Mainos

Traumasi lapsuuden peleistä

  • 4 316
  • 96

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Tuolla vuoden 1990 futiksella viitannet peliin Italy 90. Ei tuo nyt ihan sysipaska sentään ollut, vaikkei toki mikään suuri klassikkokaan. Tuli jonkin verran veivattua kuusnepalla joka tapauksessa.

Slapshot oli tosiaan aivan kamala peli ja ensimmäinen kiekkopeli, jota pelasin. Sellainen erikoisuus tuossa oli, että maalivahtia ohjattiin itse myös. Torjuntavaihtoehtoja oli kokonaiset kaksi, ylös ja alas ja torjunnasta toipuminen kesti suunnilleen viikon.

Superstar Icehockey oli myös kovassa käytössä ja myöhemmin, kun sain kuusnepaan levyaseman tuo päivittyi American Icehockeyyn. Itse peli oli ihan sama, mutta tuossa oli mukana myös kevyttä managerointia ja kausia.

Kaikki hyvin tuttuja pelejä.

Italy 90:een liittyy kyllä traumoja. Vein näytöstyyliin Englannilla Hollantia ja varsinkin Irlantia, mutta hävisin vittu heittopussi-Egyptille, kun lähdin matsiin aivan täysin takki auki. Seurauksena ensimmäisessä jatkopelissä tuli vastaan Brasilia, jolle hävisin kahdella viime hetken maalilla johdettuani pitkään 1-0. Oli pitkään antipatioita Egyptiä ja Brasiliaa kohtaan tuon koettelemuksen jälkeen.

Slapshotista ei jäänyt traumoja, mutta saatanallisen turhauttava se peli oli. Siinä oli kolme tasoa, joista vaikein vitutti.

Superstar Ice Hockeystä hyviä muistoja. Voitin kerran Edmontonilla St. Louisin 67-0. Aloituksesta vaan kiekko haltuun, pakkien ohi läpiajoon, standardi-harhautuksella kiekko reppuun ja maalisummeri soimaan.

Myöhemmin oppi arvostamaan urheilupelejä, joita ei voinut oppia niin, että aina olisi dominoinut kenttätapahtumia. Amigalla tämmöistä haastetta tarjosi Wayne Gretzky Hockey. Siinä mielessä arvostan peliä edelleen paljon - edes Änäri- tai FIFA-pelisarjat eivät olleet samalla tavalla bugivapaita, vaan näissä kun oppi jipot tuntemaan, tietokoneesta ei lopulta ollut vastusta. Näin siis johonkin 2008 asti ainakin, kun konsoleilla noita tuli pelattua. Sittemmin en ole pelannut kuin äärimmäisen satunnaisesti. Voi olla, että nykyään tarjoavat pysyvämpää haastetta.

WGH:sta pidin myös siksi, että itselleni oli tärkeää tehdä omia joukkueita laajoilla pelaajaominaisuuksilla. Oli siistiä tehdä oma junnujengi realistisilla pelaajaominaisuuksilla. Toki myönnän tehneeni itsestäni jossain määrin todellisuutta paremman pelaajan. Korostin itsessäni etenkin aggressiivisuutta, voimaa ja taklaustaitoa. En tosin pelkästään vetänyt kotiin päin, vaan tein itsestäni myös hieman todellista jäähyherkemmän pelaajan.

Myös Sensible Soccer oli tuolloin kovassa käytössä. Senkin myöhemmissä versioissa pystyi tekemään omia joukkueita ja omia liigajärjestelmiä.
 
Viimeksi muokattu:

Gennadi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, R.I.P M-juna, Ketterä
Nyt on hyvä ketju. Näitä 90-luvun alun DOS-traumapelejä on vaikka kuinka paljon.

