Tunnetko satuilijoita (ts. patologisia valehtelijoita)

[AnaMasa]

Varmaan yleisin ja "luonnollisin" paskanpuhumisen muoto on kertoa toisten kokemuksia ominaan. Yhdelle kaverille tuntuu sattuvan ja tapahtuvan vähän väliä. Kerran jotkut narkkarit olivat pitäneet säätä heidän rappukäytävässään ja uhkailleet. Naapurin äijä oli heittänyt ne niska-perse otteella ulos. Muutamia kuukausia myöhemmin kuulin identtisen tarinan, mutta naapurin äijän tilalla olikin kaveri. Sama kaveri oli joskus uimahallissa nähnyt, kun joku namusetä oli tehnyt tuttavuutta pikkutyttöjen kanssa. Joku muu antoi sedälle kyytiä ja paljon myöhemmin samassa tarinassa olikin kaveri sankarina.

Aika yleistä tuntuu paskanpuhuminen olevan. Syypää löytynee jälleen heikosta itsetunnosta, joka ajaa kummallisiin keinoihin hyväksynnän saavuttamiseksi. Itsekin tullut heitettyä joskus teininä aika levotonta juttua. Valehtelu ja pienikin asioiden vääristely tilanteessa kuin tilanteessa käy kuitenkin pidemmän päälle sen verran raskaaksi, että olen huomannut täysin alastoman rehellisyyden olevan se parempi tapa tallustaa eteenpäin. Näin voi keskittyä oleellisiin asioihin, eikä tarvitse ikinä koskaan käyttää tippaakaan ylimääräistä prosessointitehoa miettiäkseen, että mitä on sanonut tai antanut ymmärtää kenellekin. Viattomankin tuntuinen vääristely kun kehittyy lukemattomien vuosien ja tavattujen ihmisten myötä huomaamatta painavaksi taakaksi.

 

[Mikko78]

Lisää Eskoja.

Esko oli ollut sienestämässä ja raskaan työn päätteeksi Esko oli ottanut päiväunet puun juurella. Kuinka ollakkaan Esko oli herännyt siihen kun karhu nuolee Eskon naamaa. Siinä sitten tuojoteltiin karhua silmiin. Karhu oli viimeinen Eskon vihaisesti mulkoilleissa poistunut paikalta.

Esko oli autoilemassa ja ihmetellyt ruuhkaa joka oli syntynyt liikenneympyrän kohdalle. Hirvihän se oli jäänyt keskelle tietä lepäilemään ja poliisitkin sitä turhaan yrittivät liikkeelle saada. No eipä hätää. Esko reippaana miehenä käveli hirven luokse ja tarttui rivakalla otteella hirveä sarvista. Kyllä olivat poliisit ja muut ihmiset kiitelleet Eskoa tilanteen selvittämisestä. Tätä erehtyi joku epäilemään, mutta Esko kertoi että tästä on todisteena kuva lehdessä ( Jota ei ole tietenkään kukaan koskaan nähnyt ).

Eskolla oli huono tuuri viime kesänä kalareissulla. Esko oli saanut seitsemän kilon hauen, jonka sisältä löytyi lompakko. Lomapakossa oli 100 euroa rahaa ja paperilappu. Paperilapussa oli edellisen viikon oikeat lottonumerot, silloin Eskoa vitutti!

 

[jirilatal]

Samassa kiekkoporukassa takavuosina pelaili eräs maalivahti. Koppari tuli joukkueeseen muistaakseni B:n II-divarista ja sitten se alkoi. Kaverilla ei siis kopit paljoa hanskassa pysynyt ja pelailikin lähinnä muutaman pelin sillä kaudella. Seuraavaksi vuodeksi vaihtui joukkue ja omien sanijensa mukaan lähdettiin Ilveksen A-junnuihin ja äijien rinkiin. En tiedä missä kaveri oli, mutta ei paljoa seuraava vuonna näkynyt. Ilveksestä matka jatkui Hämeenlinnan äijien rinkiin. Kaveri tosin pelasi samaan aikaan III-divaria Lahden seudulla. Tämän kierroksen jälkeen lähdettiin Länsi-rannikolle ja Ässiin ja taas oltiin kausi äijen mukana. Oli yrittänyt kuulemma saada Aakoosta pelipaikkaa, kun kerran Ässissäkin oli pelannut.
Viime kesänä tuli paikalliseen rullakiekko joukkueeseen ja sai paikan, koska oli pelannut Mahti Ankoissa maalissa.

Tässä jutussa siis eniten huolestuttaa, että kaveri jatkaa näitä juttuja, vaikka varmasti tietää ettei nä mene läpi.

Pitääpä tarttua tohon vanhaan postaukseesi. 99,9 % varmuudella me puhutaan nyt samasta jätkästä. Ainakin Koo-Vee ja Tappara löytyy myös meriittilistalta, samoin kuin rullakiekon maajoukkue. Liigaan nousemisen Pelsuissa esti vaan se, että M.Rämö & Kuivalainen oli jo antaneet näyttönsä. Näitä juttuja riittäisi yllättävänkin paljon, tuon kaverin kohdalla se taitaa nimittäin olla suvussa.

 

[struumax]

No on minunkin työmaalleni jahkautunut aikamoinen "tarinankertoja", muutama mieleeni jäänyt:

J. oli etelässä viettämässä tasavuosiaan ja rannalla ollessaan totesi ettei ikinä ollut nähnyt niin he-le-ve-tin lihavia ämmiä kuin siinä rannalla makaili. Muistuttivat kääntyillessään tismalleen merileijonia ja köntystäessään mereen jäi jokaisesta ämmästä kuulemma rasvavana pinnalle kellumaan.

