Tuntematon sotilas (vuoden 2017 versio)

[Oskar]

Lapin sotaan sijoittuvasta elokuvasta hieman lisätietoa. Enskarin ajankohdaksi suunnitellaan marraskuuta 2022. Budjetti kuusi miljoonaa euroa.

Aku Louhimies valmistelee uutta sotaelokuvaa – suunniteltu budjetti lähes yhtä suuri kuin Tuntemattomalla sotilaalla

Valmisteilla oleva Lapin sodasta kertova elokuva on esillä elokuva-alan ammattilaistapahtumassa.

yle.fi

Tähän heräsi samantien mielenkiinto, kun vahingossa kuulin Louhimiehen mainitsevan tuommoisesta projektista Jetin ja Hjalliksen ohjelmassa. On varmasti ihan mielenkiintoinen elokuva, mutta toivoisin Louhimiehen käyttävän muita näyttelijöitä kuin esim. Mikko Kouki, Eero Aho tai Janne Virtanen. Jotenkin tuntuu, että heille on aina rooli Louhimiehen rainoissa.

 

[PetriVaris]

Tuntematon oli siitä jännä Louhimies proggis, että Mikko Kouki ei esiintynyt elokuvassa alasti.

 

[Jupe]

Tuntematon oli siitä jännä Louhimies proggis, että Mikko Kouki ei esiintynyt elokuvassa alasti.

Vaikka kyseessä onkin irvokas mielikuva niin edelleen paras kotimainen draamasarja on Irtiottoja missä kyseinen Kouki esiintyy edukseen.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=-5Ictheqvks

Vastaava hahmoterapia toimisi varmasti monelle Jatkoaikalaisellekin, eikö olisi hienoa päästää tunteet valloilleen ja haukkua kaikki ärsyttävimmät nimimerkit.

 

[Kiekkokatsoja]

Lapin sotaan sijoittuvasta elokuvasta hieman lisätietoa. Enskarin ajankohdaksi suunnitellaan marraskuuta 2022. Budjetti kuusi miljoonaa euroa.

Aku Louhimies valmistelee uutta sotaelokuvaa – suunniteltu budjetti lähes yhtä suuri kuin Tuntemattomalla sotilaalla

Valmisteilla oleva Lapin sodasta kertova elokuva on esillä elokuva-alan ammattilaistapahtumassa.

yle.fi

Kiitoksia tiedosta. Tämän käyn katsomassa. Mitään elokuvaa en muista aiheesta nähneeni, mutta historiaa olen lukenut.

 

[Fordél]

Tähän heräsi samantien mielenkiinto, kun vahingossa kuulin Louhimiehen mainitsevan tuommoisesta projektista Jetin ja Hjalliksen ohjelmassa. On varmasti ihan mielenkiintoinen elokuva, mutta toivoisin Louhimiehen käyttävän muita näyttelijöitä kuin esim. Mikko Kouki, Eero Aho tai Janne Virtanen. Jotenkin tuntuu, että heille on aina rooli Louhimiehen rainoissa.

Louhimiehelle täytyy antaa tunnustus siitä, että Tuntemattomassa käytti suht ennakkoluulottomasti tuoreita kasvoja. Kun Tuntemattoman näyttelijät julkistettiin, tuli vähän epäilevä fiilis, mutta aika järjestään näyttelijät onnistuivat. Näiden tuoreiden kasvojen lisäksi nähtiin mm. Ahoa ja Virtasta, mutta olihan esim. Aho ihan huikea Rokkana. On yksi maamme vakuuttavimpia näyttelijöitä, joten ainakin mulle passaisi hyvin, että hänet nähtäisiin myös tässä elokuvassa. Sopisi hyvin esim. vähän v-mäisen upseerin rooliin, jahka sellaiselle olisi tarvetta.

 

[Remy Martin]

Vaikuttaa mielenkiintoiselta tämä Louhimiehen uusi projekti. Toiveena haluaisin esittää ettei elokuvaa tehtäisi ainoastaan suomalaisten näkövinkkelistä, vaikka siitäkin saa vaikka mitä mielenkiintoisia ristiriitoja aikasieksi, kun kerran käännyttiin aseveljeä vastaan. Toivoisin elokuvaan myös reilusti niitä vastustajan tuntoja. Ei varmaan ole saksalaissieluissakaan ylevää polttaa entisten frendien nurkkia vääjäämättömän tappion häämöttäessä.

