevää ja tunnelmaa rakennetaan rauhassa. Olen selkeästi itse enemmän mieltynyt tällaiseen rauhalliseen menoon.

 

[Tifosi]

Itsellä taas meni niin päin, että Better Call Saul meni aika selkeästikin BB:n (ja esim. Successionin) ohitse ja nousi ihan sinne terävimpään kärkeen omalla listalla. Successionissa itseäni vituttaa ne lukuisat adhd-kohtaukset, joissa kamera poukkoilee sinne tänne ja dialogi on ylitsepursuvaa ja -ampuvaa. Nämä kohtaukset aiheuttavat itselle sen, että jaksot on usein katsottava parissa-kolmessa osassa kun ei jaksa yhteen putkeen. Saul toisaalta on aikalailla vastakohta tälle, kerronta ja kuvaus on viipyilevää ja tunnelmaa rakennetaan rauhassa. Olen selkeästi itse enemmän mieltynyt tällaiseen rauhalliseen menoon.

Itsellä taas Saulissa hiertää että melkein joka jaksossa aletaan tehdä jotain kiehtovaa mutta sitä ei kerrota katsojalle mitä tässä tehdään. Sitä sitten tehdään 10-15 minuttia ja paljastuu että se oli joku jonninjoutava keilapallon osto tai kirjekampanja jollekin tuomarille.

Koska se esitetään kiehtovasti niin tuntuu että joka päivä on joulu mutta lahjapaketissa on aina villasukat.

 

[-pasi-]

Katsoin Katsomosta sen Matti Nykäs -dokumentin Elämä on laiffii. Hivenen häiritsi kyllä sellainen skandaalinkäryinen painotus – urheilu-ura käsiteltiin häthätää yhden jakson puitteissa ja loppuaika keskityttiin pääasiassa mehustelemaan niillä kaikilla strippaamisilla, kännisekoiluilla ja puukottamisilla. Toki niitäkin tarvittiin antamaan realistinen kuva Nykäsestä, mutta ennen kaikkea kyseessä silti oli mäkihyppylegenda, joten ikävää että hänestä on jäänyt ihmisille (itseni mukaan luettuna) päällimmäiseksi mieleen ne myöhemmän elämän törttöilyt. Dokumenttisarja olisi voinut osaltaan ravistella tätä näkemystä, mutta se jäi nyt haaveeksi.

Sehän tuossa vähän häiritsee että kyseessä on yksi kovimmista urheilijoista mitä maailmankin mittakaavassa talviurheilussa nähty ja sitten päätetään vain tehdä dokumentti jossa käsitellään uran jälkeistä aikaa. Lapsuus ja ura sivutettiin melkein kokonaan. Muutama hyväkin haastateltava toki oli mutta sitten myös esim. Juha Mieto ihan turhana. Toivottavasti tulisi dokumentti jossa aikaraja pysähtyy sinne 1992 vuoteen (+2007-2011) ja keskittyy lähinnä sinne urheilu-uraan vaikka noihinkin vuosiin niitä kohuja mahtuu.

Sitä mietin voisiko Nykäsestä seuraava vaihe olla tv-sarja. Hyvin tehtynä tuohon saisi varmaan yhdistettyä niin urheilu-ura kun uran jälkeisetkin sekoilut. Tarinaakin taitaisi riittää moneksi kaudeksi varsinkin jos käsitellään myös ihan lapsuuttakin, tässähän voisi varmaan aikajanakin hyppiä vähän eri aikakausien välillä tarinan kerronnassa.

 

[hablaa]

Yllättävän vähän Emmyistä uutisointu paikallisessa mediassa, joten menin ihan mielenkiinnosta (ei noilla, kuten Oscareilla tai muillakaan palkinnoilla, oikeasti merkitystä ole) katsomaan voittajat virallisilta sivuilta.

Yllättävän monessa kategoriassa pystin pokasi "Picture not available".

 

[JZZ]

Mulla kävi samoin Successionin kanssa ensimmäisen kauden puolivälin tienoilla. Ei vain lähde.

