Tunnetko satuilijoita (ts. patologisia valehtelijoita)

[finnishninja]

Onko sinulla ystävää / ystäviä jotka puhuvat paskaa aina silloin tällöin - tai peräti jatkuvalla syötöllä?

Jokainenhan tuntee tai tietää jonkun hemmon, jolta lirpsahtelee joskus yhtä sun toista. Sitten ovat he, joiden jutut ovat ikään kuin "siinä kinthalla" että uskoako vai ei. Kamulistaan kuuluu myös tietysti hän, jota ei voi uskoa vaikka takana seisoisi bussilastillinen todistajia.

Mikä tai mitkä jutut ovat saanet sinut miettimään otsa kurtulla, kamun selostaessa totisena?

Minulla on pari tuttua, joilta tulee joskus niin paljon paskaa, että täytyy käydä välillä nurkan takana nauramassa. Viimeisin tapahtui ollessani työmatkalla islantilaisen kolleegani kanssa. Olimme syöneet maittavan illallisen ja jakaneet ison pullon viiniä. Kamu valehteli tasaiseen tahtiin minun ihmetellessä kohteliaana. Saman ravintelin nurkassa istuskeli tumma erikoisen näköinen nuori neiti. Aikani häntä kyylättyäni totesin kamulle:

- Minusta hänessä on paljon samaa näköä kuin Björkillä.
- Joo, niin on, sitäkin akkaa tuli täräytettyä koulu-aikoina, väläytti kamu...

Oli kova sana pitää pokka päällä...

Toinen hauska juttu sattui muutama kuukausi sitten, kun vanha tuttu "selostaja" iski tarinaa. Hän on ajellut joskus jokamiehen rallia ja tuntee tietysti koko rallimaailman. Ferrarin Jean Todt on vanha tuttu jo pösöön ajoilta... hehe..

 

[Mr Pilli]

Onhan noita "kamuja", entinen valmennettavani jääkiekossa ja nykyään omien puheittensa mukaan rajavartiolaitoksella passin tarkistaja joka kuuluu "hat hat joukkoihin" tutkii ja tietää kaikki rikolliset suomessa tai edes melkein rikollisesti ajattelvat henkilöt.
No nämä jutut on sentään kevyitä ko. persoonan nuoruuden juttuihin. Herra kun oli dokaamassa meidän kanssa jossain bileissä ja oli totaalisesti oikeasti naulapäässä ja lähti aina sen jälkeen yksin kotiin kävelemään, yleensä tarinat sai alkunsa vasta tämän jälkeen kun ketään ei ollut näkemssä kaveria. Kotimatkan aikana yleensä hän kerkisi hakata muutaman somalin yksin, nussia paria muijaa jotka tuli vastaan, löysi uudet bileet jossa joi isännän baarikaapista vähintään litran pirtua ja puolikkaan 80 vattista strochia. Oksensi tämän jälkeen vanhempiensa sänkyyn ja oli tuonut vielä yhden naisen kotiin jota oli nussinut sitten niin että koko talo raikasi ja faija oli käynyt kysymässä neuvoa miten saa naisen tuohon kiimaan nostettua.
Kyseinen herra kertoi näitä jokaisen dokauksen jälkeen yhdistettynä ja erikseen, ja jos ei uskottu niin kaveri suuttui meille ja katosi pariksi viikoksi, eli ei päässyt kotoa mihinkään alkuperäisen humalansa takia.

edit:
Armeijassa näitä "huuliveikkoja" löytyi enenmältikin. Eräs karjalanpoika kertoi monasti eri tilaisuudessa ja eri tyypeille voittaneensa rahaa tälläisesti 90-luvun alun trivial pursuit peliautomaatista monia satoja markkoja. Tosin ko.koneesta kun ei voinut voittaa mitään.
Toinen hauska veikko tuli seuraamme Lappeenrannassa ravintola Willimiehessä kun olimme perinteisellä keskiviiko iv:llä (silloin jopa oppilailla klo. 00.00 asti), kaveri oli samaa saapumiserää mutta jostain syystä ei auk:hon päässyt/joutunut. Kysyi meiltä "mitä työ juotte noista pulloista" Katsoi saman tien että Russiania, "saanko maistaa?" ja maistoihan tuo ja totesi hyväksi. Saman tien tarjoilijalta tilaamaan itselleen jopa 2 pulloa kerralla Russiania ja eikun juomaan. Viiden pullon jälkeen karjalan poika väitti olevansa humalassa, ja samalla ihmetteli Russian juomaa kun ei yhtään maistu alkoholilta. Oli siinä pokassa pitämistä, ja samalla yrittää tilata kossua lisää kaverin huomaamatta oman Russianin lisukkeeksi. Kerrottakoon että ko. ravintola oli niitä viimeisiä paikkoja jossa tilasit alkoholi pitkään lasiin jäillä, ja lantrinki tuotiin pullossa ja sait itse tehdä sopivan vahvuisia paukkuja. Eli oikein hyvä paikka varusmiehen lompakolle, ei tarvinnut montaa lantrinkin pulloa maksaa kun säästeliäästi käytti niitä.

