Rökäletappiosta ja sen jälkeisestä elämästä.
Hiljaista on jatkiksen Ilvesosiossa, ovatko palstalaiset maansa myyneet ja voinsa syöneet, kallella kypärin ja sitä rataa? Ilves.comin jälkipyykkejä en ole käynyt lueskelemassa, mutta koitanpa itse piirtää ajatuksiani eilisestä Ilves-Kissan muilutuksesta ja tulevasta.
Eilinen peli alkoi hyvin, peli pyöri monta minuuttia TPS-päädyssä ja paine oli kova. Maalin lisäksi jäi puuttumaan yleisön kannustus, ihmeen hiljaista oli vaikka maali roikkui ilmassa ja tuloksekas startti peliin olisi voinut muuttaa tapahtumien kulkua oleellisesti siitä, kuinka lopulta kävi.
TPS teki maalit paikoistaan, siis lähes aina kun ampui maalia kohti tai pääsi edes vähän sinne suuntaan. Ilves taas ei hyvien painostusjaksojensa aikana saanut aikaiseksi juuri muuta kuin kulmissa pyöriskelyä. Syyllisiä eiliseen järkyttävään paskaan on turha yksilöidä sillä joukkueena voitetaan ja joukkueena voitetaan. Eilen koko porukka oli täysiä lampaanperseitä. Eilisen kaltaisella löysäilyllä Ilves ei kerää loppukaudella pisteen pistettä.
Valmennusjohdon reaktio ja pelin jälkeiset luistelutreenit ovat ymmärrettävä ratkaisu, se kuinka tämä toimii jää nähtäväksi. Huomenna on jo seuraava peli ja ajatukset tulee kohdistaa siihen. On aika palata normaaliin päiväjärjestykseen eli Porissa jäälle täytyy luistella ankarasti taisteleva ja voittoa janoava joukkue.
Eilinen on syytä unohtaa, mutta toimikoon tuo perseraiskaus hyvänä muistutuksena siitä, että nuori ja vajavainen Ilves ei saa mitään ilmaiseksi vaan jokaiseen otteluun on lähdettävä raivoisasti taistelemaan ja HALUA, TAHTOA jokaisen kaksinkamppailun ja tilanteen voittamiseksi täytyy olla ripakopallinen eilistä enemmän.