Mielestäni tuossa vain alleviivattiin sitä, että Tony ei pääse koskaan pakoon mafiaelämäänsä ja joutuu loppuikänsä kurkkimaan olkansa yli ja olemaan varuillaan. Koskaan ei tiedä kuka ovesta tulee tai onko vessassa ase piilossa.
Mielestäni tuo loppu oli sinänsä hyvä, ettei se alleviivaa mitään ratkaisua, vaan jättää kaiken katsojan tulkinnan varaan. Mitään virallista selitystäkään tuolle ei koskaan ole tullut, ja hyvä niin. Turhan usein se loppuratkaisu alleviivataan ja selitetään niin järkyttävän tarkkaan, että tyhminkin punaniska sen ymmärtää. Samaan sortuu ainakin True Detectiven uusin kausi:
Viimeinen puolituntia käytännössä vain vetää kasaan onnellista loppua, joka oltaisiin voitu tehdä huomattavastikin hienovaraisemmin. Itse ainakin tajusin heti kun papparaiset tapasivat pihalla pikkutytön, että nyt ei ollut ihan random kohtaaminen kyseessä. Harmi, koska ensimmäisten kausien synkkyys ja tietty selittämättömyys onnistuttiin nyt pilaamaan täysin turhalla selittelyllä. Toki kolmoskaudella muutenkin viimeiseen jaksoon ei juurikaan mitään yllätyksiä enää oltu tuota lukuunottamatta jätetty.
Vihdoin saatu The Sopranos katsottua. Joskus 2012-2013 ostin DVD-boksina koko sarjan, odottamaan sitä hetkeä, kun ei keksi mitä sarjaa alkaisi katsomaan. Viisi vuotta pidempään katselemisen aloittamisessa meni, mitä aluksi suunnittelin, mutta nyt tuli sopiva rako. Noin kuukausi sitten koitti se hetki, kun löi tyhjää mitä sitä seuraisi, kun HBO-tunnuksetkin aktivoin käyttöön vasta huhtikuussa.
Ja kyllähän tuo nousi kertaheitolla ehkä kaikkien aikojen suosikikseni tai ainakin lähelle. En edes halua alkaa vertailemaan täysin erityylisiä, eri genrejä edustavia sarjoja keskenään. Vanhat mafialeffat ovat omia suosikkejani ja tämä sarja pääsi tunnelmaltaan samalle tasolle. Sarjasta tiesin ennakkon käytännössä vain mielipiteitä jakavan loppuratkaisun, joka tosin oli aivan erilainen kuin mitä olisi odottanut etukäteen.
Spoilereissa lisää tästä, jos joku meinaa tämän laatusarjan vielä minun tapaan myöhäisherännäisenä katsoa. Joku sarjan jo katsonut voisi avata omia näkemyksiään viimeisistä jaksoista.
Niin, tiesin etukäteen vain, että spekulaatiota loppuratkaisussa herättää se, kuoliko Tony vai ei. Oletin tähän tietoon perustuen hänen saavan sarjan viimeisillä sekunteilla sydärin tai sitten, että hänet lahdataan muiden tapaan.
David Chase taisi 2014 sanoa haastattelussa, että Tony Soprano ei kuollut loppukohtauksessa. Mitä tässä olen lukenut joitain spekulaatioita, tuntuvat ne vaihtelevnan laidasta laitaan, Tonyn näkemästä unesta hänen kuolemaansa ja kaikkea siltä väliltä. Jossain spekuloitiin, että koko viimeinen jakso oli Tonyn unta, jossain taas että hän oli oikeasti leikkaussalissa (tällä loppukohtauksen baaritiskillä olevalla miehellä oli kirurgin kumiset käsineet).