 

[MissCool]

Jaaha - no kyllä.
Vuosi sitten lukioomme ilmetyi eräs henkilö - jolla tämä kyseinen ilmiö taitaa olla jo jonkinlainen sairaus. Yksinekertaisesti ihan terve ihminen ei voi olla samanlainen.

Outoa on, että nämä 'lipsahdukset' tulevat aivan keskellä kirjasta päivää, ilman, että olisi minkäännäköistä vaaratilannetta esim. oman nahkan käristymiseen tai muuhun - kun niitä valheita on pakko jaella ihan vain keskustelua saadakseen!

Luokkaretkellä käytyämme kuuntelimme nimenomaan kohteliaina naureskellen miten tämä ** kertoi silmät pyöreinä, miten heillä oli ala-asteella opettaja, joka "KÄSKI PISTÄÄ SORMET PULPETIN REUNALLE JA SIT LÖI KARTTAKEP... ... *miettimistä* ...PESÄPALLOMAILALLA SORMILLE!!
Kavereiden kanssa hetkiden kuulosteltiin, et ai - kylläpäs kummasti meinasi unohtua, että väline onkin pesäpallomaila.

Ja toinen yhtä loistava tuli tänään meidän istuskellessa lukiolaisten tiloissa vapaa-ajalla.
"Joo, ette ikinä usko, miten loistava tapahtu eilen. Kävelin veljeni kanssa kylällä ja siinä oli sit pari puliukkoo - ja toinen yhtäkkiä vain heitti meitä tekareillaan!" Sitten vähän uskottelevaa naurua päälle ja katselemista, että kuinka moni meni halpaan. Ketään ei naurattanut. Ja näin tapauksia löytyy vaikka kuinka paljon, tuossa nyt muutama näin alkulämmittelyksi.

Ei vain menee omaan kaaliin ajatus tuosta. Yksinkertaisesti tämä henkilö ei vain voi puhua totta. Ja kun tähän päälle lisää ominaisen luonteen - niin eipä kovin imarteleva kokonaisuus ole.

 

[Spencer]

Juuh, meillä oli koulussa yksi kaveri joka omien sanojensa mukaan oli ameriikassa koulutettu ainakin karatekaksi ja hän pystyi tappamaan kenet vaan paljain käsin. Harmi vaan ettei hän voinut kyseisiä taitojaan esitellä, koska olisi joutunut tappamaan kaikki silminnäkijät.
Toinen kaveri vietti kesänsä vanhempiensa mökillä, ja joka syksy kertoi kesästään. Mökillä oli kuulemma mitä uskomattomampia värkkejä, mm. kahtasataa kulkeva mopo, auton ajettava alusta, ja jonkunnäköinen lentohärveli, millä omistaja ylpeänä puheidensa mukaan liiteli vapaana kuin taivaan lintu. Harmi vaan, ettei kukaan kavereista koskaan päässyt mukaan mökille, eikä lentohärveliäkään kuulemma voinut lentää etelään asti. :D

 

[MiikaL]

Munkin kaverit puhuu paskaa. Se on tyhmää että Munkkia syrjitään.

Aivan, asiaan!

Juu, onhan niitä. Mutta nyt rupeaa jo oppimaan että koska "kaveri" puhuu paskaa ja koska ei. Kerran hän väitti että hänen perheellään on tilillä 200 000 FIM, ja että he ostivat uuden urheiluauton joka kulkee tietysti "ainaski kahtasaataa!". No, eipä ollut ei. tyhmintä tässä on että hän väittää aina samantyylisiä juttuja, että hänen perheensä olisi todella rikas ja heillä on kamalasti kaikkea tavaraa.

 

[Prookie]

Eräs puolituttu, joka käy usein samalla huoltamolla kahvilla kuin minä, on suurin paskanpuhuja mitä tiedän. Tässä muutama esimerkki:

Silloin kun kaveri ryyppää, on minimi määrä kuulemma 6 pulloa pöytäviinaa.

Kerran joku viilsi häneltä pari sormea irti puukolla. Näppäränä tyyppinä kaveri teippasi sormet takaisin ilmastointiteipillä ja kuulemma hyvin pysyi.

Eräässä hämeenlinnalaisessa baarissa kaveri oli joutunut sanaharkkaan portsarin kanssa. Tapahtumat menivät suunnilleen tällä tavalla: Portsari oli kaatanut kaverin päälle tuopin olutta. Kaveri oli tehnyt portsarille saman. Portsari heitti kaverin rappusista alas. Kaverilta muutama kylkiluu paskana. Kaveri läiski tämän jälkeen kylkiluut murtuneena portsaria kuonoon. Lopulta molemmat vietiin putkaan.

Naisia tai "lypsykoneita" niin kuin hän asian ilmaisee, on tällä kaverilla puheidensa mukaan Hämeenlinnassa kymmenittäin.

