Olipa hieno kiekkoilta. Kello kävi puolta kymmentä, TuTo oli voittanut, Lättyä pussiin raikasi ämyreistä ja vieressä LeKin naispuolinen fani näytti itkevän ja pyyhkivän silmiään kunnes poistui puolisonsa kera TuTon jäädessä jäälle. Kylläpä TuTon vaikeuksien kautta voittoon -kaava lämmitti sydäntä ja tuntui mainiolle siitä huolimatta, että Mestistä on pyritty viime vuosien aikana systemaattisesti romuttamaan ja päättäjät tuntuvat inhoavan urheilullisia ratkaisuja. Tässä ottelusarjassa urheilullisuutta kuitenkin oli täydeltä mitalta, kahden rehdin kiekkojoukkueen pitkän kaavan koitos päättyi oikeudenmukaiseen lopputulokseen ja hetken aikaa maailma oli taas parempi paikka.
Nyt oli muutenkin taistelun makua ja menoa, toisin kuin sarjan alun kahdessa ensimmäisessä kotiottelussa. Yleisöäkin oli saapunut oikein mukavasti. En olisi kyllä tähän uskonut kun sarja oli tilanteessa 1-3 LeKille, mutta onneksi pelaajat uskoivat. Varsinkin Kangasniemi oli taas illan hahmoja, pieni väkkärä ei anna periksi tuumaakaan ja teki tärkeän avausmaalin. Kulttipelaajan ainesta näinkin pienellä ottelumäärällä TuTon nutussa.
Seitsemän ottelun sarja tuntuu varmasti jäsenissä, mutta niin se tuntuu KooKoollakin, joten tilanne on tämän suhteen tasan. Toivottavasti TuTon taistelutahto ja itseluottamus tästä ottelusarjasta kasvoivat entisestään ja KooKoo päästettäisiin pronssipelin kautta kuningastielleen kohti SM-liigaa.