Traumasi lapsuuden peleistä

[WarWas]

Lapsuuden peleistä traumaa aiheutti korttipeleistä ne kortit missä oli autoja/laivoja/lentokoneita/ym.ym aihepiirejä(muistaako kukaan?). Niissä oli kuvan lisäksi suorituskykyarvoja esim. autoissa huippunopeus/iskutilavuus/kiihtyvyys ym. Niillä sitten kisattiin kenellä oli parhaat kortit.
Mulla oli niitä useita settejä, mutta kaikki hävinneet/tuhoutuneet vuosien saatossa. Traumatisoidun kun niitä ei ole enää. Olisi ollut kiva säilyttää ne.

Mä olen ettinyt noita järkihintaan niin sais baariin vietyä, mutta ei ole näkynyt ja ala maksamaan postikuluja jos netistä ostaa.

 

[redlate]

Vähän uudempaa peliä: Vuoden 2000 "Project I.G.I.". Ekan persoonan sotapeli ilman tallennusmahdollisuutta(tehtävien sisällä, ihan alusta ei tarvinnut aina aloittaa). Ja henki lähti pelissä lähes realistisen helposti, se oli usein laaki ja vainaa. Ja heti toisena kenttänä se helvetin laaja sotilastukikohta täynnä vihuja. Hermo oli mennä.

Luulin kerran päässeeni sen läpi. Tuuletin jo ja ruutuun lävähti you are dead. Siihen loppui yritys. Siinähän oli miltei pakko opetella mistä ne vihut tulee. Kakkososassa taisi saada tallentaa pari kolme kertaa per kenttä

 

[Ilmari Ahde]

Lapsuuden peleistä traumaa aiheutti korttipeleistä ne kortit missä oli autoja/laivoja/lentokoneita/ym.ym aihepiirejä(muistaako kukaan?). Niissä oli kuvan lisäksi suorituskykyarvoja esim. autoissa huippunopeus/iskutilavuus/kiihtyvyys ym. Niillä sitten kisattiin kenellä oli parhaat kortit.
Mulla oli niitä useita settejä, mutta kaikki hävinneet/tuhoutuneet vuosien saatossa. Traumatisoidun kun niitä ei ole enää. Olisi ollut kiva säilyttää ne.

Muistaa toki, Top Trumps-kortteja (ei Donald & co.)

 

[Ice71]

Mä olen ettinyt noita järkihintaan niin sais baariin vietyä, mutta ei ole näkynyt ja ala maksamaan postikuluja jos netistä ostaa.

Ai noita on vielä verkkokaupoissa myytävänä? Missä niistä? Nythän vanhakin jo nuortuu ja kiinnostuu.
Näiden pelikorttien poisheittäminen teiniangsteissaan on myöhemmin kaduttanut megalomaanisesti.

 

[WarWas]

Ai noita on vielä verkkokaupoissa myytävänä? Missä niistä? Nythän vanhakin jo nuortuu ja kiinnostuu.
Näiden pelikorttien poisheittäminen teiniangsteissaan on myöhemmin kaduttanut megalomaanisesti.

https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuotehaku?haku=autokortti&tuote=games-autokortit-9001890409196

Sittarissa taitaa olla, mutta en ole käynyt siellä ja jos olen niin unohtanut.

 

[Ice71]

https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuotehaku?haku=autokortti&tuote=games-autokortit-9001890409196

Sittarissa taitaa olla, mutta en ole käynyt siellä ja jos olen niin unohtanut.

Torissa on näköjään myös myynnissä. Pitäiskö tässä päästää sisäinen lapsi valloilleen?

 

[Osmo Rapeli]

Torissa on näköjään myös myynnissä. Pitäiskö tässä päästää sisäinen lapsi valloilleen?

Jossain näistä oli enimmäkseen aika meneviä autoja ja nopeudet ja tehot olivat pääosassa. Kun niillä sitten pelattiin sitä peliä, jossa kysyttiin jotain tehoa ja paras aina sai kortit, niin oppi ainakin parhaiden osalta mitä kannattaa kysyä ja mitä kannattaa toisessa tehossa yrittää. Näistä peleistä paras oli ehkä panssarivaunupeli, koska siinä tehot ja toimivuudet jakautuivat aika monenlaisiin ominaisuuksiin.