Tässä muutama mitä nyt ensin tuli mieleen. Vastaavia tarinoita olen kaverilta kuullut paljon. Kuten lienee selvää niin kaverilla viiraa yläkerrassa pahemman kerran, mutta välttämättä heti ulkoisesti ei tätä huomaa.

 

[JLand]

Horse ship

Meille tuli tanne kesatyolaiseksi sellainen vahan yli parikymppinen pojankloppi (Jerseysta), jonka alkuvaikutelma oli mita mainioin. Mita pidemmalle kesa eteni niin sita isompaa soopaa kaverin suusta lahti.

Han vaitti muun muassa olevansa Evander Holyfieldin veljenpoika ja nukkuneensa Rain Phoenixin kanssa. Kesan mittaan hanelle ja eraalle tyopaikkamme veteraanille kasvoi yha suurempi ja suurempi jannite, jota lahdettiin sitten eraan lounaan jalkeen selvittelemaan ulos. Tietysti tama uusi kaveri yritti saada haastajaa luopumaan leikista, koska ei "halunnut vahingoittaa vanhempaansa." Olihan han sentaan sukua Holyfieldille.

Kahden ja puolen minuutin kuluttua kaveli mainitsemani vanhempi herra sisalle, sytytti nortin ja jatkoi toitaan. Viidentoistaminuutin kuluttua tuli sisalle tama uusi kaveri silmakulma auki, johon sitten kaytiin lopulta pomon kaskyn jalkeen laittamassa pari tikkia sairaalassa.

Kummallisesti muuttui kaverilla aani kellossa tuon tapauksen jalkeen. Yleisin pilkanaihe lounastauoilla oli taman episodin jalkeen kuka muukaan kui Evander Holyfield (ja Mets).

 

[varjo]

Vaikka usein vika onkin kaverissa ja hänen oman egon kohottamistarpeessaan->keksitään "kovia" juttuja jotta kaveriporukka arvostaisi niin silti en näe ongelmaa pelkästään "paskanpuhujien" vikana tjsp.

Jos joku kehuu perheensä rahoistaan johtuuko se pelkästään tyypistä itsestään vai siitä että kaveripiirissä puhutaan uusista kännyköistä ym. niin paljon että ko. kaveri tuntee pakottavan tarpeen valehdella säilyttääkseen uskottavuutensa/kaverinsa.

Tai jos joku ei paljoa ole sählännyt naisten kanssa mutta kaikki kaverit "ovat(omien sanojensa mukaan)". Säilyttääksen kasvonsa hänenkin on siis kerrottava juttuja jotka sitten ajan myötä kehittyvät absurdeiksi.

Itse näen juuri vastaavanlaisen kehityskäyrän varsin mahdollisena, homma alkaa pienistä valheista ja sitten kehittyy isommiksi.

Ymmärrän osittain täydellisesti näitä ihmisiä jotka puhuvat paskaa pelkästään sen takia että he luulevat kaveriensa tms. arvostavan heitä puheitten perusteella.
Ehkä kavereissakin(siis paskanpuhujan) on vikaa jos he arvostavat enemmän "kovuutta" kuin ihmistä itsessään.
Täälläkin palstalla on ihmetelty _alkoholistien_ toimesta niitä jotka eivät juo, heitä pidetään jotenkin outoina ihmisinä, ilonpilaajina. Onko siis tällaisen "ilonpilaajan" vika jos hän joutuu kusettamaan dokaavansa rankasti säilyttääkseen kaverisuhteensa?
Tietenkään sosiaaliset suhteet eivät ole noin yksioikoiset mutta osa totuutta varmaankin löytyy myös kaverien/kuuntelijoitten/asenteiden joukosta.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti varjo
Vaikka usein vika onkin kaverissa ja hänen oman egon kohottamistarpeessaan->keksitään "kovia" juttuja jotta kaveriporukka arvostaisi niin silti en näe ongelmaa pelkästään "paskanpuhujien" vikana tjsp.

...

Ymmärrän osittain täydellisesti näitä ihmisiä jotka puhuvat paskaa pelkästään sen takia että he luulevat kaveriensa tms. arvostavan heitä puheitten perusteella.
Ehkä kavereissakin(siis paskanpuhujan) on vikaa jos he arvostavat enemmän "kovuutta" kuin ihmistä itsessään.
Täälläkin palstalla on ihmetelty _alkoholistien_ toimesta niitä jotka eivät juo, heitä pidetään jotenkin outoina ihmisinä, ilonpilaajina. Onko siis tällaisen "ilonpilaajan" vika jos hän joutuu kusettamaan dokaavansa rankasti säilyttääkseen kaverisuhteensa?
Tietenkään sosiaaliset suhteet eivät ole noin yksioikoiset mutta osa totuutta varmaankin löytyy myös kaverien/kuuntelijoitten/asenteiden joukosta.