 

[arvee]

Tuntematon v. 3 toi firmaan varmaan hyvän fyffebalanssin eli niinpä Louhimies uskaltaa lähteä sotimaan vielä Lappiinkiin, mitä arvostan kyllä. Historian kuvakerrontaaa oikein elokuvateattereissa.

Lainaus yo. Ylen uutisesta eli filmin peruslähtökohta:
"Tarinassa oikean ja väärän raja sumentuu, kun joukko nuoria suomalaissotilaita saa tehtäväkseen saattaa maanpetturuudesta syytettyjä suomalaisia naisia tuomittavaksi oikeuden eteen."

Mielenkiintoinen tapahtuma, sattumus tuosta sodasta nostettu esiin, minulle täysin uusi, mutta koska Antti Tuuri on kimppakäsikirjoittamassa, niin luultavasti jopa totuuspohjaa löytyy. Tuurikin on vannoutunut historian tutkija ja myös haastatellut monia veteraaneja ajoissa eli 80-luvulla. Ehkä hän on jonkun tarinantyngän eli episodin kuvauksen silloin kuullut.

Hyvä kun tämäkin, sinänsä lyhyt mutta monella tasolla mutkikas sotataipaleen pätkä nostetaan myös nuorison mietittäväksi.

 

[jalperi]

Eikö tälle uudelle leffalle voisi perustaa uuden ketjun. Ei sillä. Itekkin haluan nähdä Lapin Sota elokuvan ehdottomasti. Toivottavast tulee leffalle kv-näkyvyyttökin, sen verran tuntematon osa historiaa maailmalla (Ja tähän tulee vastauksena "perusta ite").

 

[Timbit]

Hyvin kiinnostava leffahanke, ja varmasti tulee katsottua kun saavat tuon valmiiksi. Toivottavasti saavat kuviin paljon lapin ruskaa ja huikeita talvimaisemia. Puitteet visuaaliselle ilotulitukselle on kunnossa, joten kun tarina ja toteutus onnistuu, niin meillä on hieno elokuva silmissämme.

HIenoa myös, että nyt saadaan sitä Jenni-Maarit Koposen kaipaamaa (YouTube) naisten osuutta enemmän.

@jalperi esittää hyvän idean, eli oma keskustelu tälle leffahankkeelle. Joku saa avata, itse olen liian laiska.

 

[Individual]

En tiedä pitäisikö otsikko muuttaa vaikka muotoon "Aku Louhimies, ohaaja" tms, mutta menkööt nyt uutinen tänne, vaikka liittyy oikeastaan koronaan. On toi STM kyllä hupilaitos.

Aku Louhimies hyllytetystä maskivideosta: tilaaja oli valtioneuvoston kanslia, ja tilaajan muutostoiveet toteutetaan

Alkuperäinen video maksoi 20 000 euroa. Lisätyöt maksoivat 17 500 euroa.

yle.fi

STM hyllytti Aku Louhimieheltä tilatun videon – erikoinen syy: Maskeja näkyi liikaa

Valtio tilasi ohjaaja Aku Louhimieheltä uuden videon jo hyväksytyn tilalle, koska alkuperäisessä näkyi ministeriön mielestä liikaa maskeja ihmisten kasvoilla.

www.iltalehti.fi

 

[Delter]

Nyt kun tämä Louhimiehen uusin tulkinta on katsottu pariin kertaan sekä leffana että sarjana, sain ajatuksen laittaa kaikkien kolmen version keskeisimmät roolisuoritukset paremmuusjärjestykseen.

Alikersantti Rokka
1. Reino Tolvanen (1955)
2. Eero Aho (2017)
3. Paavo Liski (1985)
- Ehdottomasti vaikein heti kärkeen. Alikersantti Rokka on ikoni ja instituutio. Suomalaisen sotilasihanteen perikuva. Hurja soturi ja rehti mies, kumartamatta mitään tai ketään. Tolvasen Rokka on kuitenkin näistä mieleenpainuvin. Omaa huikean huumorin ja tilanneälyn. Tällaisia ihmisiä arvostan itse korkealle. Eero Aho toi hahmoon lisää säröä. Liski teki varman suorituksen, mutta tässä kisassa taso on järkyttävän kova.

Alikersantti Hietanen
1. Pirkka-Pekka Petelius (1985)
2. Heikki Savolainen (1955)
3. Aku Hirviniemi (2017)
- Peteliuksen ja Savolaisen roolisuoritukset ovat loistavia kumpainenkin. Peteliuksen voitto on hiuksenhieno, mutta hänen roolihahmonsa viimeiset hetken Mollbergin versiossa tuovat sen ratkaisevan eron. Hirviniemi tekee hienon roolityön hänkin.

