Tuntematon Sotilas

[Musta Nuoli]

Molemmissa versioissa on omat puolensa, mutta kyllä Laineen versio saa ääneni. Harmi kun ei TV:ssä ole enää niitä äänitarkkailijoita. Musiikit pauhaavat niin että korvista vaikut irtoavat ja vastaavasti muu ääni on niin hiljaisella ettei puheesta kuule yhtään mitään...

Tästä syystä elokuvat kannattaa olla tekstitettyinä dvd:llä. Suomalaisen elokuvateollisuuden äänituotanto on ja on aina ollut ala-arvoista paskaa halki vuosikymmenten, eikä tämä ole parantunut juuri lainkaan. Musiikki ja/tai efektit pauhaavat, mutta dialogista ei saa mitään tolkkua edes kuulotorvi korvassa. Sen verran saisi ulkomailta ottaa oppia, että opettelisi, miten eri maissa miksataan ääntä ja nauhoitetaan dialogia.

Vastatakseni kysymykseen, niin elokuvallisesti Mollbergin versio on parempi ja uskollisempi kirjan linjoille, mutta Laineen versio on niin ikoninen ja oikeasti sodan nähdeiden miesten tekemä, että sen ansiot ovat erittäin korkeat muuten. Vastaan silti tähän kysymykseen nippa nappa Mollberg, mutta kotihyllyssä on kuitenkin boksi, jossa on kummatkin (plus Talvisota), enkä mitään lähtisi boksista pois ottamaan.

 

[Seymon]

Kaiken kaikkiaan Mollella oli todella loistava roolitus elokuvassaan: esimerkiksi Kaarna, Sarastie, Mäkilä, Riitaoja ja Susi ovat pienemmistä rooleista sellaisia jotka kaikki pätkivät Laineen vastaavat. Suden esittäjähän on kiistatta Suomen paras amatöörinäyttelijä. Mies on vielä aivan suden näköinenkin!

Sutta esittänyt kaveri on mun mielestä esiintynyt jossain pienemmissä rooleissa suomalaisissa elokuvissa/sarjoissa. Ollut tyyliin joku juopporemmin jäsenistä.

Hannu Kivioja sai kyllä aika leimallisen roolin Riitaojana ja hyvin sen vetikin. Jos Puranen veti Lehdon roolin psykopatian rajamailla niin Kivioja veti Riitaojan sairaanloisena pelkääjänä. Kiviojaan on ollut sen jälkeen vaikea suhtautua ilman, että ajattelee sitä Riitaojana.

Myös pienistä rooleista täytyy mainita se juopunut kapteeni siellä Petroskoissa. Esko "Usko" Antero Lautsalo, joka jo talvisodassa sai lempinimen "Herran myrsky". Varsin viihdyttävä setti humalaisena kapteenina kyseiseltä herralta.

 

[Sistis]

Suden esittäjähän on kiistatta Suomen paras amatöörinäyttelijä. Mies on vielä aivan suden näköinenkin!

Minä edelleen annan tämän tittelin Rahikaisen esittäjälle, mutta hyviä nämä monet muutkin elokuvassa esiintyeet olivat. Ossi-Ensio Korvuo Määttänä, Tero Niva Vanhalana ja mainitsemasi Seppo Juusonen Sutena.

Noista tosin Nivalla ja Juusosella on jonkin verran muutakin näyttelijäkokemusta, vaikkakin siviiliammatiltaan miehet ovat kaiketi olleet muun alan miehiä - Niva ainakin oli Unix-asiantuntija. Nivalla oli toinenkin merkittävä näyttelijäsuoritus: Mikko Niskasen Ajolähtö-elokuvassa hän esitti yhden kolmesta pääosasta.

Määtän roolin vetänyt Ossi-Ensio Korvuo oli todellinen amatöörinäyttelijä. Siitä huolimatta hän veti roolinsa minusta varsin hyvin. Ja oli enemmän kirjan Määtän tyylinen kuin Pentti Siimes Laineen filmatisoinnista.

Mollen version nuorista sotilaista juuri edellä mainitut Niva ja Korvuo ovat jo siirtyneet ajasta iäisyyteen. Niva nelikymppisenä nopeasti edenneen syövän runtelemana, Korvuo suunnilleen samanikäisenä. Hänen kuolinsyytään en ole nähnyt mainitun missään mediassa.