Tonyn kuolemaan taas viittaisi Godfatherista tuttu wc-kohtaus. Olisko tämä mies baaritiskiltä tullut WC-käyntinsä jälkeen ampumaan Tonyn siinä vaiheessa, kun kaikki pimeni. Sarjan viimeisellä sekuntillahan ravintolan ovi avautui, sieltä tuli sisään joku, Tony nosti päätään ja sitten kaikki sammui. Meadow oli tulossa sisään, näkikö Tony hänet vai tulevan tappajansa? Jos kuitenkin oletetaan, että Chase puhui totta, eikä Tony kuollut, niin nämä voi unohtaa.
Tonyn uneen voisi viitata se, että lopulta jaksossa kaikki tuntui loksahtelevan Tonyn ajattelemalla tavalla. Junior sai kuolemaakin pahemman rangaistuksen, Anthony jr. elämänsä raiteilleen, Janicen talousasiat on turvattu jne. Jopa kohtaus missä Meadow yritti parkkeerata autoa. Viimeisellä psykiatrin käynnillään tri Melfi taisi sanoa jotain, että tyttölapset tuottavat teille aina pettymyksiä tms. Tonyn kuvitelmissa homma voisi mennä niin, että auton saamisessa parkkiin tytöltä menee ikä ja terveys, kun taas Tonyn maailmassa poikalapsi olisi hoitanut saman ykkösellä.
Kun Meadow ylitti kiireessä isoa tietä, luulin että sieltä tulee joku rekka ja jyrää tämän. Itse asiassa loppukohtauksen jälkeen ajattelin, että näin myös kävi (vaikkakin näytettiin Meadow'n selvinneen tien yli) ja ovesta tulleen jonkun ambulanssimiesten tai vastaavien.
Kuudennen kauden alussa Tonyn ollessa Bobbyn mökillä, he puhuivat kuolemasta, mistä näytettiin myös takauma viimeisessä tai toiseksi viimeisessä jaksossa. Tässä jompikumpi sanoi toiselle, että kuoleman jälkeen tulee vain mustaa ja ääni hiljenee, tai jotenkuten noin. Eli juuri sillä tavalla kuin sarja loppuu. Itse olen kallistunut siihen lopputulemaan, että tuossa kuoli ja tapettiin ikään kuin katsoja, pois Sopranojen elämästä. Katsojalta loppui "kaikki" ja hän näkee vain mustaa, musiikkikin katkesi.
En tiedä sitten, viimeisestä kohtauksesta luultavasti löytyisi lukematon määrä erinäisiä viittauksia jos näitä hakemalla hakisi. Jossain jopa sanottiin, että nämä muut ravintolassa olleet henkilöt olsiivat niitä, jotka ovat Tonya yrittäneet vuosien varrella saada hengiltä. Jos näin, niin se viittaisi pikemminkin uneen. Itse käsitän tuon siten, että näistä oli tarkoituksella tehty "uhkaavia" henkilöitä. Eli ovat uhkaavia vain Tonyn päässä, kuten lähes joka toinen vastaantulija, varmasti tuollainen asema ja tilanne tekee vainoharhaiseksi.
Olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä tästä. Onko olemassa jotain "yleistä", yhtenäistä uskomusta siitä, kuinka tuo sarja päättyi?
Pitää joskus katsoa muutenkin tuo sarja toiseen kertaan, nyt halusi vain keskittyä seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu, toisella kerralla osaisi keskittyä enemmän nyansseihin ja muihin pikkuviittauksiin, kun tietää mitkä ovat eri hahmojen kohtalot ja kuinka tarina etenee.
Olisko loppu jätetty auki tulevaa leffaa/leffoja varten? Ainakin tämä Paulien näyttelijä Tony Sirico muutamaankin otteeseen haastatteluissa puhu jatkosta. Syystä tai toisesta jatkoja ei sitten tullut.