Eräänlainen Musta Pekka omassa autopelissä oli sitten aina sellainen asuntoauto, jonka saaminen omaan pinoon vitutti ja ärsytti. Tunsi, että hävisi pelin valmiiksi, vaikka kyse oli vain yhdestä kortista. Sitten kuitenkin joku esitti, että isoin tilavuus asuntoauton moottorissa on paras, vaikka kukaan ei tajunnut paljon mitään autoista, ja se ei ollut synonyymi tehoille ja esim. kulutus oli aivan karmea sen ison koon takia. Tästä väiteltiin paljon ja varmasti kaikki eivät olleet tyytyväisiä. Itkun puolelle ei ehkä sentään menty.

 

[teemu73]

Lapsuuden peleistä traumaa aiheutti korttipeleistä ne kortit missä oli autoja/laivoja/lentokoneita/ym.ym aihepiirejä(muistaako kukaan?). Niissä oli kuvan lisäksi suorituskykyarvoja esim. autoissa huippunopeus/iskutilavuus/kiihtyvyys ym. Niillä sitten kisattiin kenellä oli parhaat kortit.
Mulla oli niitä useita settejä, mutta kaikki hävinneet/tuhoutuneet vuosien saatossa. Traumatisoidun kun niitä ei ole enää. Olisi ollut kiva säilyttää ne.

Mulla oli tasan yksi pakka autokortteja. Siinä oli paras huippunopeus 262 km/h BMW:llä. Seuraavina Porsche ja Ferrari 255 km/h:lla. Suurin pituus oli Mercedeksen 4,96m. Sitten siellä oli jotain Opeleita, joissa oli aivan paskat ominaisuudet eikä sillä oikein voinut saada mitään korttia itselleen.

Me ostettiin yks tommonen nykyaikaisempi pakka kotiin muutama vuosi sitten lasten iloksi (ja miksei isänkin), mutta eipä se suurempaa kiinnostusta herättänyt ja on unohtunut jonnekin kaappien perukoille tuokin.

 

[Rod Weary]

Ferrarin kun sai, oli melkein mahdoton hävitä. Muistaakseni. Tämä siis F1-korteissa.

 

[cottonmouth]

Muistutuksena että suuri osa täälläkin mainituista peleistä on nykyään ns. abandonwarea ja saatavilla ilmaiseksi ihan laillisesti. Esim. tuolta: My Abandonware: because old video games were better

Minä olen puolestani mm. NHL95:sta ja Civilization 2:sta hakannut täällä:

Play CLASSIC games online

Play the best DOS or classic console games here, in a web browser!

playclassic.games

 

[Ice71]

Jossain näistä oli enimmäkseen aika meneviä autoja ja nopeudet ja tehot olivat pääosassa. Kun niillä sitten pelattiin sitä peliä, jossa kysyttiin jotain tehoa ja paras aina sai kortit, niin oppi ainakin parhaiden osalta mitä kannattaa kysyä ja mitä kannattaa toisessa tehossa yrittää. Näistä peleistä paras oli ehkä panssarivaunupeli, koska siinä tehot ja toimivuudet jakautuivat aika monenlaisiin ominaisuuksiin.

Eräänlainen Musta Pekka omassa autopelissä oli sitten aina sellainen asuntoauto, jonka saaminen omaan pinoon vitutti ja ärsytti. Tunsi, että hävisi pelin valmiiksi, vaikka kyse oli vain yhdestä kortista. Sitten kuitenkin joku esitti, että isoin tilavuus asuntoauton moottorissa on paras, vaikka kukaan ei tajunnut paljon mitään autoista, ja se ei ollut synonyymi tehoille ja esim. kulutus oli aivan karmea sen ison koon takia. Tästä väiteltiin paljon ja varmasti kaikki eivät olleet tyytyväisiä. Itkun puolelle ei ehkä sentään menty.

Panssarivaunupeli oli yksi omistakin suosikeista. Muita kiinnostavia oli sotalaivat, lentokoneet ja veturit. Autokorttipelejähän oli useita erilaisia.

Boldaus oma.

 

[Tuplatorkkari]

Itse asiassa jokainen Commander Keen oli muistaakseni tasohyppelyiksi aika vaikeita, nelonen kait paras esimerkki, ja lieneekö niistä myös "kuuluisin"

Ilman muuta kolme ensimmäistä Keeniä oli vaikeimmat, 4-6 oli taas omasta mielestä parhaimmat, vaikka eipä nekään turhan helppoja olleet. Itseasiassa ihmetellyt, kun pelannut vanhoja pelejä aikuisena, että miten hemmetissä joskus kuusi vuotiaana on pystynyt pelaamaan läpi joitain pelejä, jotka tuntuu ihan helkkarin hankalilta nykyään. Se oli varmaan sitä, kun ei ollut elämässä muuta kuin aikaa ja sitä oli oikein tyytyväinen ja viihdytetty, vaikka hinkkaisi yhtä kenttää sen reilun tunnin.