 

[Noitarumpu]

Tuntemattomasta sen verran, että saisi sodasta tuoda enemmän Riita-ojan kaltaisia inhimillisiä, heikkoja sotilaita esille. Heistä ei puhuta, mutta kuinkahan paljon lienee heitä ollut, jotka jotenkuten sodasta selvittyään elivät loppuelämän lääkkeiden varassa tms. kun hermot olivat riekaleina ja jatkuva pelko nujersi ihmisen. Säälittävä, mutta kaikkein todellisin hahmo mun mielestä, joka uskalsi olla itsensä, eikä leikkinyt "kovista".

 

[Urheiluministeri]

Säälittävä, mutta kaikkein todellisin hahmo mun mielestä, joka uskalsi olla itsensä, eikä leikkinyt "kovista".

Uskon kyllä, että Riitaojan kaltaisia miehiä on ollut paljonkin, mutta varmaan tässä vähän erinäköisillä aakkosilla kirjoiteltaisiin jos hänen kaltaisensa olisivat olleet todellisuudessa lähimpänä keskimääräistä sotilasta. Kyse on varmaan sodassakin siitä, että kaikkia pelottaa niin perhanasti mutta toiset pystyvät hillitsemään hermonsa ja säilyttämään toimintakykynsä.

Mitään hirveitä ramboiluja ei kyllä tuntemattomasta löydy. Ehkä korkeintaan Rokan osalta, mutta hänenkin osuutensa perustuu kai jossain määrin tositapahtumiin. Kyllähän Koskelakin juoksee joukkoineen karkuun, viimeistään silloin kun muu vaihtoehto olisi sama kuin itsemurha. Rambo-tuntemattomassa Koskelan komppania tuskin olisi upottanut tykkejä ja konekivääreitä lampeen, vaan olisi taistellut Suomen lippu kypäristä hulmuten ja hampaat irvessä kunnes viimeisenä eloon jäänyt mies olisi palannut juhlittuna voittajana tukikohtaan. Ei olisi Karjulalla ollut sanomista siinä vaiheessa.

 

[Siren]

Kyllä valinta vanhan puolelle kallistuu, en pitänyt aikanaan Mollen version alleviivaavuudesta, enkä pidä vieläkään. Ei katsojalle tarvitse kaikkea rautalangasta vääntää.

Olihan väriversiossakin omat puolensa ja esim. Tuorilan ja Liskin suoritukset näyttivät saaneen tunnustusta Jussien muodossa ohjaajan lisäksi.

Itselleni Parikan Talvisota on kotimaisten sotaelokuvien ykkönen, eikä olisi väärin valita sitä itsenäisyyspäivän ohjelmistoon, mieluiten luonnollisesti pitkänä tv-sarjaversiona.

 

[Roku]

Sutta esittänyt kaveri on mun mielestä esiintynyt jossain pienemmissä rooleissa suomalaisissa elokuvissa/sarjoissa. Ollut tyyliin joku juopporemmin jäsenistä.

Hän oli Metsoloissa yksi niistä Erkin rinnetyöntekijöistä, ja se joka häissä pääsi lohkaisemaan että "tulihan näistä kunnon häät" kun Erkki tempaisi Kari Kaukovaaralta nenän niskan puolelle.

Lisäksi Seppo Juusonen esitti Kivenpyörittäjän kylä-elokuvassa mykkä-Anttia, häitään viettävän morsiamen isää ja Tiikkajan Eljaksen naapuria, "jolle soap sannoo vaikka mitä kun se on kuuro".

Mutta valaiskaas nyt vanhan muistia hiukan. En katsonut eilen kumpaakaan Tuntematonta, mutta tästä Mollen elokuvasta olen nähnyt pelkästään tämän leikkaamattoman pitkän version.

Rupesi kiinnostamaan että missä kohtaa siinä elokuvassa Lehto lyö jotain kessua? Sen muistan että Riitaojaa se muilutti sen kun kerkisi, mutta tuollaista kessun pieksämistä en muista kuollaksenikaan.