Tää Tony Sirico oli nuoruudessaan muutaman kerran linnassa ja oli sidoksissa Colombon mafiaperheeseen. Sitä en tiä että oliko varsinaisesti jäsen
Sopranos on myös omalla listalla top-3 sarja ja saattaa olla ihan kaikkien aikojen lemppari. Käsikirjoitus on todella vahva ja roolitus on osunut päähahmojen osalta nappiin. Sarja ei myöskään lepää pelkästään karismaattisen ja ehkä televisiohistorian parhaan roolitulkinnan harteilla (Gandolfinin Tony Soprano) vaan laajalla rintamalla löytyy vahvaa tekemistä. Tästä hyvänä esimerkkinä "Pine Barrens" jossa Imperioli ja ja Sirico tekevät mahtavan koomiset suoritukset ja viihdebisneksen oma goofball Steve Buscemi ohjaa hienon jakson.
James Gandolfini kuitenkin valtaa ruudun aina siinä ollessaan. Hugh Laurien House ja Bryan Cranstonin WW ovat vertailussa kalpeaa kakkosluokkaa. Tony Soprano on hahmona pelottavan uskottava. Gandolfinin kiihtyvä raskas hengitys muodostui jo teininä käsitteeksi joka tietää väkivaltaa.
...mies tulee wc:stä ja ampuu Tonyn ja kaikki menee mustaksi, kuten siellä aikaisemmassa jaksossa kuolema kuvattiin. En oikeastaan sen syvällsemmin asiaa ole pohtinut vaikka jostakin sitten luin senkin että Chase kertoi Tonyn jääneen henkiin.
...mies tulee wc:stä ja ampuu Tonyn ja kaikki menee mustaksi, kuten siellä aikaisemmassa jaksossa kuolema kuvattiin. En oikeastaan sen syvällsemmin asiaa ole pohtinut vaikka jostakin sitten luin senkin että Chase kertoi Tonyn jääneen henkiin.
Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista kohdista tuossa koko lopetuksessa on mielestäni se Sopranosille hyvin epätyypillinen hyppäys tai leikkaus, jossa Tony tulee ravintolaan sisälle. Tonyn astuttua sisään ravintolaan kuvataan tyhjää paikkaa keskellä ravintolaa -> lähikuva Tonyn naamaan -> Tony istuu ja "ilmestyy" sille tyhjällä paikalle ravintolassa. Kuva ei hyppää siis suoraan pöytään, vaan siihen samaan näkymään kuin tullessa sisään, jossa nähdään Tony istumassa keskellä. En ensimmäisellä kerralla osannut edes kiinnittää huomiota tähän, mutta tuo on mielestäni mielenkiintoinen yksityiskohta lopetuksessa.
On tietyllä tavalla ehkä ylianalysointia, mutta tuosta kohtauksesta tulee aina pienet fiilikset sen puolesta, että Tony ikään kuin "katsoo sivusta" tuota tapahtumaa, minkä takia tuo loppu olisi unta/kuvitelmaa/vastaavaa. Aluksi ensi kertaa tuon nähtyäni, olin noiden ylläolevien linjoilla, että Tony ammuttiin wc:hen menneen miehen toimesta.
Mielestäni tuo loppu oli sinänsä hyvä, ettei se alleviivaa mitään ratkaisua, vaan jättää kaiken katsojan tulkinnan varaan. Mitään virallista selitystäkään tuolle ei koskaan ole tullut, ja hyvä niin. Turhan usein se loppuratkaisu alleviivataan ja selitetään niin järkyttävän tarkkaan, että tyhminkin punaniska sen ymmärtää.
Tässä on oikeastaan se, miksi koko sarja kolahti itseeni niin isosti. Katsoessa joutuu ajattelemaan, kaikki tapahtumat eivät tapahdu ns. kameran edessä, vaan katsoja joutuu miettimään mitä tapahtui, miksi, mitä siitä seuraa ja mitä tällä yritettiin hakea tai sanoa jne.
