Tuntematon Sotilas

[Siren]

Olen ihan samaa mieltä. Kyllähän Mollenkin versiossa on huumoria. Esim. Petelius Lahtisena on ihan veikeä tyyppi.

Petelius Lahtisena saattaisi olla jo tahallista komiikkaa, eiköhän PPP kuitenkin näytellyt Hietasta Mollen tuntemattomassa, yllätti aikanaan positiivisesti meikäläisen.

 

[Sistis]

Voisiko olla, että mainitsemani alleviivaus on häirinnyt muitakin? Musiikittomuus ja paljashinkkinen lotta pesemässä upseereja Petroskoissa vaikkkapa esimerkkeinä.

Tuo lottahan on Tuntemattoman Sotilaan kirjaversiossakin kohua herättänyt Raili Kotilainen. Hänestä löytyy lisää mm. tässä linkissä:

YLE Teema | Sininen laulu | Osa 8 - Kansan ehdoilla 1955-1960 | Tuntemattoman sotilaan vastaanotto

Tuolla sanotaan mm. seuraavaa:

Raili Kotilainen esiintyy kirjassa muutamassa pienessä, mutta kuvaavassa kohtauksessa. Raili Kotilainen on nuori nainen, jonka yksi motiivi lotaksi pestautumiselle on löytää itselleen mies. Sotaolosuhteissa Raililla on valinnanvaraa, jota hän luonnollisesti myös hyödyntää.

50-luvun kirjassa pelkkä tällainen vihjailu riitti jo kohauttamaan. Mutta Kotilaisen roolihahmosta ei olisi tullut riittävän kohauttavaa, jos tätä hänen rooliaan ei olisi alleviivattu tässä uudemmassa elokuvaversiossa. On tuo kohtaus minustakin alleviivaava, ja sen olisi voinut toteuttaa myös toisin - esimerkiksi siten, että Kotilainen esitettäisiin eri kohdissa elokuvaa aina eri upseerin kanssa. Mutta tuo olisi elokuvan toteutuksen kannalta ehkä hankalahkoa... jotenkin Kotilainen täytyi esittää "likaisena naisena", koska muuten Korpelan elokuvan loppuvaiheen aikana sanoma lause: "Ei tässä ennenkään ole sontaa pyhäpäivänä ajettu" ei olisi tehonnut niin hyvin.

 

[Fordél]

Petelius Lahtisena saattaisi olla jo tahallista komiikkaa, eiköhän PPP kuitenkin näytellyt Hietasta Mollen tuntemattomassa, yllätti aikanaan positiivisesti meikäläisen.

Jep meni roolihahmot sekaisin, mutta juu Hietasena ja hyvin veti kymiläin turkulaisen roolii.

 

[Uleåborgir]

Minusta Mollberg ei ole riisunut pois juurikaan muuta kuin sen huumorin, jota Edvin Laine oli tuonut elokuvaansa ylimääräisenä verrattuna alkuperäisromaaniin. Edelleen tuossa elokuvassa Rahikainen, Rokka ja Vanhala kertoilevat vitsejä tai vittuilevat upseereille. Sen voin myöntää, että sellainen vanhakantainen huumori (kuten Rokka soittamassa "viulua" soppatykin ääressä), joka tuntuu vieraammalta 80-lukuiseen suuhun, on Mollen versiossa sivuutettu. Hahmot ovat minusta siinä vähän kuin 80-luvun suomalaisia kokemassa 40-luvun suomalaisten vaiheita.


Mutta huumoria ja häröilyä on tuossa uudemmassakin. Se on vain erilaista kuin vanhemman version rillumarei-touhu. Siis luonnollisempaa.

Olet oikeassa, turhaan sanoin, että hän riisui kaiken huumorin, mutta kyllä se huumori aika vähiin jäi. Minusta liiankin vähiin. Ei sotaelokuvan pidäkään olla mikään komedia, mutta vähän turhan vakavaksi kävi mielestäni Mollbergin Tuntematon. Tätä vielä alleviivaa Mollbergille tyypillinen vähäinen valaisu, josta johtuen kuvat ovat sangen pimeitä. Lisäksi Mollbergin motiivina oli ilmeinen pasifismin sanoma, mistä syystä sotaa kohtaan luodaan siinä täydellistä vastenmielisyyttä.

Laineen tulkinta vakavoitui loppua kohti selvästi. Alun teatraalinen ja vähän farssimainen repliikkien sylkeminen kehittyi kelvolliseksi elokuvaksi. Olen miettinyt, että 50-luvulla äänityskalusto oli niin paskaa, että kaikki vuorosanat piti huutaa, vaikka romaanissa eräät repliikit kuiskataan. Toinen syy kovaääniseen replikointiin oli varmasti tuonaikainen farssi- ja rillumarei-perinne ja -tottumus, mutta varsinaista rillumareitä ei Laineenkaan versiossa mielestäni ole ja siksi se kestää katsomisen nykyäänkin.