 

[Puscutractori]

Rupesi kiinnostamaan että missä kohtaa siinä elokuvassa Lehto lyö jotain kessua?

Tuo kohtaus on aivan elokuvan alussa, kun komppania on vielä Paloaukealla.

 

[MustatKortit]

Tuntemattomasta sen verran, että saisi sodasta tuoda enemmän Riita-ojan kaltaisia inhimillisiä, heikkoja sotilaita esille.

Riita-oja oli jäätävä sählääjä ja säätäjä jo ennen sotatoimien todellista alkamista.

Näitä kavereita löytyy joka ikäluokasta ja tohdin väittää jokaisen intin käyneen muistavan palvelusajoiltaan tällaisen hessun joukkueestaan.

Ei hirveästi tekemistä tällä karikatyyrilla keskimääräisen sotilaan kanssa, kuten Urheiluministeri yllä jo totesikin.

... Ehkä korkeintaan Rokan osalta, mutta hänenkin osuutensa perustuu kai jossain määrin tositapahtumiin...

Luin tästä Rokan esikuvasta jokunen aika sitten jutun, harmittaa pirusti kun ei nyt nimi muistu mieleen..

Pointti kuitenkin se, että tämän kaverin meriitit olivat häkellyttävästi yksi yhteen Rokan saavutusten kanssa. Myös tämä auktoriteettien härnääminen oli samalla tasolla, kuin fiktiivisellä "Tikkakosken mannekiinilla" ja Marskin risti jäikin siksi saamatta.

 

[Roku]

Tuo kohtaus on aivan elokuvan alussa, kun komppania on vielä Paloaukealla.

Ei kyllä vieläkään soita yhtään kelloa mun korvien välissä. Mutta samapa tuo, nyt vaan rupesi harmittamaan kun en eilen katsonut elokuvaa ja tätä ketjua kumminkin lueskelen ja tulee muistoja mieleen että kuinka hyvästä elokuvasta kumminkin on kyse.

 

[kovalev]

Minä edelleen annan tämän tittelin Rahikaisen esittäjälle...

Minä hyväksyn kyllä tämän näkemyksen. Aikamoinen lahjakkuus ja napakymppi-valinta rooliin. Rahikaiselta löytyy vielä melkein kaikki parhaat repliikitkin, joten ei yhtään paskempi keikka.

 

[Seymon]

Tuo kohtaus on aivan elokuvan alussa, kun komppania on vielä Paloaukealla.

Joo, se taitaa olla viimeinen ilta paloaukealla. Siinä on aika hämärää ja Rahikainen ja Lehto taitavat nojailla puuhun, kun se kessu menee siitä ohi ja Rahikainen sanoo Lehdolle, että jotain hyvää, kun päästään tostakin eroon tms. Sama tyyppi sanoi ihan leffan alussa "viimeisetkin kuhnijat, alokas Riitaoja" ja piti niitä sulkeisia, joissa sanoi tyyliin "jos jollakulla on siviilissä varaa nauraa, täällä ei ole lupa hirnua kuin hevosilla".

Lehto ajautuu yllättävän paljon käsikähmään muutenkin omien kanssa. Siinä yhdessä kohtaa se jo tönäisee jotain (en muista ketä) ja sanoo tyylii "tuu koittaa onnees, katotaan kummalle päivä paistaa". Riitaojaahan se on läpsimässä ja tönimässä koko ajan.

 

[dana77]

Itselleni Parikan Talvisota on kotimaisten sotaelokuvien ykkönen, eikä olisi väärin valita sitä itsenäisyyspäivän ohjelmistoon, mieluiten luonnollisesti pitkänä tv-sarjaversiona.

Tämähän tuli telkusta ehkä viikko-parisen viikoa sitten eikä varmasti ajankohta ihan sattuma ollut.

 

[dana77]

Luin tästä Rokan esikuvasta jokunen aika sitten jutun, harmittaa pirusti kun ei nyt nimi muistu mieleen..