Sopranos on myös omalla listalla top-3 sarja ja saattaa olla ihan kaikkien aikojen lemppari. Käsikirjoitus on todella vahva ja roolitus on osunut päähahmojen osalta nappiin. Sarja ei myöskään lepää pelkästään karismaattisen ja ehkä televisiohistorian parhaan roolitulkinnan harteilla (Gandolfinin Tony Soprano) vaan laajalla rintamalla löytyy vahvaa tekemistä. Tästä hyvänä esimerkkinä "Pine Barrens" jossa Imperioli ja ja Sirico tekevät mahtavan koomiset suoritukset ja viihdebisneksen oma goofball Steve Buscemi ohjaa hienon jakson.
On kyllä koko sarja kauttaaltaan täynnä hyviä, niin realistisen tuntuisia roolisuorituksia. Tuo Siricon hieman hermostunut nauru lähes kaiken sanomansa jälkeen alkoi olla loppua kohden jo huvittavaa, tiesi että aina kun kaveri avaa suunsa, lauseen loppuun tulee se perinteinen "he he". Loistavaa näyttelemistä ja juuri etenkin tuo "Pine Barrens" -jakso, kun kuumotti jo näiden kavereiden puolesta kun joutuvat koko ajan isoa pomoa vaivaamaan puheluillaan.
Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista kohdista tuossa koko lopetuksessa on mielestäni se Sopranosille hyvin epätyypillinen hyppäys tai leikkaus, jossa Tony tulee ravintolaan sisälle. Tonyn astuttua sisään ravintolaan kuvataan tyhjää paikkaa keskellä ravintolaa -> lähikuva Tonyn naamaan -> Tony istuu ja "ilmestyy" sille tyhjällä paikalle ravintolassa. Kuva ei hyppää siis suoraan pöytään, vaan siihen samaan näkymään kuin tullessa sisään, jossa nähdään Tony istumassa keskellä. En ensimmäisellä kerralla osannut edes kiinnittää huomiota tähän, mutta tuo on mielestäni mielenkiintoinen yksityiskohta lopetuksessa.
On tietyllä tavalla ehkä ylianalysointia, mutta tuosta kohtauksesta tulee aina pienet fiilikset sen puolesta, että Tony ikään kuin "katsoo sivusta" tuota tapahtumaa, minkä takia tuo loppu olisi unta/kuvitelmaa/vastaavaa. Aluksi ensi kertaa tuon nähtyäni, olin noiden ylläolevien linjoilla, että Tony ammuttiin wc:hen menneen miehen toimesta.
Niin joo, tästä unohdinkin mainita. Aluksi ajattelin, että nyt siellä on kaksi Tonya (toinen seuraa sivusta joko unessa tai kuolemanporteilla tms.), mutta sitten en ollutkaan enää niin varma. Toisaalta ihan hyvä että oli tehtykin noin tuo loppu, että loppuratkaisuja on käytännössä yhtä paljon kuin katsojiakin. Onkohan tekijöilläkään ollut mitään selvää visiota siitä, mitä tuossa lopussa todella tapahtui vai ovatkohan vain tarkoituksella tehneet tuollaisen lopun, missä kukin saa tahollaan tulkita itselleen soveltuvimman ratkaisun?
Olisko loppu jätetty auki tulevaa leffaa/leffoja varten? Ainakin tämä Paulien näyttelijä Tony Sirico muutamaankin otteeseen haastatteluissa puhu jatkosta. Syystä tai toisesta jatkoja ei sitten tullut.
Tää Tony Sirico oli nuoruudessaan muutaman kerran linnassa ja oli sidoksissa Colombon mafiaperheeseen. Sitä en tiä että oliko varsinaisesti jäsen
Leffahan on tulossa, menee tuotantoon tämän vuoden puolella. Se tosin sijoittuu aikaan ennen sarjan alkua, muistaakseni 60-luvulle. Leffassa muistaakseni Tonyn isä sekä Junior ovat suuressa roolissa, siis nimenomaan omassa nuoruudessaan.
Ei kyllä yllätä, että siellä on näyttelijöillä jotain ihan oikeaa "alan" taustaa. Sen verran todentuntuisia olivat roolisuoritukset. Vielä tuokin, kun käytännössä jokaiseen rooliin oli löydetty siihen täydellisesti istuva aito amerikkalais-italialainen näyttelijä. Onkohan muilla ihan näin konkreettista taustaa?