Toisaalta itseäni häiritsi Laineen elokuvan kohtausten uudelleen esittäminen häiritsi, Molberg oli jäänyt selkeästi jumiin Laineen tulkintaan ja yritti toistaa niitä.

Ei. Kohtausten uudelleen esittäminen johtuu tietysti siitä, että elokuva on tehty saman romaanin pohjalta, ja kohtaukset ovat avainkohtauksia, jotka ovat tarinalle välttämättömiä. Näitä ovat muun muassa Hietasen, Koskelan ja Rokan uroteot sekä Lehdon kuolema. Muutenhan Mollberg pyrki jopa päinvastaiseen tulkintaan, siitä johtuu mielestäni tuo jo mainitsemani vähän liiankin synkkä kuva konekiväärikomppanian miehistä ja vaiheista.

Rokasta sanoisin vielä, että Laineen versiossa Reino Tolvanen oli juuri sellainen palava- ja vilkassilmäinen tilantäyttäjä kuin romaanissakin. Mollbergin versiossa Paavo Liski on jotenkin alistuneen rauhallinen mies, ehkäpä tämä johtuu tämän iästä, joka oli elokuvan kuvausvaiheessa 45 vuotta. Romaanissa Rokka on kolmissakymmenissä.

 

[ms.qvist]

Vaikka Laineen versio on saanut tietyn statuksen itselleen vuosikymmenten kuluessa ja sillä on oma asemansa suomalaisessa elokuvataiteessa, en ole oikein koskaan tykännyt siitä todella paljon vaan se on tavallaan liian ajanhenkeen kuvattu elokuva Linnan hienosta romaanista. Laineen versiossa ei ole tietty ajattomuutta, joka nostaisi sen selkeällä tavalla aikakautensa yläpuolelle vaan siinä on paikoin juuri ne elementit joita kyseisen aikakauden suomifilmit olivat pullollaan - paikoin se tietty rillumareihenkisyys vaivaa minua ja näinollen elokuvan uskottavuus sodankuvauksena laskee hiukan.

En kuitenkaan sano, että Laineen versio olisi huono. Siinä on hetkensä ja paikoin se tavoittaa minusta oikein hyvin sen inhimillisen kärsimyksen joka sodassa vallitsee ja jonka kanssa miehet rintamalla joutuivat painimaan päivästä päivään. Se myös tuo esille sen kuinka pieni ero elämän ja kuoleman välillä voi olla ja onkin. Mutta Laineen versiota parempana kuvauksena pidän kaikesta huolimatta Mollbergin versiota, jossa tavoitetaan sodan raadollisuus selkeästi paremmin kuin Laineen versiossa. Toki Mollberginkin versiossa on puutteensa ja niistä seuraavaksi hiukan lisää.

Laineen versiota jos vaivaa paikoitellen liika rillumareihenkisyys niin vastaavasti Mollbergin versiota vaivaa hetkittäin liiankin voimallinen pasifismin alleviivama voima ja elokuva on liiankin alleviivaten tehty. Siitä siis puuttuu tällä tavalla se autenttisuus, mutta toisaalta ymmärrän miksi nähtyyn ratkaisuun on päästy elokuvassa. Miksi pasifismi on niin voimallisesti tuotu esille, enemmän kuin Linnan teoksessa. Mollberginkin elokuva on siis aikakautensa tuote ja leimallinen sille. Ei 80-luvulla voinut tehdä sodankuvausta josta pasifismin alleviivaus puuttui jos samalla halusi pysyä arvostetulla jalustalla. Tai näin minä asian näen.

Sivumennen huomatettuna, paras suomalainen sotakuvaus on kuitenkin Parikan Talvisota. Jo elokuva on selkeällä tavalla parempi kuin Laineen tai Mollbergin kuvaus Tuntemattomasta sotilaasta mutta tv-sarja nousee vieläkin korkeammalle tasolle ja siinä sota kaikella tavalla saa ansiokkaan kuvauksen ja olisi ollut todella hienoa jos Linnan loistavasta teoksesta olisi tehty vastaavan tasoinen filmatisointi. Uskaltaako sitten joku joskus ottaa haasteen vastaan ja tehdä kirjasta ajaton elokuva? Vai onko Kristian Smedsin Tuntematon sotilas se viimeisin versio kirjasta, se joka tulevaisuudessa nousee myös institutionaaliseen asemaan? Vaikea uskoa, että näin käy koska kyseessä on teatterisovitus, mikä ei minusta voi nousta samalla tavalla ajattomaksi kuin elokuva tai vielä paremmin kirja.

vlad.

