Polttelin tupakkia suunnilleen 20 vuotta epäsäännöllisellä aktiivisuudella. Ikinä ei ollut sellaista, että askin mukana kantaminen olisi ollut vakiojuttu, vaan silti tupakkaa kului. Saatoin olla tupakoimatta päiviä tai viikkoja, mutta viimeistään kapakkaan lähdettäessä aski piti saada jostakin.
Kävin ikämiehenä intin. Sinne mennessäni tupakointitahti oli harva, mutta tuolla perkele opin taas sauhuttelemaan joka päivä. Intin jälkeen homma taas rauhoittui vähitellen. Tupakointi on sosiaalista hommaa, tästä kai oli kyse. Intissä oli parhaat jutut aina tietyllä tupakkipaikalla, johon ikämiehet ja enemmän kouluja käyneet tulivat puhumaan isojen miesten juttuja. Siellä jotkut skapparitkin kävivät jutulla. Kuuli monenlaista.
Jossain 30 ikävuoden paikkeilla tahti harveni. Tupakkaa ostin aika harvoin, mutta ravintolaillan aikana tuli käytyä toisten askeilla. Tai en kieltäytynyt tarjotusta tupakasta, miten vaan. Nyt saattoi mennä viikkojen jälkeen jo kuukausia ilman tupakkaa.
Kun mittariin tuli 35 vuotta, niin tupakan kanssa flirttailu loppui jostain syystä kuin seinään. Siitä tuli yksinkertaisesti huono olo. Eka rööki pitkän tauon jälkeen maistui hyvältä, toinen vähemmän hyvältä, ja loput vaan yksinkertaisesti paskalta. Seuraavana aamuna suu maistui tuhkikselta ja keuhkoista irtosi klimppejä. Siihen loppui se homma, tuosta on aikaa reilut 5 vuotta. Yhden Cohiba-sikarin poltin vielä tuonkin jälkeen, mutta siitäkin on jo tuo noin 5 vuotta.
Nyt pelkkä tupakan haju tuntuu epämiellyttävältä. Mahdollisen tupakkapaikan ohi kuljen suunnilleen hengitystä pidättäen. Aika vaikeaa kuvitella, että ryhtyisin harjoittelemaan enää uudestaan tupakointia.