Alikersantti Lahtinen
1. Veikko Sinisalo (1955)
2. Pertti Koivula (1985)
3. Joonas Saartamo (2017)
- Monella tavoin Linnan Tuntemattoman haasteellisin hahmo. Purnaaja, inhorealisti ja kommunisti. Silti hän on Linnan tekstissä se, joka ensimmäisenä haastaa hyökkäyssodan mielekkyyden ja uskonnon osana isänmaallista eetosta. Roolisuorituksista Sinisalon Lahtinen on ylivoimainen ykkönen. Koivula murahtelee kakkoseksi. Saartamo on vaikeassa paikassa eikä onnistu oikein missään.

Alikersantti Lehto
1. Pauli Poranen (1985)
2. Åke Lindman (1955)
3. Severi Saarinen (2017)
- Se täytyy heti aluksi sanoa, että Louhimiehen toteutus Lehdosta on surkean ja hävettävän välimaastosta. Saarisen esittämänä Lehto jää lähinnä taustahahmoksi, vaikka on Laineen tekstissä vahvasti esillä viimeisiin hetkiinsä saakka. Sitä vastoin Mollbergin versiossa Pauli Poranen tuli räjähdysten saattelemana korsun seinästä läpi ja jäi mieleen yhtenä Tuntemattomien kovimmista roolisuorituksista. Åke Lindman on takuuvarma oma itsensä, mutta roolihahmonsa pimein puoli jätetään ajan hengen mukaisesti näyttämättä. Porasen Lehto on täyttä kultaa kaikkine hirveyksineen.

Vänrikki Koskela
1. Kosti Klemelä (1955)
2. Risto Tuorila (1985)
3. Jussi Vatanen (2017)
- Haastava valinta. Hahmo on yksi hienoin kuvaus suomalaisesta auktoriteetista. Johtaja isolla J:llä, mutta pienellä numerolla. Kosti Klemelän tulkitsema Vaitelias ei saa arvoisaansa tarinankaarta, mutta meno on näytetyn osuuden osalta huikeaa tekemistä. Tuorila on nipinnapin hopeasijalla, mutta on myös helpommassa paikassa saadessaan Koskelan tarinan kokonaisuudessaan taakseen. Vatanen kovassa paikassa pronssilla, mutta tyylillä.

Luutnantti Lammio
1. Jussi Jurkka (1955)
2. Kari Väänänen (1985)
3. Samuli Vauramo (2017)
- Tässäkään järjestys ei ole helppo. Aloitetaan Vauramosta, joka tekee Louhimiehen luottotyyppinä siedettävän suorituksen. Pidin Louhimiehen toteutuksesta, jossa Lammiosta tuodaan esiin hahmon tunnollinen puoli. Joka tapauksessa tässä kisassa Jurkan tyly, vittumainen ja inhottava representaatio on varmasti lähimpänä sitä, jota Linna kirjassaan Lammioksi kuvaili. Karikatyyri kenties, mutta osuva sellainen.

Sotamies Vanhala
1. Hannes Suominen (2017)
2. Leo Riuttu (1955)
3. Tero Niva (1985)
- Hahmo, joka kasvaa eniten Tuntemattoman aikana. Hannes Suomisen tulkinta on castingia myöten täydellinen. Pullukka harvahammas, joka tekee aluksi vain pyydetyn ja lopulta sen yli. Mollbergin versiossa Vanhala on lähinnä turha sivuhahmo, mikä toisaalta linjailee elokuvan synkkää ja ilotonta maisemaa.

Sotamies Rahikainen
1. Mika Mäkelä (1985)
2. Anderi Alen (2017)
3. Kaarlo Halttunen (1955)
- Minulle tylsin ja vaikein hahmo Tuntemattoman ”ydinporukasta”. Mielestäni Linnakaan ei liialti Rahikaista syvennä tekstissään, vaan roikottaa sitä mukana ikään kuin välttämättömänä pahana, koska jonkun vätyksen on selvittävä sodasta. Tämän vuoksi valinta voisi vaihtua hetken mukaan. Amatöörinäyttelijä Mäkelän ansioksi sanottakoon, että täyttää hahmolle annetut raamit parhaiten ja mieleenpainuvimmin. Täydellinen välistävetäjä ja vätys, mutta sosiaalisesti taitavana löytää paikkansa myös sodan keskeltä.