 

[kovalev]

Heitän tähän vielä yhden näkökulman:

Väinö Linna oli mukana käsikirjoittamassa Mollen versiota ja antoi sille täyden tukensa. Minusta tuntuu, että Linna halusi Mollen versiosta enemmän alkuperäisen, vasta postuumisti julkaistun "Sotaromaaninsa" näköisen elokuvan. Sotaromaani on siis se alkuperäinen käsikirjoitus, jossa esimerkiksi kustannustoimittajan tekemät poistot on merkitty kursiivilla. Tämä teos sisälsi paljon paljon pasifistisemman ja saarnaavamman yleisilmeen, jossa erityisesti tämä Linnan käyttämä "kaikkitietävä kertoja" pääsi esittämään pitkiä monologeja jossa arvosteltiin sodan johtoa, omien ampumisia etc. Poistoissa on lisäksi kirosanoja, alatyyliä, ryssittelyä sekä muistaakseni joitain Marski-viittauksiakin. Jotkut poistoista ovat kaunokirjallisestikin perusteltuja, mutta toiset jäivät valitettavasti ajan sensuurin hampaisiin.

Yhtä kaikki, uskon, että tällainenkin asia kummitteli taustalla Mollen versiota tehdessä. Lisäksi sillä haluttiin epäsuorasti ilmaista tyytymättömyyttä Laineen versioon.

 

[ms.qvist]

Heitän tähän vielä yhden näkökulman:

Väinö Linna oli mukana käsikirjoittamassa Mollen versiota ja antoi sille täyden tukensa. Minusta tuntuu, että Linna halusi Mollen versiosta enemmän alkuperäisen, vasta postuumisti julkaistun "Sotaromaaninsa" näköisen elokuvan. Sotaromaani on siis se alkuperäinen käsikirjoitus, jossa esimerkiksi kustannustoimittajan tekemät poistot on merkitty kursiivilla.

Olen lukenut niin Tuntemattoman sotilaan kuin myös Sotaromaanin. Vaikka on ymmärrettävää, että Tuntemattomaan sotilaaseen tehtiin toimutuksellisia ja kirjallisia muutoksia niin tietynlainen sensuuri, jota siihen kohdistettiin ei ole saanut hyväksyntääni - no sillä nyt ei ole merkitystä hyväksynkö ne toimet vai en. Niinpä luettuani Sotaromaanin jo vuosia sitten, pidin siitä enemmän kuin Tuntemattomasta sotilaasta vaikka paikoin sen "saarnaava ote" oli liian alleviivaa ja pasifismi, jota sivuilla esiintyi oli samalla tavalla kovin alleviivaavaa. Pidin teoksessa erityisesti sen rehellisyydestä ja aitoudesta, minusta se kaikkinensa oli vieläkin rehellisempi kuin (editoitu) Tuntematon sotilas.

Olisiko teos voinut nousta siihen asemaan jossa se nyt on, jos teos olisi julkaistu aikanaan siinä muodossa jona se Sotaromaanin sivuilla on? Vaikea sanoa, mutta kenties maltillisempi Tuntematon sotilas on kaikella tavalla kaiken kansan helpommin lähestyttävissä oleva teos kuin "ankarampi" Sotaromaani. Toki ei Tuntemattoman sotilaan alkutaivat helpoin mahdollinen muistaakseni ollut mutta yhtäkaikki vielä vaikeampi se olisi lllut Sotaromaanin kaltaisella teoksella. Kenties Sotaromaanille oikea paikka oli julkaisu vasta vuosikymmenien perästä, kirjailijan kannalta tietty ikävällä tavalla postuumisti tehtynä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

vlad.

 

[Fordél]

Sivumennen huomatettuna, paras suomalainen sotakuvaus on kuitenkin Parikan Talvisota. Jo elokuva on selkeällä tavalla parempi kuin Laineen tai Mollbergin kuvaus Tuntemattomasta sotilaasta mutta tv-sarja nousee vieläkin korkeammalle tasolle ja siinä sota kaikella tavalla saa ansiokkaan kuvauksen ja olisi ollut todella hienoa jos Linnan loistavasta teoksesta olisi tehty vastaavan tasoinen filmatisointi.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Ehdottomasti paras sotakuvaus, joka Suomessa on koskaan tehty. Kuvauksesta musiikkiin ja ohjauksesta näyttelijäsuorituksiin, kaikki toimii loistavasti. Näytteleminen ei mene esimerkiksi liiaksi synkistelyksi. Kuvaa vain hyvin mitä sota on rivimiehen näkökulmasta. Hoidetaan se tontti ilman mitään erityistä sankaruutta tai julistusta esim. sodanvastaisuudesta. Veljekset Taneli ja Konsta Mäkelä, Vesa Vierikko, Martti Suosalo, Heikki Paavilainen, Antti Raivio etc. vetää roolinsa kyllä helkkarin hyvin.