Tuli muuten yllätyksenä, että Imperiolilla (s.1966) ja Gandolfinilla (s.1961) oli ikäeroa vain viisi vuotta. Steve Buscemi sen sijaan syntynyt 1957, ajattelin hänen olevan syntynyt noin kymmenen vuotta myöhemmin. Sarjassa kuvittelin, Christopherin ja Tonyn ikäeroksi aluksi jotain 25 vuotta, kun selvisi, että ovatkin Tonyt ovat kiusanneet häntä pienenä, ikäeroa siis sarjassakin oli ilmeisesti se about 5 vuotta. Imperioli on jotenkin paljon nuoremman näköinen kuin mitä papereissa lukee, kuvittelin aluksi hänen olevan sarjassa noin 25-vuotias.
Täällä ei ole vielä noteerattu tämän 2000-luvun parasta kotimaista tv-sarjaa, eli Volasen ja Korpelan kirjoittamaa MS Romanticia.
Koko neljäosainen minisarja löytyy Areenasta ja on puhdasta kultaa koko reilun neljän tunnin mitaltaan. Sarja kertoo perinteisestä ruotsinristeilystä kuuden eri porukan näkökulmasta ja sisältää todella hyvin kirjoitettua ja näyteltyä suomalaisuutta syvimmillään. Genre taitaa olla tragikomiikka, koska puolet ajasta ahdistaa niin pirusti ja puolet ajasta naurattaa, mutta äärimmäisen koukuttavaa ja todella laadukasta viihdettä.
Katsoin jo kertaalleen kaikki neljä jaksoa putkeen ja varmaan viikonloppuna toiseen kertaan, että saa kaikki nyanssit mukaan.
Erityismainintana Luusuanniemen roolisuoritus "naistenmiehenä", Björkbacka risteilyisäntänä, Petteri Pennilä maaseudun rassukkayrittäjänä ja Santeri Kinnunen "loistavana" enona.
Muistutetaan nyt myös Outlander -sarjan "faneille", että 4. kausi alkoi pari viikkoa sitten pyörimään ja YLEareenasta ehtii vielä katsomaan kauden ekat jaksot. Meidän firmassa tätä odotettiin kovasti mutta itsellä on jotenkin ristiriitainen olo ekoista jaksoista, ehkä jo kolmoskaudestakin. Tätä raastavaa tuskailuako tämä onkin jaksosta toiseen, vaikka se selvityminen nyt onkin jujuna ollut alusta saakka.. Viime viikon orja -teemasta tuli jopa melkoisen kurja olo.
Kolmos kausi oli itsellenikin se heikoin tähän astisista. Nyt 10 jaksoa nelosta ja vaikuttaa kyllä lupaavalta. Vähän pelkäsin tuon edellisen kauden jälkeen ja kyllä, parin ekan jakson jälkeen oli hieman ristiriitaiset fiilikset kaudesta, mutta paranihan se huimasti sen jälkeen.
Täällä ei ole vielä noteerattu tämän 2000-luvun parasta kotimaista tv-sarjaa, eli Volasen ja Korpelan kirjoittamaa MS Romanticia.
Koko neljäosainen minisarja löytyy Areenasta ja on puhdasta kultaa koko reilun neljän tunnin mitaltaan. Sarja kertoo perinteisestä ruotsinristeilystä kuuden eri porukan näkökulmasta ja sisältää todella hyvin kirjoitettua ja näyteltyä suomalaisuutta syvimmillään. Genre taitaa olla tragikomiikka, koska puolet ajasta ahdistaa niin pirusti ja puolet ajasta naurattaa, mutta äärimmäisen koukuttavaa ja todella laadukasta viihdettä.
Katsoin jo kertaalleen kaikki neljä jaksoa putkeen ja varmaan viikonloppuna toiseen kertaan, että saa kaikki nyanssit mukaan.
