Traumasi lapsuuden peleistä

[Tincat]

Lapsena pelasin paljon jo täällä monesti mainittua Lion King peliä. Jokunen vuosi sitten se tuli ps4:lle. En oikeesti muistanu et se oli nii vaikee. En päässy ku ekan kentän läpi. Kai sitä sit jakso ysärillä hakata uudesta ja uudestaan ku ei ollu paljoo vaihtoehtoja.

Mut saman sarjan Aladdin pelistä on jääny mieleen ikuisiksi ajoiksi kun yhdessä kentässä hypitään sen lampunhengen käsillä ja se viiminen oli nii pieni et oli miltein mahdoton osua siihe. :D

 

[teemu73]

Winter games oli kyllä hyvä. Varsinkin ampumahiihto ja mäkihyppy olivat onnistuneita.

Ja toki Summer games / Summer games 2 olivat myös hyviä. Näissä kaikissa oli mulle oikeastaan isoin ongelma se, että ei voinut valita Suomea maaksi, jota edustaa. Kuitenkin Suomi rohmusi noihin aikoihin vielä hyvin mitaleja niin talvi- kuin kesäolympialaisista, niin ihmettelin tätä puutosta suuresti. Pohjoismaista pystyi valitsemaan vain Norjan ja Tanskan. Sitten oli kaikenmaailman Brasiliat siellä ja tietenkin Epyx.

 

[hablaa]

Ja toki Summer games / Summer games 2 olivat myös hyviä. Näissä kaikissa oli mulle oikeastaan isoin ongelma se, että ei voinut valita Suomea maaksi, jota edustaa. Kuitenkin Suomi rohmusi noihin aikoihin vielä hyvin mitaleja niin talvi- kuin kesäolympialaisista, niin ihmettelin tätä puutosta suuresti. Pohjoismaista pystyi valitsemaan vain Norjan ja Tanskan. Sitten oli kaikenmaailman Brasiliat siellä ja tietenkin Epyx.

Siis tämän problematiikan takia ainoa vaihtoehto oli Japani tai Epyx. Koska molemmat olivat ärysttävän kuuloisia ja kestävät mahdollisimman pitkään, niin kanssapelaajia vituttaa jos itse voittaa.

 

[Dragunov]

Rayman 1 jätti mulle ikuiset traumat tasohyppelystä, kun koitin sitä muksuna päästä läpi.

Muistan varsin hyvin sen Mr. Stone grindauksen, johon piti aina suorittaa koko hemmetin luolasto uudelleen jos siinä kuoli. Ja sitten piti grindata niitä elämiä takaisin alemmilla tasoilla

 

[adolf]

En edes tiedä miksi, mutta muistan vaan kokeneeni lapsena tämän pelottavaksi peliksi.

Linkki: https://youtu.be/lzEUcFsHD8I?si=AEkd59i8wl7OeZkA

 

[Spire]

En edes tiedä miksi, mutta muistan vaan kokeneeni lapsena tämän pelottavaksi peliksi.

Linkki: https://youtu.be/lzEUcFsHD8I?si=AEkd59i8wl7OeZkA

Minä tiedän miksi, syy on sama kuin miksi pelin aiheena ollut elokuva aiheutti lapsena aivan hirveää ahdistusta. Puhun tietenkin Sidin mutanttileluista.

Tämänkin pelin omistin, en päässyt ikinä Sidin huonetta läpi.

 

[Sistis]

Ja toki Summer games / Summer games 2 olivat myös hyviä. Näissä kaikissa oli mulle oikeastaan isoin ongelma se, että ei voinut valita Suomea maaksi, jota edustaa. Kuitenkin Suomi rohmusi noihin aikoihin vielä hyvin mitaleja niin talvi- kuin kesäolympialaisista, niin ihmettelin tätä puutosta suuresti. Pohjoismaista pystyi valitsemaan vain Norjan ja Tanskan. Sitten oli kaikenmaailman Brasiliat siellä ja tietenkin Epyx.

Itseäni jostain syystä lohdutti lapsena se, ettei myöskään Ruotsia ollut mukana. Kaverillani oli joskus Amigalla joku urheilupeli, jossa Suomikin oli mukana. Lipussa oli komeasti valkoinen risti laivastonsinisellä pohjalla.

C64:n Summer Gamesin kohdalla ikävä ominaisuus oli se, että heti toisena lajina tulleessa uimahypyssä oli bugi. Käytännössä joka kerta kävi niin, että uimahyppääjä ei enää yhtäkkiä ollutkaan tornissa, ja peliä ei päässyt jatkamaan. Tämä toistui sen verran usein, että kaikki lajit pystyi käymään läpi vain parilla pelaajalla, ja silloinkin piti olla tuuria, että "hyppykammo" ei osunut kohdalle. Tuo piti ratkaista niin, että kilpaili isommalla porukalla lajin kerrallaan, ja skippasi uimahypyt. Pisteet toki laskettiin paperilla.

California Games ja World Games olivat muistaakseni omasta mielestäni tuon Epyxin sarjan parhaat.

 

[adolf]

Ei minulle, muitta kun kaverini kanssa hakattiin NHL 98:a koko ajan eli oltiin aika hyviä siinä. Hänen serkku tuli sinne rinta rottingilla ja kehui kuinha hyvä on, pelas kai molempia vastaan yhden pelin ja läks paljon aikaisemmin kotiin kuin suunniteltu.

98:ssä oli se idiootinvarma tapa tehdä maali, että siihen punaiselle viivalle melkein nollakulmaan ja siitä laukaus sisään. 80-0 olisi voinut varmaan saada matsit päättymään, jos tuota vaan jaksoi hakata.

 

[Peltinen]

Kolmas ilmoittautuu! Meidänkin taloudessamme oli MSX. Oikein kelpo pelikone se oli. Harmi vain, ettei kellään tutulla ollut samaa laitetta, joten pelejä ei päässyt lainailemaan.

Itsellä ensimmäinen kone oli Spectravideo 328 ja se ei ollut kelpo pelikone. Ninja Warrior oli ainut kelvollinen ostettu peli mutta silti eniten tuli varmaan pelattua MikroBitti lehdestä naputeltua mäkihyppyä. Vasta 728 olisi ollut MSX mutta siinä kohtaa olin jo saanut sen kuusnepan joka olisi alun perinkin pitänyt hankkia. Trauma oli sekin, kun piti käydä naapurissa pelaamassa kuusnepalla vaikka kotona oli omakin kone (vaan ei kunnon pelejä).