Toki kuten Tuntemattomassa, myös tässä on kaiken taustalla aivan loistava romaani. Vaikka Tuntemattomat ovat molemmat aivan loistavia, ei kumpikaan pääse Talvisodan tasolle. Kenties pitäisi siis koittaa vielä kolmannen kerran:)

 

[Musta Nuoli]

Minulla on jotenkin sellainen mielikuva, että Väinö Linna ei ihan tarkoittanut, että Lehdosta tulisi niin suosittu "sankarihahmo" kuin mitä Lehdosta on tullut. Esim. asetelmassa Riitaoja vs. Lehto on käynyt niin, että Riitaoja on "pelkurin" ja vässykän prototyyppi ja Lehto jonkin sortin sotasankari ja kova jätkä.

Olihan Lehto varmaan kova jätkä, mutta hahmohan on lähes psykopaattinen, jääräpäisen katkera ja luontaisesti väkivaltaisen oloinen persoona, joka ei pidemmän päälle ole paljoakaan parempi sotilas kuin Riitaoja, ei ainakaan lähiesimiesasemassa eli alikersanttina. Riitaojalle sota oli toki täysin liikaa ja hänet olisi pitänyt ymmärtää pistää takalinjoille ja vaikka niitä patruunalaatikoita kuljettamaan, mutta hän olisi luultavasti pärjännyt paremmin ellei hänen olisi tarvinnut pelätä vihollisen lisäksi omaa lähintä esimiestään eli Lehtoa.

Lehto olisi puolestaan ollut muutama vuosisata aikaisemmin hyvä soturi jos/kun taisteluita olisi käyty mies miestä vastaan miekka kourassa ja Lehdon raivopäinen sinnikkyys olisi ollut eduksi mättämisessä. Mutta sotilaana eli organisoidun, taktisen yksikön osana hän oli parhaimmillaan periksiantamaton rintamasotilas, mutta pahimmillaan vaaratekijä omalle itselleen, omalle joukolleen ja sitä kautta myös omalle komppanialleen.

Kireä, uhkaa huokuva johtamistyyli, taipumus vihata patologisesti lähes kaikkea auktoriteettia silloinkin kun se on täysin perusteltua, empatian ja tottelevaisuuden puute (sotavangin tappaminen omin luvin sekä varastelu) sekä typerä rämäpäisyys eivät olisi pidemmän päälle johtaneet hyviin tuloksiin. Ja Lehdon kuolemaanhan tämä linja lopulta johti. Kun yöllisen reissun lopputulokset laskettiin yhteen, niin Riitaoja - Lehto oli lopputuloksessa 1-1: kumpikin oli kuollut enemmän tai vähemmän hyödyttömästi. Toinen hermojen pettäessä, toinen itsemurhaan.

Olen joskus pohtinut, että jos Lehto olisi sodasta selvinnyt ehjin nahoin kotiin, niin hänestä olisi luultavasti tullut kovan linjan ammattirikollinen, 40/50-luvun "prosenttijengiläinen", joka olisi elänyt täysin oman linjansa ja omien sääntöjensä mukaisesti, noudattaen mafian hengessä tiettyjä omia kunniakäsityksiään ja ollut piittaamatta mistään muista säännöistä. Lehto olisi pyörittänyt jotain lestinheittobisnestä kunnes olisi päätynyt taposta Kakolaan istumaan ja aikanaan Alibin kanteen.

Lehto ei kunnolla sopeutunut arkeen ennen sotaa, ja monta vuotta rintamalla olisi vain pahentanut katkeraa vihaa ja empatiakyvyttömyyttä. Jos Lehdolle olisi siunaantunut perhettä, niin hän olisi melko varmasti läiskinyt vaimoa ja lapsia turpaan säännönmukaisesti, koska kännissä Lehdon tapaiset ihmiset ovat yleensä niitä, jotka rähisevät viimeisenkin itsehillinnän purkautuessa väkivaltana. Sodan traumat olisivat vain pahentaneet linjaa.

Äke Lindmanin roolisuoritus on yhtä kaikki hieno. Laineen Tuntematonta on monesti parjattu siitä, että sen näyttelijät olivat "ikämiehiä", mutta ei Lindman ollut kuin 27-vuotias näytellessään noin parikymppistä Lehtoa. Ei tuo nyt vielä mahdoton ikäero ole. Mollbergin versiossa Pauli Poranen (syntynyt 1958) oli täysin samanikäinen kuin mitä Lindman omaa versiota tehdessään, ja silti Mollbergin version näyttelijät mielletään aina selvästi nuoremmiksi. Toki moni näyttelijä olikin, mutta Lehto-näyttelijät ovat olleet kummatkin roolihahmoaan noin seitsemän vuotta vanhempia.

 

[Musta Nuoli]

Tästä olen täysin samaa mieltä. Ehdottomasti paras sotakuvaus, joka Suomessa on koskaan tehty. Kuvauksesta musiikkiin ja ohjauksesta näyttelijäsuorituksiin, kaikki toimii loistavasti.