Sotamies Honkajoki
1. Tarmo Manni (1955)
2. Juho Milonoff (2017)
3. Timo Virkki (1985)
- Hahmo, jonka kuvittamisessa kaikki ohjaajat enempivähempi epäonnistuvat. Silti Tarmo Manni kaikista käsikirjoituksen asettamista rajoituksista huolimatta onnistuu tässä päättömässä suorituksessa parhaiten. Ylivoimaisesti. Milonoff tekee voitavansa, mutta Louhimies ei onnistu repimään hahmosta tarpeeksi irti. Mollbergin versiossa Honkajoki hädintuskin esiintyy.

 

[Sonny Burnett]

Vänrikki Jorma Kariluoto on keskeinen hahmo ja yksi suosikkihahmojani jä tässä kohtaa pitää kehua Johannes Holopaisen suoritus 2017 versiossa.

En nyt osaa vertailla aiempiin, kun näitä en ole hetkeen katsonut. Mutta perstuntumalta sanoisin että Kariluodon tarina on tässä uusimmassa eniten esillä.

Voisitko @Delter Heittää arviot vielä tästä hahmosta?

 

[Surukuku]

Hienoa analyysia @Delter on saanut aikaan. En ole kaikesta samaa mieltä eikä toki tarvikaan, mutta itse vertailu näiden keskeisimpien hahmojen välillä on minulle jotenkin itsestäänselvyys aina, kun jotakin versiota Tuntemattomasta katselen.

Täysin samaa mieltä olen Hannes Suomisen roolisuorituksesta Vanhalana, joka istuu kirjan luomaan mielikuvaani hahmosta täydellisesti.
Eero Aho tuo Rokkaan sellaista näkyvää itsevarmuutta, jota en muista roolisuorituksesta löytänyt ja siksi pidän hänen suoritustaan parhaana.
Veikko Sinisalo ja Åke Lindman ovat minun ikäiselleni instituutioita, joiden tekemisiä on vaikea ylittää, mutta Porasen roolityö Lehtona on kova, vain loppukohtaus jäi jotenkin kevyeksi ehkä kameratyön takia.
Vatasen Jussi on ehkä liian siloposkinen Talvisodan käyneeksi Koskelan Villeksi, vaikka nuorihan hänen roolihahmonsa tuli ollakin. Vatasen hahmo Koskelana ei meinaa päästä irti tuosta leimasta oikein millään verrattuna esim. Klemelän hahmoon vetäytymisvaiheen raskaissa oloissa. Silti pidin Jussin suorituksesta kovasti.
Eniten ristiriitainen hahmo vertailussa on Hietanen. Petelius ja varsinkin Hirviniemi valtakunnan komeljanttareina luovat tiettyä odotusarvoa ja jopa ärsytystä, mutta todistavat kyllä omalla työllään, että ovat roolinsa arvoisia.

Tämä tällä erää...

 

[Individual]

Eniten ristiriitainen hahmo vertailussa on Hietanen. Petelius ja varsinkin Hirviniemi valtakunnan komeljanttareina luovat tiettyä odotusarvoa ja jopa ärsytystä, mutta todistavat kyllä omalla työllään, että ovat roolinsa arvoisia.

Ehkä sellaiseen siloposkiseen, koko kansan kivojen juttujen näyttelijään kun osuu silmät rikki leikkaava sirpale ja loppu tulee sitten palavassa ambulanssissa (tai sen ulkopuolella), niin on siinä omalta osaltaan tiettyä ylimääräistä tragiikkaa. Vaikka kaikki tietääkin, että mikä hänen kohtalonsa on. Lammiosta sen verran, että niin Jussi Jurkan kuin Väänäsen roolitöissä se näkymätön muuri miehistön ja upseeriston välillä pysyy elokuvan loppuun asti. Samuli Vauramon Lammio on Sotamies Korpelan kanssa käytyä sanaharkkaa lukuunottamatta lopussa kuin yksi jätkistä ja aiempi kuspiä-Lammio on muisto vain. Olisi kiva kysyä Louhimieheltä tosiaan, että mikä hänen ajatuksensa oli Lehdon suhteen, koska 2017-versiossa poissa on psykopaatti-Lehto, mutta myös 1955-version kovapintainen soturi. En saanut tästä Louhimiehen Lehdosta oikein mitään irti, ellei sitten tarkoituksena ollut luoda sellainen koulun röökipakan kovanaama, jolle ei kukaan oikein koskaan uskaltanut sanoa mitään.

 

[Nahkasohva]

Vänrikki Jorma Kariluoto on keskeinen hahmo ja yksi suosikkihahmojani jä tässä kohtaa pitää kehua Johannes Holopaisen suoritus 2017 versiossa.

