Jopas oli kerrassaan vakuuttava esitys tänään. Vaikka tuossa aiemmin oltiin jo monesta suunnasta kaivamassa hautakuoppaa kevään haaveille, niin eiköhän se tänään nähty, että ei pieni notkahdus runkosarjan lopussa merkitse mitään. Notkahduksia tulee ja menee, toivon mukaan tämän kevään osalta ne on jo nähty. Jää nähtäväksi.
Ei juuri huonoa sanottavaa joukkueen esityksestä ole. Työhaalarit oli kaivettu naftaliinista ja kontaktia otettiin, jopa maalille puskettiin enemmän kuin tämän kauden aiemmissa peleissä yhteensä. Ainoa asia jota pitää ihmetellä on se, että minkähän ihmeen takia Keinästä ja Pulliaista kuormitettiin niin raskaasti ihan loppusummeriin asti. Ainakin itse koin niin, että hiukan olisi voinut jo alkaa ukkoja säästelemään siinä ottelun loppupuolella.
Kehuja pitäisi oikeastaan jakaa paljonkin, mutta jätetään ne nyt muutamaan. Ensinnäkin Mikko Laine, todella hienoa taistelua taas kerran, illan kruununa Keinäsen maali ja Selänteen tuuletus. Toinen erikseen kehuttava osa joukkuetta on illan nimellinen ykkösketju, eli Moisio-Toivanen-Hyvärinen. Piti kiekkoa lähes säännönmukaisesti hyökkäysalueella, ketjun laiturien hakiessa koko ajan kontaktia, niin että kaveri alkoi jo hiukan varoa. Pieni Hyvärinenkin painaa aina vaan vaihdosta toiseen surutta päälle, vaikkei oikein runko myöden antaisi.
Ehkei tämä seuraava nyt ihan varsinaisesti netiketin mukainen kommentti ole, mutta totta tosiaan saavat nämä jatkuvasti Moisiota suolaavat työntää perseisiinsä ne mielipiteet, joiden mukaan esimerkiksi juuri Moision ja Hyvärisen tapaiset kaverit olisivat joukkueelle pelkkä painolasti. Tai sitten sen työntämisen sijaan ottaa ne päät sieltä samaisista perseistä ja katsoa näitä pelejä, eikä vaan huudella itse kunkin historian perusteella. Ja olisipa kiva tietää sekin, että missä ihmeen puulaakisarjoissa on sellaisia joukkueita, joissa ei arvosteta tuollaisia duunareita Eihän sellaisia sarjoja voi olla missään.
Sarkastisen mukahilpeää, Askaisista kajahtavaa kuittia odotellen...