Traumasi lapsuuden peleistä

  • 12 621
  • 225

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Mä en tiedä, että miten hitossa olen joskus lapsena päässyt tuossa Lion Kingissä ihan sinne Scariin saakka. Toki muistan kyllä tuskailleeni tuossa kakkoskentässä varmaan ihan hyvän tovin, mutta siitäkin selvittiin ja myös Stampede päästiin läpi kun tarpeeksi kauan pelasi.

Scaria en sitten koskaan voittanut, mutta se taisi johtua enemmän siitä että kyseinen kenttä oli lapselle liian pelottava.
 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks




Muistan lukeneeni joskus tuosta Lion Kingistä, että Sega Mega Driven versio olisi ollut hieman parempi tai helpompi(?) Tuossa videolla näkyy myös tuo kakkoskenttä. Nykykonsoleille löytyy muuten molemmat versiot yhdessä Aladdinin kanssa olevassa kokoelmassa.

Ja Segasta puheen ollen, Sonicin vesikentät olivat kans yhtä tuskaa kun Sonic kävelee hitaasti ja pitää keretä haukkoo ilmakuplia ettei huku. Ilmeisesti Segan toimistolla luultiin, ettei siilit osaa uida.
 
Viimeksi muokattu:

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Näinpä. En tosin varmaan ollut edes tarpeeksi fiksu silloin kimpaantuakseni, kun vaan huutelin niille mölyapinoille satunnaisesti ja sitten Simbaa taas vietiin kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Muistankohan oikein, että olisin joskus vahingossa päässyt tuon apinakentän läpi, mutta sitten olisi tullut joku juokseva strutsi ja siihen homma lopullisesti kaatui. Tuollaista @PataJaska :n mainitsemaa "stampede" -kenttää en ainakaan ole koskaan edes nähnyt, joten onneksi en päässyt niin pitkälle. Jostain luolakentästä puhumattakaan.

Miksei tästä voitu vaan tehdä koko peliä sen ykköskentän kaltaiseksi. Kivaa helppoa tasoloikkailua Leijonakuninkaan maailmassa. Kaikki lapset ympäri maailman olisivat tykänneet. Ei, vaan kun meille ysärin lapsille piti kaikki rakentaa traumojen ja epäonnistumisten kautta.
Stampede oli jo pelin neljäs kenttä, joten pitkälle et sitten näemmä tosiaan pelannut. Tuo on muuten hyvä pointti, että pelihän oli aivan puhtaasti lastenpeli, joten miksi ihmeessä se olikin tehty lapselle täysin mahdottomaksi läpäistä.. sanon siis jopa minä, joka kuitenkin MELKEIN pääsin pelin läpi, ihan toiseksi viimeiseen kenttään asti *hymiö*
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
MTL
Stampede oli jo pelin neljäs kenttä, joten pitkälle et sitten näemmä tosiaan pelannut. Tuo on muuten hyvä pointti, että pelihän oli aivan puhtaasti lastenpeli, joten miksi ihmeessä se olikin tehty lapselle täysin mahdottomaksi läpäistä.. sanon siis jopa minä, joka kuitenkin MELKEIN pääsin pelin läpi, ihan toiseksi viimeiseen kenttään asti *hymiö*
Joo, mä katoin jonkun läpipeluuvideon niin se strutsihomma olikin jo siinä samassa kentässä kuin se apina-puzzle. Kolmoskenttä oli elefanttien hautausmaa. En muista pääsinkö sinne koskaan.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
MTL
Mä en tiedä, että miten hitossa olen joskus lapsena päässyt tuossa Lion Kingissä ihan sinne Scariin saakka. Toki muistan kyllä tuskailleeni tuossa kakkoskentässä varmaan ihan hyvän tovin, mutta siitäkin selvittiin ja myös Stampede päästiin läpi kun tarpeeksi kauan pelasi.

Scaria en sitten koskaan voittanut, mutta se taisi johtua enemmän siitä että kyseinen kenttä oli lapselle liian pelottava.
Jos tämä oli nimenomaan PC:llä, niin kova juttu!
 

Flinck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Vaikeista kentistä tuli toinenkin trauma mieleen. PS1:llä tehty Syphon Filter ja pelin loppupuolella oleva hiiviskelykenttä. Olisko jopa ollut ihan viimeisiä kenttiä ennen päävihun kohtaamista. Mä sitä hakkasin ja hakkasin eikä millään. Lapseuden paras kaveri tuli käymään ja ekalla läpi. Oli tunteet pinnassa silloinkin eikä mitenkään hyvällä. Todennäköisesti tuokaan kenttä ei edes vaikea ollut mutta ei vaan hermo pitänyt kun räiskintäpelissä piti olla rauhallinen. Tämän takia esim Metal Gearit ei koskaan ole ollu mun juttu.
 

Gotterdam

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Leijonat, IPV, Roihuttaret, PuMu
Winter Games ja taitoluistelu. Siis ihan älytöntä räpellystä ja vedetään liikkeitä hatusta. Pisteitä saadaan jos saadaan. Tuo laji tuntui myös kestävän ikuisesti. Jonkun aivopieru oli laittaa näitä lajeja vielä kaksi tähän peliin.



 

ace

Jäsen
Olen ennenkin täällä puhunut maailman parhaasta tietokonepelistä, joka on Konamin Maze of Galious. Tätä tuli hakattua aikoinaan kymmeniä, todennäköisesti satoja tunteja. Kerrassaan mahtava peli edelleen.

Traumoja jäi kuitenkin sen takia, että huolimatta peliin käytetyistätunneista, kaksi esinettä jäi löytämättä. Tikari ja vaasi.

Joskus tämän vuosituhannen puolella jollain emulaattorilla ja walktrough ohjeiden kanssa viimein nuo löytyivät, mutta traumat on ja pysyy.



 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Pelejä tosiaan julkaistiin tuolloin paljon vähemmän ja olivat myös kalliita. Täten pelifirmat (ja pelaajat) halusivat käyttämälleen rahalle ns. enemmän vastinetta. Tämän takia sitten osa tuon aikaista peleistä on helvetillisen vaikeita. Myös pelien vuokraaminen oli tuolloin yleisempää, joten vaikeaa peliä ei päässyt viikonlopussa läpi ja tämän osti sitten helpommin omakseen. Tietty myös tekniset rajoitteet toivat siihen vielä oman mausteensa. Ja osa peleistä oli myös pelihalleissa pelattavissa jossa tavoitteena oli saada pelaajan käyttämään mahdollisimman paljon rahaa peliin.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Olen ennenkin täällä puhunut maailman parhaasta tietokonepelistä, joka on Konamin Maze of Galious. Tätä tuli hakattua aikoinaan kymmeniä, todennäköisesti satoja tunteja. Kerrassaan mahtava peli edelleen.

Traumoja jäi kuitenkin sen takia, että huolimatta peliin käytetyistätunneista, kaksi esinettä jäi löytämättä. Tikari ja vaasi.

Joskus tämän vuosituhannen puolella jollain emulaattorilla ja walktrough ohjeiden kanssa viimein nuo löytyivät, mutta traumat on ja pysyy.



Herra-mun-jee! Meillä on täällä toinenkin MSX pelaaja! Juuri kun pääsin ketjun sivulla yksi viestissä #8 mainostamassa miten varsin harvinainen pelikone se Suomessa oli. Tämä peli on minulle täysin outo, mutta näkee hyvin Konamin 80-luvun kädenjäljen. Tuo pelihän on visuaalisesti ja pelimekaanisesti King´s Valleyn ja Gooniesin sekoitus, ja hauskasti musiikki on todella samankaltaista ja ääniefektit sitten jo käytännössä identtisiä tuonne ykkössivulle linkkaamani Knightmaren kanssa :D
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: ace

ace

Jäsen
@PataJaska

Maze of Galious on Knightmare II, eli Populous seikkailee molemmissa. Ekassa muistaakseni pelastaa Aphroditen ja MoG:issa pystyy vaihtamaan seikkailijaa näiden välillä. Molemmilla erilaiset taidot ja ominaisuudet.

MSX ja nämä molemmat pelit minulla oli moduuliversioina vielä joskus 7-8 vuotta sitten kunnes rosvo vei ne verkkokellarista. Vituttaa vieläkin.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
@PataJaska

Maze of Galious on Knightmare II, eli Populous seikkailee molemmissa. Ekassa muistaakseni pelastaa Aphroditen ja MoG:issa pystyy vaihtamaan seikkailijaa näiden välillä. Molemmilla erilaiset taidot ja ominaisuudet.

MSX ja nämä molemmat pelit minulla oli moduuliversioina vielä joskus 7-8 vuotta sitten kunnes rosvo vei ne verkkokellarista. Vituttaa vieläkin.
Nyt kun sanoit, niin jonkinlainen muistikuva on, että Knightmaren sankarin nimi oli tosiaan Popolon (ikään kuin englanniksi), ja tuollahan se nimi lukee myös sinun pelivideossasi. Peliä ei sitten vain suoraan nimetty Knightmare II tai jollain vastaavalla nimellä
 

ace

Jäsen
Nyt kun sanoit, niin jonkinlainen muistikuva on, että Knightmaren sankarin nimi oli tosiaan Popolon (ikään kuin englanniksi), ja tuollahan se nimi lukee myös sinun pelivideossasi. Peliä ei sitten vain suoraan nimetty Knightmare II tai jollain vastaavalla nimellä
Popolon tosiaan, mutta vilkaise vielä se alkuruutu. Siinä lukee Knightmare II ikäänkuin alaotsikkona.
 

TylerDG

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät & Caps
Vanhat kunnon tsänppärit (CM 98,99,00) on tainneet saada eniten kierroksia aikaseen. Joku tiukka karsintamatsi kun oot itkenyt verta 36h kauden läpi, 2-0 johdolla vikaan kymppiin ja eikö joku tömchester ham united nouse sieltä 2-3 voittoon yliajalla. Kyl siinä kiljupullo sai kyytiä. Siihen asti et lopulta ctrl+alt+delete vei voiton ja uusintamatsi käyntiin.

Internetsissä klaanitouhut SoF2, ClanBase ja tietysti elintärkeitä ranking-pojoja pelissä monta kymmentä. Mut kun ne omat jengiläiset ei **atana soikoon pidä sitä omaa paikkaansa. Tuli usein annettua palaute niin et naapuritkin kuuli. Rallienglannilla. Vaikka pääosin suomalaisille. Ja vaikka ite pelitaidoilta aina joukkueen paskin pelaaja.

Muitakin varmasti oli kun meni isosti tunteisiin sillon PCn kulta-aikaan mut nämä ekana tuli mieleen. Vieläkin ottaa päähän.

Edit lisätään yksi yhä edelleen traumoja ajoittain aiheuttava, eli nettipokeri. On se vaan kivaa hävitä huonommilleen, aina. Rigged p**kaa päivästä ja vuodesta toiseen.
 
Viimeksi muokattu:

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Sekin oli joskus kun mikrobitissä, pelaaja lehdessä tjsp oli peli minkä koodin pystyi kirjoittamaan kuusnepalle ellei jopa msx:lle millainen kai joskus ollut lainassa. Kirjoitat sitä monta tuntia ja syntäx error rivi se ja se, mutta kun niitä oli ihan simona siis typoja niin antaa vittu olla.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
.- KGB, samaa sarjaa kuin edellä mainitut, englannin kielestä olisi ollut hyötyä. Tosin joskus 2000-luvulla kuulin, että tämä on edelleenkin helvetin vaikea peli.
Tämä oli kyllä vaikea, vaikka osasin englantia tosi hyvin. Aina jäin siihen kohtaan missä piti jutella niille kaksosille ja joka kerta tuli pesäpallomailasta päähän.
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Se saaketin puulaatikko labyrintti-peli, jossa ohjattiin kuulaa kahdella potikalla.

Voisi joskus etsiä sellaisen ihan vaan, että saisi hakata viiluiksi ja heittää saunanpesään.

Hahah mähän päätin jatkaa tätä traumaa ja ostin omille tyttärille kirpputorilta sen alkuperäisen Brion tekemän.
 

raisionjoki

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Hymyilytti useaan otteeseen topicia lukiessa, paljon samaistuttavaa.

Grim Fandago oli pelinä sellainen, mikä useaan otteeseen traumatisoi vaikeudellaan nuorta raisionjokea ja jonka vuoksi pelasin sen loppujen lopuksi läpi vasta useampaa vuotta vanhempana.
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Herra-mun-jee! Meillä on täällä toinenkin MSX pelaaja! Juuri kun pääsin ketjun sivulla yksi viestissä #8 mainostamassa miten varsin harvinainen pelikone se Suomessa oli.
Kolmas ilmoittautuu! Meidänkin taloudessamme oli MSX. Oikein kelpo pelikone se oli. Harmi vain, ettei kellään tutulla ollut samaa laitetta, joten pelejä ei päässyt lainailemaan.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: ace

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Lion King oli kyllä todella aikansa tuote, eikä sitä suinsurminkaan voisi nykyään pitää lastenpelinä.

Varmaan vertautuisi noihin nykyisiin Souls-peleihin, sillä kyllähän se lopulta läpi meni, kun toistoja oli miljoona tai kaksi. Osa toistoista, myönnettäköön, loppumattomilla elämillä. Siinäkin oli ihan riittävästi duunia, kun sai hakata saman kentän aina alusta. Hauskasti kyllä kolme ensimmäkstä kenttää olisi varmaan menneet silmät kiinni siinä vaiheessa, kun peliä oli varmaan vuoden päivät junnuna hakattu.

Sehän tuossakin pelissä oli helpotuksena, että kaikki on scriptattu tasan samalla kaavalla joka pelin alusta loppuun ja esimerkiksi juuri tuo Stampede on lopulta "helppo", kunhan tekee tasan oikeat asiat oikeaan aikaan oikeassa järjestyksessä. Kärsivällisyttä ja muistia, sekä selkäytimestä tulevia valintoja vaati kyllä järjettömästi. Oma Akilleen kantapää oli se Hakuna Matatan vesiputouksen hyppely, kun ei saatana meinannut sormien koordinaatio riittää nakuttamaan hyppyä ja suuntia sarjassa oikein.

Ainakaan omien muistikuvien mukaan peli ei mitenkään erityisesti vaikeutunut loppua kohden, kunhan taas oli sen sata kertaa käynyt kokeilemasaa missä järjetyksessä niihin tunneleihin pitää mennä, missä kohdassa pitää karjua ja mistä saa kaikki lisäelämät ja ötökät.

Oikeastaan aika hyvät muistot, lähinnä siksi että nykyään ei riittäisi kärsivällisyys edes vähää alusta moiseen grindaamiseen ja samojen kenttien loputtomaan tahkoamiseen. Ei edes loppumattomilla elämillä.
 

mackblom

Jäsen
kunhan tekee tasan oikeat asiat oikeaan aikaan oikeassa järjestyksessä. Kärsivällisyttä ja muistia, sekä selkäytimestä tulevia valintoja vaati kyllä järjettömästi.
Erittäin hyvin kiteytetty vanhojen pelien sielun maailma.

Summer Challenge. Ai että sitä Enterin vemputtamista lapsena. Se jos mikä kehitti käsivarren kestävyyttä myöhempiä elämän toisenlaisia tarpeita varten.

Tämänkin pelin olin jo unohtanut, mutta sieltä se muistin syövereistä kaivautui esiin ketjun innoittamana. Trauma taisi olla seiväshyppy / korkeushyppy, ikinä ne ei onnistuneet lapsena. Tuskin vieläkään, mut pitää kokeilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös