Avausviestiin laitoin kauden alla hätäisesti väsätyn top kympin ja nyt kuukautta myöhemmin on aika päivittää listaa. Oma calder race top 10 kun kautta on pelattu noin kuudesosa:
1. Patrik Laine (edellinen sijoitus 6.) Ennustin viimeksi 20 maalia ja noin 40 pistettä. Kysymysmerkkinä oli meneekö NHL-tempoon totutteluun viikko vai kuukausi. No ei mennyt viikkoakaan. Huikea maalintekijä, mutta myös jo osoittanut olevansa niin paljon muutakin. Todella viihdyttävä, tehokas, suorastaan jäätävä pelaaja 18-vuotiaaksi. Ja vielä suomalainen. Melkoinen flashback 25 vuoden takaa.
2. Auston Matthews (1.) Toronton tulokaskolmikko on tosi hankala laittaa paremmusjärjestykseen alkukauden osalta, mutta itse rankkaan Matthewsin kuitenkin kokonaisvaltaisesti parhaaksi näistä. Tosi hyvä alku joskin ensimmäisen ottelun 4 maalia nosti odotukset osalla porukasta turhankin korkealle. Älyttömän kypsä pelaaja ikäisekseen.
3. William Nylander (5.) Toronton ihmekolmosten ruotsalaispainos. Matthewsin laituri on varsinainen taikuri kiekon kanssa. Todella juonikas laituri, jota on vaikea puolustaa. Tehnee kovat pisteet, jopa Matthewsia kovemmat.
4. Mitch Marner (3.) On pelejä, joissa Marner on ollut Leafsin paras hyökkääjä. Jos Nylander on juonikas, niin Marner on sitä potenssiin kaksi. Varsin köykäinen ja puolustuspäässä tasoa kehitettävää, mutta silti alkukauden parhaita tulokkaita. Helposti. Aika paljon sellaista patrickkanemaista tyyliä kiekon kanssa. Todella viihdyttävä pelaaja.
5. Zach Werenski (4.) Werenski on ollut Columbukselle juuri sitä, mikä vain rohkeimmat osasivat toivoa. Ei juuri hätäile kiekon kanssa ja pyörittää näyttävästi Columbuksen ykkösylivoimaa ainoana puolustajana. Vaikuttaa muutenkin todella fiksulta pelaajalta ja pystyy pelaamaan jo tulokkaana alivoimaakin hyvällä tasolla.
-- näiden jälkeen jonkinmoinen pudotus seuraaviin
6. Travis Konecny (HM) Näyttävä sisääntulo show'hun Konecnyllakin. Samassa paketissa pirusti taitoa ja sinnikkyykkä. Ei ole koolla pilattu (onko edes 180 pitkä?), mutta taklaa hanakasti ja osoittaa monipuolisuttaan. Raivannut tiensä alusta lähtien Phillyn kärkiketjuihin.
7. Jimmy Vesey (9.) Hyvä sisääntulo häneltäkin kovaan Rangersin hyökkäykseen. Alkukaudesta osunut ehkä jopa odotettua paremmin kiekko maaliin, mutta osoittanut kuitenkin pystyvänsä tekemään tulosta.
8. Pavel Butshnevitsh (HM) Muutama peli meni pienemmässä roolissa totutteluun, mutta ihan viimeisimmissä peleissä tatsi on löytynyt ja peliaika kasvanut. Näillä otteilla on vuodenvaihteeseen mennessä Laineen ja Toronton miesten lisäksi puhutuin rookie. Todella hyvän laukauksen omaava venäläinen on noussut nelosketjusta kakkosylivoimaan laukojan paikalle. Viimeiseen kolmeen peliin 5 pinnaa.
9. Matt Murray (HM) Pakkohan kevään Stanley Cup -sankari on tähän nostaa, vaikkei sitä aina meinaa muistaa itsekään, että on vielä tulokas. Vakuuttava paluu loukkaantumisen jälkeen. Kolme ottelua ja kolme voittoa kovilla tilastoilla. Ellei saa ykköstorjujan vastuuta kauden edetessä, niin ei välttämättä kuitenkaan tappele Calderista, sillä vastus on tänä vuonna niin kova.
10. Nikita Zaitsev. Vielä yksi Toronton tulokas listalle. On ikänsä (24) puolesta eri kaliiberia kuin nämä superjunnut ja onkin pelannut jo useamman vuoden KHL:ssä. Ja se kyllä näkyy. Todella tyylikäs ja monipuolinen puolustaja pelaa paljon ja kaikissa erikoistilanteissa.
HM-osastolle:
- Ivan Provorov, näyttävä sisääntulo Phillyn nimivahvaan puolustukseen. Kunhan tehot löytyy, niin hänestä puhutaan muuallakin kuin Phillylandiassa.
- Brandon Carlo. Kuka olisi uskonut, että pelaa tulokkaana yli 22 minuuttia Bostonin puolustuksessa ja eniten heti Charan jälkeen? Noh, en minä ainakaan. Isoin yllätys ainakin minulle kaikista tulokkaista.
- Matthew Tkachuk. Pääsee peli peliltä paremmin mukaan ja se alkaa näkymään myös tulostaululla.
- Jakob Chychrun. Liigan nuorin puolustaja on yllättänyt monet valmiilla pelillään.
- Mikko Rantanen. Ollut kahdessa näkemässäni pelissä kenties Coloradon paras hyökkääjä. Todella kypsää peliä siihen nähden, että pelaa ensimmäisiä NHL-pelejään. Sellainen tunne, että kun maalihanat aukeaa, niin tehoja alkaa tulla hyvään tahtiin.
- Sebastian Aho. Ei vielä ihan kotonaan NHL-kaukaloissa ja tuntuu, ettei sopivia ketjukavereitakaan ole vielä löytynyt, mutta jo nyt etenkin ylivoimalla todella valmis pelaaja. Pystyy pärjäämään ihan samoilla avuilla kuin Suomessakin eli todella hyvällä peliälyllä.
- Stephen Johns. Kokemattoman Dallas-puolustuksen kokemattomimpia, mutta silti paras. Kertoo paljon paitsi Dallasin puolustuksesta, niin myös Johnsin alkukaudesta. Todella valmiin oloinen ja kokonaisvaltainen paketti. Kiekollisesti riittävän hyvä, mutta samalla iso ja ilkeä. Huomaa, että on vääntänyt AHL:ssä pari viime kautta.
ja monta monta muuta...
Suurin yksittäinen pettymys:
Dylan Strome. Kaikki piti olla pedattu NHL:n valloitukseen, mutta kaikki merkit viittaavat nyt siihen, että valloitu siirtyy tuleviin kausiin. Arizona tuntuu olevan todella varovainen tulokkaidensa suhteen ja peluuttaa maltillisesti Stromea. Voi olla, ettei ole ansainnutkaan enemmän näyttöpaikkoja. Päässee dominoimaan Kanadan paidassa vuodenvaihteessa U20-kisoihin. Palaako OHL:ään vai jatkaako koko kauden Arizonassa, on vielä arvoitus.