En nyt osaa vertailla aiempiin, kun näitä en ole hetkeen katsonut. Mutta perstuntumalta sanoisin että Kariluodon tarina on tässä uusimmassa eniten esillä.

Voisitko @Delter Heittää arviot vielä tästä hahmosta?

Holopainen teki kieltämättä onnistuneen suorituksen. Kariluoto oli suosikkihahmoni myös Mollbergin tuntemattomassa, jossa häntä esitti Pekka Ketonen. Jollain tavalla heidän roolisuorituksensa tuntuivat jopa jatkumolta, eikä vähiten heidän melkoisen yhdennäköisyytensä vuoksi.
Louhimiehen versiossa myös Rahikaisen hahmo oli mielestäni onnistunut. Andrei Alénin näytteleminen ei sinällään ole kovin mieleenjäävää, mutta Louhimies onnistui ensimmäisenä ohjaajana tuomaan Rahikaisesta sellaisia puolia, jotka tällä kirjassa oli mutta jotka aikaisemmissa versiossa olivat jääneet kokonaan puuttumaan.

 

[Sonny Burnett]

Holopainen teki kieltämättä onnistuneen suorituksen. Kariluoto oli suosikkihahmoni myös Mollbergin tuntemattomassa, jossa häntä esitti Pekka Ketonen. Jollain tavalla heidän roolisuorituksensa tuntuivat jopa jatkumolta, eikä vähiten heidän melkoisen yhdennäköisyytensä vuoksi.

Totta, ulkonäkö ja maneerit ovat hämmästyttävän samoja. Ulkomuistista ei vuoden 1955 Raninin suoritus ole jäänyt yhtälailla mieleen.

Jotenkin samaistuttavissa oleva hahmo, vaikken mikään upseerismies olekaan. Kaari tulikasteen paskahoususta ja hienohelmasta, aina päteväksi joukkueenjohtaksi ja komppanianpäälliköksi, loppuen turhaan luotimereen juoksuun kun ei perääntyminen maistunut on yksi parhaita juonikuvioita minun mielestäni. Kirjassa Linna kuvaa jotenkin hyytävän lakonisesti Kariluodon ja Koskelan tunnelmia lopun kaaoksessa.

Tykkään myös Kariluodon tarinassa siitä kuinka eri taustoista ja täysin erilaiset ihanteet ja arvot omaavat Koskela ja Kariluoto hoitivat hommansa hyvin yhteistyössä ja toisiaan kunnioittaen.

Taisipa Kariluoto miehistönsäkin kanssa hyvin pärjätä vaikka pahimmat jermut olivatkin täysin eri lajia kuin tämä Stadin sliipattu ylioppilaspoika.

Edit. Oma Kariluoto-ranking:

1. Johannes Holopainen (2017)
2. Pekka Ketonen (1985)
3. Matti Ranin (1955)

 

[Oskar]

Näistä listauksista muuten hyvin huomaa, miten paljon ihmisillä ja elokuvantekijöillä on erilaisia näkemyksiä hahmoista. Periaatteessa hahmon pitäisi olla sama, mutta jokaisessa leffassa hahmo onkin pikkaisen eri. Johtuen myös toki roolisuorituksesta myös, mutta esim. Riitaojan hahmon suppeus oli selvästi Louhimiehen oma juttu, mikä oli itselleni harmi. Riitaoja mielestäni on todella keskeinen ja tärkeä hahmo. Sodasta kuitenkin löytyi monta Riitaojaa, joilla ei psyyke kestäny yhtään ja laittoi korvat lukkoon, kun ei kestänyt kuulla haavoittuneiden tuskanhuutoja. Jos itse saisin ohjata tuntemattoman, niin korostaisin Riitaojaa entistä enemmän.

Tykkään kyllä Louhimiehen tuntemattomasta, mutta miinusta antaisin juurikin Riitaojasta ja lisäksi Lehdosta, tai oikeastaan heidän suhteestaan toisiinsa. Sitä nössön ja kovanaaman välistä suhdetta ei ole. Tykkään heidän traagisesta yhteisestä kohtalostaan, missä kaatuvat vierekkäin samassa tehtävässä. Kuvastaa hyvin sitä, että ei sodassa ole väliä oletko kova jätkä vai pelokas paskahousu. Lyijyä me kaikki totellaan.