Doom ja eka Mortal Kombat oli pelejä, joita piti pelailla vanhemmilta salaa enon koneella. Mortal Kombatista muistan tulleen joitakin pieniä pelkotiloja, etenkin siitä kentästä, jossa pystyi vastustajan tiputtamaan sillalta alas piikkeihin ja siellä piikeissä oli jotain luurankoja ja oliko joku irtopääkin?

 

[Etälepra]

Lapsuuden peleistä traumaa aiheutti korttipeleistä ne kortit missä oli autoja/laivoja/lentokoneita/ym.ym aihepiirejä(muistaako kukaan?). Niissä oli kuvan lisäksi suorituskykyarvoja esim. autoissa huippunopeus/iskutilavuus/kiihtyvyys ym. Niillä sitten kisattiin kenellä oli parhaat kortit.
Mulla oli niitä useita settejä, mutta kaikki hävinneet/tuhoutuneet vuosien saatossa. Traumatisoidun kun niitä ei ole enää. Olisi ollut kiva säilyttää ne.

Hahah vaikka aikaa on kulunut varmasti sen 25 vuotta kun viimeksi pelannut niin silti elävänä mielessä kun tajuaa saanensa mustan pekan eli Moskvitshin käteensä :D.
Hieno peli!

 

[L. Öysä]

Ai niin, korttipelit. Trauma jäi pelistä josta on varmaan miljoona versiota. Meillä se oli nimeltään Talonmies ja Siivooja. Isä kysyi haluanko pelata, hän on talonmies ja minä siivooja, talkkari aloittaa. Kortit lensivät pitkin huonetta kaaressa, siivooja siivoaa ja talkkari tietysti voitti. Ei tarvinnut pelata kuin kerran, sen verran oli mullekin älliä siunaantunut.

 

[WarWas]

Ai niin, korttipelit. Trauma jäi pelistä josta on varmaan miljoona versiota. Meillä se oli nimeltään Talonmies ja Siivooja. Isä kysyi haluanko pelata, hän on talonmies ja minä siivooja, talkkari aloittaa. Kortit lensivät pitkin huonetta kaaressa, siivooja siivoaa ja talkkari tietysti voitti. Ei tarvinnut pelata kuin kerran, sen verran oli mullekin älliä siunaantunut.

Olen joskus jonkun skidin kanssa pelannut viiskakkosta. Oppiipahan :D

 

[kiljander]

Suomen ensimmäisiä Vic20- tietokoneita ja ilman suojakuoria ostettu Spiders of Mars. Moduli työnnettiin koneen taakse porttiin. Pelasin pelin tyyliin jonnekin tasolle miljoona ja sitten se hajosi kun kaverini tipautti moduulin lattialle. Vitutti. Pelit olivat harvinaisia ja kalliita

 

[Jack DiBiase]

Ferrarin kun sai, oli melkein mahdoton hävitä. Muistaakseni. Tämä siis F1-korteissa.

Eikös joku Tyrrell painanut enemmän ja voitti sillä?

Meillä oli maasturipelikortit, missä surkeimpana oli Buffalo All-Terrain truck (amfibio-auto), joka hävisi kaikessa, eli todellinen Musta Pekka.

Siskon kanssa osattiin kaikki kortit ulkoa.

 

[Rod Weary]

Eikös joku Tyrrell painanut enemmän ja voitti sillä?

Motulissa oli kuus rengasta hei!

 

[Osmo Rapeli]

Näihin pc-tehoihin liittyi muuten itsessään hieno peli 4D Sports Boxing. DOS-peli, jonka mekaniikka oli kuitenkin ihan hiton osaava.

Tekniikaltaan/pelattavuudeltaan erittäin edistyksellinen nyrkkeilypeli, mutta matsissa piti ukkoja supistaa tikkupalloiksi, jos halusi pelin sujuvan sutjakkaasti. Paremmalla koneella tikkupalloa ja täyttä grafiikkaa venyteltiin vain huvin vuoksi eestaas. Myös yleisö taisi kadota kun riisui grafiikkaa. Ja sitten se näytti aika tyhmältä.

Jännintä oli tietysti nyrkkeilijä ulkonäön muokkaus ja nimeäminen alussa, oli varmaan ihan ekoja pelejä joissa ulkomuoto muuttui muutenkin kuin auton värin osalta. Lisäksi kuvakulmaa sai vaihtaa ja pelleillä kun toinen oli tyrmätty tai kauempana, heilutellen ja lällätellen.