- Another World oli niin perkeleen vaikea, ei koskaan paria ensimmäistä ruutua pidemmälle päässyt.
- Commander Keen 4, loppua kohden alkoi olla niin haastava ja usean yrityksen jälkeen poistin koko paskan.
- Alone in the Dark, vektorigrafiikalla höystettynäkin oli pelottava ja saatanan vaikea, ei tullut läpi pelattua.
- Deathtrack, peli itsessään ei ollut vaikea, mutta siitä näki niin kammottavia painajaisia. Sitä oli hauska pelata kaksisteen, toinen ohjasi koslaa ja toinen tiputteli miinoja tai ampui edessä olevia.
- The Terminator, peli piti saada kun leffa teki lähtemättömän vaikutuksen. Mitään siitä pelistä ei kyllä ymmärtänyt ja aina homma meni vihkoon.
- Die Hard, sama juttu kuin terminaattorissa, tässä pelissä ei koskaan osunut pistoolilla ja se tappelukin oli niin helvetin vaikeaa.
- Police Quest 2 & 3, olisi auttanut jos englantia ymmärtänyt. Näitä yritettiin itku kurkussa söhätä, parhaiten jäänyt mieleen lentokonekaappaus ja mielipuoli lammessa.
- KGB, samaa sarjaa kuin edellä mainitut, englannin kielestä olisi ollut hyötyä. Tosin joskus 2000-luvulla kuulin, että tämä on edelleenkin helvetin vaikea peli.
 
Viimeksi muokattu:

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Myös Sensible Soccer oli tuolloin kovassa käytössä. Senkin myöhemmissä versioissa pystyi tekemään omia joukkueita ja omia liigajärjestelmiä.
Sensible Soccerista saisi ihan tosissaan ottaa jokainen urheilupeli mallia, että kuinka tehdään loistava turnauseditori. Vain mielikuvitus oli rajana kun halusi luoda oman turnauksen. Joukkueiden, lohkojen ja kierrosten määrä oli kaikki täysin omissa käsissä. Mitään rajoituksia ei oikeastaan ollut. Maksimäärä joukkueita yhteen turnaukseen oli muistaakseni 64, vai jopa 128.
 

Ice71

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Jerry100, Hereworth
Mikähän manageripeli tämmöistä teki? Mulla toimi Football manager 1 ja 2 moitteetta, mutta pelien kanssa oli jotain muuta ongelmaa. Kakkonen oli muuten parempi, mutta yksittäiset ottelut saattoi kestää julmetun kauan, jos sinne jäätiin hinkkaamaan palloa keskialueelle. Sitten jos tossa onnistui nousemaan korkeimmalle sarjatasolle, niin menot oli aina isompia kuin tulot ja konkurssi odotti oven takana. Pelaajakaupoilla tuota pystyi ainoastaan kikkailemaan, eikä se pitkälle riittänyt. Käytännössä sitä puskuria piti olla riittävästi kerättynä alempien sarjatasojen ajalta. Pankkilainaahaan ei pystynyt ottamaan. Manager ykkösessä sitäkin sai, mutta se taas oli siinä aivan tarpeeton, koska rahaa tuli jatkuvasti kassaan lisää.
Tämä taisi olla joku alkeisversio näistä sun mainitsemista peleistä. Englannin sarjat siinä oli, ja aina piti aloittaa alimmalta tasolta. Oikeat pelaajat siinä oli. Ja muistelisin kanssa, että pelaajien hinnat ja muut kulut muodostui aika isoiksi.
Mutta traumoja aiheutti kun kasettiasemalla lataat peliä kerta toisensa jälkeen etkä kautta pitempään pysty pelaamaan kun peli tilttaa aina samaan kohtaan.
 