Erityismainintana Luusuanniemen roolisuoritus "naistenmiehenä", Björkbacka risteilyisäntänä, Petteri Pennilä maaseudun rassukkayrittäjänä ja Santeri Kinnunen "loistavana" enona.
Tälle erittäin erittäin vahva suositus. Aivan mahtava sarja. Ja tosiaan, puolet piti katsella sormien välistä kun myötähäpeä oli niin kova, ja välillä nauratti vedet silmissä. Se Luusuaniemen roolihahmon duudson sekoilu sai ihan aidosti myötähäpeämittarin punaiselle.
HP Björkman vetää mielestäni parhaimman roolisuorituksen, vaikkei ketään voi nostaa negatiivisessa valossa esiin. Ja mikä parasta, vuorosanoista saa selvää. Ei sitä perinteistä, jossa vuorosanoista ei saa selvää, nostetaan äänenvoimakkuutta ja kun musiikkia tulee, niin tulee myös katsojalle sydänkohtaus.
Kyllä täälläkin osataan kun on oikeat miehet asialla, budjetti on kunnossa ja annetaan vapaat kädet toteuttaa visio.
Perkele kun on niin paljon katsottavaa että joutuu odottamaan tuon M/S Romanticin kanssa. No, onneksi siinä on reilusti katseluaikaa. Komppaan kyllä että Volanen on kova tekijä.
Suosittelen myös parin vuoden takaista Kohtuuttomuuksia-sarjaa, joka on Areenassa taas katsottavissa. Siinä oli minusta jotain samaa henkeä kuin Volasen tuotoksissa.
Olihan tuo M/S Romantic ihan timanttisen tarkkanäköinen teos. Välillä joutui tosissaan palauttamaan mieleen että katsoo fiktiota eikä mitään realitysarjaa. Todella hienosti ja tarkoituksenmukaisesti oli rakennettu eri kerroksia ja ulottuvuuksia.
Luusuanniemen roolisuoritus oli todella hieno, samoin Björkmanin. Naurattaa kun ajattelenkin heidän hahmojensa olemusta ja repliikkejä. Kaikki pääroolit oli kyllä roolitettu ja näytelty hienosti. Yllättäen Korpelan esittämä hahmo jäi minulle vähän laimeaksi.
Nautin joka hetkestä, kyllä Volanen vain on taitava. Täytyykin alkaa katsomaam uudestaan.
Hienosti kyllä esitteli suomalaisuuden kipupisteitä M/S Romantic myötähäpeän, tilannekomiikan ja karikatyyrien kautta parhaana esimerkkinään hääseurue. Eikä sarja lopulta jäänyt pelkäksi naureskeluksi, vaan käsitteli esim. Luusuanniemen panomiestä pintaa syvemmältä, samoin kuin Kinnusen setämies oli itsellenikin lapsuudestani lievästi kaihertavan tuttu hyväntahtoinen mutta viinaanmenevä ja sen myötä vastuunsa unohtava aikuinen.
Hyvät naurut sain Ruotsi-Suomi -painimaaottelun jälkilöylyistä Matiaksen häröilyistä siinä taustalla, se kun meni perus känniääliön sekoilusta siinä vaiheessa, sekä erityisesti Joakimin kaappitappelusta. Jotenkin pääsin siihen tunnetilaan hyvin käsiksi, ja kun vaimokin kysyi vielä, että tunnistatko itsesi, ei siinä voinut kuin nauraa. Parasta pitkään aikaan.
Hyvää näyttelyä monelta, täällä jo mainittujen liiallisella itsevarmuudella varustetun mutta henkisesti parikymppisen Luusuanniemen roolihahmon lisäksi tosiaan Björkmanin Joakim ja Santeri Kinnusen setämies. Lisäksi pidin teinipariskunnan rooleista, varsinkin se tyttö veti aika hyvällä angstilla isälleen. Ja olihan noita muitakin - sanotaan nyt, että mikään muu ei pettänyt kuin ainoastaan Korpelan laulaminen.
Hyvää näyttelyä monelta, täällä jo mainittujen liiallisella itsevarmuudella varustetun mutta henkisesti parikymppisen Luusuanniemen roolihahmon lisäksi tosiaan Björkmanin Joakim ja Santeri Kinnusen setämies. Lisäksi pidin teinipariskunnan rooleista, varsinkin se tyttö veti aika hyvällä angstilla isälleen. Ja olihan noita muitakin - sanotaan nyt, että mikään muu ei pettänyt kuin ainoastaan Korpelan laulaminen.
Tuskin Korpelan hahmoon olisikaan kuulunut mikään nuotilleen laulaminen. Tarkoituksena oli esittää tuollaista Tauskia, Ruotsinlaivan "supertähteä", joka on olevinaan tuolla seassa suurikin julkkis. Joten ei se laulukaan pettänyt, vaan istui rooliin mainiosti :)
Tuskin Korpelan hahmoon olisikaan kuulunut mikään nuotilleen laulaminen. Tarkoituksena oli esittää tuollaista Tauskia, Ruotsinlaivan "supertähteä", joka on olevinaan tuolla seassa suurikin julkkis. Joten ei se laulukaan pettänyt, vaan istui rooliin mainiosti :)
Juu, se muovitähteys tuli kyllä ilmaisten levyjen muodossa selväksi. Korpela vain lauloi niin huonosti, ettei oikein uppoa edes Tauski-kategoriaan. Mutta pieni virhe kokonaisuudessa, ja ehkä enemmän omassa korvassa.
Juu, se muovitähteys tuli kyllä ilmaisten levyjen muodossa selväksi. Korpela vain lauloi niin huonosti, ettei oikein uppoa edes Tauski-kategoriaan. Mutta pieni virhe kokonaisuudessa, ja ehkä enemmän omassa korvassa.
H-P Björkmanin pitäisi kyllä saada joku palkinto tuosta roolista, oli aivan huikea. Aina meinasi tippua, kun oli pelastamassa tilannetta Pienet sammakot -laululla ja kitarasäestyksellä.
Luusuaniemi oli myös kerrassaan mainio.
Edit. Ja kerrankin muuten pieni lapsinäyttelijä, joka veti roolinsa oikeasti hyvin. Rupesi tuon pojan puolesta ihan aidosti harmittamaan.
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
M/S Romantic on kyllä elämänmakuisessa rosoisuudessaan aivan huikea sarja. Onko kukaan muu pohtinut mm. kunkin jakson alkutekstien yhteydessä näytettyjä - sarjan juonikuvauksen mukaisen teeman suhteen erittäin hämmentäviä - välähdyksiä infrapunakameralla kuvatuista laivan käytävistä, jossa ihmiset rynnivät paniikissa; aluksellahan oli sarjan viimeisessä jaksossa sähkökatko, mutta sen aikana ainakaan kuvissa ei ollut mitään isompaa hässäkkää, vaan se sympaattis-humoristinen "Pienet sammakot"-kohtaus. Välähdyksissä myös näkynyt helikopterilla suoritettu meripelastustehtävä kyllä selitettiin sairaustapausevakuointina.
Mielenkiintoinen pohdinnan aihe onkin, mihin infrapunakameraosuudet ja mm. kannella ollut eläin viittasivat: onko sarjassa draamakomediallisen, näennäisen keveän kuoren alla jokin piilotettu taso?
Mielenkiintoinen pohdinnan aihe onkin, mihin infrapunakameraosuudet ja mm. kannella ollut eläin viittasivat: onko sarjassa draamakomediallisen, näennäisen keveän kuoren alla jokin piilotettu taso?
Eli esim. mihin kannen "eläin" viittaa. Matiashan näkee sen viinahoureissaan ja pikkupoika-Samu pelastusvenelaatikon alla. Samoin sen liikkumisen viitataan useissa, jopa kauhuelokuvamaisissa, lyhyissä leikkauksissa.