Vaikeahko. Pelissä pystyi etenemään jonkin verran, mutta ukko vanheni jos eteni liian hitaasti. Ja sitten kun otti liian vaikean, se tunne kun näki että nyt tulee turpaan.

Nykyään on vaikea selittää sitä, miten kaukaiselta tehokkaampi kone tuntui.

Edit: jäikö tässä joskus jumiin ja diskattiin jos tyrmäsi vastustajan lähellä laitaa eikä päässyt kiertämään pois?

 

[Rommeli]

Meillä pelattiin autokorttipeliä niin, että pienempi omamassa voitti. Joskus myös pienempi iskutilavuus oli parempi.

 

[WarWas]

Meillä pelattiin autokorttipeliä niin, että pienempi omamassa voitti. Joskus myös pienempi iskutilavuus oli parempi.

Näitä oli omia sääntöjä, meillä kai keveys voitti, mutta tilavuuskoko suurempana voitti. Nopeus, kiihtyvyydet sekä tehot oli selviä.

 

[Rommeli]

Näihin pc-tehoihin liittyi muuten itsessään hieno peli 4D Sports Boxing. Tekniikaltaan/pelattavuudeltaan erittäin edistyksellinen nyrkkeilypeli, mutta matsissa piti ukkoja supistaa tikkupalloiksi, jos halusi pelin sujuvan sutjakkaasti. Paremmalla koneella tikkupalloa ja täyttä grafiikkaa venyteltiin vain huvin vuoksi eestaas. Myös yleisö taisi kadota kun riisui grafiikkaa. Ja sitten se näytti aika tyhmältä.

Jännintä oli tietysti nyrkkeilijä ulkonäön muokkaus ja nimeäminen alussa, oli varmaan ihan ekoja pelejä joissa ulkomuoto muuttui muutenkin kuin auton värin osalta. Lisäksi kuvakulmaa sai vaihtaa ja pelleillä kun toinen oli tyrmätty tai kauempana, heilutellen ja lällätellen.

Vaikeahko. Pelissä pystyi etenemään jonkin verran, mutta ukko vanheni jos eteni liian hitaasti. Ja sitten kun otti liian vaikean, se tunne kun näki että nyt tulee turpaan.

Nykyään on vaikea selittää sitä, miten kaukaiselta tehokkaampi kone tuntui.

Oli muuten oikeasti aika hieno peli. Tuossa pystyi myös muuttamaan vastustajienkin nimet ja nyrkkeilystä innostuneen kaverini avulla laitettiin koko lista uusiksi. Mestari oli joko Ali tai Tyson. Oma ukkoni oli Rokki Italiaorhi Babo. Piti olla ihan aito Rocky, mutta nimessä oli merkkirajoitus ja se venyi tuollaiseen hassutteluun.

Edit. Tie mestaruuteen oli muuten numeronäppäimistöllä 1-3-1-3-1-3... Piti vaan osua suunnilleen joka ikisellä iskulla, jottei oma ukko väsynyt turhaan.

 

[Creed Bratton]

Mites hienot kotimaiset ”klassikko” pelit invataksi ja ryssän kauhu? Noinkohan niitä pystyi pelaamaan läpi. Invataksin osalta ainakin meni aika mahdottomaksi se öngerrys.

Toki molemmat päätyisi tänä päivänä samantien mustalle listalle. Ja syystä.

 

[HokiJone]

Oiskohan ollut Call of Duty ykkösessä kampanjassa kohtaus joka alkaa lumisesta havumetsästä pimenevässä illassa, jossa ulvoo vain susia ja hahmo on tuolla jostakin syystä yksin pööpöilemässä. Sitten aivan yllättäen sudet hyökkäsivät selkään jos et katsonut tarpeeksi useasti taaksesi tai sivulle. Pelotti aivan vitusti.

Tulikin kesken pelin jostakin syystä kauhea jano ja lähdin juomaan appelsiinimehua keittiöön. Annoin enon pelata tuon kohtauksen loppuun. Enon kanssa pelattiin sotapelejä tulloin niin, että toinen oli näppäimillä ja toinen hiirellä pelaamassa - oli muuten hauskaa ja mukavia muistoja noin muuten!

Ironista muuten, että traumat eivät ole ihmisvihollisista sotapeleistä, vaan eläimistä :D

 

[Jack DiBiase]

Meillä pelattiin autokorttipeliä niin, että pienempi omamassa voitti. Joskus myös pienempi iskutilavuus oli parempi.

Ei tietenkään kevyempi voi voittaa. Sitten juuri käy noin, että joku Ferrarin F1 -auto pieksee kaikki. Paino on voimaa ja niin ees päin.