Joo,

varjo toikin jo esille muutamia varsin mielenkiintoisia seikkoja valehteluun liittyen. Mikäli jätetään laskuista ns. patologiset valehtelijat sekä psykopaatit, jotka tutkimusten mukaan harrastavat hyvin runsasta valehtelua, tavallisella matti meikäläisellä valehtelun tarve lähtee hyvin usein hyväksynnän saamisesta ja sen kautta oman arvostuksen kohottamisesta, unohtamatta tietenkään niitä hetkiä jolloin valehdellaan selvitäkseen kiperästä tilanteesta.

Kuten varjo ilmaisi, sosiaaliset suhteet eivät ole yksioikoiset, mutta lopulta perustavaa laatua olevat syyt valehtelulle voivat olla todella yksinkertaiset, ulkopuolisesta jopa hivenen naurettavat. Jos ihminen kokee olonsa epävarmaksi kavereidensa seurassa ja epäilee hyväksyvätkö he hänet sellaisena kuin hän on, hän saattaa ryhtyä valehtelemaan saadakseen hyväksyntää sitä kautta. Ensin valheet saattavat olla pieniä ja vähäisiä, mitätöntä liioittelua, mutta huomatessaan ettei kukaan reagoi niihin hän saattaa lisätä tarinaan - valheisiin - vähä vähältä lisää painoarvoa kunnes ne ovat paisuneet täysin absurdeihin mittasuhteisiin. Tässä vaiheessa hän ei välttämättä enää itse huomaa sitä, että nyt mennään liiallisuuksiin, hän on sokea omille puheilleen.

Onko sitten viisasta uskoa valheet vai kertoa totuus valehtelijalle ts. sanoa "Puhut paskaa". Toisinaan valehtelijalle voi olla suunnaton helpotus, että hän paljastuu. Henkilöstä riippuen on myös hyvä sanoa hyväksyvänsä hänet omana itsenään niin ettei hänen enää tarvitsisi vastaisuudessa turvautua valheisiin. Niin oudolta kuin se kuulostaa, jotkut (monet) tällaiset valehtelijat voivat syyllistää itseään huomattavan paljon siitä valhetelusta - niin kovin ettei kenenkään muun tarvitse enää syyllistää heitä, joten tämän tähden heille on myös helpotus, että paljastuvat.

Seuraava ei sitten ole vale.

Tutkimusten mukaan me valehtelemme noin kerran päivässä. Milloin sinä valehtelit viimeksi?

vlad#16.

 

[Euro71]

Mahtaakohan olla yhtään ihmistä, joka ei tällaisia kavereita tuntisi? Tunnustautuuko kukaan nimimerkeistä tällaiseksi kaveriksi? :-)

Vlad: "Onko sitten viisasta uskoa valheet vai kertoa totuus valehtelijalle ts. sanoa "Puhut paskaa"."

Itselleni ei yleensä ole suurtakaan merkitystä sillä, onko kavereiden mulle puhumat asiat totta, tarua tai jotain siltä väliltä. Vaikka tunnistaisin jutun puhtaaksi legendaksi, niin yleensä vain nyökyttelen. Toisinaan tulee kyllä tartuttua johonkin juttuun ja alettua tivaamaan tarkempia yksityiskohtia... Eräs "kaveri" menasi käydä kiinni, kun sanoin sille suoraan, että taidat ladella omiasi :-)

EDIT: Vlad: "Milloin sinä valehtelit viimeksi?"

Eilen (tänään en ole vielä ehtinyt ketään tapaamaan :-)

 

[1900]

Onhan noita juttuja tullut kuultua. Eikä niitä kaikkia millään muista, parhaat jää kyllä mieleen. Tässä pari aika hyvää heittoa.

Joku helvetin rikas tyyppi oli kuulemma tilannut hienoimmat ja kalleimmat kaiuttimet kotiinsa, mitä ikinä voi mistään saada. Hintaa oli tietysti miljoonan verran vanhoja hiluja ja ne oli niiiiin isot, että kaiutinfirman insinöörit joutui ensin tekemään lujuuslaskelmat talossa, jotta tiedetään kestääkö lattiat ja perustukset. Ja kaiken lisäksi katto jouduttiin purkamaan, että kaiuttimet saatiin sisälle. Aika huimaa, eikö totta? Oli kuulkaa vaikeaa olla pokkana.

Toinen häiskä kertoi ultra rikkaasta sedästään joka osti aivan upean urheiluauton. Autossa oli ainakin 600:a hevosvoimaa, nehän tulivat helposti koska autossa oli tuplaturbo, ruisku ja tuplakaasarit. Aika viritys sinänsä.

 

[laituri]

Kummalista että jollain on ylipäätään tarve valehdella ja vielä sellaisia juttuja jotka kuulija tietää varmasti valheeksi. Siis alkaako valehtelija itse uskomaan omiin juttuihinsa? No tässä yksi esimerkki.