Ei ihan kaikki toimi loistavasti. Muuten toimii, mutta äänen nauhoitus ja miksaus on hoidettu pitkälti päin vittua, kuten niin monessa muussakin suomalaisessa elokuvassa kautta historian. Talvisotaakaan ei voi katsoa ilman tekstityksiä kuin hetkittäin, koska MUSIIKIN JA EFEKTIEN PAUHU jyrää kuiskatun dialogin alleen säännönmukaisesti. Tämä ei ole Talvisodan itsensä vika, vaan koko suomalaisen elokuvateollisuuden rakenteellinen vika. Muutenhan Talvisota on klassikkoelokuva ilman muuta.

 

[Puscutractori]

Minulla on jotenkin sellainen mielikuva, että Väinö Linna ei ihan tarkoittanut, että Lehdosta tulisi niin suosittu "sankarihahmo" kuin mitä Lehdosta on tullut.

Onko Lehto jollekulle sankarihahmo? Mulle Lehto edustaa yhtä huonon sotilaan prototyyppiä. Hänen ainoat hyvät ominaisuutensa ovat sitkeys ja rohkeus. Kumpaakaan hän ei tosin käytä oikein. Muiden marssiessakin hän matkusti salaa kuorma-autolla eikä käyttänyt sitkeyttään marssimiseen. Tulessa olemista hän taas ei pelkää, muttei hän minkäänlaisiin sankaritekoihinkaan yltänyt missään kohdin, vaikka ainesta siihen ehkä olisi ollut.

Lehdon lukuisat huonot puolet on täälläkin lueteltu, joten niistä ei nyt kannata puhua enempää. Sen toki voi lisätä, että hänellä oli koko lähiympäristöönsä negatiivinen vaikutus. Vanhalakin vapautui omaksi naureskelevaksi itsekseen vasta Lehdon kaatumisen jälkeen.

Kaikkiaan Lehto on hyvin surullinen hahmo. Kaikkien yksilöiden ei tarvitse olla samasta muotista, mutta Lehdon tyyppisten ihmisten eväät elämään ovat kaikkina aikoina varsin heikot. Jos yksilö kykenee toimimaan hyvin vain silloin, kun hänellä on juuri sopivat esimiehet ja juuri sopiva, häntä loputtomasti ymmärtävä ympäristö, hän on aina lopulta pulassa. Näin on ollut kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.

Kuten romaanissa mainitaan, ainoat esimiehet, joita Lehto sieti, olivat Kaarna ja Koskela. Nämä olivatkin Lehdolle eräänlaisia terapeutteja. "Normaalit" esimiessuhteet olivat Lehdolle heti ylitsepääsemätön ongelma. Tavallaan hänestä tulee mieleen joku murrosiässä liikaa venähtänyt ysiluokkalainen, joka teiniangstissaan kapinoi kaikkea ja kaikkia vastaan jopa koomisuuteen asti, olipa siitä hänelle mitään hyötyä tai ei.

Monille mieleinen "Asialliset hommat hoidetaan. Muuten ollaan kuin Ellun kanat" -asenne ei myöskään Lehdon tyyppisille tapauksille toimi, koska he ovat juuri niitä, joilta asiallisetkin hommat, kuten marssiminen, jäävät hoitamatta. Jäljelle jää vain ellunkanailu.

 

[Fordél]

Talvisotaakaan ei voi katsoa ilman tekstityksiä kuin hetkittäin, koska MUSIIKIN JA EFEKTIEN PAUHU jyrää kuiskatun dialogin alleen säännönmukaisesti.

En ole kyllä tällaiseen törmännyt eikä ole käynyt edes mielessä. Tottahan toki on tiedossa nämä heikkoudet vanhempien leffojen äänityksissä, mutta kyllä jopa meitin heikolla kuulolla sieltä on saanut kaikesta selvää. No, hyvä kuitenkin, että on tekstitykset niille, joille homma puuroutuu liikaa.

 

[kovalev]

Olen joskus pohtinut, että jos Lehto olisi sodasta selvinnyt ehjin nahoin kotiin, niin hänestä olisi luultavasti tullut kovan linjan ammattirikollinen, 40/50-luvun "prosenttijengiläinen", joka olisi elänyt täysin oman linjansa ja omien sääntöjensä mukaisesti, noudattaen mafian hengessä tiettyjä omia kunniakäsityksiään ja ollut piittaamatta mistään muista säännöistä. Lehto olisi pyörittänyt jotain lestinheittobisnestä kunnes olisi päätynyt taposta Kakolaan istumaan ja aikanaan Alibin kanteen.

Lehto ei kunnolla sopeutunut arkeen ennen sotaa, ja monta vuotta rintamalla olisi vain pahentanut katkeraa vihaa ja empatiakyvyttömyyttä. Jos Lehdolle olisi siunaantunut perhettä, niin hän olisi melko varmasti läiskinyt vaimoa ja lapsia turpaan säännönmukaisesti, koska kännissä Lehdon tapaiset ihmiset ovat yleensä niitä, jotka rähisevät viimeisenkin itsehillinnän purkautuessa väkivaltana. Sodan traumat olisivat vain pahentaneet linjaa.

Koko viestisi oli oikein ansiokasta pohdintaa. Itse asiassa romaanin loppupuolellahan tapahtuu viittauksia, jotka sopivat hyvin tähän. Ensinnäkin kertoja mainitsee miesten pohtineen, että upseerina Lehto olisi ollut juuri samanlainen kuin Karjula. Lisäksi (taitaa olla samassa kappaleessa) kertoja "lainaa" majuri Sarastien ajatuksia Karjulasta:

"Niitä miehiä jotka ilman armeijaa tai vanginvartijanvirkaa olisivat rikollisia. Pelkkä sattuma lähdössä ratkaisee, kummalta puolen ristikkoa katsellaan".

Toisin sanoen kertoja rinnastaa sekä Lehdon että Karjulan mielipuoleen ja potentiaaliseen rikolliseen, joista tilaisuus on tehnyt varkaan.
Hannu Raittila on muuten kirjoittanut ihan esseen tuosta Lehto-Riitaoja -vastakkainasettelusta. Mielenkiintoista luettavaa, niin kuin kaikki Raittilan Linna-analyysit.

 

[Kerouac]

Nämä kaksi versiota kärsivät mielestäni vähän käänteisestä ongelmasta: Laineen versio ei ole riittävän raadollinen (sic) ja toisalta Mollbergin versio ei oikein ole riittävän hauska. Oikean Tuntemattoman sotilaan pitäisi olla molempia.

"Ei ollut sotakaan saanut kokonaan nulikkaa heistä tapetuksi. Selvä pahanteon ilo kuvastui heidän kasvoiltaan" (lainaus kirjasta, kohtauksesta jossa konekivääreitä upotetaan). Niinpä. Kirja kuitenkin kuvaa isohkoa ryhmää (noin) kaksikymppisiä nuoria miehiä. Totta kai niillä on keskenään joskus kivaakin, jopa sodassa. Ja vaikkei olisikaan kivaa per se, tokihan näillä miehillä sitä sairaampi huumori alkaisi kukkia.

Olen jossakin muussa ketjussa antanut krediittiä Leo Riutun Vanhalalle, ja joku asiakirjoittaja sitä muistaakseni silloin ihmetteli, mutta yritän uusiksi: Vanhala kun on yksi niistä harvoista hahmoista kirjassa, joka oikeasti kehittyy (tätähän joku voisi pitää romaanikirjallisuuden juttuna sinänsä, mutta ei nyt lähetä siihen... niin ja se toinen tietysti Kariluoto). Alussa Vanhala on ujo poika ja selvä myötäilijä, mutta loppua kohden Ylen Sankia Priha on itsevarma hassuttelija ja jopa jonkin sorttinen johtaja. Riuttu on hyvä tässä jälki-Vanhalassa (ollenkin yli-ikäinen tietty rooliinsa), mielestäni Niva jää Vanhalansa kanssa liian värittömäksi.


No, kaiken kaikkiaan tämä on vaikea sanoa, monet niistä "orkkis-Tuntiksen" näyttelijöistä ovat tehneet niin mieleenjääneet roolit, että niiden toisin tulkitseminen tuntuu helposti 'väärältä'. Kaiken kaikkiaan vaikea sanoa lopullista totuutta tähän, mutta kyllä Mollbergin versio kaikesta huolimatta ehkä menee edelle.

 

[dana77]

hyvää analyysiä elokuvista on täältä saanut lukea.

Kirjasta on tullut yläasteella ja lukiossa jokunen essee/esitelmä/tutkielma tehtyä (äidinkieli ja historia), koska tyhmähän se olisi aina uuteen aiheeseen tutustua.

Kun näitä henkilöhahmoja mietitään, niin pitää muistaa että useimmat jalkaväkirymentti IR9:n kolmannen konekiväärikomppanian (toivottavasti muistin ulkoa oikein) "miehet" olivat sodan alkaessa vielä alle parikymppisiä maanviljelijöitä tai siis maatalojen poikia Urjalasta ja Punkalaitumelta. Eli eivät varsinaisesti mitään kaikennähneitä metropoliitteja.

Vielä talvisodassa oli tapana koota komppaniat ihan järjestelmällisesti samoilta kyliltä niin että kaikki tunsivat toisensa, mutta kyllä jatkosodankin rostereiden core tuli samoilta seuduilta.