Succession lähtee oikeastaan täysillä käyntiin vasta ekan kauden jälkeen, siihen asti rakennetaan henkilöhahmoja. Successionin suurin ongelma on se, että siinä ei ole oikeastaan yhtään samaistuttavaa tai miellyttävää hahmoa, protagonistia, jota kannattaa, vaan kaikki hahmot ovat lähtökohtaisesti aivan kamalia. Silti pidin tuota parhaana sarjana todella pitkään aikaan ja osittain juurikin siksi, että se esittelee kaikessa raadollisuudessaan bisnesmaailman pyrkyrit, superrikkaiden typerät ongelmat ja hauraat egot, valtataistelun ei mistään, koska kaikilla on jo kaikkea mitä ikinä voi elämässään toivoa - ja onnistuu silti olemaan hetkittäin hauska, mutta jatkuvasti viihdyttävä.

 

[LikainenLegenda]

Succession lähtee oikeastaan täysillä käyntiin vasta ekan kauden jälkeen, siihen asti rakennetaan henkilöhahmoja. Successionin suurin ongelma on se, että siinä ei ole oikeastaan yhtään samaistuttavaa tai miellyttävää hahmoa, protagonistia, jota kannattaa, vaan kaikki hahmot ovat lähtökohtaisesti aivan kamalia. Silti pidin tuota parhaana sarjana todella pitkään aikaan ja osittain juurikin siksi, että se esittelee kaikessa raadollisuudessaan bisnesmaailman pyrkyrit, superrikkaiden typerät ongelmat ja hauraat egot, valtataistelun ei mistään, koska kaikilla on jo kaikkea mitä ikinä voi elämässään toivoa - ja onnistuu silti olemaan hetkittäin hauska, mutta jatkuvasti viihdyttävä.

Eihän sen sympaattisempaa ja syyntakeettomampaa hahmoa olekaan kuin Greg Hirsch :)

Huikea hahmo kaikkiaan, hauska seurata joissain kohtauksissa Gregiä taustalla vilpittömän oloisesti miellyttämässä muita. Esimerkiksi tässä Loganin syntymäpäiväjaksossa, jossa Kendall vetää myötähävettävän rap-esityksensä ja kaikki muut vetävät mentaalista facepalmia samaan aikaan kun Greg rokkaa vilpittömästi eturivissä omasta mielestään "super coolia" esitystä :D

 

[JZZ]

Eihän sen sympaattisempaa ja syyntakeettomampaa hahmoa olekaan kuin Greg Hirsch :)

Huikea hahmo kaikkiaan, hauska seurata joissain kohtauksissa Gregiä taustalla vilpittömän oloisesti miellyttämässä muita. Esimerkiksi tässä Loganin syntymäpäiväjaksossa, jossa Kendall vetää myötähävettävän rap-esityksensä ja kaikki muut vetävät mentaalista facepalmia samaan aikaan kun Greg rokkaa vilpittömästi eturivissä omasta mielestään "super coolia" esitystä :D

Mä taas näin Gregin aivan ultimaattisena persennuolijana ja kiipijänä, joka pelaa vain ja ainoastaan omaa etuaan mielistelemällä ja selkäänpuukottamalla. Mutta symppis-osastollehan se meni. Ja siis mulla noi hahmot meni siten, että todella montaa kohtaan tuli just se symppis-fiilis, vaikka ihan oikeasti ketään ei noista saisi symppistellä. Jokainen kuitenkin ajoi vain itsensä agendaa, mitä mitättömämmistä syistä, saadakseen valtaa joka kenelläkään ei olisi kuulunut ja jota vielä vähempi olisi pystynyt pätevästi hoitamaan. Kertakaikkiaan loistavia hahmoja jokainen, sekä perheessä, että yrityksen johtoportaan rahanhimoisissa kiipijöissä.

 

[Knox]

Modernien miesten uusin kausi on kyllä karmea pettymys.

Tiesin että Jarkon puuttuminen tekee ison loven, mutta ei tämä toimi ollenkaan. Jäljellä olevat alkuperäiset hahmot on vedetty entistä överimmäksi, ja esimerkiksi Matilta puuttuu täysin vastavoima kotona, kun ovat vaimonsa kanssa eronneet.

Uusi hahmo, Mika nimeltään, on ihan ok, mutta kun kokonaisuus ei toimi niin ei toimi.

 

[Prookie]

Modernien miesten uusin kausi on kyllä karmea pettymys.

Tiesin että Jarkon puuttuminen tekee ison loven, mutta ei tämä toimi ollenkaan. Jäljellä olevat alkuperäiset hahmot on vedetty entistä överimmäksi, ja esimerkiksi Matilta puuttuu täysin vastavoima kotona, kun ovat vaimonsa kanssa eronneet.

Uusi hahmo, Mika nimeltään, on ihan ok, mutta kun kokonaisuus ei toimi niin ei toimi.

Jep. Kaksi jaksoa uutta kautta katsottu, eikä ole mikään hinku katsoa loppuja jaksoja.
Tuo uusi hahmo kun on entinen lätkänpelaaja, niin tuostahan olisi saanut vaikka mitä huumoria revittyä, mutta ainakin kahden jakson otoksella jää piippuun.

 

[-pasi-]

Jep. Kaksi jaksoa uutta kautta katsottu, eikä ole mikään hinku katsoa loppuja jaksoja.
Tuo uusi hahmo kun on entinen lätkänpelaaja, niin tuostahan olisi saanut vaikka mitä huumoria revittyä, mutta ainakin kahden jakson otoksella jää piippuun.

Joo ei ainakaan kakkosjakso lähtenyt oikein samaan kohtaan itsekin nyt jäin. Ongelma vähän tuo kun Jarkon hahmo lähti niin Matti kannattelee sarjaa. Jos tuosta olisi vaikka tuo Peten hahmo lähtenyt niin kukaan varmaan jäisi itkemään ja uusi hahmo voisi hyvä lisä vain olla.

 

[Tikiti]

Joo samaa mieltä. Ensimmäinen jakso tuolta uudelta kaudelta oli ihan ok, mutta kaksi seuraavaa jotka katsoin oli ehkäpä sarjan tähän mennessä huonoimpia. Toivottavasti lähtisi vielä lopuissa jaksoissa kääntymään parempaan suuntaan, mutta kyllä pahasti näyttää, että Jarkon mukana lähti iso osa sarjasta pois. Lisäksi tuo hahmojen muuttuminen entistä överimmiksi versioiksi itsestään häiritsee.

 

[LiiAaa]

Lilyhammerin eka kausi tuli katsottua. Silloin kuin se ilmestyi, niin muistaakseni pari jaksoa tuli katsottua ja sarja jäin silloin kesken. Oliko The Sopranos silloin liian lähellä ja Steven Van Zandt ei silloin itselleni toiminut muussa kuin Silvio Danten roolissa. Onhan tuo hupaisa sarja (ainakin ensimmäinen kausi). Van Zandt heittää kyllä kaikki mafian kliseet tiskiin ja mielestäni hyvällä tavalla. Myös huumorilla ryyditettyä ironiaa Norjan käytännöistä vs. Jenkit on tuotu hyvin esille. Ehdoton suositus jos tuollaista kevyttä katseltavaa haluaa.

 

[opelix]

Yritin Successonia, mutta jos joka jakson jälkeen vaan vituttaa, niin miksi pitäisi. Katsoin jo Handmaid's Talen.
En kiistä etteikö sarja olisi ansiokas, mutta minulla ei ole aikaa tällaiselle paskalle, niin sanotusti.

Ihan paska tv-vuosi kyllä muutenkin. Peak TV:n loppu?

Mulla vähän sama tuon Successionin kohdalla. Olihan siellä huimia näyttelijäsuorituksia mutta jotenkin tuli levoton olo sitä katsoessa. Luulen että uppoaa kympillä nykyajan ADHD-sukupolvelle. Kamera heiluu ja koko ajan sellainen olo että verisuoni naksahtaa päästä. Ei kai elämä nyt oikeasti tuollaista ole. Ei ole kyllä sellainen sarja että levähdänpä nyt tähän sohvalle ja nautin.

 

[Tifosi]

Mulla vähän sama tuon Successionin kohdalla. Olihan siellä huimia näyttelijäsuorituksia mutta jotenkin tuli levoton olo sitä katsoessa. Luulen että uppoaa kympillä nykyajan ADHD-sukupolvelle. Kamera heiluu ja koko ajan sellainen olo että verisuoni naksahtaa päästä. Ei kai elämä nyt oikeasti tuollaista ole. Ei ole kyllä sellainen sarja että levähdänpä nyt tähän sohvalle ja nautin.

Päinvastoin. Kun ei ole ampumista, murhia ja räjähdyksiä niin adhd-kaverit skippaa tämän.

 

[PetriVaris]

Yellowstonea ruvennut seuraamaan kun tuota kerran Netflixiin ilmestyi kolmen kauden verran. Olen tykännyt Sheridanin elokuvista ja mukavaa bongailla tästäkin sarjasta about kaikkia Wind Riverin sivuosahahmoja.