Samassa kiekkoporukassa takavuosina pelaili eräs maalivahti. Koppari tuli joukkueeseen muistaakseni B:n II-divarista ja sitten se alkoi. Kaverilla ei siis kopit paljoa hanskassa pysynyt ja pelailikin lähinnä muutaman pelin sillä kaudella. Seuraavaksi vuodeksi vaihtui joukkue ja omien sanijensa mukaan lähdettiin Ilveksen A-junnuihin ja äijien rinkiin. En tiedä missä kaveri oli, mutta ei paljoa seuraava vuonna näkynyt. Ilveksestä matka jatkui Hämeenlinnan äijien rinkiin. Kaveri tosin pelasi samaan aikaan III-divaria Lahden seudulla. Tämän kierroksen jälkeen lähdettiin Länsi-rannikolle ja Ässiin ja taas oltiin kausi äijen mukana. Oli yrittänyt kuulemma saada Aakoosta pelipaikkaa, kun kerran Ässissäkin oli pelannut.
Viime kesänä tuli paikalliseen rullakiekko joukkueeseen ja sai paikan, koska oli pelannut Mahti Ankoissa maalissa.

Tässä jutussa siis eniten huolestuttaa, että kaveri jatkaa näitä juttuja, vaikka varmasti tietää ettei nä mene läpi.

 

[pikkukisu]

Paras kohdalleni sattunut oli jo ala-asteella, silloin kyseessä oli meidän luokkamme opettaja. Tämä hieman alkoholisoitunut setä muutenkin tykkäsi kertoilla milloin mitäkin juttuja, mutta voiton vie kaikista hänen matkansa Austraaliaan. Siellä kun tämä meidän opemme oli käynyt huiman nyrkkeilymatsin kengurun kanssa, oikeen oli kuulemma tyrmännytkin sen kengurun lopuksi. Näin sitä opetetaan jo ala-asteelta lähtien..

 

[JanJ]

No juu.
Joskus vuonna -90 Porin nykyisessä Tekniikkaopistossa opiskellessani luokalleni tuli kankaanpääläinen suunpieksijä.
Me saatiin tietokonelabraan uudenuutukainen 486 PC. Oli se nopea... no, jokatapauksessa "kyllä meillä kankaanpäässä oli jo viime vuonna 586 koneita".

Sitten kankaanpääläinen asui "isossa talossa, jossa on hemmetin iso maisemaikkuna ja komeat näköalat".
Käytiin sitten kerran kattomassa. Se oli sellanen n.100 m2 talo, jossa oli olohuoneessa 3 metriä leveä ikkuna.
Maisema oli pelto. Takana metsä.

Heillä oli myös firma, joka oli niin vaikutusvaltainen kuulemma, että poikakin oli saanut paikallisesta osuuspankista oman luottokortinkin jo 16-vuotiaana.

Hänellä oli kuulemma 2 autoa, mikä pitikin sitten paikkansa.
Toinen oli Mazda 323, 70-luvun lopusta. Toinen oli samanlainen, mutta ilman kilpiä ja konetta.

Ihan mitä tahansa tapahtui, niin hän aina aloitti että "joo, mutta kyllä meillä Kankaanpäässä..."

 

[Stobe]

Tutulta kuulostaa. Itselläni on eräs hyvä kaveri, jolla on paha tapa valehdella. Erityisesti hän kehuu omilla tekemisillään ja tavaroilla, joita hän on "tilannut" tai aikoo ostaa. Pahimmillaan hän puhuu isästään(ei ole kai henkilöllisyydestä edes tietoinen), joka on milloin suurtilallinen tai saksalainen insinööri, joka on suunnitellut kaikki Nokian kännykät. Motiivina hänellä on selvästi hyväksynnän hakeminen esittämällä rahakkaampaa ja kovempaa jätkää kuin todellisuudessa on. Sinänsä turhaa, koska kyseessä on ihan jees kaveri muuten. Toisaalta saapahan jutuista hyvät naurut selän takana ja on hauska katsoa kuinka tarinat uppoavat tuntemattomiin.

Jo pikkupoikana hän kehui kotonaan löytyvistä kaivureista, jotka sitten olivatkin metsässä piilossa.(liian kaukana, ei jaksa mennä katsomaan.) Huoltoasemilla hän saattaa osoittaa jotain naishenkilöä ja sanoa "mä oon pannu tota muijaa". Julkisuuden henkilöistä löytyy hänen sukulaisiaan. Ryyppäämässä hän toteaa noin sikspäckin jälkeen "perkele kun on sekasin, kohta korin kaljaa vetäny".

Parhaita ovat hänen auto ja moottoripyöräjuttunsa. Hän soittelee pari kertaa kuussa kaverit läpi ja sanoo ostavansa milloin uudehkon Volvon tai C-sarjan mersun. Automerkit ja mallit vaan vaihtelevat riippuen kenelle hän aikeistaan puhuu. Eli hän siis puhuu itsensä jatkuvasti pussiin, mutta eipä moni kehtaa hänelle siitä huomauttaa. Viime vuonna hän sanoin ostaneensa 600-kuutioisen Yamahan, joka tulee vasta ensivuonna, kun 01-mallit ovat maahantuojalta loppu. Eipä ole pyörää näkynyt, sen sijaan ajamattomia 01-malleja myytiin vielä tänä keväänkin monessa liikkeessä. Tämän motiivina saattoi osaksi olla se, että hän yritti saada verukkeen lainata allekirjoittaneen moottoripyörää ennen omansa saapumista. Rahaa lainatessaan hän käyttää yleensä sanontoja "rahapussi jäi kotiin" tai "pankkikortti katkesi".

Eniten tässä hämmästyttää, miten kaverin pokka pitää. Ilmeisesti hän uskoo juttuihinsa itsekin. Kyseessä on yli 30 vuotias tyyppi, joka on valehdellut koko ikänsä.

 

[palle fontän]

Viestin lähetti Stobe
Eniten tässä hämmästyttää, miten kaverin pokka pitää. Ilmeisesti hän uskoo juttuihinsa itsekin. Kyseessä on yli 30 vuotias tyyppi, joka on valehdellut koko ikänsä.

Itse ole tavanut kahdenlaisia tyyppejä. Toiset ovat todellakin kroonisia valehtelijoita, jotka valehtelullaan yrittävät saada jotain etua itselleen. Toisen tyyppi on taas sellainen, joka liioittelee kaikkea huomaamattaan. Jälkimmäiset tapaukset ovat melko harmittomia, mutta itselläni alkaa usein keittää, kun joutuu kuuntelemaan ilmiselviä valheita. En kyllä usko, että nämä tyypit uskovat juttuihinsa, tai muuten kyseessä on jonkin sortin sairaus. Uskoisin, että on kysymys jonkin sortin turtumisesta, eli kun on kerran aloitettu valehtelemaan, eikä siitä ole kukaan päin naamaa huomauttanut, niin homma jatkuu ja jatkuu. Ainakin omakohtaiset kokemukseni ovat tämän suuntaisia.

Liioittelijat ovat sinänsä harmiton, mutta usein ärsyttävä ryhmä. Yleensä juttuja ei sentään ihan tyhjästä keksitä, mutta mukaan tulee vaihteleva määrä amerikan lisää. Itselläni on yksi tällainen ystävä, ja hän on kaveripiirissä ihan tunnettu tästä piirteestään, mutta ei itse tunnu havaitsevan sitä ollenkaan. Usein tulee porukalla jopa vittuiltua kaverille jostain hänen kertomastaan jutusta, mutta kun ei mene perille, niin ei mene. Selän takana saakin sitten naureskella jo hieman enemmän.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Euro71

Itselleni ei yleensä ole suurtakaan merkitystä sillä, onko kavereiden mulle puhumat asiat totta, tarua tai jotain siltä väliltä. Vaikka tunnistaisin jutun puhtaaksi legendaksi, niin yleensä vain nyökyttelen. Toisinaan tulee kyllä tartuttua johonkin juttuun ja alettua tivaamaan tarkempia yksityiskohtia... Eräs "kaveri" menasi käydä kiinni, kun sanoin sille suoraan, että taidat ladella omiasi

Minun vähiin todellisiin ystäviini ei taida kuulua ainoatakaan tapa-valehtelijaa, silloin jos joku heistä jotain sattuu valehtelemaan en jaksa kiinnittää siihen erityisempää huomiota, kunhan nyökyttelen päätäni. Toisaalta, ystäväni tietävät ettei kunnioituksen määrä ole kiinni valheista vaan jostain muusta, joten tarvetta valehtelulle ei juurikaan ole. Ei ainakaan tämän suuntaiselle valehtelulle jossa on selkeästi liioiteltava omaa menestymistään naisten suhteen, tai sitä kuinka paljon vetää viinaa tms.

Työpaikalla taasen minulle on yksinkertaisesti ihan sama mitä työkaverit tekevät vapaa-ajallansa ja kuinka paisutellen niitä juttuja sitten kertovat töissä, ei voi vähempää kiinnostaa. Korkeintaan voin hymähtää tai nyökätä epämääräisesti, jollen sitten suoranaisesti "iggaa" heitä ja heidän juttuja. Joskus olen härnätäkseni heittänyt jotain sen suuntaista, että "Puhut paskaa", nähdäkseni kuinka henkilö siihen reagoi.

Vaikka ymmärrän tarpeen valehtelulle ja asioiden naurettavallekin suurentelulle sekä niillä rehentelemisen, en tästäkään huolimatta jaksa tippaakaan olla kiinnostunut moisesta menosta. Itselläni ei tarvetta moiseen ole, en siis saa tyydytystä siitä, että valehtelisin ummet ja lammet. Kukin eläkööt tavallaan ja eipä tuo tuollainen valehtelu vielä kovinkaan haitallista ole kun se keskimääräisesti ottaen on niin kovin läpinäkyvää.

vlad#16.