 

[JYP#44]

Näistä listauksista muuten hyvin huomaa, miten paljon ihmisillä ja elokuvantekijöillä on erilaisia näkemyksiä hahmoista. Periaatteessa hahmon pitäisi olla sama, mutta jokaisessa leffassa hahmo onkin pikkaisen eri. Johtuen myös toki roolisuorituksesta myös, mutta esim. Riitaojan hahmon suppeus oli selvästi Louhimiehen oma juttu, mikä oli itselleni harmi. Riitaoja mielestäni on todella keskeinen ja tärkeä hahmo. Sodasta kuitenkin löytyi monta Riitaojaa, joilla ei psyyke kestäny yhtään ja laittoi korvat lukkoon, kun ei kestänyt kuulla haavoittuneiden tuskanhuutoja. Jos itse saisin ohjata tuntemattoman, niin korostaisin Riitaojaa entistä enemmän.

Tykkään kyllä Louhimiehen tuntemattomasta, mutta miinusta antaisin juurikin Riitaojasta ja lisäksi Lehdosta, tai oikeastaan heidän suhteestaan toisiinsa. Sitä nössön ja kovanaaman välistä suhdetta ei ole. Tykkään heidän traagisesta yhteisestä kohtalostaan, missä kaatuvat vierekkäin samassa tehtävässä. Kuvastaa hyvin sitä, että ei sodassa ole väliä oletko kova jätkä vai pelokas paskahousu. Lyijyä me kaikki totellaan.

Riitaoja on kyllä mielenkiintoinen hahmo, josta ei vielä kolmenkaan elokuvan jälkeen ole ollut hirveän syvällistä hahmoa. Laineen Tuntemattomassa Riitaojasta tehtiin suorastaan sirkuspelle. Muu joukkue seisoo muodossa, mutta Riitaoja juoksee sieltä kyselemään komppaniapäälliköltä typeriä ja mitähän muuta sieltä löytyi. Kaverista luotiin täysi ressukan ja idiootin esikuva, vaikka varmasti ihan fiksutkin miehet kokivat rintamalla paniikkihäiriön oireita.

Hitsit, mikähän Ylen tuottama ohjelma se oli, missä käytiin läpi Riitaojan roolia eri Tuntemattomissa (ohjelman tekohetkellä niitä oli vasta kaksi, eli Akun leffa puuttuu). Jos muistan oikein, niin koko ohjelma taisi perustua paniikkihäiriöihin rintamalla ja Riitaoja oli vain osa tätä ohjelmaa. Se ohjelmasta jäi mieleen, että jossain tositilanteessa rintamalta oli otettu sivuun kaksi kaveria, jotka eivät omien sanojensa mukaan kestäneet taistelukentällä. Tätä paniikkia koitettiin sitten lääkitä jonkinlaisilla sähköshokeilla. Ensimmäinen kaveri sai sähköä sellaista tahtia, että kun tuli jälkimmäisen vuoro, niin tämä jälkimmäinen totesi rintaman olevan sittenkin hyvä vaihtoehto.

 

[Delter]

Vänrikki Jorma Kariluoto on keskeinen hahmo ja yksi suosikkihahmojani jä tässä kohtaa pitää kehua Johannes Holopaisen suoritus 2017 versiossa.

En nyt osaa vertailla aiempiin, kun näitä en ole hetkeen katsonut. Mutta perstuntumalta sanoisin että Kariluodon tarina on tässä uusimmassa eniten esillä.

Voisitko @Delter Heittää arviot vielä tästä hahmosta?

Kariluoto jäi tosiaan listastani pois, ehkä hieman epäloogisestikin, koska kyseessä on tosiaan kirjan keskeisiä hahmoja. Minulle Kariluoto on jostain syystä ollut varsin yhdentekevä, vaikka niin kuin toisessa viestissä totesitkin, henkilön tarinankaari on Linnan tekstissä hyvin rakennettu.

Mitä tulee leffojen representaatioon Kariluodosta, olen täysin samoilla linjoilla kanssasi:

Vänrikki Kariluoto
1. Johannes Holopainen (2017)
2. Pekka Ketonen (1985)
3. Matti Ranin (1955)

- Kariluoto on Louhimiehen yksi onnistumisista, vaikka hahmo saakin hieman tasoitusta "kirjan ulkopuolelta" samalla mitalla kuin Rokan tarina. Ainut vain, että Rokan hahmo olisi riittänyt sellaisenaan, mutta Kariluodon maailmankatsomus ja tarinankaaren riipaisevuus ehkä kaipaavatkin taustalle hieman kotirintaman tapahtumia naimalomineen. Holopainen on hyvä siloposkinen upseerinplanttu, jonka pateettinen idealismi ja hyvän perheen leima näyttäytyy hienossa kontrastissa miehistöön ja muihin upseereihin nähden. Ja kuten @Nahkasohva totesi, yhdennäköisyys Ketosen kanssa on silmiinpistävä. Ketosen tulkitsema Kariluoto on vielä piirun verran nössömpi ja hönömpi, mikä saattaa johtua myös näyttelijän (tahallisesta tai tahattomasta) kankeasta ulosannista. Matti Ranin sopii rooliinsa myös, mutta nykysilmin katsottuna hahmosta ei oikein saa samoja kulmia irti kuin Holopaisen ja Ketosen tulkinnoista.