 

[Kuopionkukko]

Lilyhammerin eka kausi tuli katsottua. Silloin kuin se ilmestyi, niin muistaakseni pari jaksoa tuli katsottua ja sarja jäin silloin kesken. Oliko The Sopranos silloin liian lähellä ja Steven Van Zandt ei silloin itselleni toiminut muussa kuin Silvio Danten roolissa. Onhan tuo hupaisa sarja (ainakin ensimmäinen kausi). Van Zandt heittää kyllä kaikki mafian kliseet tiskiin ja mielestäni hyvällä tavalla. Myös huumorilla ryyditettyä ironiaa Norjan käytännöistä vs. Jenkit on tuotu hyvin esille. Ehdoton suositus jos tuollaista kevyttä katseltavaa haluaa.

Sarjana melko keskiverroksi jäi itselle. Ei oikein tiennyt haluaako sarja olla lintu, kala vai peräti undulaatti. Olisi voinut olla hieman lisää toimintaa tai sitten hieman vähemmän toimintaa ja enemmän puhdasta komiikkaa. Kyllähän tuon katseli ja mielestäni jopa parani vanhetessaan joten siinä mielessä oli iloinen olo kun loppuun asti kahlasi.

 

[opelix]

Yellowstonea ruvennut seuraamaan kun tuota kerran Netflixiin ilmestyi kolmen kauden verran. Olen tykännyt Sheridanin elokuvista ja mukavaa bongailla tästäkin sarjasta about kaikkia Wind Riverin sivuosahahmoja.

Tämä on kyllä mainio sarja. Oikein mukavaa leppoisaa kerrontaa ja hyviä hahmoja. Kolme kauttahan Netflixissä nyt on, saas nähdä koska tulee loput.

 

[-pasi-]

Yellowstonea ruvennut seuraamaan kun tuota kerran Netflixiin ilmestyi kolmen kauden verran. Olen tykännyt Sheridanin elokuvista ja mukavaa bongailla tästäkin sarjasta about kaikkia Wind Riverin sivuosahahmoja.

Tähän myös hyvä neuvo että sarjalle kannattaa antaa useampi jakso aikaa jos alussa alkaa näyttää ettei oikein nappaa. Alkaa vähän pikkuhiljaa koukuttamaan. Pitäisi itsekin varmaan nyt katsoa kun viimeksi jäi tilaus kesken. Kerkeää katsoa alusta uudestaan ennen kuin tulee lisää kausia.

 

[Buster]

Olen muuten nyt tuota Mullan alla katsonut viimeaikoina, en edes muistanut että olen joskus aikoinaan katsonut tuota mutta varsinkin 2-3 kausi alkoi mieleen tulla jakso kerrallaan. Joskin tuntuu että ehkä ei oikein toimi jos melko nopeaan tahtiin jaksoja katsonut vähän alkaa ehkä toistaa liikaa itseään, hitaampi yksi jakso viikossa selkeästi tässä varmaan toimii paremmin ja tietenkin tuohon aikaan sarja tuon ympärille rakennettukin. Vähän jopa jossain välissä kävi mielessä lopettaako katsomisen mutta sitten taas joku jakso pelasti touhun.

Hetkittäin on erityisesti tässä Mullan alla 2. kaudella ja vähän nyt 3. kaudellakin ollut aika tukevan masentavia jaksoja. Tietysti kun universaaleja kipeitä asioita ja elämänpolkuja kohdataan kolmesta-neljästä eri näkökulmasta, niin moni niistä tunteista ja tilanteista yhdistyy väkisinkin omaan elämään ja osuu kiusallisiin kohtiin. Mutta aika synkkää on Fishereilläkin, taas. Siinä mielessä voisin kuvitella olevan melko raskasta katsella paljon jaksoja putkeen. Aina kun joku asia on selätetty, niin seuraava iskee välittömästi ja onnellisuus ei ehdi edes kunnolla laskeutua.

Toki kohta sitten joku kohta naurattaa ja purkaa paineen, tai sitten muuten vaan sarja kulkee sen alhon / vaikean vaiheen läpi saapuen elämänuskon palauttavaan näkökulmaan ja tuohon kantavaan teemaan, että nauti ajastasi, ole läsnä ja älä tuomitse.

Ykköskauden toki melkein bingetin peräjälkeen kokonaan parissa päivässä. Sen aiheuttamana sarjan tunnari soi pitkään päässä ja ne alkuvideon kaksi kättä - jotka olivat käsikkäin ja sitten kuvanopeutta säätämällä irtoavat dramaattisesti - kummitteli kuvana myös tovin mielessä ja ajatuksissa.