 

[kaizu]

Viestin lähetti Mr Pilli

Armeijassa näitä "huuliveikkoja" löytyi enenmältikin. Eräs karjalanpoika kertoi monasti eri tilaisuudessa ja eri tyypeille voittaneensa rahaa tälläisesti 90-luvun alun trivial pursuit peliautomaatista monia satoja markkoja. Tosin ko.koneesta kun ei voinut voittaa mitään.
.

Tämä nyt ei varsinaisesti ketjun aiheeseen liity, mutta kyllä noista automaateista pysty voittamaan. Kone ei toki sylkenyt mitään kolikoita ulos tms. mutta TOP 3-listalla oleet saivat kuukauden viimeisenä päivänä rahapalkinnon, jonka suuruus kasvoi sitä mukaan mitä enemmän konetta pelattiin. Välillä voitot ainakin Pakilan TB:llä olivat lähellä viittäsataa markkaa kuun lopussa.

Itsekkin muutaman satasen tollasesta masiinasta voitin, olisin voittanut paljon enemmänkin mutta noita huoltiskoita kierisi silloin kaveri nimeltä Eki Airisniemi, jonka yleistieto oli jotain ennennäkemätöntä...kaveri ilmesty aina kuun vika päivä ja kolmella pelillä pani nimensä kaikille palkintosijoille :mad:

 

[blikzt]

Joo, mieleen tulee yksi ala-asteella käyty keskustelu, jossa aiheena oli jokaisen perheen autojen hinnat. Kaikilla oli suunnilleen saman hintaiset, ja ihan oikeaa luokkaa.

Sitten tuli keskusteluun mukaan eräs M*k** ja sanoi, että joo meiän Mersu makso miljoonan! Eihän sitä kukaan uskonut. Myöhemmin olimme tämän M*k*n luona ja kysyttiin tämän isoveljeltä, että paljon teiän auto makso. Hän kertoi, että se oli ostettu huutokaupasta, noin kymppitonnilla. Sen jälkeen M*k** alkoi väittää kivenkovaan, että ei ollut ikinä väittänykään mitään autonsa hinnasta.

Että tällasta...

Nykyisistä kavereista ei kyllä tuollaista oikeaa "paskanpuhujaa" löydy.

 

[Tapio Rautalapio]

Viestin lähetti Mr Pilli


edit:
Armeijassa näitä "huuliveikkoja" löytyi enenmältikin. Eräs karjalanpoika kertoi monasti eri tilaisuudessa ja eri tyypeille voittaneensa rahaa tälläisesti 90-luvun alun trivial pursuit peliautomaatista monia satoja markkoja. Tosin ko.koneesta kun ei voinut voittaa mitään.
Toinen hauska veikko tuli seuraamme Lappeenrannassa ravintola Willimiehessä kun olimme perinteisellä keskiviiko iv:llä (silloin jopa oppilailla klo. 00.00 asti), kaveri oli samaa saapumiserää mutta jostain syystä ei auk:hon päässyt/joutunut. Kysyi meiltä "mitä työ juotte noista pulloista" Katsoi saman tien että Russiania, "saanko maistaa?" ja maistoihan tuo ja totesi hyväksi. Saman tien tarjoilijalta tilaamaan itselleen jopa 2 pulloa kerralla Russiania ja eikun juomaan. Viiden pullon jälkeen karjalan poika väitti olevansa humalassa, ja samalla ihmetteli Russian juomaa kun ei yhtään maistu alkoholilta. Oli siinä pokassa pitämistä, ja samalla yrittää tilata kossua lisää kaverin huomaamatta oman Russianin lisukkeeksi. Kerrottakoon että ko. ravintola oli niitä viimeisiä paikkoja jossa tilasit alkoholi pitkään lasiin jäillä, ja lantrinki tuotiin pullossa ja sait itse tehdä sopivan vahvuisia paukkuja. Eli oikein hyvä paikka varusmiehen lompakolle, ei tarvinnut montaa lantrinkin pulloa maksaa kun säästeliäästi käytti niitä.

No äläpäs nyt aliarvioi itsesuggestion voimaa. Kyllä sitä päihtyy joskus vaikka vedestä jos oikein tiukka paikka tulee.

Sitten yläasteella tunsin sellaisen yhden tyypin, joka väitti mm. omistavansa kuuauton, joka kulkee vedellä. Tätä hän oli tosin toimittanut ala-asteella. Hänellä oli myös kotitilansa paalivintillä piilossa mönkiä, jolla ei voinut ajella, ettei siihen joudu pölyä. Omisti kuulemma vieläpä Kalashnikovin, jolla ammuskeli silloin tällöin räksiä. Kaveri on tästä tosin kasvanut ja oli lukion abivuonna jo varsin kelpo ukko.

On muuten pakko tuoda tähän keskusteluun nyt uutta näkökulmaa. Ruvetkaapa itse pohtimaan millaista pajunköyttä on joskus ainakin lapsena tullut syötettyä yleisölle, joka ei sitä varmasti todeksi uskonut. Itseäni ainakin hirvittää muistella mitä kaikkea sitä on joskus tullut sanoneeksi...