J. oli kyllästynyt he-le-ve-tin suureen tikkaan siinä pihassaan joka oli vuorokauden aikana naputtanut pois metrin puhelin/sähköpylvään päästä ja ammuttuaan kyseistä tikkaa muutaman kerran kiväärillä jatkoi tikka hel-ve-tin-moista hakkaamistaan vaikka päivänvalo loisti luodinrei'istä lävitse.

J. oli itänaapurimme lentokoneessa matkalla silloiseen Neuvostoliittoon. Koneen nousussa lensi kaikki penkkeineen koneen takaosaan, matkalla aukesi kymmenessä kilometrissä koneen ovi jolloin nousi yhdestä takaisin ruuvatusta penkistä aiiiivan he-le-ve-tin iso äijä joka veti paljain käsin oven kiinni. Menomatkan kruunasi tullissa odotanut vasikan kokoinen huumekoira, tietenkin laskeutuessa oli kaikki penkit lentäneet matkustajineen koneen etuosaan kun oli laskeuduttu pystysuorasti kentälle.

Nuorena oli J. asunut meren rannalla aivan he-le-ve-tin tuulisessa paikassa ja kerran olikin sen verran väkevämmin tuullut mereltä että ikkunat olivat pullistelleet kuin ilmapallot ja keittiön verhot lepattivat alimmillaankin vaakatasossa.

No nauru pidentää ikää. =)

 

[laredo]

Naapurin "Esko"

Naapurin "Esko" se vaan on tunnettu uskomattomista teoistaan joita ihan vakavalla naamalla kertoilee. Siinä sitä on miestä ekaa kertaa kuulevilla hankala paikka. Ei tiedä onko kyse sarkasmista vai mitä ihmettä. Valitettavasti kyse ei ole suinkaan tästä vaikeammasta huumorin osastosta...

Esimerkkejä:
- pikkupoikana näki koulunpihalla kaverijoukon pelleilevän jollakin omituisella esineellä. Heti tunnisti ko. kappaleen sodanaikaseksi kranaatiksi ja otti sen pois tietämättömiltä. Käski kaikkien suojautua ja heitti kapineen koulun ulkovajaan missä se luonnollisesti sitten räjähti. Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Mitalia pojalle ehdotettiin mutta vaatimattomana ei halunnut mitään semmoista.

- oli kerran metsätöissä kun oli ennätyksellisen kylmä talvi. Eräässä puussa näkyi istuvan lintuparvi joka ei liikkunut. No hän sitten kolautti halolla puuta ja sielä varisi kymmenittäin jäätyneitä lintuja alas. Suojautua ihan piti. Kylmyys se senkuin vaan paheni ja nuotiokaan ei lämmittänyt. Hän meni lähemmäksi liekkejä ja ihmetteli mikseivät hohda lämpöä. Syy selveni sillä liekit olivat jäätyneet... Kusellakin oli pakko käydä ja kesken kusemisen alkoi kusivana jäätyä heppiä lähennellen. Onneksi sai katkaistua kusemisen sillä jääpiikki oli nopeasti edennyt jo muutaman sentin päähän ns. mutterista...

 

[tonderi]

Yksi tuttu jannu on kanssa kova kaveri kertoilemaa tarinoita. Tässä muutama:

Kaveri lähti norjaan töihin. Siellä sattu olemaan pieni myrsky (17m/sek). Mutta ei se vielä mitään viikkoa aikasemmin oli ollut 70m/sek. Ihmiset oli vaan lähtenyt pyörimään kun yrittivät liikkua ulkona.

Ite sain sen äänioikeus juhlarahan pelikoneesta voitona. Tää sama kaveri oli saanu niitä samoja juhlarahoja pelikoneesta peräti 11 kpl kerralla.

 

[Veijari]

Yks kaveri myy työkseen kännyköitä ja puhelinliittymiä. Kehuu ihan pokkana että palkka on 5.000€/kk ja viime joulusesonkina kertyi melkein 8.000€ (provikkapalkka).

On se perkele kummallinen kaveri kun pääsee kansanedustajan palkoille noissa hommissa. Nykyään ei jaksa enää kommentoida noita juttuja kun tuntuu aina vaan menevän paksummaksi.

 

[Taskusorsa]

Yks kaveri myy työkseen kännyköitä ja puhelinliittymiä. Kehuu ihan pokkana että palkka on 5.000€/kk ja viime joulusesonkina kertyi melkein 8.000€ (provikkapalkka).

On se perkele kummallinen kaveri kun pääsee kansanedustajan palkoille noissa hommissa. Nykyään ei jaksa enää kommentoida noita juttuja kun tuntuu aina vaan menevän paksummaksi.

5000e:n tili ei ole mahdottomuus kyseisessä ammatissa, koska pystyn omasta kokemuksesta sanomaan, että parhaat tuolla alalla tekevät 4000-5000e/kk ja jouluna on mahdollisuus tehdä vielä selkeästi suurempi tili.

 

[qhangas]

5000e:n tili ei ole mahdottomuus kyseisessä ammatissa, koska pystyn omasta kokemuksesta sanomaan, että parhaat tuolla alalla tekevät 4000-5000e/kk ja jouluna on mahdollisuus tehdä vielä selkeästi suurempi tili.

Haluaisin tähän painottaa vielä, että ei TODELLAKAAN ole mahdottomuus.

Kaveri puhuu paskaa... Jaa-a. Liittyy varmasti paljon naisiin yhden jantterin kohdalla. Paljon on kuulemma tyttöä aina kimpussa ja säätöä riittää mutta kukaan ei ole koskaan naisseurassa häntä nähnyt. Surullista kyllä.

 

[Juicey]

Yks kaveri myy työkseen kännyköitä ja puhelinliittymiä. Kehuu ihan pokkana että palkka on 5.000€/kk ja viime joulusesonkina kertyi melkein 8.000€ (provikkapalkka).