Toki kertomuksessa oli pari tamperelaista ja turkulaista sekä joku karjalainenkin, mutta itsellä on enemmän fiilis on että biodivirsiteettiä on enemmänkin korostettu asetelman herkullisuuden ja kirjallisten arvojen takia kuin kuvattu autenttisesti. Karikatyyreistä jotkut hienot ihmiset puhuvat. Muistettava myös on, että vaikka useat henkilöhahmot perustevat oikeisiin ihmisiin, niin joitakin ajatuksia, tapahtumia ja luonteenpiirteitä on voitu yhdistellä useammalta henkilöltä.

Täydennysmiehet olivat sitten tieteenkinmistä olivat, pari tunnetua esim Kannakselta. Sivumennen sanottuna on ihan mielenkiintoinen juttu, että kun Kannas ja sitä kautta herrojen kotitilat menetettiin, niin toinen herroista sodan jälkeen muutti juuri Punkalaitumelle ja toinenkin samoille seuduille. En tiedä oliko tuo "sattumaa" vai oliko evakoille annettujen tilojen ja armeijan sijoituspaikan välillä yhteys.

 

[SamSal]

Olen jossakin muussa ketjussa antanut krediittiä Leo Riutun Vanhalalle, ja joku asiakirjoittaja sitä muistaakseni silloin ihmetteli, mutta yritän uusiksi: Vanhala kun on yksi niistä harvoista hahmoista kirjassa, joka oikeasti kehittyy (tätähän joku voisi pitää romaanikirjallisuuden juttuna sinänsä, mutta ei nyt lähetä siihen... niin ja se toinen tietysti Kariluoto). Alussa Vanhala on ujo poika ja selvä myötäilijä, mutta loppua kohden Ylen Sankia Priha on itsevarma hassuttelija ja jopa jonkin sorttinen johtaja. Riuttu on hyvä tässä jälki-Vanhalassa (ollenkin yli-ikäinen tietty rooliinsa), mielestäni Niva jää Vanhalansa kanssa liian värittömäksi.
.

Uudemmassa versiossa Vanhalan rooli jäi jotenkin mitättömäksi, kun romaanissa Vanhala oli keskeinen ja kuten mainittua loppua myöden johtava hahmo.

Vähän ihme onkin että kummassakin elokuvassa Vanhalan haavoittuminen oli sivuutettu, vaikka romaanissa Vanhalan poissaoloa kuvattiin seuraavasti.

"Nyt hän oli tullut jo sotasairaalasta, oltuaan niin kauan pois että toisetkin ehtivät tajuta, miten tärkeä tuo hiljainen hihittelijä heille oli. Kun sairaslomalta palaava Vanhala huomattiin korsunikkunasta, juoksivat kaikki ulos huudellen iloisia tervetulotoivotuksia, ja Ylen Sankian Prihan loman johdosta ennestäänkin levinneet kasvot olivat sydämmellisessä hymyntirrissä."

Suurin puute ainakin itselleni Molberin tuntemattomassa oli juuri Vanhalan hahmon oheus.

 

[TosiFani]

... En tiedä oliko tuo "sattumaa" vai oliko evakoille annettujen tilojen ja armeijan sijoituspaikan välillä yhteys.

Eikös nuo paikkakuntien mukaan asutettu. Äyräpääläiset asutettiin Lahden seudulle, Hiitolan väki Poriin jne.

 

[sampio]

Eikös nuo paikkakuntien mukaan asutettu. Äyräpääläiset asutettiin Lahden seudulle, Hiitolan väki Poriin jne.

Jonkun verran hajontaa tuossa oli, mutta pääsääntöisesti samoille seuduille samoilta seuduilta. Lohjalla mm. Porlammin asukkaiden jälkeläisiä on paljon, kuten vaimoni.

 

[Mauri-Antero]

Ja Forssassa tunnetaan kaupunginosa nimeltä Pikku-Muolaa, johon asukkaat muuttivat luonnollisesti Karjalan Muolaasta sodan tuloksena.

Mutta heitetäänpäs omakin lusikka soppaan. On ollut perin vaikeaa löytää väittely kumppania elokuvien paremmuudelle, koska yleisesti ottaen suurin osa, varsinkin nuoremmat ovat nähneet vain Laineen version. Vuonna -55 valmistunut versio ei tavallaan voi itsellensä mitään, koska ajan kuvaus, -ja äänityskalusto oli mitä oli, sekä tuohon aikaan kuuluva teatraalinen näyttely tyyli karsastaa varsinkin vähänkin asiaan vihkiytynyttä katsojaa.

Omasta mielestäni selkeästi parempi versio on Mollbergin kuvaama; koska tekniikka on kehittyneempää, näyttelijät suuremmalta osin nuorempia ja mikä ätärkeintä, sodan luonne on saatu miltei täydellisesti taltioitua. Mm. kesän -44 torjuntataisteluissa Hietasta kuljettava ambulanssi kohtaus avaa täydellisesti sodan realiteetit ihmisille.