 

[Sistis]

Tykkään kyllä Louhimiehen tuntemattomasta, mutta miinusta antaisin juurikin Riitaojasta ja lisäksi Lehdosta, tai oikeastaan heidän suhteestaan toisiinsa. Sitä nössön ja kovanaaman välistä suhdetta ei ole. Tykkään heidän traagisesta yhteisestä kohtalostaan, missä kaatuvat vierekkäin samassa tehtävässä. Kuvastaa hyvin sitä, että ei sodassa ole väliä oletko kova jätkä vai pelokas paskahousu. Lyijyä me kaikki totellaan.

Näin jälkikäteen ajatellen Mollberg toteutti tuon kaksikon niin helvetin hienosti, että siitä olisi aika paha ollut kenenkään pistää paremmaksi. Louhimies tavallaan teki ihan fiksusti, kun otti lähestymistavakseen Rokkaan keskittyneen elokuvan. Siinä tarinassa Lehto ja Riitaoja tavallaan jokseenkin ymmärrettävästi jäävät sivuosaan, koska he eivät kirjassakaan ole niin keskeisiä hahmoja Rokan tarinassa.

Toki Tuntematon Sotilas on instituutio, jossa haluttaisiin ymmärrettävästi kirjan kuvittaminen sellaisenaan. Mutta toisaalta kaksi ensimmäistä elokuvaa ovat sellaisesta lähtökohdasta tehtyjä, joskin jälkimmäinen tavoittaa hengen paljon ensimmäistä paremmin. Siksi Louhimiehen erilainen painotus on oikeastaan aika lailla ymmärrettävää.

 

[Tuplatorkkari]

Riitaoja on kyllä mielenkiintoinen hahmo, josta ei vielä kolmenkaan elokuvan jälkeen ole ollut hirveän syvällistä hahmoa. Laineen Tuntemattomassa Riitaojasta tehtiin suorastaan sirkuspelle. Muu joukkue seisoo muodossa, mutta Riitaoja juoksee sieltä kyselemään komppaniapäälliköltä typeriä ja mitähän muuta sieltä löytyi. Kaverista luotiin täysi ressukan ja idiootin esikuva, vaikka varmasti ihan fiksutkin miehet kokivat rintamalla paniikkihäiriön oireita.

Hitsit, mikähän Ylen tuottama ohjelma se oli, missä käytiin läpi Riitaojan roolia eri Tuntemattomissa (ohjelman tekohetkellä niitä oli vasta kaksi, eli Akun leffa puuttuu). Jos muistan oikein, niin koko ohjelma taisi perustua paniikkihäiriöihin rintamalla ja Riitaoja oli vain osa tätä ohjelmaa. Se ohjelmasta jäi mieleen, että jossain tositilanteessa rintamalta oli otettu sivuun kaksi kaveria, jotka eivät omien sanojensa mukaan kestäneet taistelukentällä. Tätä paniikkia koitettiin sitten lääkitä jonkinlaisilla sähköshokeilla. Ensimmäinen kaveri sai sähköä sellaista tahtia, että kun tuli jälkimmäisen vuoro, niin tämä jälkimmäinen totesi rintaman olevan sittenkin hyvä vaihtoehto.

Jos et ole lukenut, niin suosittelen tutustumaan kirjaan Murtuneet mielet. Suomalainen tutkimus stressiperäisistä paniikkioireista toisessa maailmansodassa Suomen armeijassa. Hoitomuodot hyvin karua matskua vielä pitkälle sotien jälkeenkin. Tuohon Laineen kuvaukseen Riitaojasta sopii hyvin aikaansa. Suurin osa "tärähdyksistä" ja "sielupohjaisista reaktioista" selitettiin uhrin yksinkertaisuudella tai muuten vähä-älyisyydellä.