Viljam Pylkäs

 

[scholl]

Teatteriversio oli hyvä. Sen sijaan kummastakaan leffasta en pidä. Ehkä voisin katsoa, jos en olisi aiemmin nähnyt, mutta silkkaa paskaa ne ovat, jos niitä joutuisi joka vuosi yhä uudelleen katsomaan kuten kaavoihin kangistuneet.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Viljam Pylkäs

Pitääpä leuhottaa että olen ammoin kohdannut tämän Viljam Pylkäksen. Ei hän minusta vaikuttanut luonnossa niin kovin rokkamaiselta. Vaan eihän sitä nyt enää ikämiehenä ja nelisenkymmentä vuotta sodan päättymisen jälkeen ennää teutaroijja silviisii ko sankartekoloihe aikaa.

 

[Urheiluministeri]

Näitä kavereita löytyy joka ikäluokasta ja tohdin väittää jokaisen intin käyneen muistavan palvelusajoiltaan tällaisen hessun joukkueestaan.

Kyllähän näitä tosiaan riittää joka saapumiserään. Vässyköiksi heitä ainakin meillä päin kutsuttiin. Pikkaisen jos väsytti tai paleli leirillä niin näistä riitaojista ei ollut kuin teltan keppejä pitelemään, eivätkä siitäkään selviytyneet vahtimatta ja nurkat jäivät löysälle. Joskus meinasi tulla lehtomainen olo sitä katsellessa vaikka itsekin vain perusjääkäri olin.

Kuten joku mainitsikin, "Susi" oli tosiaan Partasena kaikkien aikojen kotimaisessa tv-sarjassa, Metsoloissa. Kainuulaisen näköinen ja oloinen kaveri.

 

[Uleåborgir]

Vielä tuosta Pauli Porasesta: elokuvaa katsoessa voisi helpostikin vannoa, että mies on ollut Turkan ohjaamana TKK:ssa, mutta näinhän ei ilmeisesti ole.
Mutta: Mollestakin tiedetään, että oli aika ajoin todella vittumainen ja vaativa ohjaaja, joka saattoi nöyryyttä ja haukkua näyttelijöitä kesken kuvausten etc. Eli voisin kuvitella, että Molle on kyllä ohjeistanut ("henkilöohjannut") Porasta aivan erityisesti ja halunnut nimenomaan tuohon rooliin tiettyä eläimellisyyttä.

Mollberg todellakin oli joskus täysi kuspiä ohjatessaan, tämä taisi korostua erityisesti Tuntemattomassa sotilassa, jossa myös Mollberg oli kovan hermopaineen alla. Hän lähes simputti näyttelijöitä, minkä kyllä näkee lopputuloksesta. Tuntemattomassa sotilaassa näyttelijöiden kasvoilta kuvastuu välillä suoranainen ahdistus, eikä siinä hymyillä joutavia. Hymyilemättömyys on tehostettua. Ja jos hymyillään, niin se ei ole rentoa hymyä vaan pakotettua.

Mollberg halusi riisua kaiken huumorin pois elokuvasta, koska "sodassa ei ole hauskaa". Siinä hän mielestäni teki virheen, koska sotilashuumori on pitänyt sotilaiden sieluja ehjinä varmaan niin kauan kuin on armeijoita ollut. Huumoria on romaanissakin paljon, sellaista absurdia nuorille miehille tyypillistä häröilyä, joka on armeijasta kaikille tuttua. Oma suosikkini tästä huumorin lajista on kirjan kohtaus, jossa miehet löytävät hajuvettä heidän näkökulmastaan ensimmäisen kaatuneen venäläisen varusteista:

Hietanen pirskotteli auliisti hajuvettä heidän likaisille puseroilleen ja he nauraa räkättivät kuin lapset. Yksi kävellä keikutteli suu supussa:
- Jono kuntoon. Kaksisataa pekkaa päälle.
Toinen laappi sitä likaisin käsin kasvoihinsa:
- Valitkaa persoonallinen hajuvesi. Kaikki tunnetut tähdet käyttävät Mouson Laventeliä.

Muuten, Tuntemattomassa sotilaassa taitaa olla myös hintti. Hän on tietenkin kirjuri, jolla on repussaan jatsarit ja joka polttaa vain North Statea luuimukkeen läpi, koska huonompi ei kelpaa.