Muuten: Jumalauta Spencer! Ettet vain puhuisi meikäläisestä. Jotain tuollaista minäkin olen joskus ala-asteen parina ensimmäisenä vuotena selittänyt aivan kybällä. Tuon ilmoittamasi suosikkijoukkueen ja siitä johdetun analogian perusteella asuinpaikkakin näyttäsi täsmäävän. Täällä sitä vaan suolaillaan...
On merkilliseksi menny tämä maailma... :D

 

[Spencer]

Viestin lähetti Tapio Rautalapio

Muuten: Jumalauta Spencer! Ettet vain puhuisi meikäläisestä. Jotain tuollaista minäkin olen joskus ala-asteen parina ensimmäisenä vuotena selittänyt aivan kybällä. Tuon ilmoittamasi suosikkijoukkueen ja siitä johdetun analogian perusteella asuinpaikkakin näyttäsi täsmäävän. Täällä sitä vaan suolaillaan...
On merkilliseksi menny tämä maailma... :D

:D Enpä kuitenkaan usko että kyse on teikäläisestä, nimittäin ensinnäkin ihan etelässä olen ikäni asustellut, ja toiseksi kyseinen henkilö on käsittääkseni kuollut. Ja sinä, Tapio hyvä, vaikutat kovin eläväiseltä...olisipa tuo ollut kyllä melkoinen sattuma. Pari kertaa kyllä pumppu löi tyhjää. :p

 

[Timi]

Tarhassa sitä tuli ihan tosissaan jostain syystä heitettyä yhden toisen tyypin kanssa mitä uskomattominta sontaa. 6-vuotiaat selittelivät ajaneensa moottoripyörillä motocrossia jne. En tiedä sitten uskoiko toisen skidit, mutta kyllä ne muistaakseni ainakin niitä juttuja kuuntelivat ihan innoissaan.

Ala-asteella meidän luokallamme oli sellainen kundi, joka selitti, että sillä oli kotona sinko, jolla se oli ampunut variksen puusta. Noh, siitähän puhuttiin varmaan koko yläasteen ajan, sillä kun kaikki repesivät nauramaan niin mies ei niellyt tappiotaan, vaan selitteli lisää tuosta singosta. Loppujen lopuksi se vissiin oli olevinaan joku haulikko, mutta todennäköisemmin kyseessä oli kuitenkin maasta poimittu kiva, joka sekin meni metrikaupalla ohi maalista :)

 

[Poison]

Ala-asteella oli luokallani eräs tyttö, joka selitti aina välillä mitä ihmeellisempiä juttuja. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin seuraavat:

"Mie ajoin tänää mein autolla keskustaan, ja kävin vähän ostoksilla. Kukaan ei huomanut mitään."

"Mie oon synnyttänyt Saku Koivun lapsen, ja Teemu Selänne adoptoi sen"

Ja että oliko pokassa pitämistä...?

Pitänee kuitenkin mainita, että tällä tytöllä oli hyvin vaikeat olosuhteet kotona, eikä hänen äitinsä oikein jaksanut välittää hänestä. Eli ehkä valehtelu selittyy sillä, että kun huomiota ja hyväksyntää ei saanut kotoa, piti sitä hakea valehtelemalla koulussa.

 

[finnishninja]

Joo... satuja kuulee niin vanhoilta kuin nuorilta. Varsinkin pikku-jäppisenä sai kuulla yhtä sun toista. Eräällä sällillä oli tosi voimakas ilmakivääri. Sillä tipahti kalalokkikin ihan miten vaan. Hän oli itse virittänyt sen vaihtamalla siihen haulikon vieterin...

Sitten on tämä pikku liioittelu, joka antaa monesti ihan kivan lisän juttuun, joka ei muuten tahdo tehota, kuten esimerkiksi erään vanhemman patun selvitys talven kylmimmästä viikosta:

- Kyllä kuulkaa pojat se oli kylymä talavi. Ei voitu mennä ulos ollenkaan koko viikolla, ei edes ulko-vessaan!

Kukaan ei vaikuttanut kuuntelevan...

- Me pojat kuulkaa pantiin kaikki huonekalutkin pirstaleiksi ja poltettiin takassa... oli se niin kylymä talavi....

Kukaan ei heilauttanut korvaansakaan...

- Se oli pojat NIIN KYLYMÄ talavi, että sahapukkikin ulukona nosteli jalakojaan...

- Nojoo.. uskotaan... kuului kahvihuoneen nurkasta:D

 

[Realcowboy]

Kotiseudullani tälläistä toimintaa kutsutaan nimityksellä: "On kova kehumaan..."
Eräs kaukaista sukua oleva vanhempi naisihminen oli kummityttönsä häissä selittänyt: "Ostimme tämän lipaston häälahjaksi". Vähän ajan päästä hän oli lisännyt: "Vaikka oli mukana muitakin". Myöhemmin oli ilmennyt, että häälahjalipastoa oli ollut kustantamassa liki koko kylällinen ihmisiä.