Ei ole mainitsemallasi alalla 8.000 € palkkaa koskaan tullut, mutta jotain yli 7.000 €/kk nettona kyllä on sattunut osumaan ihan omallekin kohdalle joten kuten mainittua, ei kaverisi välttämättä ihan tuubaa puhu. Tosin se on mainittava, että k.o. palkkatason saavuttaminen kuukaudesta toiseen, ympäri vuoden, on mielestäni melko epätodennäköistä. Hiljaisempina aikoina voi palkka olla merkittävästikin alhaisempi. Operaattoreiden maksamat palkkiot uusista liittymistä ovat jo useita vuosia olleet laskusuhdanteessa numeron siirrettävyyden ja hintakilpailun myötä, joten myyjänpalkkiot k.o. tuotteiden osalta luonnollisesti ovat seurailleet vastaavanlaista kehitystä. Itse kännyköistä saatavat katteet ovat perinteisesti olleet lähinnä murusia jos sitäkään, toisaalta taas tarvikepuolella katteet voivat helposti olla useita satoja prosentteja - joten sellaisella bisneksellä nokkela provikkapalkkainen kaveri tekee äkkiä ihan asiallista tiliä itselleen.

 

[Mängimies]

Yks kaveri myy työkseen kännyköitä ja puhelinliittymiä. Kehuu ihan pokkana että palkka on 5.000€/kk ja viime joulusesonkina kertyi melkein 8.000€ (provikkapalkka).

On se perkele kummallinen kaveri kun pääsee kansanedustajan palkoille noissa hommissa. Nykyään ei jaksa enää kommentoida noita juttuja kun tuntuu aina vaan menevän paksummaksi.

Jos kyseinen sälli ostaa itselleen kivaa noilla rahoilla, niin tähän on helppo uskoa, mutta jos massia tulee ovista ja ikkunoista, mutta olohuoneessa pyörii edelleen sama 14 tuuman mustavalko-tv, niin ehkä sitten on jo syytä kyseenalaistaa. Tai sitten kaverisi on helvetin nuuka.

Mutta kuten sanottua ei tuo mahdoton lukema ole, mutta silloin täytyy todellakin jo myydä jotain :)

 

[juza]

Yks kaveri myy työkseen kännyköitä ja puhelinliittymiä. Kehuu ihan pokkana että palkka on 5.000€/kk ja viime joulusesonkina kertyi melkein 8.000€ (provikkapalkka).

Nyt täytyy kyllä sanoa, että jos kaverisi on oikeasti hyvä niissä hommissa, niin hän ei välttämättä valehtele. Varsinkin tuo joulun provisio kuulostaa sangen realistiselta.


edit: Oho.. Voisi joskus lukea noita kommentteja ennenkuin rupeaa itse riehumaan.

 

[douppi]

En tiedä onko Jatkiksen historiassa tällainen ketju jo, mutta onpahan nyt uusi sitten. Jostain syystä halusin nyt avata oman ketjun tälle.

Hitto että mulla palaa käpy joihinkin ihmisiin, jotka a) liioittelevat asioita ihan hemmetisti tai b) keksivät juttuja kokonaan itse, ja kertovat niitä sitten "tosijuttuina" eteenpäin siinä toivossa, että läpi menee ja itselle tulee jotain hienoa egon nostatusta tai mikä se syy nyt sitten ikinä onkaan. Näihin tyyppeihin on varmasti kaikki joskus elämässään törmännyt valitettavasti. Toiset useammin kuin toiset, riippumatta siitä, minkälaisissa piireissä sitä pyörii. Kaikkihan me joskun väritetään hieman asioita, ja omalla tavallaan se kuuluukin asioiden referaatteihin, mutta tietänette mitä tarkoitan.

Entisellä (onneksi entisellä) duunikaverillani oli AINA pikkusen kovempi "fakta takana", kun sillä, joka juuri oli jotain kertomassa. Tai sitten aloitti jutun itse omasta aloitteestaan joko puhelimessa tai officella käydessään. Oli kyse sitten jostain tapahtumasta, materiasta tai sosiaalisista suhteista johonkin (vaikkapa julkisuuden henkilöön), niin tämä pisti kyllä paremmaksi kaikessa. Jossain vaiheessa aloin kiusoitella häntä vähän, ja katsoin kuinka pitkälle menee. Ja pitkällehän se meni kun Pitkämäen keihäs. Ilmeistä näki ja äänestä kuuli, että tarinaa keksitään sitä mukaan kun kerrotaan ja/tai johonkin vanhaan juttuun pistetään niin paljon mausteita, että kaikki huomaa asian. Valitettavasti tämä sama heebo käytti näitä myös myyntityössä, ja kyllähän siitä lopulta kenkää nasahti. Ei tuo ollut ainoa syy, mutta niin iso luottamuspula tuli mm. matkalaskuista, ettei työsuhdetta voinut enää jatkaa.

Konkreettisempana esimerkkinä eräs lapsuuden kaverini, joka on myös aikalailla jo polttanut siltansakin jokapuolelle noiden juttujensa takia, kun niitä ei kukaan enää jaksanut kuunnella. Kaveri selitti miten eno on jollain puukepillä vetänyt 5 haukea yhdellä lyöntikerralla veneestä, tai ampunut rusakon 100m päästä liikkuvasta autosta haulikolla. Hiki valui ja ääni värisi kun näitä juttuja keksi ja selitti, mutta piti vaan jatkaa. Oma sairautensa on tämäkin.

Noh, tää homma nousi framille tossa pihalla yks päivä kun tulin töihin. Juttelin kuulumiset naapurifirman uuden tyypin kanssa, joka sitten näki mun IFK t-paidan, jonka jälkeen olikin latu auki: Hän alkoi selittämään miten saa koska tahansa parisataa ylimääräistä lippua IFK:n kotipeliin, koska tuntee Rollen niin hyvin (siis markkinointijohtaja Roland Carlssonin) vanhoilta ajoilta, ja kuinka tähän lippuhommaan riittäisi tod.näk. vain yksi puhelinsoitto IFK:n officelle. Joo-o, tottakai siellä pidetään jotain katsomonosaa vapaana, jos vaikka vanha tuttu haluaakin nuo liput ilmaiseksi! Mistä vittu näitä sepittäjiä sikiää???!!! Onneksi en käy enää röökaamassa tossa pihalla, koska muuten törmäisin tuohon tyyppiin jatkuvasti, kun se näyttää ketjupolttavan tossa nytkin.

Jaahas, paljon tekstiä, mutta tällaisia fiiliksiä nousi pintaan nyt.

 

[Nick Neim]

Kyllä on, oikeastaan parikin kappaletta.

Juuri parin viime päivän aikana toinen tapauksista on alkanut vituttamaan aivan saatanasti. Kaveri keksii ihan suoraan päästään juttuja, kertoilee niistä eri versioita jokaiselle, ja kuvittelee ilmeisesti, että me muut ei puhuta hänen kanssa käydyistään keskusteluista yhtään mitään keskenämme.

Esimerkki A: Tämä kaveri, sanotaan vaikka X on ollut nyt paikallisella pienyrittäjällä puolisen vuotta töissä, ja aika surkealla liksalla ja huonoilla tuntimäärillä. Kolme eri henkilöä on kuulemma parin kuukauden sisään tarjonnut töitä, mutta eivät ole olleet niin mieluisia, että haluaisi tuolta lähteä pois. Ei tässä mitään, ihan OK ja ymmärrettävää, kun jokaisella on omat intressinsä. Eräs kaverimme (Z) kuitenkin hommasi tyttöystävänsä kanssa tontin ja alkoi rakennuttamaan omakotitaloa, ja vähän siitä myöhemmin tuli lomautuspaperit kouraan omasta duunipaikasta. Kuultuaan näistä työtarjouksista ja tajuttuaan yhden näistä henkilöistä olleen yhteinen tuttu, päätti tämä lomautettu (Z) sitten soitella ja kysellä olisiko kenties hommia tarjolla. Olivat kuulemma firmasta vähentäneet porukkaa, eikä tällä hetkellä voida ottaa ketään töihin. Lomautettu innostui siis aivan tyhjästä ja turhasta. No niin, satusetä (=X) iski siis jälleen. Mitään töitä ei kuulemma oltukkaan tarjottu.

Esimerkki B: Samainen X hommasi uudehkon auton vanhan rutkunsa tilalle. Oli kuulemma halpa, paljoa ei tarvinnut maksaa väliä - ja mikä tärkeintä - lainaa ei tarvinnut ottaa penniäkään muualta kuin faijalta. 15000 euroa oli kuulemma hinta. Kaveri on aika tarkalleen vuosi sitten päässyt armeijasta, joten siinä sitten ihmeteltiin porukalla, että onko sillä ollut säästöjä sitten sen verran tallessa, kun pystyi kuulemma yli puolet maksamaan pois. Armeijan aikana vaikutti persaukiselta (pyyteli lainaa yms) joten paskanpuhumistaustan ja tämän henkilön X faijan risteävien puheiden vuoksi yksi kaveri tarkisti rekisteritiedot, ja sieltähän paljastui omistajaksi Pohjola. Lainaa ei kuulemma silti tarvinnut ottaa.

Esimerkki B ei vituttaisi ollenkaan, kun mä ainakin ymmärrän ihan hyvin, että 21-vuotiaalla ei ole mitään 7000-8000 euroa heittää autoon. Kuitenkaan, meistä kukaan ei A) kysynyt hintaa B) kysynyt maksutapaa C) kysellyt rahoituksista tai raha-asioista yhtään mitään. Tämä henkilö X päätti siis ihan omatoimisesti lähteä kusettamaan kaikkia läheisimpiä ystäviään, ilman, että sille olisi mitään "syytä". Kyseisen henkilön kanssa sopimiset, aikataulut ja kaikki ovat aivan saatanan vaikeita, kun ei oikeasti tiedä luottaako hänen sanaansa vai ei. Aivan pienimmistäkin asioista joko liioitellaan tai suorastaan valehdellaan jonkin verran. Alkaa aika monella kaverilla mitta täyttymään, vaikka asiasta on useasti hänelle huomauteltu. Ilmeisesti ei oikeasti itse ymmärrä toimintaansa, joten jonkin sortin sairaudelta tuo vaikuttaa. Kyseinen tyyppi ajaa myös omaa etuaan kusettamalla (sanoo, että minä olen luvannut lähteä Viroon, jotta saa yhden toisen kaverin varmasti mukaan reissulle, ja meidän keskinäisestä keskustelustamme paljastuu se, että mistään Viron reissusta ei ole edes puhuttu...) ja loppujen lopuksi tuo tulee polttamaan sillat kaikkien kanssa. Valitettavaa, mutta totta.

Toinen esimerkki ei niinkään valehtele, mutta tuo liioittelu on aivan saatanan ärsyttävää. Jokainen luku pitää jakaa kahdella, niin ollaan lähempänä totuutta. Samaten mikäli jotain tapahtuu, vaikkapa "Matti heitti katon kautta auton kerran ympäri", niin hänen kaveri heittikin aikoinaan katon kautta ympäri kahdesti. Ja me ei tietenkään tunneta niitä henkilöitä, jos kysytään, että kuka.

Tuo katon kautta ympäri oli aivan saatanan tyhmä esimerkki, mutta kuitenkin aina joku on tehnyt jotain enemmän/paremmin hänen tuttavapiiristään. Siis ihan vitun aina.

 

[douppi]

Kyllä on, oikeastaan parikin kappaletta.

Juuri parin viime päivän aikana toinen tapauksista on alkanut vituttamaan aivan saatanasti. Kaveri keksii ihan suoraan päästään juttuja, kertoilee niistä eri versioita jokaiselle, ja kuvittelee ilmeisesti, että me muut ei puhuta hänen kanssa käydyistään keskusteluista yhtään mitään keskenämme.

Esimerkki A: Tämä kaveri, sanotaan vaikka X on ollut nyt paikallisella pienyrittäjällä puolisen vuotta töissä, ja aika surkealla liksalla ja huonoilla tuntimäärillä. Kolme eri henkilöä on kuulemma parin kuukauden sisään tarjonnut töitä, mutta eivät ole olleet niin mieluisia, että haluaisi tuolta lähteä pois. Ei tässä mitään, ihan OK ja ymmärrettävää, kun jokaisella on omat intressinsä. Eräs kaverimme (Z) kuitenkin hommasi tyttöystävänsä kanssa tontin ja alkoi rakennuttamaan omakotitaloa, ja vähän siitä myöhemmin tuli lomautuspaperit kouraan omasta duunipaikasta. Kuultuaan näistä työtarjouksista ja tajuttuaan yhden näistä henkilöistä olleen yhteinen tuttu, päätti tämä lomautettu (Z) sitten soitella ja kysellä olisiko kenties hommia tarjolla. Olivat kuulemma firmasta vähentäneet porukkaa, eikä tällä hetkellä voida ottaa ketään töihin. Lomautettu innostui siis aivan tyhjästä ja turhasta. No niin, satusetä (=X) iski siis jälleen. Mitään töitä ei kuulemma oltukkaan tarjottu.

Esimerkki B: Samainen X hommasi uudehkon auton vanhan rutkunsa tilalle. Oli kuulemma halpa, paljoa ei tarvinnut maksaa väliä - ja mikä tärkeintä - lainaa ei tarvinnut ottaa penniäkään muualta kuin faijalta. 15000 euroa oli kuulemma hinta. Kaveri on aika tarkalleen vuosi sitten päässyt armeijasta, joten siinä sitten ihmeteltiin porukalla, että onko sillä ollut säästöjä sitten sen verran tallessa, kun pystyi kuulemma yli puolet maksamaan pois. Armeijan aikana vaikutti persaukiselta (pyyteli lainaa yms) joten paskanpuhumistaustan ja tämän henkilön X faijan risteävien puheiden vuoksi yksi kaveri tarkisti rekisteritiedot, ja sieltähän paljastui omistajaksi Pohjola. Lainaa ei kuulemma silti tarvinnut ottaa.

Esimerkki B ei vituttaisi ollenkaan, kun mä ainakin ymmärrän ihan hyvin, että 21-vuotiaalla ei ole mitään 7000-8000 euroa heittää autoon. Kuitenkaan, meistä kukaan ei A) kysynyt hintaa B) kysynyt maksutapaa C) kysellyt rahoituksista tai raha-asioista yhtään mitään. Tämä henkilö X päätti siis ihan omatoimisesti lähteä kusettamaan kaikkia läheisimpiä ystäviään, ilman, että sille olisi mitään "syytä". Kyseisen henkilön kanssa sopimiset, aikataulut ja kaikki ovat aivan saatanan vaikeita, kun ei oikeasti tiedä luottaako hänen sanaansa vai ei. Aivan pienimmistäkin asioista joko liioitellaan tai suorastaan valehdellaan jonkin verran. Alkaa aika monella kaverilla mitta täyttymään, vaikka asiasta on useasti hänelle huomauteltu. Ilmeisesti ei oikeasti itse ymmärrä toimintaansa, joten jonkin sortin sairaudelta tuo vaikuttaa. Kyseinen tyyppi ajaa myös omaa etuaan kusettamalla (sanoo, että minä olen luvannut lähteä Viroon, jotta saa yhden toisen kaverin varmasti mukaan reissulle, ja meidän keskinäisestä keskustelustamme paljastuu se, että mistään Viron reissusta ei ole edes puhuttu...) ja loppujen lopuksi tuo tulee polttamaan sillat kaikkien kanssa. Valitettavaa, mutta totta.

Toinen esimerkki ei niinkään valehtele, mutta tuo liioittelu on aivan saatanan ärsyttävää. Jokainen luku pitää jakaa kahdella, niin ollaan lähempänä totuutta. Samaten mikäli jotain tapahtuu, vaikkapa "Matti heitti katon kautta auton kerran ympäri", niin hänen kaveri heittikin aikoinaan katon kautta ympäri kahdesti. Ja me ei tietenkään tunneta niitä henkilöitä, jos kysytään, että kuka.

Tuo katon kautta ympäri oli aivan saatanan tyhmä esimerkki, mutta kuitenkin aina joku on tehnyt jotain enemmän/paremmin hänen tuttavapiiristään. Siis ihan vitun aina.

Kiitos, aivan loistava esimerkki henkilö-tyypistä, joita tuolla ketjunavauksella hain.

Todellisuus on näiltä täysin hämärtynyt, ja uskottavuutta haetaan milloin mistäkin tarinasta. Näiden ihmisten kanssa ei ole mielekästä olla tekemisissä kyllä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Aikuisiällä en ole ihan pahimpia satuilijoita kohdannut, mutta muuan entinen työkaverini A oli vähäsen kallellaan tähän suuntaan.

A oli periaatteessa ihan ok tyyppi, mutta jokseenkin ylisosiaalinen kaveri. Hän aloitti tehtävässä, jossa pitää pystyä tekemään itsenäistä ja huolellista työtä omalla työpisteellä. Aluksi homma toimi joten kuten, mutta ennen pitkää A:n ylivilkkaus sai vallan. Kun avokonttorilla kaksi ihmistä jutteli jossakin päin vähänkin epämuodollisia, niin ei mennyt montaakaan minuuttia, kun A lyöttäytyi kolmantena seuraan. Ennen pitkää tuollainen näkyi A:n tekemän työn laadussa. Koska monet kollegat olivat riippuvaisia A:n aikaansaannoksista, alkoivat tämän paskat aikaansaannokset ennen pitkää aiheuttaa heissä vitutusta. Lopulta johdon oli pakko viheltää peli poikki. Onneksi A:lle löytyi talosta muuta työtä, jota hän sitten teki vähän paremmalla menestyksellä vuosia.

Herra A oli myös hivenen narsistinen luonne ja hänellä oli hirmuinen esiintymistarve. Tämä ilmeni siten, että mistä tahansa oli porukassa keskustellessa puhe, niin A:n oli suorastaan pakko ryöstää huomio itselleen ja ryhtyä kertomaan tarinoiat siitä, mitä uskomatonta aiheeseen liittyvää A tai joku hänen kaverinsa oli tehnyt aiemmin. Aina sillä niitä kavereita riitti joka lähtöön. Mikään inhimillinen toiminta ei tuntunut olevan näille A:n tuntemille sadoille kavereille vierasta. Osa A:n jutuista saattoi hyvinkin olla totta, mutta vähintään värikynää käytettiin surutta, ja myös ihan selkeästi keksittyä puutaheinää tuli toisinaan.

Liioittelu ilmeni A:n tapauksessa myös itsekriittisyyden puutteena ja pyrkimyksenä ylioptimismiin omien tekemisten arvioinnissa. Kun A vastasi asiakkaista ja hänen piti saada myyntiä aikaan, niin toisinaan myynticasen etenemisen arviointi tuntui perustuvan toiveajattelulle. Kyllä hän lopulta oppi kohtuullisen realistisesti kertomaan missä mikäkin myyntiprojekti menee, mutta vaikeaa se oli. A:n kun teki niin kovasti mieli kertoa myyntikokouksessa, että todennäköisyys jonkin sopimuksen saamiselle kuun loppuun mennessä olisi 90%, vaikka olemassa olevilla tiedoilla mahdollisuudet olivat joko sattumanvaraiset tai lähellä nollaa. Tuollainen on pahuksen ikävää myyntijohtajalle, jonka pitäisi tehdä johdolle myyntiennusteita. Ikävää se on myös tuotannosta vastaavalle, jonka pitäisi koettaa varautua lähiaikoina käynnistyviin projekteihin ja miettiä töiden resurssointia. Joskus kävi kyllä perinteinen sukkasaippuakoulutus mielessä tämän sällin kanssa.

Joidenkin asiakkaiden kanssa A pärjäsi hyvin. Silloin homma saattoi luistaa, kun rennolle jutustelulle oli aikaa ja halua molemmin puolin, eivätkä pelissä olleet asiakkaalle huippukriittiset asiat. Tiukemmin johdettujen ja ammattimaisempaa toimintaa arvostavien firmojen kanssa tuli vaikeuksia. A:sta tuli ainakin pari kertaa suoranainen ultimatum asiakkailta, tyyliin että siirtäkää pois tuo A hoitamasta meidän asiakkuutta. A:n asiakkuudenhoito oli vähän sellaista touhuamista, jota pedantit linjajohtajat eivät aina siedä. Joskus tilannetaju oli ihan väärillä hehtaareilla. Jos suuryrityksen jonkin pääkonttoritoiminnon pomojen kanssa ollaan palaverissa ja sattumalta mukaan liittyy myös koko konsernin helkkarin kiireinen toimitusjohtaja, niin silloin pitää ymmärtää kertomattakin, että nyt kannattaisi koettaa pysyä asiassa. A:lle tämä ei aina ollut itsestään selvää.

Omalla tavallaan A oli kyllä aidosti sympaattinen kaveri, ja sillä tavalla reilu, että mitään vilunkia tai ilkeää A ei koskaan tehnyt. Ylisosiaalisuus sekä korostunut esiintymisen ja itsekorostuksen tarve veivät vain välillä miehen mennessään.

 

[pernaveikko]

Mahtaa olla isompikin ongelma, kun noin pitkiä tekstejä kirvoittaa. Se nyt on pientä, jos on jotain savolaista värikynää jossain määrissä. Mitä väliä sillä on onko joku oikea luku lähempänä sataa kuin tuhatta, jos tarina kuitenkin on oikean suuntainen.

Olin itse sellaisen kaverin kanssa tekemisissä mikä keksi aivan kaiken päästä. Siis ihan kaiken. Hän saattoi sanoa olleensa eilen pelissä tai vaikka elokuvateatterissa katsomassa elokuvaa. Sitä sitten lopulta alkoi ymmärtää, että eihän hän ole missään ollut. Tai oli nyt jossain ollut, mutta koskaan ei voinut tietää oliko ehkä sittenkin ollut vain kotona. Oli myös joskus todistetusti pelissä esimerkiksi minun kanssa. Koskaan ei silti voinut tietää mikä on totta.

Sairaushan tuo on ja nykyään tuo sinänsä mukava mies ja kaveri hyvinä hetkinään on ollut mullan alla jo aika kauan. Huumeillakin oli jonkun verran osuutta asiaan, mutta ei se kaikkea mielenhäiriötä selitä.

EDIT:

Nyt kun kannabisketju on ollut taas ylhäällä, niin tarkoitan huumeilla sellaisia oikeita aineita. Tämä on pakko tähän selventää, että ei mene asiat sekaisin.

 

[JYP#44]

Kari R:n viestistä tuli mieleen oma läheinen kaverini. Kaveri on muuten asiallinen, säntillinen eikä mikään satusetä, mutta raha-asioissa aika ketku. Aika outo juttu sinänsä että ainoastaan rahaan liittyvissä asioissa värikynä käy, muttei juuri muussa. Otetaanpa parit esimerkkitarinat:

Lukio-aikoina kaverin isä osti vähän tyylikkäämmän saksalaisen auton. Käytettynä, vähän harvinaisempi malli ja ns kaikki herkut mitä rahalla on saanut. Uutena auto on maksanut reilut 100k, mutta nyt se oli jo 7v vanha. Kaveri minulle linkitteli jo ennen kauppoja nettiautosta myynti-ilmoitusta jossa komeili hinta 27k. Noh kaverin isä osti kyseisen auton lopulta ja kaverilta alkoi melkoinen keuliminen miten isukills on kallis öky-auto. Joku meidän yhteisistä kavereista sitten kyseli minulta tästä autosta, ja olin ilmeisesti vahingossa möläyttänyt ainakin suunnan hinnalle paljonko se biili oikein maksoi. Sitten meni pari päivää ja tämä kaverini törmäsi tähän toiseen kaveriini, joka sitten alkoi heti tuosta autosta kehumaan. Oli erehtynyt valehtelemaan tälle kaverille että jooh ei kuule 50 tonnia riitä tälläistä autoa ostaessa. Toinen kaveri sitten katsoi vähän ihmeellisestk tätä kerskailijaa ja sanoi että mites ku JYP#44 sano että se hinta ois ollu puolet tuosta. Oli kuulemma puna valahtanut poskille kerskailijalla ja lähes heti minulle tuli äkäistä tekstaria että vittuako menet puhumaan muille mun asioita. Tokaisin vain että älä valehtele tai jos aiot valehdella niin sano mulle ensin.

Toinen tarina samasta kaverista on kun oltiin joskus 18-kesäisinä käymässä kerskailijan vanhempien mökilllä. Syötiin sitten jostain vitun kalliilta astiastolta ruokiamme. Isäntä päätti nakittaa tiskaamisen yhdelle meistä ja eipä siinä mitään. Kunnes sittentiskatessa yksi iso lautanen putosi tiskikaapista ja hajosi. Vahinko ja selvinpäin tapahtui. Isäntä alkoi olla taas paniikissa miten toi lautanen maksaa ainakin satasen kappale. Tiskaaja säikähti paljon ja alkoi heti pyydellä anteeksi. Isäntä alkoi vaatimaan että tuo lautanen pitää korvata, ja siten ettei kerrota vanhemmille mitään. Ilmeisesti poika oli salaa ottanut äidin kalleimman astiaston ilman lupaa, ihan vain siksi että pääsee sanomaan miten meillä syödään aina kalleimmilta mahdollisilta astioilta. Tiskaaja oli tietenkin suht tyhjätasku, olihan hän 18-vuotias ja kesätyötön koska armeija kolkutti ihan juuri ovella. Tämä koitti anella että jos hän soittaa äidillesi ja pyytää anteeksi ja juttelee että miten tuo lautanen korvataan. Ei käynyt, "kyllä mä oman äitini tunnen ja paras pitää tää salassa". Lupasi kuitenkin maksaa osan lautasesta jos se on kallis. Lautaskauppaan mentiin ja maksoiko se nyt 115e. Ei ilmeisesti sitten ollut kallis, koska ei isäntä suostunut kuitenkaan osallistumaan kuluihin mitenkään. Tarinalla on vielä hauska loppu, sillä lopulta vanhemmat saivat tietää että lautanen meni rikki, vahingossa ja selvinpäin. Voin melkein luvata, että jos joku minun kaverini meillä kylässä vahingossa rikkoisi jotain, niin ei tätä varmasti laitettaisi maksamaan. Eivätpä tuossa perheessä rahaa palauttaneet. Sen sijaan, joskus jossain illanistujaisissa tuli tuo lautas-tapahtuma puheeksi vähän isommalla porukalla, ja että tiskaaja oli joutunut maksamaan 115e uudesta lautasesta. Tässä vaiheessa kerskailija ponkaisee ylös ja tokaisee "oltashan me se ite tietenkin maksettu, mutta kun se väkisin halusi ja suorastaan vaati että saa itse ostaa uuden lautasen tilalle". Kysyin myöhemmin että mikset näpäyttänyt ja sanonut suoraan mitenkä se tilanne meni. Ei kuulemma halua muistella yhtään vanhoja, kuulemma vitutti vetää intin päivärahoista sivuun se 115e.

Kolmas stoori on kun tämä samainen kerskailija osti itselleen autoa. Eräs yhteinen tuttumme on automyyjä omassa liikkeessään, ja sieltä hän autonsa silloin osti. Auto maksoi 7500e. Heti kun kaupat tuli, niin tuli minulle kerskailijalta tekstiviesti, että se myyjä sitten kielsi kertomasta paljonko se auto oikein maksoi. Tiesinhän minä jo tuossa vaiheessa mikä se asian oikea laita on. Miksi ihmeessä automyyjä joka tekee elantonsa myymällä autoja, kieltäisi mainostamasta että hän myy halpoja autoja. Ja kumma kyllä, lopulta paljastuu että kaveri on kehunut muille miten se oma auto maksoi ainakin 15k.

Neljäs tarina on kun samainen kaveri keräsi kolehdin minun tuparilahjaani kavereiltani. Olisiko se osuus ollut 7e per naama, eli ei sinänsä paha. Lahjaksi sain erään tuotteen jossa oli takuu ja perinteisen pullon Alkosta. Koska tuotteessa oli takuu, sain käsiini kuitin ja pullon hinta löytyi Isokaadosta. Selvisi pienen selvittelyn jälkeen sitten että kerskailija on vetänyt välistä noin kympin. Eihän tässä mitään, teoriassa ymmärrän että hän ottaa kulut jos järkkää tuollaista lahjaa, mutta tupareissa piti puheen jossa kehuskeli miten näki paljon vaivaa lahjan hankkimiseen, suunnitteli mitä lahjaksi ja kävi itse kaupasta hakemassa romut talteen. Vähän tekopyhää puhua suuresta vaivannäöstä jos repii noin 20% kolehdista itselleen.

Kyseinen kaveri oli vielä lukiossa ehdottomasti paras kaverini, mutta nyt tämä on pudonnut varmaan top5:n ulkopuolelle. En ymmärrä miksi ihmeessä aina täytyy valehdella jostain omasta rahatilanteesta. Hölmöimpiä on mielestäni se, kun kaveri ostaa tarjouksesta jotain. Itse kehuisin että miten löysin jonkun tuotteen halvalla. Tämä kaveri taas etsii googlesta aina sen kalleimman hinnan tuotteelle, ja parhaimmillaan pistää vielä vähän omaa lisää hintaan ja kehuu miten maksoi jostain tuotteesta paljon. Ja todellisuudessa saattanut maksaa vain murto-osan siitä oikeasta hinnasta.

En nyt tiedä sopiiko täysin tämän ketjun alle, mutta rahaan liittyvissä asioissahan tuo on melkoinen satusetä. Paljon puheita, vähän tekoja.

 

[Vanha Len]

Nuo kaikki alkupään pahikset ovat tähtimerkiltään skorpioneja. Tai sit niit muita. Sanokaa mun sanoneen.

 

[TweetyLeaf]

Konkreettisempana esimerkkinä eräs lapsuuden kaverini, joka on myös aikalailla jo polttanut siltansakin jokapuolelle noiden juttujensa takia, kun niitä ei kukaan enää jaksanut kuunnella. Kaveri selitti miten eno on jollain puukepillä vetänyt 5 haukea yhdellä lyöntikerralla veneestä

En nyt epäile tarinaa valehtelevasta kaverista mitenkään, mutta tuli mieleen tästä, että olen oikeasti todistanut kun yhdellä atraimen lyönnillä on nostettu kolme haukea. Atraimen käyttäjä tosin seisoi sääriään myöten mudassa ja lammikko jossa kolme haukea oli "jumissa" ei ollut kovinkaan iso.

Toisinsanoen, jotkut jutut voivat joskus olla tottakin. Omassakin elämässä on ollut sellaisia tapahtumia, että niitä on ehkä parempi olla toistamatta ihan sillä, ettei kukaan usko kumminkaan (hyvänä esimerkkinä vaikka juuri kertomani juttu).

Mutta siis samaa mieltä aloittajan kanssa, pieni värikynä on ihan hauskakin juttu, varsinkin jos kertoja osaa sen tehdä niin, että kuulija huomaa missä kohtaa väriä käytetään ja tarinan tositapahtumia ei muutella. Tarinoiden keksiminen rehentelyn vuoksi on sitten ihan paskaa.

 

[Ted Raikas]

Eiköhän Jatkoaika ole näitä tapauksia täynnä.

 

[Action Bronson]

Kirjoittaakohan jossain vaiheessa tähän ketjuun joku satuilija joka tuntee ketjun pahimman satuilijan? Parhaiten nämä satuilijat sitten lopuksi nappaa varmaankin sillä, että palaa asiaan joskus myöhemmin. Jos ihan kokoajan puhuu puutaheinää niin eihän sitä vaan voi muistaa mitä kaikkea on valehdellut?

 

[kalkkifredi]

Tunnen. Veroja ne maksaa kuin konservatiivisedätkin, joten antaa patologispaskanpuhujien kukan kukkia!

 

[Nick Neim]

Parhaiten nämä satuilijat sitten lopuksi nappaa varmaankin sillä, että palaa asiaan joskus myöhemmin. Jos ihan kokoajan puhuu puutaheinää niin eihän sitä vaan voi muistaa mitä kaikkea on valehdellut?

Toimii oman esimerkin kohdalla ja hemmetin hyvin. Korostuu varsinkin henkilöissä. Kerran se bongasi mun työkaverin facebookista ja kyseli, että mistä mä tunnen sen. Kyseessä oli kuulemma hänen parhaan koulukaverinsa hyvä ystävä ja helkkarin mukava jätkä, kun vähän sitä kehuin siinä aikaisemmin. Parin viikon kuluttua selitin juttua tästä työkaverista, mutta kellot eivät soineet lainkaan. Ei, vaikka puhuin parhaan koulukaverin hyvästä ystävästä. Luonnollisesti puhuin nimillä, ja nimet - varsinkin tuttavien nimet ja tuollaiset keskustelut luulisi pysyvän mielessä kauemminkin kuin viikon...

Monesti on tehnyt mieli kysyä työkaverilta, tunteeko hän lainkaan tätä koulukaveria. En ole jaksanut.

 

[douppi]

Eiköhän Jatkoaika ole näitä tapauksia täynnä.

Eiköhän näitä ole täälläkin joo. Jos elämää pitää värittää isoilla kalavalheilla, niin suosittelisin jonkinsorttista terapiaa kyllä vaikka alkuun 1 kerta/viikko :)

Pari lisä-esimerkkiä tulee avaukseen lisää myöhemmin, mutta nyt kutsuu aurinkoinen terde!