Ja eikö tämä eläin myös hyppää laidan ylitse cockerspanielien jahtaamana valvontakameran kuvassa ja näkyy loiskahduksena mereen alkuintron lopussa? Oliko eläin se jokin "pahuus", joka sai ihmiset toimimaan miten toimivat?
Unohtamaan lapsen alkoholin takia, morsiamen lähtemään laulajan matkaan, teinit melkein hyppäämään mereen jne. Lopultahan eläin tippui laivasta ja kaikki tarinat saivat enemmän tai vähemmän positiivisen lopun.
Yhtä kaikki, hieno sarja. Joku täällä mainitsikin, että usein unohtaa katsovansa käsikirjoitettua fiktiota. Oikeastaan vain Korpelan Gusu tuntuu enemmän hahmolta.
Eli esim. mihin kannen "eläin" viittaa. Matiashan näkee sen viinahoureissaan ja pikkupoika-Samu pelastusvenelaatikon alla. Samoin sen liikkumisen viitataan useissa, jopa kauhuelokuvamaisissa, lyhyissä leikkauksissa.
Jep. Kauhu- ja/tai katastrofielokuvamaisuutta M/S Romanticiin tuo myös mm. kansien sulkeminen "rutiinitoimenpiteenä" sekä sellainen yleinen piilevä uhan tuntu, jota sarjassa tosiaan rakennetaan kuin vaivihkaa. Siihen nähden neljännen jakson kevyttunnelmainen loppu tuntui jopa oudon helpolta.
Katsoin nyt myös uudelleen sarjan viimeisen jakson lopusta kohtauksen, jossa Jocke (Björkmanin roolihahmo) laittaa vaimolleen ja lapselleen "Isä tuleekin jo huomenna"-viestin, joka menee "ei toimitettu"-tilaan. Jocke poistaa viestin ja katselee peiliin ("Hej, tervetuloa - Välkommen!"), mistä hetken kuluttua sarja päättyy lopputeksteihin. Harvinaisen kylmäävä kohtaus, josta tarjoutuu mahdollisuuksia hyvinkin monenlaisiin tulkintoihin.
E: Sarjan synopsis Areenasta (huom. erityisesti mielenkiintoiset sanavalinnat):
Tarinoita onnesta ja onnettomuudesta Ruotsin risteilyllä
Mitä kaikkea voi tapahtua yhden illan, yön ja aamun aikana Helsingin ja Tukholman välisellä risteilyaluksella? Eturivin näyttelijöiden tähdittämä neliosainen sarja M/S Romantic on sekoitus koomista draamaa ja tragedian alleen kätkevää komediaa. Suljetussa, pienen talon kokoisessa tilassa eri tarinat risteilevät ja kohtaavat uudestaan ja uudestaan, kun matkustajat vaeltelevat kerroksesta toiseen jahtaamassa kuka mitäkin: uutta rakkautta, yhden yön rakkautta, hääonnea, huomiota - mitä tahansa kontaktia. Jotain.
Pahintahan tuossa M/S Romanticissa on kun löytää itsestään noita törttöjen henkilöhahmojen piirteitä.
Loistavasti näytelty sarja kyllä, ja hahmot pääsääntöisesti nappisuorituksia.
Jo mainittujen lisäksi katsokaa nyt vaikkapa sitä Elina Leeven kaveriakin, täydellinen rooliinsa. Ja se bestman, omg.
Jos laivaristeilylle sijoitettu draamakomedia kiinnostaa, niin kannattaa katsoa Areenasta Televisioteatterin Irti maasta (poistuu toukokuun alussa). Tarina kertoo vanhemman väen seuramatkasta, joten eläytyminen hahmoihin voi olla vaikeaa, mutta näytelmä on osoitus, miten hyviä näyttelijöitä Suomessa on ollut. Etenkin Olavi Ahonen, Kalevi Kahra ja Leo Lastumäki ovat elementissään.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy
