Traumasi lapsuuden peleistä

[Roger Moore]

Mä en tiedä, että miten hitossa olen joskus lapsena päässyt tuossa Lion Kingissä ihan sinne Scariin saakka. Toki muistan kyllä tuskailleeni tuossa kakkoskentässä varmaan ihan hyvän tovin, mutta siitäkin selvittiin ja myös Stampede päästiin läpi kun tarpeeksi kauan pelasi.

Scaria en sitten koskaan voittanut, mutta se taisi johtua enemmän siitä että kyseinen kenttä oli lapselle liian pelottava.

 

[Nosebleed]

Linkki: https://youtu.be/3ndECVVzEz0?si=fFqOqPh5zWR09XsQ

Muistan lukeneeni joskus tuosta Lion Kingistä, että Sega Mega Driven versio olisi ollut hieman parempi tai helpompi(?) Tuossa videolla näkyy myös tuo kakkoskenttä. Nykykonsoleille löytyy muuten molemmat versiot yhdessä Aladdinin kanssa olevassa kokoelmassa.

Ja Segasta puheen ollen, Sonicin vesikentät olivat kans yhtä tuskaa kun Sonic kävelee hitaasti ja pitää keretä haukkoo ilmakuplia ettei huku. Ilmeisesti Segan toimistolla luultiin, ettei siilit osaa uida.

 

[PataJaska]

Näinpä. En tosin varmaan ollut edes tarpeeksi fiksu silloin kimpaantuakseni, kun vaan huutelin niille mölyapinoille satunnaisesti ja sitten Simbaa taas vietiin kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Muistankohan oikein, että olisin joskus vahingossa päässyt tuon apinakentän läpi, mutta sitten olisi tullut joku juokseva strutsi ja siihen homma lopullisesti kaatui. Tuollaista @PataJaska :n mainitsemaa "stampede" -kenttää en ainakaan ole koskaan edes nähnyt, joten onneksi en päässyt niin pitkälle. Jostain luolakentästä puhumattakaan.

Miksei tästä voitu vaan tehdä koko peliä sen ykköskentän kaltaiseksi. Kivaa helppoa tasoloikkailua Leijonakuninkaan maailmassa. Kaikki lapset ympäri maailman olisivat tykänneet. Ei, vaan kun meille ysärin lapsille piti kaikki rakentaa traumojen ja epäonnistumisten kautta.

Stampede oli jo pelin neljäs kenttä, joten pitkälle et sitten näemmä tosiaan pelannut. Tuo on muuten hyvä pointti, että pelihän oli aivan puhtaasti lastenpeli, joten miksi ihmeessä se olikin tehty lapselle täysin mahdottomaksi läpäistä.. sanon siis jopa minä, joka kuitenkin MELKEIN pääsin pelin läpi, ihan toiseksi viimeiseen kenttään asti *hymiö*

 

[Jack DiBiase]

Stampede oli jo pelin neljäs kenttä, joten pitkälle et sitten näemmä tosiaan pelannut. Tuo on muuten hyvä pointti, että pelihän oli aivan puhtaasti lastenpeli, joten miksi ihmeessä se olikin tehty lapselle täysin mahdottomaksi läpäistä.. sanon siis jopa minä, joka kuitenkin MELKEIN pääsin pelin läpi, ihan toiseksi viimeiseen kenttään asti *hymiö*

Joo, mä katoin jonkun läpipeluuvideon niin se strutsihomma olikin jo siinä samassa kentässä kuin se apina-puzzle. Kolmoskenttä oli elefanttien hautausmaa. En muista pääsinkö sinne koskaan.

 

[Jack DiBiase]

Mä en tiedä, että miten hitossa olen joskus lapsena päässyt tuossa Lion Kingissä ihan sinne Scariin saakka. Toki muistan kyllä tuskailleeni tuossa kakkoskentässä varmaan ihan hyvän tovin, mutta siitäkin selvittiin ja myös Stampede päästiin läpi kun tarpeeksi kauan pelasi.

Scaria en sitten koskaan voittanut, mutta se taisi johtua enemmän siitä että kyseinen kenttä oli lapselle liian pelottava.

Jos tämä oli nimenomaan PC:llä, niin kova juttu!

 

[T41kuri]

8-bittisen Nintendon pelikasetteihin puhaltelu jätti sen verran syvät arvet, etten nykyäänkään pysty edes synttärikakun kynttilöitä puhaltamaan odottamatta pettymystä.

 

[Roger Moore]

Jos tämä oli nimenomaan PC:llä, niin kova juttu!

Joo, PC:llä mentiin.

Scarin sain kesytettyä joitain vuosia sitten SNESin emulaattorilla, itse asiassa se ei varmasti ollut lähellekään vaikein kenttä koko pelissä.

 

[Flinck]

Vaikeista kentistä tuli toinenkin trauma mieleen. PS1:llä tehty Syphon Filter ja pelin loppupuolella oleva hiiviskelykenttä. Olisko jopa ollut ihan viimeisiä kenttiä ennen päävihun kohtaamista. Mä sitä hakkasin ja hakkasin eikä millään. Lapseuden paras kaveri tuli käymään ja ekalla läpi. Oli tunteet pinnassa silloinkin eikä mitenkään hyvällä. Todennäköisesti tuokaan kenttä ei edes vaikea ollut mutta ei vaan hermo pitänyt kun räiskintäpelissä piti olla rauhallinen. Tämän takia esim Metal Gearit ei koskaan ole ollu mun juttu.

 

[Gotterdam]

Winter Games ja taitoluistelu. Siis ihan älytöntä räpellystä ja vedetään liikkeitä hatusta. Pisteitä saadaan jos saadaan. Tuo laji tuntui myös kestävän ikuisesti. Jonkun aivopieru oli laittaa näitä lajeja vielä kaksi tähän peliin.

Linkki: https://youtu.be/Y_MXzzS7xI8?si=ArUzwAn1Vd8OqEpS

 

[ace]

Olen ennenkin täällä puhunut maailman parhaasta tietokonepelistä, joka on Konamin Maze of Galious. Tätä tuli hakattua aikoinaan kymmeniä, todennäköisesti satoja tunteja. Kerrassaan mahtava peli edelleen.

Traumoja jäi kuitenkin sen takia, että huolimatta peliin käytetyistätunneista, kaksi esinettä jäi löytämättä. Tikari ja vaasi.

Joskus tämän vuosituhannen puolella jollain emulaattorilla ja walktrough ohjeiden kanssa viimein nuo löytyivät, mutta traumat on ja pysyy.

Linkki: https://youtu.be/iyNRl7hvAro?si=Ln1BrRIh_qfyjF6S