Thombson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Face Offista tuli vielä mieleen että siinä taisi olla legendaarinen kopiosuojaus jossa kysyttiin jonkun pelaajan pistemäärää tai muuta. Tokihan tämä peli oli kopioitu itselle ja ohjekirjan listaamat pistemäärät kirjattiin ruutupaperille talteen. Nykynuoret eivät voi tuota tuskaa ymmärtää.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Leijonakuninkaasta aikoinaan tehty peli jätti kyllä jonkinlaisia traumoja. Vissiin se kaikkein haastavin kokemus siinä pelissä on SNES versiossa, itse aikoinaan tuota tietokoneella pelasin ja voi vitalis kun se oli vaikea. Scaria en siinä lopputappelussa voittanut koskaan ja joitain kertoja suunnilleen paskoin housuuni kun se saakelin jellona loikkasi tyhjyydestä eteen.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
MTL
Se kun ostit sille Pentium 333 tietokoneelle uuden pelin esim. Fifa 99 ja toteat, että tietokoneen teho ei riitä pyörittämään peliä millään tapaa järkevästi.
Näille samaistun kanssa pahimpina traumoina. Varmaan koskaan ei pelitekniikka ja tietokoneiden rauta kehittynyt yhtä radikaalia vauhtia kuin jostain 1993-2000 vuosina. Käytännössä aina kun perheeseen tuotiin uusi kone, niin ensi vuonna se oli jo täysin romurautaa, millä uusimpia pelejä ei enää pyöritetty.

Ensimmäisen trauman muistan, kun sain pitkään NHL95:sta PC:lla pelattua vihdoin lahjaksi NHL97:n. Oi sitä nuoren Jackin iloa, kunnes sitten meidän 486-kone ei sitä sitten ollenkaan pystynyt pyörittämään. Sen masennuksen jälkeen toivoinkin pleikkaria ja sitten lopulta sainkin siihen pleikkarille NHL98:n ja kaikki oli taas hyvin.

Kunnes sitten perheeseen tuli uusi tietokone ja NHL99:n tietokoneversion fotorealistiset grafiikat alkoi houkuttelemaan silmäkarkin lailla. No, sitten taas PC:lle uutta änäri sisään, mutta mitäs perkelettä, eihän se saatana lähtenyt käyntiin kuin n. joka 10 pelissä. Suurimmaksi osaksi aina kaatui siihen aloitusruutuun ennen peliä. Muistan vieläkin, kun tuijotin sormet ristissä sitä latauspalkkia, vain jäädäkseen jumiin jälleen kerran. Siihen loppui sen hetkinen ura PC-pelaajana ja PS:lle tuli hankittua seuraavana vuonna NHL2000, joka olikin taas oikein hyvä, eikä tarvinnut masentua toimivuuden kanssa.

Mutta kuinka ollakaan iskä sai uuden työkoneen kotiin ja niinpä sitten taas hankittiin NHL2001 PC:lle, koska grafiikat olivat fotorealistisuuttakin realistisemmat. Tämän painoksen kanssa sentään kaikki meni ihan hyvin ja tein siihen jotain omia joukkueita ja pelipaitoja ynnä muita sellaisia. Se 2001 jäikin sitten omalta osaltani viimeiseksi tietokone-änäriksi ja siirryin enemmän pelaamaan PESiä pleikkarin puolella. Seuraava änäri taisi olla vasta NHL09 PS3:lle.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Vuonna 2024 minulle selvisi videoiden kautta, että kaikkia Predator-pelin versioita ei edes voinut päästä läpi. Ihmekös että riepoi. Aivan käsittämätöntä shittiä, niin kova elokuva ja kuusneloselle ihan ok grafiikat, mutta pelattavuus...ja ei musiikkia itse pelissä!



 

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Myös LBA oli todella hankala peli , kun automaattinen tallennus heitti uskomattoman kauas, jos pelissä kuoli.
Siinä saattoi mennä oikeasti joku vaikea kohta uusiksi, vaikka loogisesti voisi ajatella, että peli tallentuu sellaisen jälkeen.
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaosseura
Muistutuksena että suuri osa täälläkin mainituista peleistä on nykyään ns. abandonwarea ja saatavilla ilmaiseksi ihan laillisesti. Esim. tuolta: My Abandonware: because old video games were better
Myös archive.org (linkissä valittuna "Classic PC Games", mutta muitakin kategorioita löytyy kun klikkailee) tarjoaa noita vaikka kuinka paljon:


Osa poistetaan jos joku tekijänoikeusbotti sattuu joskus sivustolle, mutta ne tulee sitten uudestaan. Hydraa ei voi tappaa.
 

L. Öysä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valioliiga
C64 ja joku The Simpsons -peli. Lataus kasettiasemalla kesti aivan saatanan kauan ja peli kaatuili tämän tästä. Laitettiin kaverin kanssa peli latautumaan ja mentiin ulos leikkimään. Tunnin päästä tultiin hetkeksi pelaamaan kunnes kaatui ja sama homma uudestaan.

Amigan televisiokaapeli, joka oli mulla vuosia rikki. Virittelin jos jonkinlaista paperiliitintä siihen päähän jotta kuva näkyi Salorassa. Ja se tietty pätki koko ajan. Yleensä kun olin tekemässä kikkakolmosia Romariolla Sensible world of Soccerissa.

NES Tiku ja Taku -peli. Jotenkin todella turhauttava, vaikea ja kaikenlisäksi ahdistava tunnelma. Tykkäsin ja vihasin samaan aikaan.

NES Duck Hunt. Se vitun koira...

Duke Nukem 3D kaiketi ensimmäisellä Pentiumillani. Pelkäsin aivan paska jäykkänä niitä isoja vihuja joita sai ampua muistaakseni 6 kertaa singolla ennenkuin ymmärsivät kuolla.

Voisihan tätä listaa jatkaa ihan loputtomiin, mutta tässä ne jotka ensiksi tulivat mieleeni. Oikeastaan ymmärrän itseäni jälleen hieman enemmän.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
- Commander Keen 4, loppua kohden alkoi olla niin haastava ja usean yrityksen jälkeen poistin koko paskan.
- Alone in the Dark, vektorigrafiikalla höystettynäkin oli pelottava ja saatanan vaikea, ei tullut läpi pelattua.
Itse asiassa jokainen Commander Keen oli muistaakseni tasohyppelyiksi aika vaikeita, nelonen kait paras esimerkki, ja lieneekö niistä myös "kuuluisin"

Ja sitten taas tuon originaalin Alone In The Darkin inhottava vaikeus perustui siihen, että jos meni pelin etenemisen kannalta väärään aikaan väärään paikkaan, tai vaikka vain astui tai kosketti väärään kohtaan väärällä hetkellä, niin yksinkertaisesti kuoli ihan naps noin vain. Eikä näitä tilanteita voinut ennakoida yhtään mistään..

Ja pelissä oli muitakin oliko sitten tarkoituksellisia(?) inhottavuuksia. Ensinnäkin esineiden käyttö oli jotenkin epäloogista, kuten kun intiaanitaulua piti ampua jousipyssyllä paikasta josta sitä ei oikein edes näkynyt. Ja sitten toisena hyvänä esimerkkinä, kun päätit mennä talon alla olevaan maanalaiseen luolastoon, niin sieltä ei päässyt enää takaisin.. eli jos sinulla ei ollut silloin mukana kaikkia esineitä mitä siellä tarvittiin pääpahiksen tappamiseen tai muuten, niin se yritys läpipeluuseen oli sitten pielessä
 
Viimeksi muokattu:

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks




The Legend of Zelda: Ocarina of Timen redeadit eli tommoset kirkuvat zombit. Pelottava musiikit ja vielä kun Link aina jähmettyy paikoilleen kirkaisun ajaksi niin meinasi mennä torttu pöksyy.





Super Mario 64ssä oli yhdessä kentässä isosilmäinen jättiankerias seinässä kiinni ja se lähti perään jos meni liian lähelle.

Samoin kummituskentässä oli piano, joka uhkas syödä hampaillaan Marion jos meni tutkimaan liian läheltä!





GoldenEye ja Statue-kenttä. Tuo musiikki ja pimeä putki-tvn kuva, oli vähän liian jännä.
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Muistaako joku mikä C64 (vai oliko Amigan?) peli oli sellainen missä teloitettiin bonuksena porukkaa seinää vasten? Tämän päivän standardeilla melko sairasta, että tälläisiä pelejä pelasivat pikkunassikat innoissaan....

edit: löysin itse Commando Libya. Teloittamisen lisäksi käytettiin myös giljotiinia. "the sadism game of the year"

Ramboa ja Ritari Ässää tuli ainakin tahkottua kymmeniä iltoja.
 
Viimeksi muokattu:

Gotterdam

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Leijonat, IPV, Roihuttaret, PuMu
Youtubessa on Angry Video Game Nerd, joka mm. pelaa vanhoja paskoja pelejä. Erittäin hauskaa sisältöä varsinkin ne vanhemmat videot.

 

Spire

Jäsen




The Legend of Zelda: Ocarina of Timen redeadit eli tommoset kirkuvat zombit. Pelottava musiikit ja vielä kun Link aina jähmettyy paikoilleen kirkaisun ajaksi niin meinasi mennä torttu pöksyy.





Super Mario 64ssä oli yhdessä kentässä isosilmäinen jättiankerias seinässä kiinni ja se lähti perään jos meni liian lähelle.

Samoin kummituskentässä oli piano, joka uhkas syödä hampaillaan Marion jos meni tutkimaan liian läheltä!





GoldenEye ja Statue-kenttä. Tuo musiikki ja pimeä putki-tvn kuva, oli vähän liian jännä.

Super Mario 64 meni aikoinaan läpi, mutta en muistaakseni saanut ikinä kaikkia 120 tähteä. Oli melko hapokasta edes yrittää, ne viimeiset kentät siellä linnan yläkerrassa alkoivat nimittäin jo olla oikeasti vaikeita. Pelinähän se oli silti silkkaa timanttia sisällöltään, vaikka nykystandardeilla kontrollit ja kamerakuvakulmat ovatkin välillä haastavia.

Mutta. Sitten on Goldeneye 007. Pelin kokonaan läpäiseminen on erittäin vaikeaa kokeneellekin pelaajalle, enkä ymmärrä kuinka jotkut saavat tämän pelaamisen näyttämään niin helpolta. Pelissä on kolme vaikeusastetta, joista ensimmäinen, nimeltään Agent ei ole vaikea. Kentissä on vähemmän tehtäviä ja vihollisia kuin muilla vaikeusasteilla. Pelin kaksi viimeistä kenttää eivät kuitenkaan aukea jos et pelaa peliä kovemmilla vaikeusasteilla läpi.

Pelin toiseksi viimeinen, ja samalla vaikein kenttä, Aztec Complex vie kaikki uskot omaan kyvykkyyteen videopelien maailmassa. Kentän saa auki läpäisemällä aiemmat kentät keskimmäisellä, Secret Agent- nimisellä vaikeusasteella. Sekään ei ole helppoa, mutta vielä sentään onnistuu. Vitun atsteekkikenttää en ole tähän päivään mennessä päässyt läpi edes helpoimmalla vaikeusasteella ilman huijauskoodeja. Vihollisia on ihan perkeleesti joka paikassa ja ne ampuvat laseria Kuuraketti- elokuvasta tutuilla pyssyillä. Joudut myös kohtaamaan kahdella konekiväärillä varustetun Jawsin, joka kestää tolkuttomat määrät luoteja.

Usein olen hävinnyt jo Jawsiin. Kerran muistan saaneeni hänet bugin avulla jumiin niin että pystyin hoitelemaan leukamiehen ilman vahinkoa. Silti hävisin myöhemmässä vaiheessa, jossa sinua tulittavat samaan aikaan sekä valvontakamerat, että kymmenet viholliset hassuine hattuineen.

Laitetaan nyt vielä video jossa joku sankari hoitaa homman helpon näköisesti.


 

Gotterdam

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Leijonat, IPV, Roihuttaret, PuMu
Muistaako joku mikä C64 (vai oliko Amigan?) peli oli sellainen missä teloitettiin bonuksena porukkaa seinää vasten? Tämän päivän standardeilla melko sairasta, että tälläisiä pelejä pelasivat pikkunassikat innoissaan....

Ramboa ja Ritari Ässää tuli ainakin tahkottua kymmeniä iltoja.
Oliko Commando Libya (C64)?

EDIT. Ja sehän se oli kun Youtubesta tsekkasin.
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kakkosessa sai jos nelosdivarissa hankittua Hateleyn ja MacAvennien tiimiin, pohjalla jo Rush, Barnes ja Beardsley niin maaleja tuli enemmin kuin laki sallii.
Joo, sellainen 8-0 oli ihan normi tulos tässä, toki helpoimmalla vaikeustasolla. Siinähän sai valittua tason väliltä 1-9. Muistaakseni vaikeimmalla eli 9-tasolla pääsin korkeimmalla sarjatasolla (silloinen 1-divisioona) aivan huippujoukkueella sijalle 5 kovan taistelun jälkeen. Siinä oli jo haastetta enemmän.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Meinasi tulla todellinen trauma eli head trauma, varmaan vuosi 1993 ja kotipihallamme Selectillä broidi potki ja minä olin maalilla, faija harjaili terassia ja osallistui sitten täräyttämällä täyslämärin/swingin sopivaan vastikseen sellaisella vanhalla kunnon puisella pihaharjalla, lyöden sen futiksen niin kovaa kuin lähtee ja tietenkin harjan harjaspää irtosi ja torjuessani palloa se harjan puupää lensi n. puolen metrin päästä ohi päänuppini sinne vatukkoon.

Ois vähän kolahtanut ja muistakaa, pihaharjan harjaspää saattaa pihapeleissä irrota ja aiheuttaa traumoja!
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Slapshotista ei jäänyt traumoja, mutta saatanallisen turhauttava se peli oli. Siinä oli kolme tasoa, joista vaikein vitutti.

Ei ollut. Slapshotissa ei ollut tasoja ollenkaan, koska sitä ei pystynyt pelaamaan kuin kaveria vastaan. Tietokonevastustajaa ei ollut. Tästä olen aivan varma, ja tuo tässä ketjussa oleva YouTube-videokin vahvistaa muistikuvani.

Ellei tuosta sitten tullut jotain Slapshot 2 -peliä, jossa tuo tietokonetta vastaan pelaaminen olisi tullut mukaan?

Edit: tuon mukaan olisi tullut Slapshot 2:

 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Ei ollut. Slapshotissa ei ollut tasoja ollenkaan, koska sitä ei pystynyt pelaamaan kuin kaveria vastaan. Tietokonevastustajaa ei ollut. Tästä olen aivan varma, ja tuo tässä ketjussa oleva YouTube-videokin vahvistaa muistikuvani.

Ellei tuosta sitten tullut jotain Slapshot 2 -peliä, jossa tuo tietokonetta vastaan pelaaminen olisi tullut mukaan?

Edit: tuon mukaan olisi tullut Slapshot 2:


Seison korjattuna. Nyt meni pelit sekaisin.

Sekoitin siis itse asiassa Hat Trickiin, eli klassikkoon, jossa molemmissa joukkueissa oli yksi kenttäpelaaja ja maalivahti.





Jossakin vaihessa jatkoajat pelataan oikeassa elämässäkin varmaankin 1 vs. 1 systeemillä pelin esimerkin mukaisesti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös