Avausviestiin laitoin kauden alla hätäisesti väsätyn top kympin ja nyt kuukautta myöhemmin on aika päivittää listaa. Oma calder race top 10 kun kautta on pelattu noin kuudesosa:
Taas on pari kuukautta, tai no vähän enemmänkin, vierähtänyt, joten aika päivittää omaa calder racea.
1. Auston Matthews. Matthews, Laine. Laine, Matthews. Tosi hankala laittaa näitä paremmuusjärjestykseen, mutta itseäni on mielyttänyt ennen kaikkea Matthewsin kokonaisvaltainen pelaaminen. Pisteiden osalta viime aikoina on ollut hiljaisempaa, mutta peliesityksissä ei edelleenkään juuri moittimista ole.
2. Patrik Laine. Voisi olla listan ensimmäisenäkin. Laine jaksaa hämmästyttää edelleen tekemällä pelaamisesta tuolla tasolla niin helppoa. Aivotärähdys ja sen myötä huilatut kahdeksan peliä eivät näyttäneet tahtia hidastaneen. Rookiepörssin kärkinimi tässä vaiheessa eikä hyytymisen merkkejä ole näkyvissä.
3. Mitch Marner. Yhtä selvä nimi kärkikolmikkoon kuin edellä mainitut. On useana iltana ollut Toronton paras pelaaja ja jättänyt jopa Matthewsin varjoonsa. Juonikas ja viihdyttävä eli juuri sellainen minkä vuoksi tätä lajia seurataan. Ja silti täysin raakile fysiikaltaan.
4. Zach Werenski. Täydentää mainiosti edellä mainitun kolmikon. Tulokkaista paras puolustaja tähän mennessä nähdyn perusteella ja jonkun mielestä jopa paras tulokas. Columbuksen nousun ja nuoren polven ilmentymä. Profiloitunut ylivoiman pyörittäjäksi ja kiekolliseksi puolustajaksi, mutta yllättänyt kokonaisvaltaisella pelillään.
5. Matt Murray. Sitä saa aina välillä muistuttaa itseään siitä, että Stanley Cup -voittaja Murray on vielä rookie. Tulokasmaalivahtien ylivoimainen ykkösnimi. Luultavasti olisi ilman rikkonaista kautta vielä korkeammalla listoilla. Hyvä loppukausi voi nostaa hänet ihan tosissaan jopa Calder-keskusteluihin, vaikka vuosi on sillä rintamalla kiven kova kuten tämäkin lista osoittaa.
6. Sebastian Aho. Huikeaa kautta pelaa nuori suomalainen. Harvoin alle parikymppisenä näkee noin kypsää pelaamista. Ja mikä parasta, niin pelaaminen on kehittynyt koko ajan kauden mittaan. Nousemassa jo Carolinan tärkeimpien pelaajien joukkoon.
7. Matthew Tkachuk. Myös Tkachukin kauden voi sanoa olleen nousujohteinen. Joukkue ei ole menestynyt, mutta Tkachuk on ottanut paikkansa joukkueen kärkinimien joukossa. Tämän vuosikerran voimahyökkääjien ykkösnimi, sanan varsinaisessa merkityksessä. Pelaa kuten 10 vuotta liigassa pelannut veteraani.
8. William Nylander. Jäänyt Toronton kahden muun supertulokkaan varjoon hieman. Myös peliajoissa saanut välillä pieniä minuutteja Babcockin kouluttaessa poikaa tavoille. Ilmiselvä talentti, joka noussee lähivuosina Torontossa huippusentteriksi, siis nimenomaan sentteriksi. On hyvä huomata, että siinä missä otsikot Nylanderin ympärillä ovat vähentyneet kauden edetessä kiitos Marnerin ja Matthewsin, niin pistepörssissä on silti tulokkaiden sijalla 4.
9. Ivan Provorov. Tykkään edelleen sulavaliikkeisesn venäläisen pelaamisesta. Noussut tulokkaana Phillyn ykköspuolustajaksi, jota voidaan jo itsessään pitää kovana suorituksena. Pelaa paljon ja kaikkia tilanteita. Siinä sivussa tehnyt jo yli 20 pinnaa. Ei ehkä yhtä näyttävä tulokaskausi kuin Gostisbeheren vastaava viime kaudella, mutta tällä kaudella pyyhkinyt lattiaa viimeksi mainitulla.
10. Anthony Mantha. Heikon Detroitin harvoja ilonaiheita. Joulukuu oli vahva ja tammikuu on ollut taas vaisumpi. Muutenkin kausi on ollut hieman aaltoileva, mutta se kuuluu asiaan etenkin nuorilla ensimmäisen kauden pelaajilla. On osoittanut aiemmin olevansa tehokas millä tahansa tasolla pelaakaan ja sama homma näyttää jatkuvan Showssa.
--
HM-osastoa:
- Nikita Zaitsev. Ei enää superjunnu, mutta huipputulokas kuitenkin. KHL-kaudet antaneet hienot valmiudet menestymiseen ja peli näyttää juuri niin kypsältä kuin noista lähtökohdista pitääkin. Tulokkaiden peliaikakunkku.
- Brandon Carlo. Tuollaisena peruspuolustajana ei välttämättä kerää isoja otsikoita, mutta Bostonin pelejä enemmän nähneet tietävät mistä tää junnu on tehty. Isot minuutit päivästä numero yksi alkaen.
- Pavel Butshnevitsh. Loukkaantunut hidastanut kautta, mutta vähissä peleissä näyttänyt osaamisensa.
- Mikko Rantanen. Vedetään hieman kotiinpäin ja nostetaan suomalaishyökkääjä tähän. Tulokashyökkääjien peliaikakunkku. Heikossa Coloradossa ei voittamista pääse harjoittelemaan, mutta onneksi vastuuta tulee ja tehojakin on tullut.