 

[Nahkasohva]

Lehdon hahmosta puhuttaessa yhdyn monien muiden mielipiteeseen siitä, että Porasen suoritus Mollbergin versiossa oli todella onnistunut. Pieni kauneusvirhe siinäkin tosin on: Lehto ei lainkaan näytä tamperelaiselta katujen kasvatilta. Sama tosin pätee Åke Lindmaniin, jonka suoritus Lehtona on nostettu lähes ikoniseksi. Tämä ikoniasema ei ole minulle oikein koskaan avautunut. Lindman komeine naamavärkkeineen ja tyylikkäine hammasrivistöineen näyttää enemmän kartanon perijältä tai rapujuhlien isännällä kuin kovia kokeneelta orvolta. Kovis hän toki on, muttei sellainen kovis, joka joutuu varastamaan ruokaansa, vaan enemmän sellainen kovis, joka nuorempana antoi välitunnilla Norssin pihalla heikommilleen lumipesut.

 

[JYP#44]

Jos et ole lukenut, niin suosittelen tutustumaan kirjaan Murtuneet mielet. Suomalainen tutkimus stressiperäisistä paniikkioireista toisessa maailmansodassa Suomen armeijassa. Hoitomuodot hyvin karua matskua vielä pitkälle sotien jälkeenkin. Tuohon Laineen kuvaukseen Riitaojasta sopii hyvin aikaansa. Suurin osa "tärähdyksistä" ja "sielupohjaisista reaktioista" selitettiin uhrin yksinkertaisuudella tai muuten vähä-älyisyydellä.

Kiitos vinkistä. Lukulistalle menee. Googlailin kirjasta tehtyjä uutisia, tiivistelmiä yms ja tulin siihen tulokseen, että luultavasti tuo kaipailemani Ylen ohjelma on perustunut juuri tähän Kivimäen kirjaan. Ajankohtakin viittaa siihen, koska se on 2010-luvun tuotantoa, mutta kolmannesta Tuntemattomasta siitä ei vielä puhuta. Luultavasti se onkin ilmestynyt vuosien 2013-15 välissä.

 

[Individual]

Hieman OT:na, mutta kuitenkin. Tässä kaksi hyvää dokumenttia, jotka käsittelevät sitä miten sodasta ja sen kokeiden ihmisten, etenkin rintamalla olleiden, tunnoista sai puhua. Murtuneet mielet-kirja on tosiaan toiminut pohjateoksena tuolle Sodan murtamat-dokkarille. Pelot, traumat, mielenterveysongelmat, kaikki tunnuttiin lakaisevan maton alle ja niistä kärsineet joutuivat selviämään kukin parhaan kykynsä mukaan. "Sota ja mielenrauha" tutkii asiaa kansakunnan tasolla ja "Sodan murtamat"-dokumentissa ääneen pääsevät sodasta palanneiden lapset, jotka muistelevat "väkivallan, vaikenemisen, kohtaamattomuuden ja syyllistämisen perinnettä". Sota jatkui kotirintamalla vielä vuosikymmeniä. Tuomari Nurmio muisteli myös YLE:llä, kuinka hänen isänsä, joka oli nuorena poikana joutunut Aunuksen tulimyrskyyn, luuli vielä 60-luvulla kadulle pysäköidyn Mossen olevan merkki venäläisten vakoojista, sotilaista ja ties miestä.

On demand/ dvd ja hinta noin vitosen. Suosittelu myös tuolle em. kirjalle.

Sota ja mielenrauha elokuvateattereissa 11.3.2016

Sota ja mielenrauha tutkii Suomen sotien vaikutusta koko kansakunnan mentaliteettiin. Peloista ja traumoista ei sopinut puhua. Kuinka monta sukupolvea mielten haavojen parantamiseen tarvitaan?

sotajamielenrauha.fi

SODAN MURTAMAT - Suomalainen Elokuvakauppa

Timo Korhosen dokumenttielokuva Sodan murtamat puhuu vaietusta kansallisesta traumasta. Jatkosodassa 15700 sotilasta joutui psykiatriseen hoitoon. Sodan jälkeen sairaalat suljettiin, ja traumatisoituneet miehet jätettiin yksin. Elokuvassa ääni on sotilaiden lapsilla. He muistelevat sodista...

suomalainenelokuvakauppa.fi

 

[Sonny Burnett]

Netflixistä tätä tässä katselin ja yksi kysymys nousi mieleeni.

Ennen hyökkäystä suon yli kapteeni Kaarna kysyy Hietaselta "mitäs miehiä nämä olivatkaan" Hietanen vastaa: "Jalon kk:n miehiä"

En muista oliko tätä sananvaihtoa aiemissa versioissa. Kirjassa muistaakseni oli, mutta mitä tuo Jalon kk tarkoittaa?