Pitääpä lisäksi kiitellä Jatkoajan kirjoittajia asiantuntevista, punnituista ja oivaltavista kirjoituksista. Tietenkin halveksivia heittoja sodan lopputuloksesta on myös nähty. Niilläkin on totta kai tarkoituksensa - jokainen huomio siitä, kuinka sota tällä kertaa päättyy, on eräs niistä kulttuurin sukupolvia yhdistävistä säikeistä.

 

[Sistis]

Mollberg halusi riisua kaiken huumorin pois elokuvasta, koska "sodassa ei ole hauskaa". Siinä hän mielestäni teki virheen, koska sotilashuumori on pitänyt sotilaiden sieluja ehjinä varmaan niin kauan kuin on armeijoita ollut. Huumoria on romaanissakin paljon, sellaista absurdia nuorille miehille tyypillistä häröilyä, joka on armeijasta kaikille tuttua.

Minusta Mollberg ei ole riisunut pois juurikaan muuta kuin sen huumorin, jota Edvin Laine oli tuonut elokuvaansa ylimääräisenä verrattuna alkuperäisromaaniin. Edelleen tuossa elokuvassa Rahikainen, Rokka ja Vanhala kertoilevat vitsejä tai vittuilevat upseereille. Sen voin myöntää, että sellainen vanhakantainen huumori (kuten Rokka soittamassa "viulua" soppatykin ääressä), joka tuntuu vieraammalta 80-lukuiseen suuhun, on Mollen versiossa sivuutettu. Hahmot ovat minusta siinä vähän kuin 80-luvun suomalaisia kokemassa 40-luvun suomalaisten vaiheita.


Mutta huumoria ja häröilyä on tuossa uudemmassakin. Se on vain erilaista kuin vanhemman version rillumarei-touhu. Siis luonnollisempaa.

 

[Fordél]

Kyllähän näitä tosiaan riittää joka saapumiserään. Vässyköiksi heitä ainakin meillä päin kutsuttiin. Pikkaisen jos väsytti tai paleli leirillä niin näistä riitaojista ei ollut kuin teltan keppejä pitelemään, eivätkä siitäkään selviytyneet vahtimatta ja nurkat jäivät löysälle. Joskus meinasi tulla lehtomainen olo sitä katsellessa vaikka itsekin vain perusjääkäri olin.

Vaikea sanoa onko nämä nykyajan "vässykät" samoja kuin sodan ajan riitaojat, joissa mielestäni keskeisin juttu on pelko. Riitaojan hahmo on tossa mukana tuomassa kontrastia näihin muutamaan sankariin, joita pelko ei halvaannuttanut vaan he pystyivät toimimaan vaikka pelotti. Kaikki ei tähän pystynyt. Osalla pelko ja itsensä suojelu näkyi vain siinä, että he eivät tehneet yhtään mitään uhkarohkeaa vaan vain sen välttämättömimmän, kuten Rahikainen. Hänhän mm. ampuili poterosta ilman, että juurikaan nousi sieltä ylös tai jätti mm. selvittämättä mitä Lehdolle kävi eikä mennyt itseään tapattamaan sinne. Riitaoja oli tästä vielä pelokkaampi tapaus, jonka pelko lamaannutti lähes kokonaan.

Minusta Mollberg ei ole riisunut pois juurikaan muuta kuin sen huumorin, jota Edvin Laine oli tuonut elokuvaansa ylimääräisenä verrattuna alkuperäisromaaniin. Edelleen tuossa elokuvassa Rahikainen, Rokka ja Vanhala kertoilevat vitsejä tai vittuilevat upseereille. Sen voin myöntää, että sellainen vanhakantainen huumori (kuten Rokka soittamassa "viulua" soppatykin ääressä), joka tuntuu vieraammalta 80-lukuiseen suuhun, on Mollen versiossa sivuutettu. Hahmot ovat minusta siinä vähän kuin 80-luvun suomalaisia kokemassa 40-luvun suomalaisten vaiheita.

Olen ihan samaa mieltä. Kyllähän Mollenkin versiossa on huumoria. Esim. Petelius Lahtisena on ihan veikeä tyyppi. Ero tulee vaan siinä, että kaikenlainen rillumahei-huumori on jätetty pois. Ja aika pitkälti kyse on siitä tavasta näytellä, joka oli Laineen aikana tyystin eri. Mollen aikana pyrittiin realistisempaan kuvaukseen. Kun taustalla oli koko ajan sodan ahdistus, jonka nuoret sotilaat joutuivat kokemaan, ei ylimääräisen huumorin esittelemiselle ollut paikkaa tossa leffassa.

 

[DAF]

Tuskin maltan odottaa Aku Hirviniemen roolisuoritusta Rahikaisena, Aarni Kivistä everstinä kuulustelemassa Rokkaa, Riku Niemistä Lammiona ja Antti Reiniä Koskelana.

Väärissä rooleissa, mutta nämähän on jo nähty. Hirviniemi esitti Suomenlinnan kesäteatterissa jokunen vuosi sitten Hietasta, Lammiona taisi kukkoilla Jani Volanen jne. Oli periaatteessa hyvin tehty näytelmä, mutta varsinkin Lammio oli kyllä vedetty aivan Studio Julmahuviksi.

 

[TosiFani]

Kyllä valinta vanhan puolelle kallistuu, en pitänyt aikanaan Mollen version alleviivaavuudesta, enkä pidä vieläkään. Ei katsojalle tarvitse kaikkea rautalangasta vääntää.

Olihan väriversiossakin omat puolensa ja esim. Tuorilan ja Liskin suoritukset näyttivät saaneen tunnustusta Jussien muodossa ohjaajan lisäksi.

Itselleni Parikan Talvisota on kotimaisten sotaelokuvien ykkönen, eikä olisi väärin valita sitä itsenäisyyspäivän ohjelmistoon, mieluiten luonnollisesti pitkänä tv-sarjaversiona.

Tästä täysin samaa mieltä. Käsivarakameran kuva ja turkkalaisuus eräissä kohtauksissa teki elokuvasta raskaan katsottavan. Toisaalta itseäni häiritsi Laineen elokuvan kohtausten uudelleen esittäminen häiritsi, Molberg oli jäänyt selkeästi jumiin Laineen tulkintaan ja yritti toistaa niitä.

Talvisota on tosiaan paras.

 

[Sistis]

Molberg oli jäänyt selkeästi jumiin Laineen tulkintaan ja yritti toistaa niitä.

Tähän kaipaan perusteluja. Minusta asia on nimittäin täysin päinvastoin, ja yleinen mielipide, kuten myös kriitikkojen arviot elokuvasta ovat puolellani. Todistamisen taakka siirtyy siis sinulle.

Mollberg nimenomaan toi elokuvaan monia sellaisia kohtauksia, jotka ovat erittäin tärkeissä osissa kirjassa, mutta joita ei Laineen versiosta löydy. Esimerkkeinä mainittakoon nyt vaikkapa Lehdon ampuma antautunut vihollisvanki, Karjulan ampuma Viirilä, Korpelan avautuminen kyytiä pyytävälle rintamalotalle, panssarintorjuntatykkien ja konekivääreiden upottaminen järveen Koskelan käskystä...

Ne kohdat, joissa kohtauksissa on jotain samaa johtuvat ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että elokuvat pohjautuvat samaan kirjaan. Mollbergin raadollisempi tulkinta elokuvassa on niin erilainen verrattuna Laineen versioon, että on naurettavaa väittää taustalla olevan yritystä tulkinnan toistosta.

 

[Siren]

Voisiko olla, että mainitsemani alleviivaus on häirinnyt muitakin? Musiikittomuus ja paljashinkkinen lotta pesemässä upseereja Petroskoissa vaikkkapa esimerkkeinä. Myönnän, että kirjan lukemisesta on taas kulunut liikaa aikaa mutta muistaakseni tuollaista sauna/pesukohtausta ei kirjassa ole..

 

[sampio]

En tykkää uudemman version musiikittomuudesta, mutta muuten pidän siitä enemmän. Vanha ei varmasti häpeä aikakautensa tuotoksena, mutta aikakausi häpeää. En vain jaksa vanhoja Suomi-leffoja edes vähää alusta, joten samaan kastiin uppoaa Laineen TS.

Uuden voisi rykäistä pihalle ja mielellään suht tuntemattomilla näyttelijöillä.