vstk kirjoitti:Ei täällä kotoisella pohjolanmaalla nyt niin äärimmäisyyksiin olla (toivottavasti) menossa kuin rapakon takana Yhdysvalloissa. Siellä kun työnantaja saa päättää ottaako tupakoivia ihmisiä töihin vai ei. Kaiken huippuna työnantaja saa puuttua työntekijän vapaa-aikaan, valvomalla polttaako ihminen omalla ajallaan vai juoko hän liikaa alkoholia tai miten hän käyttäytyy muuten, "firman imagon vastaisella tavalla mikä saattaa kolhia jo saatua mainetta". Mikäli työntekijä jää kiinni VAPAA-AJALLA tupakoinnista, saa työnantaja tylysti purkaa työsopimuksen. Tämä on mielestäni holhoamista.
Omasta mielestäni sekä omaan arvomaailmaani mahtuu työnteosta vain sellainen käsite, että työnantajalla on oikeus puuttua minun elämääni vain ja ainoastaan silloin kun teen hänelle töitä, eli työajan sisällä. Palkkahan on kuitenkin työnantajan korvaus työntekijän menetetystä vapaa-ajasta. Periaatteessa.
Tästä olen samaa mieltä. Se mitä kukin vapaa-ajallaan hommailee, ei kuulu työnantajalle, kunhan hommat tulee tehtyä sen politiikan puitteissa, mitä yhdessä on sovittu. Jos yrityksen politiikkaan kuuluu, että töissä ei tupakoida, niin sitten siellä ei tupakoida, mutta kun firman portista lähdetään ulos, vetäköön kukin vaikka askin yhteen menoon.
Toimijana yhteiskunta on sitten kokonaan eri asemassa kuin työnantaja. Yhteiskunta tuottaa palveluja, joita sen jäsenet kollektiivisesti kustantavat.
Yhteiskunnalla on oikeus puuttua toimiin, jotka uhkaavat sen jäsenten turvallisuutta tai lisäävät sille koituvia kustannuksia.