Sotahistorian harrastajalle tämä on kaikinpuolin hyvä elokuva, mutta kansan syville riveille pitää olla huumoriakin, joten vanhempaa tuntematonta ei ihan heti syrjäytetä. Tosin uudemmassakin on sotilaille tuttua alapää- huumoria, ja mustaa huumoria, mutta katsojan on kenties vaikeampi niitä poimia, kun niitä ei ole esitetty niin teatraalisesti kuin vanhemmassa.

 

[Sistis]

Mutta heitetäänpäs omakin lusikka soppaan. On ollut perin vaikeaa löytää väittely kumppania elokuvien paremmuudelle, koska yleisesti ottaen suurin osa, varsinkin nuoremmat ovat nähneet vain Laineen version.

Näin varmasti onkin. Olen vähän harmitellut, etten tuolloin 11 vuotta sitten älynnyt laittaa äänestykseen vaihtoehtoja "Olen nähnyt vain Laineen version" ja "Olen nähnyt vain Mollbergin version".

Tuo Laineen elokuvan ylivoima selittyy varmasti osaltaan sillä, että äänestyksen alkuaikoina (jolloin moni vanhemman polven jatkoaikalainen on antanut äänensä) Mollbergin elokuva oli vähän kuin unholaan painunut. Nyt DVD-julkaisujenkin myötä se on palautunut paremmin ihmisille mieleen, joten se on siinä mielessä vähän tasapuolisemmassa asemassa Laineen instituution asemaan nostetun tekeleen kanssa. Muistelen, että alkuaikoina Laineen ylivoima Mollen hyväksi tässä äänestyksessä oli jotain 1:9. Nyt se on enää 1:4. Jos äänestys avattaisiin uudestaan nyt, veikkaisin sen menevän huomattavasti tasaisemmaksi.

 

[Barnes]

Olen Mollbergin version kannalla, koska se on lähempänä Linnan kirjaa ja tunnelmaltaan synkempi. Laineen elokuva on liian rillumarei-meininkiä omaan makuuni, minkä takia en voi nostaa sitä Raunin tulkinnan edelle. Hyviä elokuvia toki ovat molemmat, kumpikin omalla tavallaan.

Kirjahan itsessään on aivan loistava, heittämällä yksi suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksista. Suosikkihahmojani ovat käytännössä aina olleet Kaarna ja Lehto, vaikka henkilöinä erilaisia olivatkin.

Jännä muuten nähdä, mitä Louhimies saa aikaan oman Tuntemattomansa kanssa.

 

[PeteX]

Luin vuoden 1970 lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin, että Matti Kassilan piti ohjata ja Jörn Donnerin tuottaa Tuntematon väreissä sinä vuonna. Jäi siis toteutumatta tuntemattomasta syystä.

 

[Uuhis #97]

Olen Mollbergin version kannalla, koska se on lähempänä Linnan kirjaa ja tunnelmaltaan synkempi. Laineen elokuva on liian rillumarei-meininkiä omaan makuuni, minkä takia en voi nostaa sitä Raunin tulkinnan edelle. Hyviä elokuvia toki ovat molemmat, kumpikin omalla tavallaan.

Niin, Mollberg tavoittaa kyllä paremmin Linnan sodanvastaisen hengen, osin tietysti auttoi se että Linna oli elokuvan tuotannossa voimakkaammin mukana sairastumiseensa saakka. Tämän vuoksi luultavasti Mollbergin versiota ei juurikaan esitetä Itsenäisyyspäivänä, se ei esitä asioita niin sankarillisessa valossa kuin Laineen elokuva ja esim Laineen kovanaamainen Lehto on lähempänä iljettävää psykopaattia Mollen kuvaamana.

 

[Dee Snider]

Luin vuoden 1970 lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin, että Matti Kassilan piti ohjata ja Jörn Donnerin tuottaa Tuntematon väreissä sinä vuonna. Jäi siis toteutumatta tuntemattomasta syystä.

Veikkaan, siihen versioon olisi kreattu jörnimäisen sivistyneesti kohtaus, missä Donner jörnii jotain 14-vuotiasta afrikkalaistyttöä taistelujen lomassa. Ja se ei varmaan joillekin moukkapersuille sopinut.

 

[Surukuku]

Minun ikäiselleni Laineen Tuntematon on tuttuakin tutumpi, ensimmäisen kerran katsottuna jo 60-luvulla - äänestin sitä. Paremmuudesta en silti lähde kinaamaan, sillä nää, jos mitkä, ovat niitä makuasioita ja toisaalta Molle on lähestynyt Tuntematonta, kuten jo todettuakin, hieman eri kulmasta.

Odotan mielenkiinnolla uuden Tuntemattoman ensiesitystä, sillä vaikka aihe, kirja, on puhkikulutettu, uskon, että jotain särmää on saatu tähän tulevaankin versioon.