Tuo rasvattu tanko nyky-yhteiskunnan ajojahdin kohteena.
Vedin henkoset tuossa puoli tuntia sitten. Se oli siis elämäni viimeinen savuke. Vai oliko? Sitäkö tässä todellakin haetaan, kuten pulkkinen toteaa. Kyllä. Nikotiinipurukumit on ostettu ja taistelu tuota elämän suurinta kiusausta, vitsiä ja paholaista vastaan on alkanut. Koskaan en ole tähän saakka yrittänyt tupakan lopettamista nikotiinivalmisteilla ja toisaalta hiukan pelottaa koko ajatus, mutta usko on kova.
Tasaista tupakointia on takana nyt noin kahdeksan vuotta. Kahdeksan vuotta! Kun jotenkin vain tuntuu siltä, että vastahan se oli kun tupakkaan koskin ja sehän siis tapahtui joskus 17-vuotiaana, mutta säännöllisesti siis aloitin polttamaan vasta 18 täytettyäni. Sitä ennen vain humalassa baareissa ja sitä rataa. Niin, baareissa. Mikä onkaan hienompaa kuin se, että Suomeen syntyy laki joka kieltää ravintoloissa polttamisen. Se on niinkuin ehkä yksi hienoimpia lakeja mitä on tässä maassa säädetty aikoihin.
Uskon, että ravintoloissa tupakoinnin kieltäminen varmasti avittaa monia ihmisiä pääsemään eroon röökistä kokonaan ja mikä vielä hienompaa se varmasti vähentää ihmisten ns. tuuripolttamista tai humalapolttamista miksi sitä nyt sitten haluaakaan kutsua, koska se todistetusti johtaa monilla myös jatkuvaan polttamiseen ajan kanssa myöhemmin. Nyt jatkossa kun teinit paukkaavat itsensä humpparavintolaan tyttöjä ja poikia katselemaan ja juomaan itsensä tainnoksiin, ei kiusaus ryhtyä polttamaan olekaan enää niin suuri, kun pitää ahtautua johonkin tunkkaiseen koppiin jonka ikkunat(jos niihin nyt sellaisia tulee) suunnilleen valuvat ruskeaa tervaa.
Miksi sitten on niin vaikeaa lopettaa tupakanpoltto, kuten vaikka minulla. Olen tänä aikana muutaman kerran yrittänyt olla tupakoimatta pidemmän aikavälin ja yleensä noin vuorokauden sisällä on alkanut tavarat lennellä seinille ja on ollut pakko tarttua tähän syöpäkääryleeseen. Toki toiset addiktoituvat kovemmin kuin toiset, minä nyt kai kuulun siihen ryhmään joka tosiaan on hyvin tiukasti koukussa. Joku sanoo, että "ei se ole kuin itsekurista kiinni". No voi olla, mutta on se vaan saatanan vaikeaa. Ostin muuten 2mg nikotiinipurukumeja, jotta päivittäinen annos olisi kohtuu pieni, koska esim. tiedän, että hyvin vähäisen nikotiinimäärän sisältävä savukekin riittää itselleni tyydyttämään perustarpeen. No mitenkä sitten siitä pääsee lopullisesti eroon jos siirtää vain nikotiinin saannin tupakasta purukumiin? Kai se on ihan hyvä kysymys, mutta jotenkin se on kai yritettävä ajan kanssa vain olla ilman sitä purkkaa sitten tai vähitellen vähentää niiden syöntiä. Yksi kova pala nimittäin on jo yleensäkin se, että ei vain ole se savuke kädessä. Se on muuten yksi asia mitä kukaan ihminen, joka ei ole koskaan polttanut ei varmaan edes käsitä. Miten voi olla mahdollista, että käsillä nyt muka pitäisi olla jotain tekemistä, mutta niin se vain on. Itse tiedän, että kun seuraavan kerran menen baariin istumaan niin olutlasin kädessä alkaa sormet hamuamaan savuketta ja yht'äkkiä onkin ns. alaston olo kun ei olekaan käsillä mitään normaalia tekemistä. Sairasta.
Tiedän, että tämä nyt tuli ravintoloiden tupakointikieltoketjuun, mutta mielellään tähän kirjoitin, koska mielestäni todellakin ravintolatupakoinnin kieltäminen myös avittaa omaa taisteluani pysyä erossa rasvatusta syöpätangosta. Jos joku muu on samassa tilanteessa, että on lopettamassa tai on vast'ikään lopettanut niin eikun kommenttia kiitos.